Eklöf Verner
Verner Eklöf oli suomalainen jalkapalloilija, jääpalloilija, ja yhdistetyn urheilija. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli konttoristi ja etsivä. Hän oli mukana ensimmäisessä itsenäisen Suomen jalkapallomaajoukkueessa vuonna 1919. Hän toimi maajoukkueessa kapteenina vuosina 1923–1926. Eklöfin urheilu-uran huipentuma oli vuosi 1923. Helmikuussa hän voitti ensimmäisissä Salpausselän hiihdoissa yhdistetyn kisan, joka oli myös lajin ensimmäinen Suomen mestaruus. Maaliskuussa hän voitti HJK:n riveissä jääpallon SM-kultaa ja lokakuussa saman seuran riveissä jalkapallon Suomen mestaruuden. Verner Eklöf vakiinnutti paikkansa niin HIFK:n jalka- kuin jääpallojoukkueessa jo 18-vuotiaana. Hän pelasi IFK:n jääpallojoukkueessa kaudet 1916–1920, jonka jälkeen hän siirtyi HJK:n riveihin myös jääpallossa. HJK:ssa hän pelasi kaudet 1921–1924. HIFK:n riveissä Eklöf oli kaksi kertaa jääpallon SM-loppuottelussa eli talvella 1916, ja 1920. Molemmilla kerroilla tuli tappio Viipurin Susille. HJK:ssa pelatessaan Eklöf saavutti mestaruudet kausina 1921, 1923, ja 1924. Hän pelasi maajoukkueessa kolme kertaa. Eklöf toimi talvikaudella 1921–1922 myös Tallinnan Sportin jääpallovalmentajana. Eklöfin ensimmäinen jalkapalloseura oli HIFK, johon hän liittyi 16-vuotiaana vuonna 1913. Kaksi vuotta seurassa oltuaan hän sai vakiinnutettua paikkansa vasempana tukimiehenä joukkueen kokoonpanossa. Vuoden 1918 hyvät peliesitykset HIFK:n tukilinjassa herättivät huomiota ja hän pääsi mukaan Suomen ensimmäiseen jalkapallomaajoukkueeseen. Maajoukkueessa hänet koulutettiin välihyökkääjän paikalle ja se vakiintuikin hänen pelipaikakseen seurajoukkueessakin. Vuonna 1920 Verner Eklöf siirtyi HJK:n riveihin. Samana vuonna hän onnistui tekemään maajoukkueuransa ensimmäiset maalit Viroa vastaan käydyssä ottelussa. HJK:n riveissä Eklöf saavutti ensimmäisen mestaruutensa kesällä 1923. Maajoukkueen paidassa hänelle annettiin kapteeninnauha samaisena vuonna. Toisen Suomen-mestaruutensa HJK:n riveissä hän saavutti vuonna 1925. Heinäkuussa 1925 hän sai kunnianosoituksena kutsun Itävallan maajoukkueeseen, joka Suomen-vierailun jälkeen jatkoi ottelumatkaansa Viroon ilman joitakin kotimaansa peleihin palanneita pelaajia. Maajoukkueessa Eklöf lopetti vuonna 1926 ja aktiiviura HJK:ssa päättyi 1927. Hän pelasi kaikkiaan 32 maaottelua ja teki niissä 17 maalia; maalintekijätilastossa hänet ohitti Ari Hjelm vasta vuonna 1995. Eklöf oli ensimmäisenä suomalaisena jalkapalloerotuomarina ulkomaisessa maaottelussa vuonna 1922, kun hän Riiassa tuomitsi Latvian ja Viron välisen ottelun.
Kuffschinoff Axel
Lempinimi: Kuffen Axel Kuffschinoff oli suomalainen pika- ja keskimatkojen juoksija, jääpalloilija sekä poliitikko. Kuffschinoff voitti 100–800 metrin juoksumatkoilla vuosina 1917–1920 kolme Suomen mestaruutta ja kaikkiaan 11 henkilökohtaista SM-mitalia. Hän oli pitkäaikainen Maarianhaminan pormestari. Urheilu-ura Kuffschinoff voitti 100m Suomen mestaruuden vuonna 1917 ajalla 11,3 ja 800m Suomen mestaruuden vuosina 1919-20. Hän voitti myös 100 metrillä hopeaa vuosina 1916 ja 1918, 200 metrillä pronssia 1917 ja 1918, 400 metrillä hopeaa 1917 ja 1918 sekä pronssia 1919 ja 800 metrillä hopeaa vuonna 1918. Sekä 100 että 800 metrin Suomen mestaruuteen on Kuffschinoffin ohella pystynyt vain Erik Wilén. Turussa 26. syyskuuta 1920 Kuffschinoff juoksi 300m maailmanennätysaikaan 35,8. Se on ainoa suomalaisen miehen ulkoradoilla juoksema pikajuoksumatkojen maailmanennätys. Seuratasolla Kuffschinoff edusti turkulaisiaÅIFK:ta Friidrottia ja ÅboAIK:ta. Hän lopetti juoksu-uransa vuonna 1925 Maarianhaminassa käytyyn 100 metrin juoksuun. Virkaura Kuffschinoff kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1915, suoritti oikeustutkinnon vuonna 1920 ja sai varatuomarin arvon 1923. Hän työskenteli asianajajana Maarianhaminassa vuodesta 1921 ja toimi Maarianhaminan pormestarina vuosina 1928–1966. Lisäksi hän oli Ahvenanmaan maakuntapäivien sihteeri vuosina 1923–1967 ja Maarianhaminan kaupunginvaltuuston sihteeri vuosina 1924–1927 sekä 1932–1943.
