BandyLiigaUutiset

Lauantain tulokset

Narukerä & Botnia voittoihin Porissa ja Varkaudessa nähtiin lauantaina vahvaa tekemistä, kun Narukerä kaatoi Kampparit 8–3 ja Botnia haki tylyn 3–9-vierasvoiton WP 35:stä. Narukerä murskasi Kampparit toisen jakson myllerryksessä – erikoistilanteet ratkaisivat Narukerä – Kampparit 8–3 (1–2) Narukerä käänsi tasaisen avausjakson jälkeen ottelun täysin edukseen ja otti selvän 8–3-voiton Kamppareista. Ratkaisu nähtiin toisella jaksolla, jossa Kerän erittäin vahvat erikoistilanteet sulattivat mikkeliläisten pelinrakentelun. Tasainen ja vauhdikas avausjakso Ottelun alku oli varsin kaksijakoinen: molemmilla joukkueilla oli omat vahvat jaksonsa ja tilanteita syntyi vuorotahtiin. Kampparit pääsi pelaamaan myötätuuleen, mutta Narukerä iski illan avausmaalin. 18. minuutilla Alex Mårtensson ohjasi Joni Vuopion antaman sivurajan maalin edestä sisään ja kotijoukkue siirtyi 1–0-johtoon. Reilut viisi minuuttia myöhemmin Kampparit tuli tasoihin, kun Leevi Kukkasniemeä rikottiin läpiajossa ja Severi Noponen upotti rangaistuslyönnin varmasti: 1–1 ajassa 24’. Jakson lopussa Kampparit siirtyi johtoon. Simo Huotelin murtautui keskustasta läpi, ja pallo jäi pomppimaan maalinedustalle. Jere Immonen oli hereillä ja siirsi pallon verkkoon tilanteeksi 1–2 ajassa 42’. Puoliaikataululle mentiin Kamppareiden 1–2-johdossa. Vastatuuli, erikoistilanteet ja Kampparien ”musta vartti” Toiselle jaksolle Narukerä tuli selvästi terävämmin. Vaikka Kampparit vielä hetken aikaa roikkui mukana, ottelun kuva alkoi kallistua omiin erikoistilanteisiinsa luottaneelle kotijoukkueelle. 52. minuutilla Huotelin laukoi tarkasti ja vei Kampparit jo 1–3-johtoon, mutta sen jälkeen ottelu kääntyi täysin päälaelleen. Kampparien niin sanottu musta vartti käynnistyi 55. minuutilla, kun Vili Korhonen kavensi kulmalyönnistä 2–3:een. Tämä avasi hanat Narukerän erikoistilanneilottelulle: Peli pysyi pitkään Kampparien päädyssä, ja Narukerän paine jatkui. Loppu täysin Narukerän näytöstä Kun Kampparien selkäranka alkoi ratista, Narukerä viimeisteli lopullisen työnsä kliinisesti. Toisella jaksolla Kampparit ei enää löytänyt keinoja Narukerän myllytystä vastaan, ja mikkeliläisten peli muuttui loppua kohden enemmän selviytymiseksi ja pelailuksi. Kampparivalmentaja Kaartinen: ”Selkäranka vähän naksahti” Kamppareiden päävalmentaja Alpo Kaartinen harmitteli erityisesti toisen jakson henkistä notkahdusta: ”Ensimmäinen jakso meni ihan suunnitelmien mukaan. Toiselle jaksolle Narukerä tuli kovaa ja oli erikoistilanteissa todella vahva. Harmittamaan jäi se, että meillä vähän naksahti selkäranka vastustajan osumiin ja viimeistään 5–3-maalin jälkeen peli oli meiltä sellaista pelailua, annettiin Kerän viedä. Tähän meidän pitää kopissa vahvasti puuttua.” Maalit (minuutti – tekijä – tilanne) (pt = pelitilanne, RL = rangaistuslyönti, kl = kulmalyönti) WP 35 jäi Botnian jyrän alle – helsinkiläisille tyly 3–9-vierasvoitto WP 35 – Botnia 3–9 (2–4) Botnia otti Varkaudessa vakuuttavan ja tylyn 3–9 (2–4) -vierasvoiton. Helsinkiläiset olivat alusta alkaen tehokkaampia sekä viimeistelyssä että erikoistilanteissa, ja WP 35:n hyväkin vaihe ensimmäisen jakson lopussa jäi lopulta sivurooliin Botnian vyörytyksen alla. Botnia karkasi, WP 35 heräsi – ensimmäinen jakso 2–4 Ottelun alku oli Botnian hallintaa. Vieraat saivat kulman jo 2. minuutilla ja rakensivat sen jälkeen tasaiseen tahtiin painetta WP:n päätyyn. Palkinto tuli 5. peliminuutilla, kun Patrik Parkkonen iski lukemiksi 0–1. Botnia jatkoi vahvaa tekemistä, ja 21. minuutilla Pekka Niska kasvatti eron kahteen rangaistuslyönnistä: 0–2. Kun Kaarlo Lappi vei Botnian 26. minuutilla jo 0–3-johtoon, näytti pitkään siltä, että ottelu karkaa isänniltä jo ennen taukoa. WP 35 kuitenkin vastasi hienosti: WP:n pirteä jakson lopetus tyrehtyi kuitenkin juuri ennen taukoa, kun Eetu Pulkkinen iski Botnialle tärkeän 2–4-osuman 45. minuutilla. Puoliaikaan mentiin vierasjohdossa ja henkinen yliote kääntyi takaisin helsinkiläisille. Toisella jaksolla Botnia ratkoo – Niskalle hattutemppu Toisen jakson alussa WP 35 haki aikalisällä (52’) uutta virtaa ja kavennusmaalia. Se sai muutamia paikkoja, mutta Botnian puolustus ja maalivahtipeli pitivät isännät aisoissa. Lopullinen ratkaisu nähtiin viimeisen parikymppisen aikana, kun Botnia rokotti armottomasti: WP 35 löysi vielä kerran kirivaihteen:81. minuutilla Robert Ruippo kavensi kulmasta 3–6:een, mutta Botnia ei horjunut. Loppu tylyä numeronsiivousta Ottelun viimeiset minuutit olivat tulostaulun kannalta rumaa luettavaa kotijoukkueelle. Botnia hyödynsi WP:n riskinoton ja löysät hetket kliinisesti: Botnian laaja ratkaisurintama korostui:Pekka Niska viimeisteli hattutempun (kaksi rl-maalia), ja sekä Parkkonen, Lappi että Pulkkinen osuivat kahdesti. WP 35:n onnistujiksi kirjattiin Jäppinen, Karppinen ja Ruippo, kaikki eri tekijöiden maaleja ja kaksi kulmakuviosta. Yhteenveto WP 35:llä oli hetkensä, erityisesti avausjakson lopussa, kun peli nousi jo 0–3:sta 2–3:een. Botnia kuitenkin hallitsi kokonaisuutta paremmin, käytti erikoistilanteet ja rangaistuslyönnit tehokkaasti, ja vei toisen jakson selvästi niin pelillisesti kuin tuloksellisestikin.

