Ahlgren Karl
Karl August ”Kalle” Ahlgren (myöh. Alakari) oli suomalainen jalkapalloilija, ja jääpalloilija, joka joka edusti vuoteen 1927 asti Viipurin Susia. Kaudesta 1928 alkaen muutti Viipurista Helsinkiin ja edusti HJK:ta niin jalka- kuin jääpallossa. Hän toimi myös mm. Helsingin kaupungin liikennelaitoksen toimitusjohtajana. Kalle Ahlgren opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa valmistuen ekonomiksi 1927, kauppatieteen kandidaatiksi 1932 ja sai maisterin arvon 1934. Karl ”Kalle/Kilu” Ahlgren aloitti jääpallouransa Viipurin Susissa kaudella 1925, jolloin Sudet voitti Suomen mestaruuden, kuten kahtena seuraavana kautena. Ahlgren siirtyi opiskelemaan Helsinkiin ja kaudesta 1928 alkaen hän edusti HJK:ta, jolloin hän oli voittamassa itselleen neljännen Suomen mestaruuden. Sen jälkeen hän oli muutaman vuoden poissa edustusjoukkueen riveistä, mutta palasi kaudella 1937 HJK:n edustusmiehistöön ja oli voittamassa seuralleen vielä Suomen mestaruuden. Jalkapalloilijana Kalle Ahlgren ei päässyt jääpalloilun kaltaisiin saavutuksiin. Hän edusti samalla tavalla ensin Viipurin Susia ja muutettuaan Helsinkiin HJK:ta. Urheilu-uransa jälkeen Alakariksi nimensä muuttanut oli mukana Suomen Palloliiton johto-tehtävissä. Vuosina 1939–1955 hän toimi mm. Palloliiton varapuheenjohtajana, liittohallituksen jäsenenä ja jääpallojaoston puheenjohtajana. Vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa hän toimi jalkapallojaoston puheenjohtajana. Palloliiton edustajana hän toimi mm. Veikkauksen hallintoneuvostossa ja Valtion urheilulautakunnan jäsenenä. Palloliitto kutsui Alakarin liiton kunniajäseneksi 1955. Hänelle myönnettiin mm. Suomen Urheilun kultainen ansioristi, Palloliiton kultainen ansiomerkki ja Suomen Leijonen komentajamerkki (SLK).
Jantunen Niilo
Lempinimi: Niko Niilo “Niko” Jantunen oli suomalainen jääpalloilija. Pelipaikaltaan hän oli vasen laitahyökkääjä. Jantunen edusti Viipurin Susia ja voitti urallaan seitsemän Suomen-mestaruutta 1925, 1926, 1927, 1929, 1930, 1932, ja 1933. Viimeisen mestaruussarjakautensa hän edusti vuonna 1937. Hän edusti Suomea yhdessätoista maaottelussa tehden niissä kuusi maalia. Aktiiviuransa jälkeen Jantunen toimi Susien taloudenhoitajana ja sihteerinä sekä 40- ja 50-luvuilla pitkäaikaisena hallituksen jäsenenä. Hän pelasi välirauhan aikaan talvella 1941 Lahden Luistelijoiden joukkueessa maakuntasarjassa. Jantunen toimi myös erotuomarina sekä Viipurin Erotuomarikerhon puheenjohtajana.
Grönlund Ernst
Lempinimi: Erkkuli Ernst Aleksander Grönlund oli suomalainen jalkapalloilija, ja jääpalloilija. Hän päätti pelaajauransa kauden 1940-41 jälkeen. Hän oli pelipaikaltaan välihyökkääjä. Hänen kasvattajaseuransa oli Töölön Vesa, josta Grönlund siirtyi kaudella 1931 edustamaan Helsingin IFK:ta niin jalka- kuin jääpallossa. Suomen mestaruuden Grönlund voitti HIFK:n riveissä vuosina 1931, 1933 ja 1937. SM-sarjaurallaan hän teki 58 maalia. TUL:n mestaruuden Grönlund voitti Töölön Vesaa edustaen vuosina 1926 ja 1930. Jääpallossa Suomen mestaruuden hän saavutti Helsingin IFK:ssa vuosina 1934, 1935, 1938, 1939, ja 1941 SM-sarjakaudet jääpallossa Grönlundilla olivat 1932-41, joissa hän pelasi kaikkiaan 52 ottelua Välihyökkääjänä pelannut Grönlund edusti Suomea jalkapalloilijana Berliinin 1936 olympialaisissa, joissa hän ottelussa Perua vastaan teki yhden Suomen kolmesta maalista. Hän esiintyi Työväen Urheiluliiton jalkapallojoukkueessa vuoden 1925 työläisolympialaisissa, sekä Moskovan Spartakiadeissa 1928. Kaikkiaan Grönlund pelasi 37 A-maaottelua ja teki niissä 10 maalia. Jääpalloilijana Grönlund pelasi seitsemän A-maaottelua ja teki niissä yhden maalin. A-maaotteluedustuksia Grönlundille kertyi kaikkiaan 7. TUL:n jääpallomestaruuden hän voitti jo aiemmin vuosina 1927, ja 1928 Töölön Vesan paidassa.
