BandyLiigaUutiset

Kaikki värit ovat yhtä tärkeitä

Ilman niitä ei ole vastakkainasettelua, tarinoita, draamaa, onnistumisia, tai pettymyksiä Meille on aidosti kiinnostavaa – ja myös arvokasta – seurata, miten vahvasti tunteet ohjaavat sitä, miten sama teksti koetaan. Välillä saamme viestin, että olemme “selvästi sinisiä”. Seuraavaksi, aivan samasta ottelukirjoituksesta, tulee palaute että olemme “punaisia”. Joskus tuntuu siltä, että olemme katsojan silmissä aina vastustajan puolella – vähän samaan tapaan kuin tuomarit: kun päätös ei tunnu omasta näkökulmasta oikealta, se tulkitaan helposti jonkun toisen värin eduksi. Miksi näin käy? Koska urheilu on tunne. Ja se on hyvä asia. Oma seura on identiteettiä, muistoja, yhteisöä ja ylpeyttä. Silloin pienikin sävy tekstissä voi tuntua suurelta – ja neutraali havainto voi kuulostaa “vastapuolen puheelta”. Meidän “väri” on kuitenkin jääpallo. Se tarkoittaa: lajia, peliä, pelaajia, valmentajia, talkooväkeä, tuomareita, junioreita, kannattajia ja koko Bandyliigaa – kaikkia seuroja ja kaikkia värejä. Toki toimituksessakin on sydämiä. Inhimillisyys näkyy varmasti joskus painotuksissa, joskus tavassa sanoittaa, joskus siinä mitä nostetaan esiin. Ja ehkä juuri siksi joku voi kokea meidät välillä vihreänä tai keltaisena. Mutta se ei tarkoita, että olisimme “jotain vastaan” – se tarkoittaa, että elämme mukana siinä, mikä lajissa on totta: tunne, hetki ja merkitys. Kaikki värit ovat yhtä tärkeitä. Ilman niitä ei ole vastakkainasettelua, tarinoita, draamaa, onnistumisia, pettymyksiä – eikä sitä lämpöä, joka tekee jääpallosta jääpallon. Siksi pyydämme palautetta jatkossakin. Mielellään konkreettista: mikä kohta tuntui puolueelliselta ja miksi? Kun keskustelu pysyy rakentavana, se auttaa meitä tekemään työmme paremmin – ja auttaa samalla muistamaan, että vaikka värit vaihtelevat, laji on yhteinen. Playoffeissa tämä ilmiö korostuu, koska samaan aikaan nousee monta “tunteita vahvistavaa” tekijää päällekkäin: Yhteenvetona: playoffs tekee jokaisesta tilanteesta merkityksellisemmän, ja kun merkitys kasvaa, kasvaa myös tarve tulkita maailma oman joukkueen kautta. Siksi sama teksti voi tuntua siniseltä yhdelle ja punaiselta toiselle – ja juuri silloin teidän “jääpallon puolella” -linja on tärkeimmillään. Me olemme jääpallon puolella, ja se on kaikkien värien summa!

BandyLiigaUutiset

Suomen T17-maajoukkue MM-kisoihin 2026

Maajoukkue julkaistu T17-maajoukkueen julkistus meinasi hukkua Bandyliigan välierähuumaan – mutta hyvä, että huomio osui siihenkin. Suomi lähtee maaliskuun lopussa Ruotsin Uppsalaan isolla ja mielenkiintoisella kokonaisuudella, kun T17 pelaa ikäluokan MM-kisat 26.–29.3.2026. Päävalmentajat Joni Maaranen ja Martti Lousti ovat nimenneet joukkueen, jonka selkärankana on pitkään yhdessä pelannut runko. – “Kasassa on joukkue, jonka runko on ollut yhdessä jo useammat nuorten ja aikuisten MM-kisat. Arvokisoja kokenut ryhmä on meille ehdottomasti vahvuus,” valmennus tiivistää. Suomen T17-maajoukkue MM-kisoihin 2026 Varapelaajat: Valmennuksen mukaan joukkueen vahvuuksiin kuuluvat vahva luistelu, monipuolinen lyöntivoima ja kamppailupelaaminen – ja tavoite on selkeä: – “Näillä eväillä pystymme taistelemaan paikasta finaalissa.” BandyliigaToimitus toivottaa, Tsemppiä koko porukalle!