Toimitus

110
0
BandyLiigaUutiset

Bandyliiga jatkuu kolmella ottelulla

Katseet kääntyvät myös Poriin, Oulunkylään Bandyliiga jatkuu päivällä kolmella ottelulla – katseet kääntyvät myös Oulunkylään Päivän ohjelma: Bandyliigan runkosarja saa tänään vauhdikkaan iltapäiväkierroksen, kun kolme ottelua pelataan samaan aikaan eri puolilla jääpallokarttaa. Panoksia riittää niin sarjasijoitusten, itseluottamuksen kuin pelillisen identiteetin hiomisenkin kannalta. Erityistä mielenkiintoa herättää Narukerä vs Veiterä, ja HIFK vs JPS joka pelataan poikkeuksellisesti Oulunkylän tekojääradalla. Alusta ja olosuhteet voivat näytellä isoa roolia siinä, kumpi vie pisteet mukanaan. Narukerä – Veiterä: Basso Areenan perusvoimatekijät Basso Areenassa nähdään kahden perinteikkään seuran kohtaaminen, jossa pienet marginaalit korostuvat: Ottelun avain:Jos Narukerä pystyy pitämään pelin vauhdikkaana ja rikkomaan Veiterän syöttörytmiä, pisteet voivat hyvin jäädä Poriin. Mikäli taas Veiterä pääsee pelaamaan ”oman näköistään” kontrolloitua bandya, vieraat ovat hienoinen suosikki. OLS – Botnia: Nuoruuden intoa ja taktista kurinalaisuutta Oulussa kohtaavat kaksi joukkuetta, joiden pelaajapoluissa ja pelitavoissa on eroja, mutta myös paljon yhtymäkohtia. Ottelun avain:OLS:n on löydettävä tasaisuus koko 90 minuutiksi – yksittäiset mustat hetket Botnia rankaisee. Botnialle tärkeää on puolustuspelaamisen tiiviys ja oman pään virheiden minimointi Oulun kentällä. HIFK – JPS Oulunkylässä: miten kenttä vaikuttaa otteluun? Poikkeuksellinen pelipaikka – mitä se tarkoittaa? Se, että HIFK–JPS pelataan Oulunkylässä, muuttaa hieman ottelun lähtöasetelmia: Etu HIFK:lle vai JPS:lle? HIFK: JPS: Pelitavan vaikutus Oulunkylässä Oulunkylän kenttä korostaa muutamaa osa-aluetta: Kumpi vie pisteet? Paperilla luvassa on tasainen ja hermoja koetteleva kamppailu, jossa: Yhteenveto:Oulunkylä ei välttämättä selkeästi suosii toista joukkuetta – ratkaisevaa on se, kumpi pystyy nopeammin lukemaan olosuhteet ja sopeuttamaan pelinsä niihin. Jos HIFK pystyy käyttämään ”puoli-kotikenttäetuaan” ja saa yleisön tuen täysillä taakseen, puntit pysyvät tasaisina. JPS:n rutiini ja taito tekevät heistä kuitenkin erittäin vaarallisen vieraan juuri tällaisessa poikkeuksellisessa ottelumiljöössä.

