katsomot elävät ja ääni kantaa pitkälle Porin tekojää on tarjonnut jääpallon MM-kisoille juuri sen, mitä kotikisoilta toivotaan: yleisöä, tunnelmaa ja aidosti elävän tapahtuman tuntua. Kisojen avauspäivä toi jo vahvan signaalin siitä, että Pori on valmis isännäksi – ja talkoohenki on ollut järjestelyissäkin iso osa kokonaisuutta. Yleisömäärä on ollut iloinen yllätys Eilinen Suomi–USA keräsi jo hienosti väkeä. Järjestäjien someraportin mukaan ottelua seurasi yli 1000 katsojaa – joka on MM-avauspäivälle ja arki-illalle erinomainen lukema. Ja se tärkein: katsomossa oli ääntä. Kun kotiyleisö innostuu, se kuuluu. Juuri nyt käynnissä oleva Suomi–Unkari on ollut siitä hyvä esimerkki: koululaiset ovat “miehittäneet” katsomot (varmasti jälleen yli 1000 katsojaa) ja Suomen kannustukset sekä maalijuhlinnat kantavat komeasti myös kentän ulkopuolelle. Kiitos selostuksesta – ja iso plussa koululaisille Satakunnan Kansan selostus on monelle ollut osa kisakokemusta, rauhallinen, ja asiantunteva ote tekee lähetyksestä helposti seurattavan myös satunnaisemmalle katsojalle. Jussi Vallille tässä kohtaa jo kiitos hyvästä työstä! Lisäksi kisojen lippukäytännössä on yksi todellinen lajiteko: lapset alle 15 vuotta pääsevät otteluihin veloituksetta. Tämä madaltaa kynnystä tulla paikan päälle, ja juuri tällaisista ensikosketuksista syntyy uusia jääpallokavereita ja -perheitä. Maalijuhla on kaksiteräinen miekka – 105 maalia 4,5 otteluun Sitten se pieni huoli ja pohdinta (aiheellinen sellainen): neljän ja puolen ottelun jälkeen maaleja on tehty jo 105. Se tekee keskiarvoksi noin 23 maalia per ottelu. Miksi se ei ole jääpallolle hyväksi? Mitä tälle voisi tehdä (ilman että kisat “suljetaan” pienemmiltä mailta)? Tässä muutama toimiva suunta, joita jääpallossa voisi painottaa: Silti: Porissa on nyt juuri se kipinä, jota laji tarvitsee Kun katsomossa on koululaisia, kannustus elää, ja kotikisat tuntuvat tapahtumalta (eikä vain ottelulta), ollaan lajille tärkeässä paikassa. Tämä on se hetki, jolloin jääpallo voi voittaa uusia ystäviä – kunhan seuraavissa vaiheissa saadaan lisää myös niitä tiukkoja pelejä, jotka koukuttavat koko kansan. Ehdottomasti – iso kiitos järjestäjille ja kaikille vapaaehtoisille! Tällaiset kisat eivät synny itsestään: kenttä, aikataulut, liputus, turvallisuus, kuulutukset, lämmittelyt, huolto, opastus, kahviot, joukkueiden arki ja sata pientä yksityiskohtaa… ja vielä se, että yleisölle jää fiilis “täällä on hyvä olla”. Porissa on tähän asti näkynyt juuri se tärkein: homma toimii ja tunnelma on kohdillaan. Kiitos siitä jokaiselle talkoolaiselle ja taustatekijälle – te teette jääpallolle palveluksen, joka näkyy ja kuuluu.