BandyLiigaUutiset

Kurinpitolautakunta hylkäsi Narukerän vastalauseen

Eeli Böhm edustuskelpoinen JPS:ssa 18.2. pelatussa ottelussa Narukerä teki vastalauseen JPS:n pelaajan Eeli Böhmin edustuskelpoisuudesta liittyen 18.2.2026 pelattuun Miesten Bandyliigan otteluun JPS–Narukerä. Narukerä katsoi, että kilpailusääntöjen 46 §:n mukainen vapaa siirtoaika (16.4.–15.1.) estää pelaajasiirrot vapaan siirtoajan ulkopuolella, ja että edustusmaksun kirjaamismaksua ei voi maksaa 15.1. jälkeen. Vastalauseessa viitattiin siihen, että Böhm oli Narukerän mukaan edustanut Akillesta 13.2.2026 ottelussa Narukerä–Akilles ja JPS:aa 18.2.2026 ottelussa JPS–Narukerä. Kurinpitolautakunnan ratkaisu 20.2.2026 Kurinpitolautakunta totesi käsittelyssään, että kilpailusääntöjen 46 §:n perusteella Eeli Böhmin siirto uuteen seuraan ei olisi ollut enää 15.1. jälkeen mahdollinen. Lautakunta kuitenkin katsoi, ettei kyseinen sääntökohta ole sovellettavissa tähän tapaukseen, kun arvioidaan Böhmin edustuskelpoisuutta. Ratkaisun keskeinen peruste on Suomen Jääpalloliitto ry:n liittohallituksen 10.9.2025 tekemä päätös, jonka mukaan Eeli Böhm on edustuskelpoinen Akilleksen Miesten Bandyliigan joukkueessa (myös Suomen Cupissa) kaudella 2025–26 siten, että hän säilyttää edustuskelpoisuutensa koko kauden ajan JPS:n juniori- ja liigajoukkueissa rajoituksetta. Päätöksen mukaan Böhmin peluuttamisesta cup- ja Bandyliiga-otteluissa päättävät seurojen päävalmentajat ottelukohtaisesti. Liittohallituksen päätös on annettu tiedoksi Miesten Bandyliigan seuroille ennen kauden alkua, ja Narukerä on saanut päätöksestä tiedon. Näin ollen kurinpitolautakunta katsoi, että Böhmillä oli oikeus edustaa JPS:aa 18.2.2026 pelatussa ottelussa. Päätös Kurinpitolautakunta hylkäsi Narukerän vastalauseen. Käsittelystä Vastalause käsiteltiin kurinpitolautakunnassa kilpailusääntöjen ja liittohallituksen aiemman (10.9.2025) edustuskelpoisuutta koskevan päätöksen perusteella. Ratkaisussa arvioitiin erikseen siirtosäännön soveltuvuus ja todettiin, että tässä asiassa ratkaisevaa on seuroille ennakkoon tiedoksi annettu liittohallituksen päätös, joka mahdollistaa pelaajan edustamisen molemmissa seuroissa kaudella 2025–26 ottelukohtaisesti päävalmentajien päätöksin. Asia on siis nyt loppuunkäsitelty – Piste!

BandyLiigaUutiset

Merkkipaalut lämmittivät playoff-iltaa

Yksittäiset hetket rakentavat koko jääpallon tarinaa Playoff-kevät on jääpallossa aina erityinen: jokainen spurtti, jokainen kamppailu ja jokainen onnistuminen painaa tavallista enemmän. Mutta välillä illasta nousee esiin myös jotain vielä isompaa – pelaajien omia merkkipaaluja, jotka kertovat pitkästä työstä, sitoutumisesta ja siitä, miten laji elää sukupolvelta toiselle. Tiistaina 25.2. pelatussa Veiterä–Botnia-ottelussa nähtiin useampi hetki, joka ansaitsee lämpimän huomion. Patrik Parkkonen – playoffdebyytti Botnian paidassa Botnian Patrik Parkkonen kirjasi uransa ensimmäisen playoffottelun. Pudotuspelit ovat jääpallossa oma maailmansa: tempo nousee, kaksinkamppailut kovenevat ja paine näkyy jokaisessa ratkaisussa. Ensimmäinen playoffottelu on merkki siitä, että pelaaja on noussut mukaan kevään kovimpaan näyttämöön – ja se on askel, joka jää mieleen. Joonas Peuhkuri – 100 Bandyliigan syöttöä täyteen, ja heti vaikutus tulostaululle Veiterän Joonas Peuhkuri saavutti komean rajapyykin: 100 Bandyliigan syöttöä. Merkkipaalun arvo korostuu, koska syöttöpisteet ovat usein “näkymätöntä johtajuutta”: pelinlukua, rytmittämistä ja kykyä tehdä muista parempia. Ja mikä parasta – syöttö konkretisoitui maaliksi: Peuhkurin tarjoilusta Eetu Peuhkuri viimeisteli ottelussa tilanteeksi 2–0. Tällaiset hetket muistuttavat, että jääpallo on parhaimmillaan yhteispeliä ja luottamusta. Niilo Puhakainen – ensimmäinen playoff-ottelu Veiterässä Veiterän Niilo Puhakainen pelasi niin ikään uransa ensimmäisen playoff-ottelun. Se on pelaajalle aina erityinen virstanpylväs: ensimmäinen kevät, jossa jokainen peli on “nyt tai ei koskaan”. Samalla se kertoo seuran arjesta – siitä, että uusia pelaajia tulee sisään, oppii vaatimustason ja kantaa vastuuta silloin, kun panokset ovat korkeimmillaan. Janne Hauska – 900 pistettä rikki: ura, joka näkyy ja tuntuu Illan suurimpia tarinoita oli Veiterän Janne Hauskan nousu 900 Bandyliigan tehopisteeseen rajapyykille (619 maalia + 281 syöttöä). Tuo luku ei synny yhdessä tai kahdessa hyvässä kaudessa – se syntyy vuosien laadusta, terveestä kunnianhimosta ja kyvystä tehdä tulosta eri rooleissa. Merkkipaalu sai arvoisensa hetken, kun Hauska osui ottelussa 5–1-maalilla, ja syöttöpisteen kirjasi Ere Verhelä. Jääpallon hienous on siinä, että isotkin yksilösaavutukset ovat lähes aina yhteispelin tulosta – ja juuri siksi ne tuntuvat koko joukkueen onnistumisilta. Miksi nämä merkkipaalut ovat tärkeitä koko jääpallolle? Kevään ratkaisuhetket jatkuvat, mutta nämä saavutukset jäävät elämään – pelaajille itselleen, seuroilleen ja kaikille, jotka tietävät, mitä jääpallo vaatii ja antaa. Onnea merkkipaalujen saavuttajille – ONNEA!