Toimitus

247
0
BandyLiigaUutiset

Juhlaottelut Itsenäisyyspäivänä

Porissa & Varkaudessa pelataan Itsenäisyyspäivänä pelataan tänä vuonna kaksi isoa juhlaottelua Bandyliigassa – Porissa Narukerän 60-vuotisjuhla ja Varkaudessa WP35:n 90-vuotisjuhla. Narukerä – Kampparit Basso Areena, Pori klo 13.00(Narukerän 60v juhlaottelu) Lähtöasetelma & sarjatilanne Bandyliigan alkusarjan taulukossa Kampparit on ollut aivan kärjen tuntumassa, kun taas Narukerä on aloittanut kauden tasaisesti hieman keskikastista. Juhlaottelun status nostaa panoksia: seuran virallinen 60-vuotisjuhlapeli on merkitty juuri tähän Kampparit-kotiotteluun, ja Porissa halutaan ehdottomasti kääntää päivä voitoksi kotiyleisön edessä. Pelilliset avainkohdat Mitä odottaa? Kampparit haluaa pitää vauhtia ja nostaa tempoa heti alussa, kun taas Narukerä pyrkii rikkomaan rytmiä ja hyödyntämään juhlapäivän ylimääräisen latauksen taklauksissa ja kaksinkamppailuissa. Jos Kampparit saa pelin venymään “end to end” -bandyksi, mikkeliläisten laatu korostuu. Jos taas peli puuroutuu keskialueelle ja Narukerä pääsee pitämään oman pään tiiviinä, porilaiset voivat hyvinkin kääntää juhlapäivän edukseen. Ennakkotuntuma: WP35 – Botnia Kämäri, Varkaus klo 16.00(WP35:n 90-vuotisjuhlaottelu) Lähtöasetelma & sarjatilanne WP35 juhlii 90-vuotista taivaltaan – varkautelaista jääpalloa on pelattu seuran väreissä vuodesta 1935, ja juuri Botnia-kotiottelu on nostettu juhlaotteluksi. Sarjataulukossa tilanne on mielenkiintoinen: Pelilliset avainkohdat Mitä odottaa? Ottelusta voi tulla “kahden eri maailman” kohtaaminen: Botnia lähtee peliin pisteet mielessä ja sarjakärjen asetelmasta, WP35 taas juhlatunnelma ja tunnetila edellä. Ennakkotuntuma: ´

Toimitus

212
0
BandyLiigaUutiset

Laukaukset omaan päähän

Laukaukset omaan päähän paljastavat isoja eroja – ottelumäärät vääristävät kuvaa Bandyliigan alkukauden tilastot kertovat karua kieltään siitä, kuinka paljon painetta joukkueiden omissa puolustusalueissa on nähty. Laukausmäärät omaa maalia kohti vaihtelevat rajusti – mutta samalla on muistettava, että ottelumäärissä on tällä hetkellä suuria eroja, mikä vääristää suoraa vertailua. Akilles on toistaiseksi tilaston “kärjessä”: vihreäpaidat ovat päästäneet 55 laukausta kohti omaa maalia ja 32 ohi, yhteensä 87 laukausta omaan päähän. Heti perässä tulevat WP35 (48+32 = 80) ja OLS (54+25 = 79), jotka ovat olleet paljon puolustustöissä. Myös Botnian puolustusta on testattu kovaa: 53 laukausta maalia kohti ja 20 ohi, yhteissumma 73. Narukerän lukemat ovat 34+19 = 53, Kamppareilla 25+17 = 42 ja HIFK:lla 22+9 = 31. Taulukon häntäpäässä ovat JPS (6+5 = 11) ja Veiterä (5+3 = 8), joiden omaan päähän suuntautuneet laukaukset jäävät selvästi muita vähäisemmiksi. Mitä tilastot oikeasti kertovat? Ensisilmäyksellä voi päätellä, että Akilles, WP35 ja OLS viettävät paljon aikaa omalla puolustusalueellaan, kun taas JPS ja Veiterä ovat olleet vähemmällä paineella. Todellisuudessa kuva ei ole näin yksinkertainen. Varhainen otanta – trendi vai sattumaa? Alkukauden tilastoja kannattaa siksi tulkita maltilla. Ne ovat hyvä muistutus siitä, millaiseen paineeseen joukkueet ovat joutuneet, mutta: Tällä hetkellä voidaan todeta, että Akilleen, WP35:n ja OLS:n puolustusta on mitattu eniten, kun taas JPS ja Veiterä ovat toistaiseksi selvinneet pienimmällä laukausryöpyllä – ennen kaikkea siksi, että joukkueet eivät ole pelanneet lähellekään yhtä monta ottelua. Kun kausi etenee ja ottelumäärät asettuvat samalle viivalle, nähdään, ovatko nämä alkukauden trendit pysyviä vai vain kalenterin ja sattuman tuottamia tilastopiikkejä. Yksi asia on varma: puolustuspelaamisen laatu ja oman pään tiiviys tulevat ratkaisemaan paljon, kun taistelu sarjasijoituksista kovenee.

