Lempinimi: Tuoppi Tuovi Koskinen oli suomalainen jalkapalloilija, ja jääpalloilija. Puolustajana pelannut Koskinen edusti urallaan Viipurin Susia jalkapallossa ainakin vuosina 1923–1928 ja 1931–1934. Kaikkiaan hän pelasi vuonna 1930 alkaneessa mestaruussarjassa kolmen kauden aikana 24 ottelua. Koskinen pelasi jalkapallo maajoukkueessa vuosina 1923–1928 yhteensä yhdeksän maaottelua.
Yrjö “Tuhku” Tuhkunen liittyi Helsingin Normaalilyseon oppilaana HJK:N riveihin. Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän opiskeli Helsingin yliopistossa voimistelunopettajaksi. Vuonna 1920 hän suoritti asepalveluksen Viipurissa ja pelasi sen kauden Viipurin Susissa – silloin vielä VJBS voittaen ensimmäisen jääpallon Suomen mestaruutensa Keväällä 1920. Tuhkunen palasi Helsinkiin HJK:n riveihin ja oli voittamassa toista Suomen mestaruutta; nyt HJK riveissä. “Tuhku” sai jatkoa mestaruuksilleen HJK:ssa jatkoa vuosina 1923, 1924, ja 1928 eli kaikkiaan viisi mestaruutta. Pelipaikka Tuhkusella oli keskikenttä ja tukimies. Lopetettuaan aktiivisen pelaajauransa kauden 1929 jälkeen Yrjö Tuhkusesta tuli aktiivi erotuomaritoiminnan jäsen; ensin tuomarina ja sitten erotuomarien kouluttajana. Tuomariurallaan hän tuomitsi yhdeksän jalkapallomaaottelua ja kaksi jääpallomaaottelua. Hän toimi lisäksi Palloliiton erotuomarivaliokunnan jäsenenä 1923-1933 ja 1945-1950 sekä erotuomarikouluttajana ympäri Suomea pidetyissä tilaisuuksissa. Tuhkunen toimi aina vuoteen 1940 asti Helsingin Sanomien urheilutoimituksen avustajana nimimerkillä “Poiku”. Silloin hänestä tuli lehteen vakinainen urheilutoimittaja. Sotien jälkeen hän toimi myös Ilta-Sanomissa urheilutoimittajana ja teki erillisiä artikkeleita myös Suomen Urheilulehteen. Tuhkunen oli myös aktiivinen Urheilutoimittajain Liiton jäsen aivan sen alkuhetkistä lähtien. Toimittajauran lisäksi Tuhkunen toimi alkuperäisen koulutuksensa mukaisesti liikunnanopettajana Meilahden yhteiskoulussa. Ansioistaan urheilun alalla Tuhkanen palkittiin Suomen Urheilun hopeisella ansiomitalilla ja hopeisella ansioristillä, Suomen Palloliiton kultaisella ansiomerkillä, Palloliton Helsingin piirin kultaisella ansiomerkillä ja HJK:n ansiomerkillä. Saavutukset: Jääpallo: Viisi SM-kultaa 1920, 1921, 1923, 1924, 1928. Kaksi SM-hopeaa 1923 ja 1925. 2A-maaottelua ja niissä 5 maalia Vesipallo: Suomen mestaruus 1922 Helsingin Uimarien riveissä
Verner Eklöf oli suomalainen jalkapalloilija, jääpalloilija, ja yhdistetyn urheilija. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli konttoristi ja etsivä. Hän oli mukana ensimmäisessä itsenäisen Suomen jalkapallomaajoukkueessa vuonna 1919. Hän toimi maajoukkueessa kapteenina vuosina 1923–1926. Eklöfin urheilu-uran huipentuma oli vuosi 1923. Helmikuussa hän voitti ensimmäisissä Salpausselän hiihdoissa yhdistetyn kisan, joka oli myös lajin ensimmäinen Suomen mestaruus. Maaliskuussa hän voitti HJK:n riveissä jääpallon SM-kultaa ja lokakuussa saman seuran riveissä jalkapallon Suomen mestaruuden. Verner Eklöf vakiinnutti paikkansa niin HIFK:n jalka- kuin jääpallojoukkueessa jo 18-vuotiaana. Hän pelasi IFK:n jääpallojoukkueessa kaudet 1916–1920, jonka jälkeen hän siirtyi HJK:n riveihin myös jääpallossa. HJK:ssa hän pelasi kaudet 1921–1924. HIFK:n riveissä Eklöf oli kaksi kertaa jääpallon SM-loppuottelussa eli talvella 1916, ja 1920. Molemmilla kerroilla tuli tappio Viipurin Susille. HJK:ssa pelatessaan Eklöf saavutti mestaruudet kausina 1921, 1923, ja 1924. Hän pelasi maajoukkueessa kolme kertaa. Eklöf toimi talvikaudella 1921–1922 myös Tallinnan Sportin jääpallovalmentajana. Eklöfin ensimmäinen jalkapalloseura oli HIFK, johon hän liittyi 16-vuotiaana vuonna 1913. Kaksi vuotta seurassa oltuaan hän sai vakiinnutettua paikkansa vasempana tukimiehenä joukkueen kokoonpanossa. Vuoden 1918 hyvät peliesitykset HIFK:n tukilinjassa herättivät huomiota ja hän pääsi mukaan Suomen ensimmäiseen jalkapallomaajoukkueeseen. Maajoukkueessa hänet koulutettiin välihyökkääjän paikalle ja se vakiintuikin hänen pelipaikakseen seurajoukkueessakin. Vuonna 1920 Verner Eklöf siirtyi HJK:n riveihin. Samana vuonna hän onnistui tekemään maajoukkueuransa ensimmäiset maalit Viroa vastaan käydyssä ottelussa. HJK:n riveissä Eklöf saavutti ensimmäisen mestaruutensa kesällä 1923. Maajoukkueen paidassa hänelle annettiin kapteeninnauha samaisena vuonna. Toisen Suomen-mestaruutensa HJK:n riveissä hän saavutti vuonna 1925. Heinäkuussa 1925 hän sai kunnianosoituksena kutsun Itävallan maajoukkueeseen, joka Suomen-vierailun jälkeen jatkoi ottelumatkaansa Viroon ilman joitakin kotimaansa peleihin palanneita pelaajia. Maajoukkueessa Eklöf lopetti vuonna 1926 ja aktiiviura HJK:ssa päättyi 1927. Hän pelasi kaikkiaan 32 maaottelua ja teki niissä 17 maalia; maalintekijätilastossa hänet ohitti Ari Hjelm vasta vuonna 1995. Eklöf oli ensimmäisenä suomalaisena jalkapalloerotuomarina ulkomaisessa maaottelussa vuonna 1922, kun hän Riiassa tuomitsi Latvian ja Viron välisen ottelun.