BandyLiigaUutiset

Huoli edelleen näkyvyydestä

MM-kisojen mediabuumi suli parissa viikossa – Bandyliigan välierät alkoivat, mutta valtakunnallinen media vaikenee Pori näytti tammikuussa, että jääpallo voi olla iso juttu Suomessa. MM-kisaviikolla laji “näkyi ja kuului” poikkeuksellisella tavalla: Satakunnan Kansa striimasi otteluita laajasti ja sisällöt keräsivät kymmeniä tuhansia katselukertoja. YLE:n lähetyksillä myös rikottiin jääpallon katsojalukujen ennätyksiä. Nyt, vain hetki MM-turnauksen jälkeen, sama laji aloitti eilen Bandyliigan välieräsarjat – ja hiljaisuus on korvia huumaava. Ketkä uutisoivat? Ne, joiden “kuuluukin” Tällä hetkellä välieräavausten äänenä ovat ennen kaikkea: Tämä on hyvä ja arvokas pohja. Mutta se ei ole valtakunnallinen näkyvyys. Se on “sisäpiirin” näkyvyys. Miksi tämä on huolestuttavaa – juuri nyt? Koska MM-kisat todistivat, että yleisöä kyllä löytyy, kun tarina, lähetykset ja median huomio osuvat kohdalleen. Silti kotimaisen huippusarjan kauden tärkeimmät pelit käynnistyivät (Veiterä–Botnia ja HIFK–JPS) lähes ilman sitä samaa ulkopuolista kiinnostusta, joka MM-kisoissa oli hetkittäin käsinkosketeltavaa. Tämä kertoo karun asian:jääpallon näkyvyys ei pysy yllä pelkällä onnistuneella tapahtumalla – ellei sen päälle rakenneta järjestelmällisesti. “Älkää kirjoittako negatiivista” – mutta mitä jos hiljaisuus on se oikea uhka? Meille on sanottu, ettei jääpallosta saisi kirjoittaa huolestuttavia tai silmiä avaavia asioita. Mutta jos emme puhu tästä ääneen, mitä tapahtuu? Huoli ei ole negatiivisuutta. Huoli on välittämistä. Kontrasti on raju: MM-finaalit esillä – Bandyliigan välierät piilossa Porin MM-kisat pelattiin 12.–18.1.2026, ja Yle näytti turnauksesta myös otteluita. MM-viikolla laji sai rytinää ja valokeilaa. Mutta nyt, kun kotimainen draama on parhaimmillaan, jääpallo näyttää taas olevan monelle toimitukselle “liian pieni” huomioitavaksi. Ja se on ongelma, koska välierät ovat juuri se urheilun hetki, jota media yleensä rakastaa: panos, tarina, tunteet, paikallisidentiteetti. Mitä tämä kertoo – ja mitä seuraavaksi? Se kertoo, että jääpallolla on näkyvyysikkunoita, mutta ne eivät muutu pysyväksi läsnäoloksi ilman yhteistä tekemistä. Liiton yhdessä seurojen kanssa tulisi kiinnittää huomiota esim seuraaviin toimenpiteisiin: BandyliigaToimitus ei ole saanut MM-kisojen jälkeen yhtään mediatiedotetta, eikä tutut urheilutoimittajatkaan – Tämä olisi kyllä meidän yhteinen tehtävämme – Miksi emme siinä onnistu? Lopuksi: tämä ei ole hyökkäys ketään vastaan – tämä on hälytys lajin puolesta Mutta jos valtakunnallinen media jää ulos, laji jää helposti ulos myös uusien silmistä. Siksi tämä on huoliuutinen. Ei siksi, että haluamme “negatiivisuutta”. Vaan siksi, että haluamme, että jääpallo elää myös MM-viikon jälkeen – ja näkyy silloinkin, kun pelataan ratkaisu ottelut.