Toimitus

166
0
BandyLiigaUutiset

Tommi Niittylä sai kutsun Linnan juhliin

Lämmin huomionosoitus koko jääpalloperheelle Jääpallokentiltä tuttu Tommi Niittylä sai taannoin uutisen, jota ei aivan joka päivä kohdalle satu: kutsun tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Kutsu tuli täysin yllättäen. Ensireaktio oli Niittylän mukaan niin hämmentynyt, että hän tunsi tarvetta varmistaa presidentin kansliasta, oliko kutsu varmasti oikea – ja aito. Kun vahvistus saatiin, ei epäusko silti hetkessä hälventynyt. – Kyllä tämä on iso kunnia, olen todella otettu, Niittylä kuvaa tunnelmiaan. Erityisen iloiseksi kutsu tekee siksi, että se on samalla viesti koko jääpalloyhteisölle. Niittylä kokee, että Linnan kutsu on arvostuksen osoitus lajille, joka on pieni, mutta sydämeltään suuri. Hän kertoo yllättyneensä myös siitä, millaisella näkökulmalla hänet on valikoitu. Jääpallossa on paljon pelaajia, joilla on mittava määrä kansainvälisiä meriittejä ja jotka monen mielestä olisivat luontevia kutsuttavia pohtii Niittylä. Nyt huomio kohdistui hieman totutusta poikkeavalla tavalla – ja juuri se tuntuu Niittylän mielestä erityisen hienolta. Itsenäisyyspäivän vastaanottoa Tommi lähtee odottavin mielin. – Valehtelisin, jos väittäisin, ettei jännitä. Totta kai jännittää – ja paljon, hän naurahtaa. Niittylän Linnan kutsu tuo lämpimän valokiilan koko suomalaisen jääpallon ylle. Se kertoo, että lajin parissa tehtävä työ, intohimo ja yhteisöllisyys huomataan myös laajemmin – ja että jääpallolla on oma tärkeä paikkansa suomalaisessa urheilukentässä ja itsenäisyyspäivän juhlassa. ⁠Itsenäisyys: asia jota ajoittain huomaa pitävänsä itsestään selvyytenä. Nykyään ei ihan hirveästi tarvitse uutisia seurata kun melko nopeasti tajuaa, että sitähän se välttämättä ei ole. Vanhemmat sukupolvet on itsenäisyyden eteen tehnyt valtavia uhrauksia mitä itse tuskin koskaan pystyy edes ymmärtämään. Iso kiitos heille siitä! – Pohtii Niittylä vielä lopuksi. Onko elämää jääpallon jälkeen? – Tommi Niittylä nauttii vapaudesta, mutta kaipaa joukkueen yhteisöä Kun vuosien ajan kalenteri määräytyy joukkueen harjoitusvuorojen, pelimatkojen ja sarjaohjelman mukaan, tyhjäksi jäävä arki voi tuntua yhtä aikaa helpottavalta ja hämmentävältä. Näin kuvaa tuntojaan pitkän uran tehnyt jääpalloilija Tommi Niittylä, joka on viimeisien kuukausien aikana opetellut elämää ilman pukukopin jokailtaista meteliä. – Olen huomannut, että on ollut mukavaa treenailla omilla ehdoilla. Menen liikkumaan silloin kun itselle sopii ja teen juuri sitä, mitä sillä hetkellä huvittaa, Tommi kertoo hymyillen. Vapaus on tuntunut hyvältä: ei enää velvollisuutta olla paikalla tietyllä kellonlyömällä, ei pitkiä bussimatkoja arkiöinä. Tilalla on omatahtinen treeni, padel, lätkä, salia silloin kun siltä tuntuu, ja tietysti mukana on vähän myös jääpalloa. HIFK:ta on vaikea korvata Kolikolla on silti toinenkin puoli. Kun vanha joukkue alkoi valmistautua uuteen kauteen ja sarjapelit pyörähtivät käyntiin, mieli teki väkisinkin kentän laidalle. – Vähän haikeana sitä seuraa, kun jätkät harjoittelevat ja pelaavat yhdessä. Samanlaista yhteisöllisyyden tunnetta ja yhteisen tavoitteen eteen työskentelyä on vaikea löytää enää mistään, Tommi myöntää. Pukukoppivitsit, yhteiset matkat, voittojen juhliminen ja tappioista nouseminen yhdessä – ne ovat asioita, joita ei voi tilata verkkokaupasta tai korvata yksin tehdyllä treenillä. Ne rakentuvat vuosien aikana, ja juuri siksi niistä irtautuminen ottaa aikansa. Uusi arki, uudet rutiinit Jääpallon jälkeinen elämä ei kuitenkaan ole tyhjiö. Tommi on löytänyt arkeen uusia rutiineja: töitä, sekä liikuntaa ilman tulostaulua. – Ei sitä kilpaurheilijaa itsestä saa kokonaan pois. Tykkään edelleen haastaa itseäni, mutta nykyään se voi olla vaikka se, että kokeilen jotain uutta lajia, hän naurahtaa. Myös lajin parissa pysyminen jollain tavalla kiinnostaa. Valmennus, junioripuolen auttaminen tai taustatehtävät voivat tulevaisuudessa tarjota sen kaivatun ripauksen pukukoppielämää – vähän eri roolissa vain. Onko sitä elämää jääpallon jälkeen? Kysymys, jota moni pitkän uran tehnyt urheilija pohtii, saa Tommilta rauhallisen vastauksen. – On sitä. Se on vain erilaista. Kun vuosia elää lajin ehdoilla, on ihan terveellistäkin kokeilla, miltä tuntuu, kun voi itse päättää päivärytmin. Silti ne vuodet joukkueen kanssa ovat osa minua, enkä vaihtaisi niitä pois. Ehkä vastaus löytyykin tasapainosta: vapaudesta treenata omilla ehdoilla, mutta myös mahdollisuudesta palata yhteisöön silloin, kun siltä tuntuu. Tommi Niittylän tarina jääpallon jälkeen on vielä kesken – ja hyvältä näyttää, että siihen mahtuu jatkossakin sekä liikunnan iloa että rakkautta lajiin, joka vei nuoren miehen mukanaan jo aikoja sitten. BandyliigaToimitus toivoo Niittylän nauttivan niin Itsenäsyyspäivän vastaanotosta kuin ansaituista eläkepäivistä – Kiitos Tommi kaikesta siitä mitä olet vuosia jääpallolle antanut…

