BandyLiigaUutiset

Markus Kumpuoja jatkaa Botnian peräsimessä

Kausi 2026–27 jää pelaajauran viimeiseksi Botnia jatkaa tutulla ja vahvalla linjalla myös kaudella 2026–27, kun Markus Kumpuoja jatkaa joukkueen peräsimessä. Kumpuoja toimii Botnian valmennuksen johtohahmona ja jatkaa samalla vielä yhden kauden myös pelaajana. Tuleva kausi on Kumpuojalle erityinen, sillä se jää hänen pitkän ja menestyksekkään pelaajauransa viimeiseksi. Kentällä nähdään siis vielä kerran kokenut työmyyrä, jonka kokemus, johtajuus ja pelinlukutaito ovat olleet Botnialle merkittävä voimavara viime vuosina. Kumpuoja on kuulunut Botnian keskeisiin hahmoihin sen jälkeen, kun hän palasi Suomeen pitkän Ruotsin-uransa jälkeen. Kaudella 2025–26 Kumpuoja jatkoi Botnian pelaajavalmentajana yhdessä Kasperi Hirvosen kanssa, ja Botnia saavutti keväällä Bandyliigan pronssia. Kumpuojan jatko tuo Botnialle jatkuvuutta sekä kentälle että valmennukseen. Seura saa käyttöönsä pelaajan ja valmentajan, joka tuntee joukkueen, sarjan ja suomalaisen jääpallon vaatimukset perusteellisesti. Samalla kausi 2026–27 tarjoaa Botnian nuoremmille pelaajille ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia kokeneelta maajoukkuetason pelaajalta hänen viimeisen pelaajakautensa aikana. Botnian tavoitteena on rakentaa tulevalle kaudelle kilpailukykyinen ja yhtenäinen joukkue, joka pystyy ottamaan seuraavan askeleen. Kumpuojan jatko peräsimessä antaa tälle työlle vahvan perustan. Kausi 2026–27 tulee olemaan Botnialle uuden vaiheen alku, mutta samalla myös yhden merkittävän pelaajauran päätösluku. Markus Kumpuoja nähdään sinisessä paidassa vielä kerran – johtamassa, pelaamassa ja jättämässä kentälle kaiken.

BandyLiigaUutiset

BandyliigaToimitus kannustaa seuroja

Perustetaan lisää tyttöjoukkueita ympäri Suomen Suomalainen jääpallo tarvitsee nyt rohkeita avauksia, uusia pelaajia ja ennen kaikkea seuroja, jotka tarttuvat toimeen. Jääpalloseuroille on lähetetty kehotus ja lämmin toive perustaa ensi kaudeksi noin 11-vuotiaiden tyttöjoukkueita. Ajatus on yksinkertainen, mutta merkitykseltään suuri: madalletaan kynnystä aloittaa jääpallo ja luodaan tytöille oma, innostava polku lajin pariin. Hyviä esimerkkejä on jo olemassa. VESTA:lla tyttöjoukkue toimii, KOOVEE:ssa on luvattu yrittää ja WIIPURIN SUSISSA:kin on jo ryhdytty rakentamaan toimintaa. Nyt katse kääntyy myös muihin perinteisiin jääpalloseuroihin ympäri Suomen. Tämä on hetki, jossa jokainen seura voi tehdä lajille suuren palveluksen. Puolenkentän joukkueen perustaminen ei vaadi alkuvaiheessa mahdottomia. Joukkue pelaa muodossa 1+6, joten minimissään alle kymmenen innokasta lasta riittää käynnistämään toiminnan. Tärkeintä on halu aloittaa, innostaa ja tarjota lapsille mahdollisuus tutustua jääpalloon turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. BandyliigaToimitus kannustaa kaikkia sopivan ikäisten lasten vanhempia olemaan aktiivisia omissa seuroissaan. Kysykää, ehdottakaa ja kerätkää kiinnostuneita mukaan. Usein joukkueen syntyminen lähtee juuri yhdestä aloitteesta: yhdestä vanhemmasta, yhdestä valmentajasta, yhdestä seuratoimijasta tai muutamasta innostuneesta lapsesta. Tyttöjoukkueiden perustaminen olisi jääpallon tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää. Hyvin hoidettuna se ei vahvista ainoastaan tyttöjen pelaajapolkua, vaan tukee samalla koko junioritoimintaa, myös poikajoukkueiden muodostamista ja ylläpitämistä. Mitä enemmän lapsia saadaan mukaan, sitä vahvempi pohja lajilla on tuleville vuosille. Tämä on kutsu kaikille jääpalloseuroille: lähtekää mukaan. Perustakaa ryhmä, kokeilkaa matalalla kynnyksellä ja antakaa lapsille mahdollisuus löytää vauhdikas, yhteisöllinen ja hieno talvilaji. Tampereella pelaamisesta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Tuomas Hoppuun: hoppuhintsala at gmail.com. Lappeenrannassa / Imatralla Susien osalta jukka.rautio at gmail.comyhteystiedot löytyvät seuran omilta sivuilta. Jos sinä haluat aloittaa jääpallon tai lapsesi haluaa kokeilla lajia, voit olla yhteydessä myös BandyliigaToimitukseen. Autamme mielellämme löytämään lähimmän seuran tai joukkueen yhteystiedot. Nyt on hyvä hetki aloittaa. Tämän helpommalla jääpallojoukkueen muodostaminen ei onnistu.