BandyLiigaUutiset

Harrastejääpallo ajetaan ahtaalle Helsingissä

Tämä ei ole enää vahinko, tämä on linja Helsingin piirin harrastejääpallo on ajautunut kaudella 2025–2026 tilanteeseen, jota joukkueet kuvaavat poikkeuksellisen raskaaksi ja turhauttavaksi. Kenttäkapasiteetin, jääolosuhteiden ja kaupungin linjausten yhdistelmä on johtanut siihen, että sarjatoiminta on käytännössä käynnistynyt vasta tammikuussa 2026 – ja osa joukkueista kieltäytyy pelaamasta määrätyllä Jätkäsaaren kentällä turvallisuussyistä. Taustalla vaikuttaa päätöksenteko, jonka seurauksena Kallion (Brahenkenttä) ja Oulunkylän kenttävuoroja on priorisoitu jääpallon osalta vain Bandyliigan otteluille ja harjoittelulle, mikä on supistanut harraste- ja piiritoiminnan mahdollisuuksia. Jo kauden käynnistyessä nämä linjaukset herättivät ihmetystä, ja varsinkin se kun pikaluisteluseurat tarjosivat jääpallolle vuoroja – koska he olivat saaneet sellaisia vuoroja joita he eivät edes olleet hakeneet – tämä kiellettiin jyrkästi kaupungin toimesta. (uutisen kuva luotu tekoälyllä) Ottelut peruttiin ennen vuodenvaihdetta – kausi lähti liikkeelle vasta tammikuussa Harrastejoukkueiden mukaan kaikki ottelut, jotka oli merkitty pelattavaksi ennen vuoden vaihdetta, peruuntuivat jäänpuutteen vuoksi. Kun peli-ikkuna kapenee, otteluohjelma kasautuu, harjoittelu vaikeutuu ja koko sarjatoiminta muuttuu “selviytymistaisteluksi”. Samaan aikaan kenttien jäälaatu on ollut joukkueiden arvion mukaan heikko, ja pelitapahtumia on jouduttu arvioimaan uudelleen myös turvallisuuden näkökulmasta. Joukkueet kieltäytyvät Jätkäsaaren tekojäästä: “Kentän kunto on hengenvaarallinen” Yksi kiistan ytimistä on Jätkäsaaren tekojää, joka on tammikuun & helmikuun ollut harrastejääpallon pääkenttä. Nyt joukkueet kertovat kieltäytyneensä pelaamisesta siellä, koska jääolosuhteet koetaan vaarallisiksi. Pelaajien viesti on yksiselitteinen: jos loukkaantumisriski nousee kohtuuttomaksi, sarjapisteet eivät ole riskin arvoisia. “17 vuotta ehdotuksia, maksuja ja torppauksia” – halliratkaisujen neuvottelut ovat pysähtyneet seinään Harrastejääpallon piirissä katkeruutta lisää se, että keskustelua halli- ja sisäolosuhteista on käyty pitkään. BandyliigaToimitus kertoo olleensa mukana neuvottelemassa luisteluväelle halliratkaisua, jossa myös jääpalloa voitaisiin pelata sisällä – jopa ympärivuotisesti. Tavoitteena on ollut löytää malli, jossa eri lajien tarpeet eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan samassa kokonaisuudessa olisi järkeä sekä urheilun että kaupungin näkökulmasta. Toimijoiden mukaan Helsingin kaupunki on torpannut vuosien varrella kymmeniä esityksiä – pieniä ja suuria – eikä etenemistä ole syntynyt, vaikka ehdotuksia on hiottu ja viety neuvottelupöytiin toistuvasti. Lisäksi kerrotaan, että kaupungille on useasti maksettu tonttien varausmaksuja, mutta hankkeet eivät ole edenneet toteutukseen, vain ja ainoastaan kaupungin ne torpatessa. Nyt mukaan nousee myös vakavia väitteitä neuvottelukäytännöistä: Toimijoiden tulkinta on poikkeuksellisen suorasukainen: heidän mukaansa kyse ei ole enää epäonnesta tai yksittäisestä kielteisestä päätöksestä, vaan asiattomasta kohtelusta ja syrjinnästä. “17 vuoden yrittämisen jälkeen maku on katkera. Tämä on ollut rahastusta, huijaamista – ja siltä näyttää, että näin se jatkuu, jääpalloväen ponnisteluista huolimatta”, eräs hankkeen parissa pitkään työskennellyt tiivistää. Miksi Helsinki tappaa harrastejääpallon – ja onko tämä tasa-arvoista? Helsingin kaupunki profiloituu liikunta- ja tapahtumakaupunkina, mutta harrastejääpallon näkökulmasta arki näyttää toisenlaiselta. Kun samaan aikaan: kysymys kuuluu: missä on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus harrasteliikunnassa? Tässä ei ole kyse vain jääpallosta lajina. Harrastetoiminta on monessa lajissa se kivijalka, joka tuottaa pelaajat, valmentajat, tuomarit, seuratoimijat ja yhteisöllisyyden. Kun se kivijalka heikennetään, seuraukset näkyvät vuosiksi eteenpäin. Harrasteväen kriittinen johtopäätös on kova: “Helsinki ei ole liikuntakaupunki – vaikka se niin väittää.” Mitä nyt vaaditaan: avoimuutta, turvallisuutta ja reiluja pelisääntöjä Harrastejääpallon toimijat vaativat tilanteeseen välittömiä korjauksia ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä: Harrastejääpallo ei pyydä erivapauksia – se pyytää samaa, mitä kaupunki sanoo tavoittelevansa: mahdollisuutta liikkua, harrastaa ja pelata turvallisesti. Jos nämä perusasiat eivät Helsingissä toteudu, on perusteltua kysyä ääneen, miksi kaupunki toimii tavalla, joka näyttää ulospäin siltä, että se hiljaisesti ajaa lajin ulos.