Toimitus

594
0
BandyLiigaUutiset

Bandy ja Suomen itsenäisyys

Bandy on suomalainen perinnelaji Bandy on suomalainen perinnelaji. Tuo lausuma on paitsi totta myös monesti kuultu kommentti niiltäkin ihmisiltä, jotka eivät aktiivisesti urheilua tai lajia seuraa. Mutta millainen rooli jääpallolla on ollut kansakuntamme eri vaiheissa ja miten kansakunta ja Bandy heijastelevat toisiaan ? Kansallistunne ja urheilu on monesti sotkettu toisiinsa vaarallisella tavalla. Tästä parhaana esimerkkinä lienee Saksan natsimenneisyys ja Berliinin olympialaiset  vuonna 1936. Ne olivat irvokas näytelmä toiseen maailmansotaan jo täyttä vauhtia valmistautuvassa maassa. Kun kansallistunne halutaan kääntää kansalliskiihkoksi on urheilu ja sen isot tapahtumat oiva väline tempun tekemiseen. Ja eittämättä mieleen tulee myöskin Sotshin talviolympialaiset v. 2014. Niistä haluttiin tehdä Venäjän uuden diktatuurin näyteikkuna maailmalle juuri ennen ensimmäisen vaiheen rynnistystä Ukrainaan. Mutta urheilu on osa kulttuuria ja osana kansallista kulttuuria sillä on tärkeä rooli heijastelemassa kansallisvaltioiden oikeanlaista kehitystä. Me tulemme jostain, mutta olemme osa isompaa kokonaisuutta. Ja siihen kansainvälinen urheiluyhteisö on aina antanut oman merkittävän panoksensa luomalla tarinoita, rakentamalla verkostoja ja ystävyyttä sekä olemalla pysyvä osa ihmisyhteisöjä globaalisti. Bandy Suomessa alkoi jo ennen kuin olimme tunnustettu valtiollinen toimija eli elimme vielä osana Venäjän keisarikuntaa suuriruhtinaskunnan muodossa. Bandy tuli meille kahdesta ilmansuunnasta –  Venäjältä ja erityisesti Pietarista sekä Ruotsista. Kuten lähes kaikki muukin. Yli rajojen menevät yhteydet ja yhteistyö ovat siis avainasemassa myös urheilussa ja sen kehittämisessä. Vuosi oli 1908, jolloin ensimmäinen Suomen mestaruus Bandyssä ratkottiin. Suomalaisseurat olivat Bandyssä mitelleet voimiaan Venäläisiä ja Ruotsalaisa seuroja vastaan kuitenkin jo 1800- luvun lopussa.  Mutta ensimmäisen suomenmestaruuskannun vei kotiin Polyteknikkojen urheiluseura (PUS) HIFK:n nenän edestä. Tämäkin on jo hieno tarina. Urheilu ja opiskelu sekä sivistys kuuluvat yhteen. Näinä ammattilaisurheilun hehkutuksen aikoina tuo lähtökohta tuntuu helposti unohtuvan. Vuonna 1908 Suomi oli vielä osa Venäjän keisarikuntaa, mutta kansallisia rakenteita oltiin jo pitkään luotu pohjaksi itsenäistymiselle.  Se oli  myöskin vahva kannanotto itsenäisyyden puolesta, että Suomen mestaruudesta pelattiin jo ennen valtiollista itsenäistymistä. Bandy oli siis urheilun eturivissä luomassa pohjaa itsenäisyydelle. Siitä lähtien mestaruudesta on taisteltu joka vuosi lukuun ottamatta kansakunnan kohtalonhetkiä eli sisällissodan vuotta 1918, talvisodan vuotta 1940 ja sotavuotta 1942. Kun kansakunnan kohtalo on ollut valinkauhassa ei myöskään Bandymestaruutta ole voitu ratkoa. Mutta Bandyllä ja Suomen itsenäisyydellä on aivan erityinen risteyskohta talvisodan kohtalonkäänteissä. Ruotsi oli tukenut Suomea niin sotilaallisesti kuin materiaalisesti Suomen toivottomalta näyttävän taistelun alusta asti. Pohjoisen Suomen ilmapuolustus oli käytännössä Ruotsalaisen lentorykmentin varassa. Ja rintamalla taisteli noin 8.000 ruotsalaista vapaaehtoista. Mutta Suomessa oltiin odotettu ja toivottu vielä enemmän virallisen Ruotsin taholta. Silloin astui esiin Ruotsin kansa, joka halusi osoittaa halunsa ja tukensa Suomelle sen kohtalontaistelussa ylivoimaista vihollista vastaan.  Torsten Tegner- nimisen Ruotsalaisen Suomen ystävän johdolla ryhdyttiin järjestämään keskellä sodan melskeitä Ruotsi-Suomi Bandymaaottelua Tukholman stadionille, jolla osoitettaisiin Ruotsin tukea sotaa käyvälle naapurille sekä kerättäisiin rahaa Suomen tueksi. 11.2.1940 Tukholman stadion täyttyi -25 C pakkasesta huolimatta maaottelussa, johon Suomen pelaajat oli vapautettu rintamalta hetkeksi. Ottelu alkoi legendaksi jääneellä näyttelijä Ella Erosen Maamme- laulun, Vårt Land- lausunnalla Tukholman stadionin hyisestä kuulutuskopista.  Ottelu tuotti yhteensä 488.000 kruunua rahaa Suomen tueksi. Ja Ella Eronen jatkoi mukana 60 erilaisessa tapahtumassa ympäri Ruotsin, joilla kerättiin tukea ja varoja Suomen hyväksi. Tuo ottelutapahtuma osoitti todellista “Finlands sak är vår”- henkeä. Tuosta legendaarisesta talvisodan maaottelusta löytyy hyvä videokooste: Suomen tähänastisen historian samoin kuin Bandynkin kultainen vuosikymmen osui 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Nokia-vetoinen talousnousu 90-luvun laman synkkyydestä sai huippunsa vuosikymmenen lopulla. Suomi voitti ensimmäisen ja tähän asti ainoan miesten maailmanmestaruutensa Bandyssä v. 2004. Sen jälkeen maa on ollut talousvaikeuksissa, joista osansa on saanut myös jääpalloyhteisäö. On vaivuttu yleiseen ankeuteen ja surkutteluun. Olisiko aika jo vaihtaa levyä ja olla lannistumatta uhkien alla vaan etsiä mahdollisuudet ja tarttua niihin? Bandyn puolella niin on päätetty tehdä Porilaisten ja Jani Raukon johdolla. Porissa järjestetään Bandyn MM- kisat niin miehille kuin naisillekin tammikuussa 2026. On aika lähteä mukaan sankoin joukoin. Vielä tämä yleinen toivottomuus käännetään mahdollisuuksiksi. Jospa tämä koko maakin vähitellen ottaisi Porilaisten esimerkistä mallia ja orientoituisi uudestaan. Mutta nyt marssitaan Porilaisten tahdissa. Hyvää lauantaista itsenäisyyspäivää!