BandyLiigaUutiset

Porin MM-kisat toivat jääpallolle näkyvyyttä

mitä jäi käteen, kun valot sammuivat? Tänään perjantaina Porin kaupungintalolla järjestetyssä lehdistötilaisuudessa käytiin läpi 12.–18.1.2026 pelattujen jääpallon MM-kisojen toteutusta, taloudellista tulosta ja tapahtuman vaikutuksia. Tilaisuuden järjestivät Porin kaupunki, Suomen Jääpalloliitto sekä Porin Narukerä, ja esillä oli paljon sellaista, mistä suomalaisessa jääpallokeskustelussa pitäisi puhua laajemminkin: kisojen onnistuminen, näkyvyys, taloudellinen merkitys sekä olosuhteiden tulevaisuus. On selvää, että Poria ja Narukerää on syytä kiittää. Ilman paikallista tahtoa, osaamista ja vastuunkantoa kisoja ei olisi tällaisina nähty. Pori sai tapahtumasta näkyvyyttä, paikalliset yritykset hyötyivät ja jääpallo sai tammikuussa hetkeksi sellaista huomiota, jota laji Suomessa kipeästi tarvitsee. Mutta juuri siksi tänään nähty tilanne herättää myös vaikeamman kysymyksen. Kun näin merkittävää yhteenvetoa käytiin läpi kaupungintalolla, sen julkisuusarvo oli kello 23.00 mennessä hyvin mitattavissa: tiedotustilaisuudesta oli uutisoinut ainoastaan Satakunnan Kansa (kisojen oma yhteistyökumppani). BandyliigaToimitus pohtiikin asiaa nyt laajemmin kuin vain kehujen kautta. Jos jääpallon MM-kisat olivat koko lajin kannalta tärkeä onnistuminen, miksi niiden jälkiarviointi, johtopäätökset ja tulevaisuuskeskustelu jäävät jälleen lähes yksin paikallisen median varaan? Lue Suomen Jääpalloliiton uutinen täältä Lue Satakunnan kansan uutinen (Maksullinen) täältä BandyliigaToimitus pohtii… Porin tammikuiset jääpallon MM-kisat olivat monella tavalla onnistunut kokonaisuus. Taloudellisesti tapahtuma täytti sille asetetut vähimmäistavoitteet, järjestelyt saivat kiitosta ja ennen kaikkea jääpallo sai hetkeksi sitä, mitä se Suomessa kipeästi tarvitsee: näkyvyyttä, kiinnostusta ja positiivisia otsikoita. Siitä kuuluu antaa tunnustus ennen kaikkea Porille, porilaisille toimijoille ja Narukerälle. Ilman paikallista tahtoa, osaamista ja rohkeutta koko tapahtumaa ei olisi syntynyt. Erityiskiitoksen ansaitsee myös Jani Raukko, jonka vahva rooli kisojen mahdollistamisessa nousi esiin myös Jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviaisen puheenvuorossa. Pori näytti, että kun paikkakunnalla on tahtoa, yhteistyö toimii ja tapahtumalle annetaan tila, jääpallo pystyy järjestämään laadukkaan kansainvälisen kokonaisuuden. Se on ja oli tärkeä viesti koko lajille. Silti juuri nyt olisi syytä pysähtyä pohtimaan, mitä näkyvyys oikeastaan tarkoittaa – ja kuinka pitkäksi aikaa sitä lopulta riitti. Kisojen aikana jääpallo oli poikkeuksellisen hyvin esillä. Otteluista kirjoitettiin, niitä seurattiin, ja etenkin Satakunnan Kansa teki ison työn sekä juttujen että suorien lähetysten kautta. On täysin ansaittua, että lehti sai vuoden mediateko -palkinnon. Ilman paikallista mediaa kisojen kokonaisnäkyvyys olisi jäänyt selvästi vaisummaksi. Mutta juuri siinä piilee myös laajempi kysymys. Kun nyt kuukausia kisojen jälkeen Antti Parviainen oli Porin kaupungintalolla kertomassa MM-kisojen taloudellisesta tuloksesta, tapahtuman vaikutuksista ja tulevaisuuden näkymistä, käytännössä vain Satakunnan Kansa uutisoi tilaisuuden sisällöstä. Sama lehti, joka kisojen yhteistyökumppanina kantoi suuren vastuun jo kisojen aikaisesta näkyvyydestä, näyttää edelleen olevan lähes yksin tämän lajin jälkipyykin, analyysin ja jatkotarinan kertojana. Onko tämä jääpallolle riittävää? Tuskin on. Jos laji haluaa kasvaa, vahvistaa asemiaan ja vakuuttaa uusia yhteistyökumppaneita, ei voi riittää, että näkyvyys on vahvaa yhden tapahtuman ajan ja yhden maakunnallisen median varassa. Kisojen onnistumisesta pitäisi pystyä rakentamaan valtakunnallista jatkumoa: keskustelua olosuhteista, junioripoluista, maajoukkueiden tulevaisuudesta, taloudesta ja siitä, mitä Suomi jääpallomaana oikeasti haluaa olla. Muuten vaarana on, että hieno hetki jää vain hetkeksi. Porin osalta kisat olivat arvokas näyttö myös toisesta asiasta: olosuhteista. Pelaajapalautteissa nousi jälleen esiin sama viesti, jonka jokainen lajia seuraava jo tietää. Paras tapa kehittää olosuhteita