BandyLiigaUutiset

Veiterä ja JPS ensimmäiset kiinnitykset

Murskavoitto 11-3 & tiukka taistelu 1-3 Ensimmäiset välierät tarjosivat juuri sitä, mitä pudotuspeleiltä kuuluu odottaa: tunnetta, taklauksia, vauhtia ja hetkiä, joissa peli saattoi kääntyä yhdestä onnistumisesta. HIFK ja JPS väänsivät pitkään tasaisissa merkeissä, ja ottelu eli pienissä yksityiskohdissa – siinä, kuka malttoi odottaa paikkansa ja kuka käytti hetkensä, kun se tuli. Lopulta JPS onnistui iskemään ratkaisevat maalit ottelun loppupuolella ja vei voiton lukemin 1–3, mutta pelin tarina ei ollut pelkkää tulostaulua: se oli kamppailu, jossa molemmat joukkueet laittoivat kaiken likoon ja jossa jokainen metri ja pallo tuntui ansaitulta. Veiterä vs Botnia ottelussa peli ratkesi käytännössä heti alkuun, kun Veiterä iski kahdesti ensimmäisen viiden minuutin aikana ja otti sekä tempon että henkisen otteen itselleen. Laaja onnistujien rintama ja jatkuva vaarallisuus hyökkäyspäässä tekivät illasta Veiterälle vahvan näytön – ja Botnialle karun muistutuksen siitä, kuinka kova vastus huippu-Veiterä on parhaimmillaan. Veiterä karkasi heti – Botnia ei päässyt kyytiin Tulos: 11-3, Veiterä johtaa otteluvoitoin 1-0 Veiterä vs Botnia ottelusta jäi lopulta kaksi tarinaa: toinen jäältä ja toinen sen ulkopuolelta. Ja vaikka tulospalvelu tekee taas parhaansa sotkeakseen kokonaisuuden, itse peli oli (valitettavasti Botnian kannalta) todella synkkä. Veiterä tuli otteluun niin terävänä, että peli sai ratkaisun maun käytännössä heti alkuhetkillä. Ensimmäiset minuutit olivat isäntien täydellistä hallintaa: 3. minuutilla Tero Liimatainen viimeisteli 1–0 (syöttö Topi Peuhkuri) ja 5. minuutilla Eetu Peuhkuri iski jo 2–0 (syöttö Joonas Peuhkuri). Siinä kohtaa pelin suunta oli jo selvä – Veiterä oli valmis, Botnia joutui takaa-ajajaksi ennen kuin ottelu ehti kunnolla alkaa. Botnia yritti päästä peliin mukaan aktiivisuudella ja erikoistilanteilla. Tilastomerkinnöistäkin näkyy, että Botnia sai jakson aikana kulmia ja laukauksia, ja se haki kavennusta sinnikkäästi. Peliin saatiin myös hetkeksi eloa, kun Botnia kavensi 20. minuutilla Pekka Niskan maalilla 2–1:een. Mutta juuri silloin Veiterä osoitti, miksi se oli tänään ylivoimainen: se ei hätkähtänyt, vaan jatkoi omalla tempollaan. 27. minuutilla Janne Hauska palautti kahden maalin eron (syöttäjänä Aleksi Seppänen) ja aivan jakson lopulla, 40. minuutilla, Veeti Hyvärinen viimeisteli jo 4–1 (syöttö jälleen Seppänen). Tauolle mentiin Veiterän selkeässä komennossa – ja samalla tuntui, että Botnian mahdollisuudet olivat jo käytännössä valuneet pois. Toinen jakso enemmän pelailua Toinen jakso oli Veiterän kontrollia ja leveyttä: maalintekijöiksi kirjattiin Veiterältä Liimatainen, Joonas Peuhkuri, Eetu Peuhkuri, Hauska, Matias Valtanen (2) ja Veeti Hyvärinen, kun Botnian maaleista vastasivat Kaarlo Lappi ja Eetu Pulkkinen. Olennaista ei kuitenkaan ollut vain nimet vaan ottelun kaari: Veiterä pystyi tekemään tulosta monesta suunnasta ja pitämään pelin itselleen sopivana, eikä Botnia päässyt missään vaiheessa oikeasti haastamaan sitä “pitkällä jaksolla” – enemmänkin yksittäisissä hetkissä. Yhteenveto: Kuten huomaatte tilastot TekstiTV:lle toimitettuina ovat todella uskottavaa luettavaa… Ja tuosta tulospalvelusta: kun peleistä jää epäselvä ja sekava jälki julkisuuteen, on se harmillista kaikille – joukkueille, yleisölle ja lajille. Ottelun tarina ansaitsisi näkyä yhtä selkeänä kuin ne kentällä on. Liitooon kauttamme kymmeniä palautteita – Miksi tulospalvelua ei olla saatu koko kaudella kuntoon? JPS iski lopussa – HIFK kaatui taistelupelissä 1–3 Tulos: 1-3, JPS johtaa otteluvoitoin 0-1 Tässä pelissä oli pitkään sellainen fiilis, että “seuraava maali ratkaisee” – ja lopulta JPS oli se, joka käänsi tiukan kamppailun omakseen tehokkaalla loppuhetkien