Toimitus

228
3
BandyLiigaUutisetJääpalloliitto tiedottaa

Marraskuun pelaaja

Botnian viimeinen lukko Juuso Tervonen Helsinkiläistä Botniaa edustava maalivahti Juuso Tervonen on valittu miesten Bandyliigan marraskuun pelaajaksi. Vaikka sarjassa ehdittiin marraskuun aikana pelata vain 15 ottelua, on Tervosen rooli Botnian vahvassa alkukaudessa ollut kiistaton – joukkueen selkäranka löytyy tolppien välistä. Marraskuun tilastot: Tervonen on ollut Botnialle juuri sitä, mitä huippumaalivahti parhaimmillaan on: rauhoittava voima puolustuksen takana, joka pystyy venymään isoissa hetkissä. Erityisesti paikalliskamppailu HIFK:ta vastaan nosti Tervosen esiin – useat huipputorjunnat pitivät Botnian kuskin paikalla ja käänsivät peliä sinipaitojen eduksi. Uusi valintatapa – valmentajat äänessä Tänä vuonna marraskuun pelaajavalinta tehtiin uudistetulla mallilla.Aiemmilla kausilla kuukauden pelaajan valinnasta vastasi Bandyliigan viestintävaliokunta, mutta nyt kunnian saajan valitsevat Bandyliigaseurojen valmentajat. Muutos korostaa kentän ääreltä tulevaa näkemystä – valmentajat seuraavat otteluita läheltä, valmistautuvat vastustajiin ja näkevät pelaajien vaikutuksen peliin myös tilastojen ulkopuolella. Juuso Tervosen valinta onkin vahva viesti siitä, kuinka tärkeäksi valmentajat näkevät maalivahdin roolin Botnian vahvassa startissa. Lämpimät onnittelut Juuso Tervoselle marraskuun pelaajavalinnasta!