olisi pysyvä halli. Se ei ole enää vain porilainen toive tai paikallinen kunnianhimo, vaan koko suomalaisen jääpallon ja laajemmin luistelulajien tulevaisuuskysymys. Siksi keskustelussa herää myös toinen tärkeä huomio. Jääpalloliiton puheenjohtajan tehtävä ei voi olla vain toivoa, että juuri Pori olisi ensimmäinen hallin rakentava kaupunki. On luonnollista, että Porissa puhutaan Porin hankkeesta, ja on myös ymmärrettävää, että onnistuneiden kisojen jälkeen paikallinen into kasvaa. Mutta liiton johdon pitäisi katsoa asiaa vielä tätäkin laajemmin. Eikö Jääpalloliiton puheenjohtajan tulisi aktiivisesti tukea hallihankkeita ympäri Suomen? Jos lajilla todella halutaan turvata tulevaisuus, hallikeskustelua ei pitäisi sitoa liikaa yhden kaupungin edunvalvontaan. Tarvitaan selkeä ja avoin viesti siitä, että jokainen hanke, joka aidosti parantaa jääpallon, luistelun ja talviurheilun olosuhteita, on koko lajin etu. Pori voi hyvin olla yksi vaihtoehto juuri nyt, mutta liiton pitäisi perustella hallia tai halleja koko lajin näkökulmasta – ei vain paikallisen keskustelun kautta. Muuten syntyy helposti vaikutelma, että liitto ei johda kansallista olosuhdepolitiikkaa, vaan kommentoi hankkeita sen mukaan, missä keskustelua milloinkin käydään. Tähän liittyy myös viestinnän vastuu. Jos MM-kisat todella olivat lajille menestys, siitä pitäisi kuulua enemmän ja pidempään. Liiton omien kanavien, valtakunnallisen median ja seurojen verkostojen pitäisi kantaa tarinaa eteenpäin. Nyt jää helposti olo, että Pori teki oman osansa, Narukerä teki oman osansa ja Satakunnan Kansa teki enemmän kuin moni olisi uskaltanut odottaa – mutta muu jääpalloväki ei onnistunut hyödyntämään tätä tilaisuutta riittävästi koko lajin hyväksi. Se ei vähennä Porin onnistumista. Päinvastoin. Poria pitää kiittää siitä, että se näytti, mitä voidaan saada aikaan, kun kaupunki, seura, vapaaehtoiset, yritykset ja media vetävät yhteen. Narukerää pitää kiittää siitä, että se uskalsi kantaa vastuuta tapahtumasta, joka oli koko suomalaiselle jääpallolle merkittävä. Satakunnan Kansaa pitää kiittää siitä, että se antoi lajille tilaa, näkyvyyttä ja arvostusta aikana, jolloin moni muu media katsoo jo toisaalle. Mutta kiitosten rinnalla on uskallettava kysyä myös vaikeampi kysymys: miksi tämä ei näy vahvemmin muualla? Jos jääpallo haluaa enemmän kuin yksittäisiä onnistumisia, sen on opittava muuttamaan tapahtumahetken innostus pitkäjänteiseksi näkyvyydeksi, vaikuttamiseksi ja rakenteelliseksi kehitykseksi. Muuten käy niin, että taas kerran hetkeksi syttynyt valo sammuu liian nopeasti. Porin MM-kisat todistivat, että jääpallolla on yhä yleisöä, kiinnostavuutta ja arvoa. Se on iso asia. Seuraava kysymys kuuluu, osaako laji itse käyttää tämän mahdollisuuden – vai jääkö koko jälkihoito jälleen yhden kaupungin ja yhden lehden harteille. BandyliigaToimituksen mielestä mittakaava on tänään klo: 23.30 kaksijakoinen. Yhtäältä Porilla on täysi oikeus olla ylpeä. Kaupungin, Narukerän ja liiton yhteisessä tilaisuudessa esitettiin, että kisat arvioitiin kokonaisuutena poikkeuksellisen onnistuneiksi, tapahtuma toi näkyvyyttä televisiolähetysten kautta, kisaviikolla kävi noin 16 000 ihmistä, ja sekä kävijä- että pelaajapalaute oli vahvaa. Myös liiton oma uutinen nostaa nämä onnistumiset selvästi esiin. Siinä mielessä Porin MM-kisat ovat aivan perustellusti paikallinen ylpeydenaihe. Mutta jos asiaa katsoo koko suomalaisen näkyvyyden kannalta juuri tänään, kuva on paljon kriittisempi. Se, että näin merkittävästä yhteenvetotilaisuudesta näyttää käytännössä syntyneen näkyvyyttä lähinnä Porin omissa kanavissa ja liiton omassa uutisoinnissa, kertoo siitä, että kisaviikon aikainen huomio ei ole muuttunut pysyvämmäksi valtakunnalliseksi kiinnostukseksi. Porin kaupungin uutinen ja liiton uutinen julkaistiin tänään, mutta laajempaa valtakunnallista jälkipuintia ei hakutulosten perusteella juuri näy. Se on lajille ongelma. Siksi sanoisimme näin: Porin ylpeys on oikeassa mittasuhteessa, mutta liiton tyytyväisyys ei saisi olla. Paikallisesti onnistuminen on iso, jopa historiallinen asia. Kansallisesti taas pitäisi uskaltaa myöntää, että…

