Kettunen Vilho
Vilho Nikodemus Kettunen oli suomalainen jääpalloilija. Pelipaikaltaan hän oli vasen laitahyökkääjä. Kettunen edusti 1920-luvun alussa Viipurin Reipasta, jolloin hän nousi maajoukkueeseen niin jalka- kuin jääpallossa. Hän edusti Suomea jääpallossa vuonna 1922. Tämä jäi hänen ainoaksi jääpallon maaotteluedustukseksi. Jalkapallossa hän edusti Suomea maaotteluissa Unkaria ja Viroa vastaan. Vuonna 1925 Kettunen siirtyi Viipurin jääpallon ykkösseuran Susien riveihin ja oli voittamassa vuonna 1925 Suomen mestaruuden. Jalkapallossa hän ei saavuttanut Suomen mestaruutta, vaikka oli kolme kertaa eli vuosien 1918, 1919 ja 1922 loppuottelussa Reippaan riveissä. Kettunen työskenteli Hovimaan paperitehtaassa Vahvialassa ja Ahlström-konsernin palveluksessa Varkaudessa. Hän siirtyi 1930-luvun alussa Helsinkiin agentuurialalle ja edusti vielä silloin Helsingin Palloseuraa. Kettunen osallistuivuoden 1918 sisällissotaan valkoisten puolella. Hän oli mukana talvisodassa ensin Laatokan karjalassa, josta hänet siirrettiin pian Sallan rintamalle JR 40:n riveihin vänrikkinä joukkueen johtajaksi. Tammikuussa 1940 hän haavoittui vakavasti kranaatista ja kuoli matkalla joukkosidontapaikalle.
Saarinen Armas
Johannes Armas Saarinen oli suomalainen opetusneuvos ja jääpalloilija. Saarinen valmistui voimistelunopettajaksi vuonna 1926 ja työskenteli sen jälkeen liikunnanopettajana useassa eri koulussa Porvoossa ja Helsingissä. Hänet tunnettiin myös innokkaana musiikkimiehenä. Saarinen lauloi useissa kuoroissa ja toimi Sulasolin toiminnanjohtajana vuosina 1932–1970, Suomen Mieskuoroliiton toiminnanjohtajana 1945–1970 sekä Suomen Sekakuoroliiton toiminnanjohtajana 1957–1970. Saarinen pelasi jääpalloa maalivahtina Helsingin Jalkapalloklubin joukkueessa, jossa saavutti Suomen mestaruuden 1921, 1923, 1924, ja 1928 sekä hopean 1925. A-maaotteluja Saariselle kertyi kuusi, muun muassa 1922 ensimmäinen voitto Ruotsista. Pesäpallossa Saarinen oli voittamassa vuosien 1922 ja 1923 Suomen mestaruutta Helsingin Pallonlyöjien joukkueessa.