Toimitus

98
0
BandyLiigaUutiset

Suomalaisen jääpallon juhlapäivä

WP35 90 vuotta ja Narukerä 60 vuotta – perinteet, yhteisö ja rakkaus lajiin Itsenäisyyspäivä saa tänä vuonna erityisen lämpimän sävyn, kun kaksi perinteikästä jääpalloseuraa juhlii merkkipäiviään kotikaupunkien kotiyleisöjen edessä. Varkaudessa WP35 täyttää 90 vuotta ja Porissa Narukerä juhlistaa 60-vuotista taivaltaan – molemmat omalla, juuri seuralle ominaisella tavallaan. WP35 – 90 vuotta varkautelaista jääpalloa Vuodesta 1935 lähtien WP35 on ollut olennaisen tärkeä osa varkautelaista urheilukulttuuria. Seura on kasvattanut sukupolvia pelaajia, toimijoita ja kannattajia – ja samalla ollut monelle se toinen koti talvisen Kämärin jäällä. Musta–keltainen väriyhdistelmä on Varkaudessa paljon enemmän kuin pelipaita; se on symboli yhteisöllisyydestä, sitkeydestä ja rakkaudesta jääpalloon. Lauantaina 6.12. klo 16.00 Varkauden Kämärillä, Joro-Huvilat areenalla pelattava WP35 – Botnia -ottelu on paljon enemmän kuin sarjapeli. Se on juhlaottelu, jossa katsomoon toivotaan niin nykyisiä aktiivikannattajia kuin niitäkin, jotka ovat seuranneet WP35:n matkaa vuosikymmenten ajan. Otteluisäntänä toimii Next Step, ja ottelupallot lahjoittaa Varkauden kaupunki – kaunis ele kaupungilta seuralle, joka on ollut osa kaupungin identiteettiä lähes vuosisadan. Kentän laidalla grillissä paistuvat makkarat yhteistyössä Sepon Lihatorin ja Industriacenterin kanssa, ja samalla muistutetaan, että Sepon Lihatorilta saa jo myös joulukinkut varattua. Tunnelma Kämärillä on tarkoitus tehdä juuri sellaiseksi kuin juhlapäivä ansaitsee: lämminhenkiseksi, yhteisölliseksi ja vähän nostalgiseksikin. Jääpallo on parasta paikan päällä – ja tällä kertaa se on myös kiitos menneille sukupolville ja lupaus tulevista. Narukerä 60 vuotta – Poria punaisena hehkuva juhlaottelu Porissa lauantai on niin ikään juhlapäivä. Narukerä täyttää 60 vuotta – kuusi vuosikymmentä porilaista jääpallohistoriaa, tarinoita, sankareita ja yhteisiä muistoja. Narukerä on ollut vuosien varrella yksi suomalaisen jääpallon tunnistettavimmista seuroista, ja punainen Kerä-asu on näkynyt ja kuulunut niin kotimaan kentillä kuin seurayhteisön arjessa. Juhlaottelun yhteydessä pysähdytään myös seuran juurille. Ennen itsenäisyyspäivän ottelua seuran perustajajäsen Pertti Ratsula pitää juhlapuheen – harvinainen ja arvokas hetki, kun yksi seuran syntyyn vaikuttaneista ihmisistä pääsee kertomaan matkan alusta ja siitä, mitä Narukerä on vuosien varrella hänelle ja monille muille merkinnyt. Ottelussa julkistetaan myös kaksi uutta jääpalloritaria – kunnianosoitus ihmisille, jotka ovat tehneet pitkäjänteistä työtä seuran ja lajin eteen. Seuran kanavia seuraamalla kannattajat pääsevät juhlaa edeltävien päivien aikana kurkistamaan tarkemmin porilaisten jääpalloritareiden tarinoihin. Itsenäisyyspäivän kunniaksi ennen ottelun alkua lauletaan yhdessä Maamme-laulu. Se yhdistää kentän, katsomon ja kaupungin: suomalainen talviurheilu, kansallislaulu ja porilainen jääpalloperinne sulautuvat ainutlaatuiseksi hetkeksi. Juhlaotteluun on annettu myös pukukoodi: punainen. Katsomon toivotaan täyttyvän Kerä-vaatteista ja punaisesta väristä – ja erityisesti seuran vanhoja fanituotteita ja pelipaitoja toivotaan kaivettavan esiin komeroista. Näin menneet vuosikymmenet tulevat näkyviksi tässä päivässä. Yhteinen nimittäjä: rakkaus lajiin ja omiin juuriin Vaikka Varkaus ja Pori ovat eri puolella Suomea, WP35:n 90-vuotisjuhla ja Narukerän 60-vuotisjuhla kertovat samasta asiasta: siitä, kuinka vahvoja paikallisia urheiluyhteisöjä jääpallo on synnyttänyt. Seurat ovat olleet ihmisille paljon enemmän kuin talven harrastus – ne ovat tarjonneet ystävyyssuhteita, elämyksiä, pettymyksiä, kasvutarinoita ja ennen kaikkea yhteisiä hetkiä kentän laidalla. Itsenäisyyspäivänä vuonna 2025 jääpallo ei ole vain ottelu tulostaululla. Se on osa suomalaista kulttuuria ja paikallista identiteettiä. Varkauden keltamustat ja Porin punaiset jatkavat tarinaansa – uudet sukupolvet katsomossa ja kaukalossa kirjoittavat seuraavat luvut jo valmiiksi pitkään historiaan. Käytännön infoa juhlaotteluista WP35 – Botnia, Varkaus Narukerän 60 v juhlaottelu, Pori BandyliigaToimitus onnittelee kumpaakin seuraa – Onnea! Itsenäisyyspäivänä kannattaa siis pukeutua seuran väreihin, ottaa ystävä tai perhe mukaan ja lähteä kentän laidalle. Jääpallo on yhä – ja ehkä juuri nyt enemmän kuin koskaan – parasta paikan päällä.

Toimitus

152
0
BandyLiigaUutiset

Laukaukset maalia kohden

Tilastokatsaus Bandyliigaan: Veiterä tarkin, Narukerä ja Akilles tulittavat eniten – JPS ja OLS vielä etsivät sihtiään Bandyliigan alkukauden laukaisutilastot paljastavat mielenkiintoisia eroja joukkueiden pelitavassa ja tehokkuudessa. Laukaukset maalia kohti kertovat hyökkäyspelin laadusta, ohilaukaukset taas usein joko kiireestä, riskinotosta – tai rohkeudesta kokeilla. On tärkeää muistaa, että joukkueilla on erimäärä otteluita pelattuna, joten absoluuttiset laukausmäärät eivät kerro kaikkea. Siksi katse kannattaa kääntää ennen kaikkea osuuksiin: kuinka suuri osa laukauksista osuu maalia kohti. Laukaisuprosentit (maalia kohti / ohi) Alla olevat luvut perustuvat käyttämiisi tilastoihin (laukaus maalia kohti + ohilaukaus): Laskettuna: maalia kohti % / ohi % Veiterä – pieni otanta, mutta jäätävä tarkkuus Veiterän numeroissa on sarjan selvästi paras tarkkuus: yli 82 % laukauksista löytää tiensä kohti maalia. On kuitenkin syytä huomioida, että laukausmäärä (17) on selvästi muita pienempi, joten otanta on vielä ohut. Silti näin korkea osumatarkkuus kertoo pelitavasta: Veiterä ei “visko” palloa turhaan, vaan valikoi paikkansa huolella. Tämä on usein merkki: Narukerä ja Akilles – tulivoimaa vyörymällä Narukerä (74 laukausta) ja Akilles (77 laukausta) ovat tilaston volyymikärjet. Molemmat seurat ovat tunnettuja aktiivisesta ja hyökkäysvoittoisesta pelitavastaan, ja se näkyy myös numeroissa: Kun yhdistyy korkea volyymi ja yli 2/3 laukauksista maalia kohti, puhutaan yleensä otteluita hallitsevista joukkueista. Tällainen tulitus: HIFK, Botnia ja Kampparit – tasalaatuinen “hyvä tarkkuus” HIFK (72,4 %), Botnia (70,9 %) ja Kampparit (70,6 %) muodostavat tasaisen keskikastin tarkkuudessa. Noin 70 %:n taso tarkoittaa, että: Näissä joukkueissa erot näkyvät todennäköisemmin muilla osa-alueilla: maalivahtipeli, erikoistilanteet, puolustuspään kurinalaisuus. WP35, OLS ja JPS – kun sihti ei vielä löydy Tilaston häntäpää muistuttaa karusti siitä, kuinka tärkeää tarkkuus on: JPS:n kohdalla yksi tilastorivi kertoo paljon: jokaista maalia kohti suuntautuvaa laukausta kohti tulee yli yksi ohilaukaus. Se voi kertoa mm.: OLS ei jää kauas: lähes puolet laukauksista karkaa ohi. Tällainen tarkkuus syö sekä itseluottamusta että pelinhallintaa – pallo karkaa päätyrajan yli ja vastustaja saa hengähdystauon. Miksi “laukaus maalia kohti” on jääpallossa niin arvokas? Jääpallossa laukaus maalia kohti ei ole vain “tilastomerkintä”, vaan se sisältää paljon: Ohilaukaukset ovat sen sijaan usein: Ohilaukaus ei ole aina huono asia – mutta liika näkyy taulukossa On hyvä muistaa, että ohilaukauskin voi olla taktinen: haetaan esimerkiksi riparia tai pelikatkoa oikeaan kohtaan kenttää. Mutta kun ohilaukausten osuus nousee lähelle tai yli 50 %:n, se harvoin on pelkkä pelitavallinen valinta. Silloin puhutaan tavallisesti: Yhteenveto: tarkkuus erottaa kärkijoukkueet haastajista Kun huomioidaan, että ottelumäärät vaihtelevat, nämä luvut eivät kerro koko tarinaa sarjataulukosta – mutta ne paljastavat trendejä: Jos kausi jatkuu samanlaisena, tilastot antavat vahvan vihjeen: joukkueet, jotka yhdistävät suuren laukausmäärän ja hyvän tarkkuuden, löytyvät todennäköisesti myös sarjataulukon yläpäästä. Tänään vielä laukaukset maalin ohitse tilasto – Malttakaa hetki… BandyliigaToimitus palaa kauden aikana vielä näihinkin päivitettyihin tilastoihin…