iskulla. Ottelun alku oli JPS:n hallintaa: vieraat pääsivät laukomaan toistuvasti jo avauskympin aikana ja pitivät palloa hyvin HIFK:n päädyssä. HIFK puolestaan puolusti tiiviisti ja haki omia hetkiään suoraviivaisemmilla hyökkäyksillä – ja saikin jakson mittaan muutaman vaarallisen laukauksen ja kulman. Pitkän maalittoman jakson jälkeen ottelun avausmaali nähtiin 24. minuutilla, kun Saku Hämäläinen viimeisteli JPS:n 0–1-johtoon ja Nico Nevalainen kirjattiin syöttäjäksi. Maali sopi jakson kuvaan: JPS oli ollut aktiivisempi ja sai palkinnon painostuksestaan, mutta HIFK roikkui pelissä mukana kurinalaisella tekemisellä ja rauhallisuudella omassa päässä. JPS niukasti niskanpäällä Toiselle jaksolle tultaessa peli sai uuden käänteen heti alkuun, kun 51. minuutilla nähtiin JPS:n oma maali ja HIFK tuli tasoihin 1–1. Se toi kotiyleisölle varmasti kunnon energiaruiskeen ja hetken aikaa vaikutti siltä, että momentum voisi kääntyä punapaitojen suuntaan. Ottelun keskivaiheilla peli muuttui selvästi rikkonaisemmaksi: 10 minuutin jäähyjä tuli molemmille ( HIFK 70 ja JPS 20 minuuttia), ja peli aaltoili tilanteesta toiseen. Juuri tällaisissa otteluissa erikoistilanteet, kärsivällisyys ja henkinen kantti korostuvat – ja JPS näytti olevansa niissä vahva, tietysti myös HIFK:n jäähyistä johtuen. Ratkaisun hetket osuivat ottelun viimeiselle parikymppiselle. 72. minuutilla Nico Nevalainen vei JPS:n uudelleen johtoon 1–2, ja vain viisi minuuttia myöhemmin 77. minuutilla Tarmo Ässämäki iski jo 1–3:een, jälleen Nevalaisen syötöstä. Kaksi iskua lyhyessä ajassa – ja siihen HIFK ei enää ehtinyt vastata, vaikka loppuun mahtui vielä kulmia ja yritystä molempiin päihin. Loppuhetkillä tunteet ja vääntö näkyivät, ja aivan päätöksessä nähtiin vielä rangaistuslyöntimerkintä (Nikke Tuhkanen), jonka HIFK:n maalivahti EelisLaitinen torjui hienosti . Se kuvaa hyvin iltaa: tiukka, fyysinen ja tunteikas peli, jossa paikkoja syntyi, mutta JPS käytti omansa ratkaisevalla hetkellä paremmin. Yhteenveto: Tuplajäähyt samaan aikaan olivat mielenkiintoisia, runko & jatkosarjassa emme kertaakaan nähneet tällaisia vihellyksiä. Onko linja tai tulkinnat muuttuneet? Emme kuitenkaan ota tuomareihin kantaa, he vihelsivät näin, ja sillä sipuli – eteenpäin, sano mummo lumessa… JPS tänään parempi kentällä, mutta muuten “mölinä” askarruttaa Ja vaikka kentällä nähtiin tunteikas välierä, ottelun ikävin sivujuonne tuli valitettavasti kentän laidalta. Kun molempien joukkueiden vaihtoaitioista “itketään” lähes jokaisesta kontaktista, vihellyksestä tai viheltämättä jättämisestä, peli alkaa valua väärään suuntaan: huomio karkaa pelaamisesta selittelyyn, ja tuomareille syntyy turha paine jokaiseen seuraavaan tilanteeseen. Vaikutti tämä tai ei tuomaristoon, kotijoukkue sai kauden ennätys jäähymäärän 70 minuuttia (Vierailijat vain 20 minuuttia) tässä ottelussa. Katsomoon jäähyjen ero ei kyllä näin selkeältä näyttänyt, mutta me emme ole tuomareita… Sääli on myös se, ettei tuomarikolmikko (tälläkään kerralla) katkaissut kierrettä ajoissa – selkeä linja ja rauhoittava puuttuminen olisivat voineet palauttaa fokuksen siihen olennaiseen. Erityisen kummalliselta tämä tuntuu, jos valituksen sävyä rakennetaan jo ennakkoon julkisuudessa. “Ei pojat näin.” Välierät ja finaalit voitetaan jaloilla, päällä ja yhteisellä kurinalaisuudella – ei sillä, kuka saa eniten meteliä aikaiseksi vaihtopenkiltä. Bandy on parhaimmillaan vauhtia, taitoa ja kovuutta, jossa kunnioitus näkyy myös silloin kun harmittaa. Toivotaan, että seuraava peli muistuttaa kaikille yksinkertaisesta jutusta: pelit ratkaistaan kentällä. Laidalla pidetään pää kylmänä ja suu kiinni – ja annetaan tekojen puhua. Se nostaa tasoa, parantaa pelin kuvaa ja ennen kaikkea tekee lajille palveluksen. Lauantaina jatketaan Oulunkylässä & Jyväskylässä välierät part 2

