Lempinimi: Ami Myöhemmin Angerma   Ami Angerma (alk. Ahnger) Pelipaikaltaan hän oli oikea välihyökkääjä. Angerma edusti jääpallourallaan seuroja Viipurin Luistinseura, Viipurin Reipas, Viipurin SLU sekä Viipurin Sudet. Viipurin Susien kapteenina hän oli voittamassa kuutta Suomen-mestaruutta peräkkäin vuosina 1914-1920 (vuonna 1918 ei pelattu sodan takia). Lisäksi Angerma voitti SM-kultaa vuosina 1922, 1925-1927. Kaikkiaan Angerma oli jääpallon SM-loppuottelussa 16 kertaa ja oli 10 kertaa voittaneessa joukkueessa. Angerma kuului Suomen maajoukkueeseen viidessä maaottelussa, joista Suomi voitti neljä. Angerma edusti jalkapallossa Viipurin Reipasta ja voitti kolme SM-hopeaa joukkueen paidassa vuosina 1918, 1919 ja 1922. Peliuransa jälkeen Angerma kuului useita vuosia Suomen Palloliiton jääpallovalitsemiskomiteaan sekä toimi vuonna 1931 maajoukkueen toisena valmentajana. Ansioistaan hän sai Suomen Palloliiton kultaisen ansiomerkin. Siviiliammatiltaan Ami Angerma oli rautatievirkamies. Rautateillä hän työskenteli yli 40 vuotta.

Bror Wiberg pelasi myös Suomen Jalkapallomaajoukkueessa vuoden 1912 kesäolympialaisissa joissa Suomi sijoittui neljänneksi. Pelipaikaltaan hän oli hyökkääjä. Wiberg pelasi Tukholman olympialaisissa Suomen jokaisessa neljässä ottelussa, mukaan lukien 9-0-tappioon päättynyt pronssiottelu Alankomaita vastaan. Hän teki kisoissa kaksi maalia, joista toisen Italiaa vastaan (ottelun voittomaali) ja toisen Venäjää vastaan. Urallaan hän pelasi yhteensä viisi maaottelua ja teki niissä kolme maalia. Seuratasolla jalkapallossa Wiberg edusti HIFK:ta, jonka kapteenina hän toimi ja jonka riveissä hän saavutti SM-hopeaa vuonna 1912. Tukholman olympialaisten jälkeen Wiberg pelasi Pietarin kaupunkijoukkueessa Venäjän mestaruudesta.