Toimitus

101
0
BandyLiigaUutiset

HIFK:n otteluja siirretty

Akilles ottelu siirtyy kolmella viikolla, ja JPS ottelu siirtyy Oulunkylään. Helsingin IFK:n kotiotteluihin merkityt muutokset herättävät väistämättä kysymyksiä – ei niinkään sarjaohjelman joustavuudesta, vaan kaupungin roolista ja eri lajien tasa-arvoisesta kohtelusta. Tulospalvelun mukaan perjantaille 5.12 klo 19.00 merkitty HIFK–Akilles on siirretty pelattavaksi sunnuntaina 28.12 klo 13.00. Lisäksi lauantaina 6.12 klo 16.00 Kallion kentälle merkitty ottelu JPS vastaan on siirretty Oulunkylään sunnuntaille 7.12 klo. 13.00. Saamiemme tietojen mukaan taustalla ovat jälleen kerran Kallion kentän jää- ja jäädytyskoneisto-ongelmat – “monesko kerta viimeiseen kymmeneen vuoteen” onkin hyvin aiheellinen retorinen kysymys. Mitä tämä tarkoittaa HIFK:lle? HIFK:lle tällaiset muutokset eivät ole pelkkä pieni aikataulumuutos: Mikä on kaupungin rooli? Kaupunki omistaa ja vastaa näistä liikuntapaikoista. Kun samaan kenttään liittyvät ongelmat toistuvat vuodesta toiseen, kyse ei enää ole yksittäisestä “huonosta tuurista”, vaan rakenteellisesta ongelmasta: Näihin kysymyksiin vastaaminen ei ole seurojen tai yksittäisten joukkueiden tehtävä, vaan nimenomaan kaupungin vastuu. Jos kenttä ei ole toistuvasti käyttövarma, se on signaali siitä, että jonkin olisi pitänyt tapahtua jo vuosia sitten. Tasa-arvoiset olosuhteet – paperilla vai käytännössä? On helppo puhua tasa-arvoisista liikuntaolosuhteista eri lajeille. Käytännössä tasa-arvo mitataan arjessa: Jos jokin laji – tässä tapauksessa jääpallo – on vuodesta toiseen “se, jonka ottelut siirretään, kun tekniikka pettää”, on vaikea puhua todellisesta tasa-arvosta. Seurojen, pelaajien, taustavoimien ja lajin eteen talkoovoimin työskentelevien näkökulmasta tämä on turhauttavaa ja antaa viestin, että lajin asema ei ole samalla viivalla muiden kanssa. On täysin ymmärrettävää, että moni toivoo, että jossakin päin Helsingin kaupunkia osattaisiin olla tästä tilanteesta myös häpeissään – ei siksi, että virheitä ei saisi tapahtua, vaan siksi, että toistuviin ongelmiin olisi kuulunut tarttua jo useampi vuosi sitten. Mihin tästä pitäisi mennä? Rakentava askel eteenpäin olisi, että: HIFK ja muut seurat tekevät työnsä kentällä. Kaupungin tehtävä on varmistaa, että kenttä ylipäätään on olemassa – ja että se on käytettävissä ilman, että otteluohjelmaa täytyy kerta toisensa jälkeen kirjoittaa uusiksi. Se olisi todellista tasa-arvoa urheilulajien välillä, ei vain hienoja kirjauksia strategiapapereissa.

Toimitus

225
0