BandyLiigaUutiset

Välierät käynnistyvät tänään

Veiterä vs Botnia & HIFK vs JPS Bandyliigan kevät kääntyy siihen hetkeen, jota on odotettu koko talvi: välierät käynnistyvät kahdella yhtäaikaisella avauksella – Helsingissä ja Lappeenrannassa. Sarjat pelataan paras viidestä -periaatteella, joten nyt jokainen vaihto ja erikoistilanne alkaa painaa. Jääpallokausi on Suomessa lyhyt – ja juuri siksi pudotuspelit tuntuvat joka vuosi niin erityisiltä. Pelaajan näkökulmasta siinä on jotain ainutlaatuista: kun playoff-jakso käynnistyy, tietää heti, että nyt eletään sitä jääpalloilijan parasta aikaa. Kliseisesti, mutta täysin totta. Välierissä pelataan vain voitosta. Tyylipisteitä ei jaeta, eikä niitä edes kaivata. Siksi fokus pitää pitää tiukasti siinä, mihin voi oikeasti vaikuttaa: seuraavaan tilanteeseen, seuraavaan palloon, seuraavaan vaihtoon. Kun marginaalit ovat pieniä ja tunnetaso on tapissa, jokainen hetki ratkaisee. Tärkeintä on osata käsitellä peliä. Antaa pelin viedä – ei tunteiden. Tunteet kuuluvat tähän aikaan, ne voivat olla voimavara, mutta ne eivät saa ottaa valtaa. Kun pystyy pysymään hetkessä ja tekemään perusasiat laadukkaasti uudestaan ja uudestaan, silloin joukkueella on parhaat mahdollisuudet voittaa. Lappeenranta (Kisapuisto) klo 19:00 – Veiterä vs Botnia Kisapuistossa tunnelma on erityinen: Veiterä lähtee välieriin runkosarjan kärkipaikan tuomalla kotiedulla, ja Lappeenrannassa on saatu jää taas pelikuntoon – juuri oikeaan aikaan, kun kevätpelit vaativat yleisöltäkin sydäntä.Vastaan tulee Botnia, joka raivasi tiensä välieriin suoraan 2–0-voitoin puolivälieristä – eli peli on valmiiksi “playoff-moodissa”. Mitä seurata: Tässä kohtaa on helppo lähteä etsimään “ratkaisijoita” ja nostaa yksittäisiä nimiä esiin – mutta juuri pudotuspeleissä se ajatus jää vajaaksi. Nyt tärkeintä ei ole yksi pelaaja tai yksi hetki, vaan joukkue kokonaisuutena. Välierissä seurataan ennen kaikkea sitä, miten joukkueet toimivat yhdessä: miten joukkue liikkuu, miten pelaajien kuormitus rytmittyy, miten jokainen hoitaa oman roolinsa ja miten kaveria autetaan silloin, kun peli menee vaikeaksi. Kuka pystyy pitämään yhteisen suunnan, vaikka tunnetaso nousee ja marginaalit pienenevät? Siksi katse kannattaa suunnata koko tekemiseen – siihen yhteiseen kanttiin, kurinalaisuuteen ja luottamukseen, joka näkyy pienissäkin asioissa: paluissa, peitoissa, tukiluisteluissa, kommunikaatiossa ja siinä, että jokainen tekee työnsä loppuun asti. Kun joukkue pelaa yhtenä, se on jääpallon kauneinta katsottavaa. Nyt eletään kevään parasta aikaa. Seurataan siis koko joukkueiden yhteistä toimintaa – ei vain yhtä sen osaa. Kallio (Helsinki) klo 19:00 – HIFK vs JPS Kallion ilta tarjoaa klassisen asetelman: kokemusta ja pudotuspelirutiinia vastaan ennakkoluulotonta haastajaa. Avausottelussa tärkeintä on saada tunne päälle heti: ensimmäiset 15 minuuttia kertovat usein, kumpi saa pelin rytmin ja kumpi joutuu reagoimaan. Mitä seurata: Jos haluat seurata HIFK–JPS-ottelusarjaa katsomossa nimenomaan joukkueina (ei yksittäisinä pelaajina), niin tee katsomisesta “taktinen” ja rytmiä lukeva juttu. Tässä toimiva tapa: A) Pallonhallinnan laatu B) Kenttätasapaino ja muoto C) Käännöt (transition) D) Erikoistilanteiden hallinta Ottelusarjassa tärkeintä on tunnistaa, milloin momentum vaihtuu ja miksi. Seuraavassa pelissä huomaat heti, muuttuuko mikään – ja alat nähdä sarjan tarinan. Mistä sarjoissa oikeasti pelataan? Välierissä ei enää jaeta pisteitä – nyt rakennetaan finalistia. Avausilta määrittää: Seuraavat askeleet (sarjan rytmi) Välierät jatkuvat heti lauantaina 28.2., ja sitten taas keskiviikkona 4.3. – tarvittaessa perjantaina 6.3. ja sunnuntaina 8.3. Onnea kaikille illan peleihin – nyt käynnistyy kevään paras aika. Pelataan reilusti, kovaa mutta kunnioittaen: vastustajaa, tuomareita ja lajia. Täytetään katsomot, nostetaan tunnelma kattoon ja annetaan joukkueille se energia, joka tekee välieristä välieriä. Ja muistetaan se reilu peli myös siellä katsomossa: kannustetaan omia, annetaan arvo myös toiselle ja pidetään bandy sellaisena kuin sen kuuluu olla – yhteisenä juttuna. Nautitaan illasta. Kevät on täällä.

