Fiasko Lappeenrannassa
Veiterä vs Botnia peruttiin Botnian vieraspeli Lappeenrantaan päättyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Tuomaristo totesi kentän pelikelvottomaksi, eikä ottelua voitu pelata. Tilanne on herättänyt kovaa keskustelua niin somessa kuin jääpallopiireissäkin – eikä pelkästään siksi, että yksi ottelu jäi pelaamatta, vaan koska taustalla on kasa pidempään kyteneitä kysymyksiä vastuusta, ennakkoinfoista ja liiton linjasta. Kenttä jäi pelikelvottomaksi – ja nyt etsitään vastuuta Pelin peruuntuminen itsessään on ikävä mutta mahdollinen riski ulko-olosuhteissa. Tällä kertaa kohu syntyy kuitenkin siitä, että kentän kuntoa oli ehditty puida jo ennakkoon. Satakunnan kansan mukaan Veiterälle oli liitosta annettu ohje ilmoittaa kentän kunto torstaihin klo 19.00 mennessä. Veiterä ilmoitti tilanteen määräaikaan mennessä – ja lopputulos nähtiin tänään, kun Botnia matkusti paikan päälle ja tuomaristo keskeytti suunnitelmat. Vähintä on että Veiterä korvaa Botnialle aiheutuneet matkakulut Somessa moni tulkitsee tämän “uhkapeliksi”: kenttä merkittiin pelikelpoiseksi, vaikka riski epäonnistumisesta oli selvästi olemassa. Kun vastuuta oli ennakkoon korostettu, katseet kääntyvät nyt automaattisesti kotijoukkueeseen. Luovutusvoitto vai uusi otteluaika? Heti alkuun on syntynyt kaksi koulukuntaa: Keskustelun ytimessä ei ole pelkästään sää tai jää, vaan se, mikä painoarvo ennakkoilmoitukselle annetaan. Jos se koetaan sitovaksi, luovutuslinja saa lisää pontta. Pelaako Veiterä enää Kisapuistossa tällä kaudella? Toinen, jopa isompi kysymys on tuleeko Kisapuistossa pelata enää loppukauden aikana. Monen mielestä raja on ylitetty: jos ongelmia on ollut useammassa ottelussa, kotipelien siirtäminen varakentälle olisi ainoa tapa varmistaa sarjan uskottavuus ja joukkueiden tasapuolinen kohtelu. Tätä argumenttia on vaikea ohittaa. Kilpailullisesti on kestämätöntä, jos vierasjoukkue matkustaa pitkän matkan ja peli kaatuu vasta paikan päällä. Vaikka olosuhteet ovat ulkolajeissa arvaamattomia, sarjan on pystyttävä minimoimaan riskit – ja toistuvuus tekee tilanteesta eri mittaluokan kuin yksittäinen “huono tuuri”. Seura, kaupunki ja liitto – kuka kantaa vastuun? Yksi olennainen nyanssi jää helposti tunnekuohussa sivuun: kentät ovat usein kaupunkien vastuulla, eikä seura välttämättä päätä resursseista, henkilöstöstä tai kunnossapidon prioriteeteista. Silti sarja-arkessa seura on se, joka ilmoittaa kentän pelikelpoisuudesta, toimii järjestäjänä ja kantaa käytännön seuraukset. Juuri tässä syntyy ristiriita: Kun ongelmia on useammassa ottelussa, selittelyvara pienenee. Silloin ratkaisu ei välttämättä ole syyllisen etsiminen, vaan rakenteellinen: varakenttä käyttöön, kunnes pelikelpoisuus on aidosti varmistettavissa. Luottamuskriisi päätöksentekoon Somessa näkyy myös pidempään kytenyt epäluottamus: “liitto ei tee kovia päätöksiä”, vaan asiat päätyvät kompromisseihin tai joidenkin seurojen eduksi – näin ainakin moni keskustelija väittää. Oli väite totta tai ei, pelkkä mielikuva on jo ongelma: sarjan uskottavuus nojaa siihen, että linja on ennakoitava ja sama kaikille. Siksi tämän tapauksen käsittely on paljon enemmän kuin yhden ottelun kohtalo. Nyt testataan: Mitä seuraavaksi? Riippumatta siitä, päädytäänkö luovutukseen, uusintapeliin tai johonkin välimalliin, yksi asia on selvä: Lappeenrannan ottelujärjestelyt eivät voi jatkua samalla riskitasolla, jos ongelmat ovat toistuvia. Varakenttälinja on monen mielestä ainoa uskottava tapa turvata loppukauden ohjelma. Tämä fiasko jättää jäljen – ei pelkästään pisteisiin, vaan siihen, millaisena Bandyliigan arjen hallinta ja yhdenvertaisuus nähdään. Ja juuri siksi päätöksen pitäisi olla tällä kertaa sellainen, että se kestää myös sen vaikeimman yleisön: niiden, jotka ovat jo valmiiksi menettäneet luottamuksensa. Päivän tulokset ja otteluiden raportit myöhemmin yöllä…