BandyLiigaUutiset

Bandyliigan VälieräMagazine julkaistu

Käy lukemassa BandyliigaToimituksen uusin tuotos Kun kausi tiivistyy ja panokset kasvavat, myös tarinat nousevat pintaan. Uunituore VälieräMagazine kokoaa yhteen mm. välieräkevään taustaa ja pelaajien mietteitä. Tämä on lehti kaikille, jotka haluavat ymmärtää enemmän, tuntea enemmän ja elää kevään jokaisen minuutin, tilanteen ja maalin vielä vähän isommin. Hyviä lukuhetkiä, jännittäviä ja reiluja pelejä…kiitos, että olet mukana tässä matkassa. Toivon, että jokainen sivu ja jokainen hetki antaa jotain:uutta ajateltavaa, kunnon jännitystä ja ennen kaikkea hyvää mieltä.Ja kun pelit alkavat, muistetaan se tärkein: reiluus, kunnioitus ja ilo –niistä syntyy ne oikeasti hienot tarinat, niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Nautitaan matkasta, kannustetaan toisiamme ja annetaan pelin puhua.Hyviä hetkiä kaikille – nähdään taas seuraavissa peleissä.

BandyLiigaUutiset

Nuorten Bandyliigan Suomen mestarit 2026

Mikkelin Kampparit – Ottelu ratkesi vasta jatkoajalla Nuorten Bandyliigan mestaruus ratkesi dramaattisesti vasta jatkoajalla, kun Kampparit kaatoi JPS:n lukemin 6–5 (3–3). Ottelu oli alusta loppuun finaalin arvoinen näytös: nopeatempoa, vahvaa yksilötaitoa, isoja käänteitä – ja lopulta ratkaisu vasta, kun marginaalit ovat pienimmillään. Tasainen alku, vauhdikas avausjakso Ensimmäinen jakso lähti käyntiin sähköisesti. Molemmat joukkueet tulivat peliin rohkeasti ja suoraviivaisesti, ja maalipaikoille päästiin heti. JPS pysyi vahvasti mukana hyökkäysalueen onnistumisilla, mutta Kampparit vastasi tehokkaasti omiin hetkiinsä. Tauolle mentiin tasatilanteessa 3–3, mikä kuvasi täydellisesti jakson voimasuhteita: kumpikaan ei saanut toista irti, eikä kumpikaan myöskään suostunut perääntymään. Toisella jaksolla käänteitä – ja tunteet pinnassa Toisella 45-minuuttisella finaali muuttui entistäkin intensiivisemmäksi. JPS löysi useaan otteeseen reitin maalipaikoille ja sai tulosta aikaan, mutta Kampparit pysyi rauhallisena ja iski takaisin kerta toisensa jälkeen. Pelin virtaus aaltoili päädystä toiseen: välillä JPS vei, välillä Kampparit hallitsi, mutta kumpikaan ei saanut ratkaisevaa irti varsinaisella peliajalla. Kun kellosta alkoi loppua aika, näkyi kentällä finaalin paino – jokainen irtopallo, jokainen kaksinkamppailu ja jokainen ratkaisu tuntui tupla-arvoiselta. Varsinainen peliaika päättyi tasalukemiin, ja mestaruus siirtyi jatkoajalle. Jatkoajalla ratkaisu – Kampparit mestariksi Jatkoajalla pelin luonne korostui: tilat pienenivät, riskit kasvoivat ja ratkaisu roikkui ilmassa joka hyökkäyksessä. Kampparit onnistui lopulta käyttämään oman hetkensä ja iski voittomaalin, joka sinetöi mestaruuden lukemin 6–5. Kentällä nähtiin välittömästi finaalille tyypillinen tunneskaala: Kamppareille helpotus ja riemu, JPS:lle kirvelevä pettymys – mutta myös vahva osoitus siitä, että joukkue oli mestaruuden arvoinen haastaja. Maalit: Kampparit: JPS: Ottelun hahmot Finaali tarjosi juuri sen, mitä Nuorten Bandyliigan mestaruusottelulta toivotaan: tasokasta, rohkeaa ja viihdyttävää jääpalloa sekä mestaruuden ratkeamisen vasta jatkoajalla. Kampparit kruunasi kautensa mestaruuteen, ja JPS osoitti kuuluvansa aivan terävimpään kärkeen – näin pienillä marginaaleilla ratkotaan isoja mitaleita. Onnea Mestareille & ja onnittelut myös hopeasta! Pronssiottelu: Helsinki karkasi, Akilles kiri – mutta vieraat veivät mitalit maali-iloittelussa 4–8 Pronssiottelu tarjosi vauhtia ja tapahtumia koko 90-minuuttisen ajan, kun Helsinki nappasi pronssin lukemin 8–4. Vaikka Akilles roikkui pitkään iskuetäisyydellä ja sai vielä loppupuolella kirivaihteen päälle, Helsingin tehokkuus erikoistilanteissa ja ratkaisuhetkillä käänsi ottelun selvästi vieraille. Räjähtävä alku – Akilles johti, mutta Helsinki käänsi Ottelun ensimmäiset minuutit olivat täynnä kulmia ja laukauksia. Akilles sai heti alussa painetta, mutta Helsinki vastasi omilla kulmillaan ja loi jatkuvaa uhkaa. Ensimmäinen maali nähtiin 9. minuutilla, kun Topi Artturi Montonen laukoi rankkarista Akilleksen 1–0-johtoon. Johto ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Helsinki tasoitti 21. minuutilla, kun Kaarlo Lappi iski kulmasta tilanteeksi 1–1 (syöttäjänä Lauri Kivenjuuri). Vain kymmenen minuuttia myöhemmin Akilles siirtyi uudelleen edelle: 31. minuutilla Filip Svennas viimeisteli kulmasta tilanteeksi 2–1 (syöttö Jaakko Sirén). Mutta Helsinki tuli taas heti rinnalle ja ohi: Tauolle mentiin Helsingin yhden maalin etumatkalla, mutta ottelu oli yhä täysin auki Toisella jaksolla Helsinki karkasi: punaiset hetket ja kylmää tehokkuutta Toinen jakso alkoi Akilleksen paineella, mutta käänne tuli 53. minuutilla: Iiro Väkiparta onnistui rankkarista ja Helsinki siirtyi 2–4-johtoon. Helsinki iski taas 68 minuutilla, kun Aaro Kivenjuuri viimeisteli 2–5 (syöttö Simo Vainikka). Akilles vastasi nopeasti: 70. minuutilla Montonen kavensi 3–5, ja hetken aikaa näytti siltä, että peli voisi vielä kääntyä uuteen trillerivaiheeseen. Loppuhetket ratkaisivat: Helsinki löi luukut kiinni Akilles haki loppua kohti aktiivisesti kavennusta (aikalisä 81’), mutta Helsinki osui oikeaan aikaan. 84. minuutilla Kaarlo Lappi teki illan toisen maalinsa ja vei Helsingin jo 3–6-johtoon (syöttö Simo Vainikka). Akilles ei silti luovuttanut: Mutta tämän jälkeen Helsinki teki ottelusta lopullisesti selkeän: Ratkaisijat ja tehomiehet Akilles: Helsinki (8): Yhteenveto Pronssiottelusta tuli maalirikas ja ajoittain repaleinen rangaistusten vuoksi, mutta Helsinki oli kliinisempi, erityisesti silloin kun pelin momentum oli kääntymässä. Akillesin Montonen teki kaikkensa ja iski hattutempun, mutta Helsingin leveämpi maalintekovoima ja loppuhetkien osumat veivät pronssimitalit. Onnittelut Team Helsingille ja tsemiä Akilleksen pelaajille! Huolestuttava havainto finaali- ja pronssiotteluista: vain 20 “puhtaasti junioripolkua” neljässä joukkueessa Suomalaisen jääpallon tulevaisuus herättää huolta, kun finaalin ja pronssiottelun kokoonpanoja tarkasteltiin pelaajatasolla. Kun joukkueiden pelaajalistoista vähennettiin miesten tai naisten Bandyliigaa pelanneet pelaajat, jäljelle jäi neljässä joukkueessa yhteensä vain 20 pelaajaa. Havainto kertoo karulla tavalla siitä, että junioripolku ei tällä hetkellä tuota riittävästi pelaajia “läpi linjan” – ainakaan siinä mittakaavassa, että lajin kilpailullinen ja taloudellinen pohja pysyy vahvana pitkällä aikavälillä. “Näin ei voi jatkua. Jos emme vahvista junioripolkuja nyt, käy huonosti – sekä seuroille että koko lajille”, todetaan seurojen ja jääpalloväen keskuudessa. Miksi luku on hälyttävä? Finaali ja pronssiottelu ovat kauden näyttämö, jossa pitäisi näkyä juniorityön jatkuvuus ja leveys. Kun “liigakokemuksen” suodatin pudottaa pelaajamäärän näin alas, se viittaa siihen, että: Mitä pitäisi tehdä – viimeistään nyt? Jääpalloväen viesti on selvä: junioripolut on vahvistettava ja se vaatii käytännön päätöksiä, ei pelkkiä linjauksia. Keskeiset toimet, joita peräänkuulutetaan: Viesti päättäjille: lajin elinvoima ei synny itsestään Jääpallo on perinteikäs laji, mutta perinne ei yksin riitä. Jos pelaajapohja kapenee, seuraukset näkyvät nopeasti: joukkueiden määrä vähenee, sarjatasot ohenevat ja kilpailun laatu heikkenee. Lopulta myös yleisö, sponsorit ja talkoovoima kärsivät. Nyt kaivataan yhteistä suuntaa: juniorit ovat investointi, eivät kuluerä.