BandyLiigaUutiset

TASS nosti esiin suomalaispelaajiin kohdistuneet uhkailut

Keskusteluun tarvitaan nyt malttia ja ihmisyyttä Venäläinen uutistoimisto TASS uutisoi tänään Habarovskin SKA-Neftyanikin suomalaispelaajista Tuomas ja Tommi Määtästä. Uutisen mukaan pelaajat olisivat kohdanneet Suomessa uhkailua sen vuoksi, että ovat jatkaneet uraansa Venäjällä. Tuomas Määttä on pelannut SKA-Neftyanikissa vuodesta 2020 lähtien, ja Tommi Määttä siirtyi Habarovskiin vuonna 2023. Molemmat ovat meille kaikille tuttuja nimiä, ja erityisesti Tuomas Määttää on pidetty jo pitkään yhtenä maailman ehdottomista huippupelaajista. TASS:n jutussa nykyään Moskovan Dynamoon kuuluva Aleksandr Ivanov kertoo suomalaisten joutuneen painostuksen kohteeksi Suomessa. Hänen mukaansa pelaajien ratkaisu jatkaa Venäjällä on herättänyt kotimaassa kovaa arvostelua, ja hän pitää tilannetta epäoikeudenmukaisena. Samalla hän viittaa siihen, ettei pelaajia nähty tämän vuoksi Suomen maajoukkueessa. Aihe on vaikea, herkkä ja väistämättä tunteita herättävä. On selvää, että Venäjällä pelaamiseen suhtaudutaan nykytilanteessa erittäin kriittisesti. Samoin on ymmärrettävää, että erilaiset sotaa tukeviksi koetut venäläiset tapahtumat, esiintymiset tai symboliset yhteydet herättävät vahvoja reaktioita. Urheilijoiden valintoja voidaan ja niitä pitääkin voida arvioida julkisesti. Keskustelua saa käydä, näkemyksiä saa esittää ja toimintaa saa arvostella. Mutta yksi raja pitäisi olla kaikille selvä: uhkailu ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan eikä urheilukulttuuriin. Juuri tässä kohtaa keskustelun sävy ratkaisee paljon. On eri asia tuomita teko tai valinta kuin kohdistaa painostusta, pelottelua tai henkilökohtaisia uhkauksia ihmiseen. Kun keskustelu menee siihen pisteeseen, että pelaajan tai hänen läheistensä turvallisuuden tunne horjuu, ollaan jo kaukana itse asiasta. Silloin ei enää puolusteta arvoja, vaan rikotaan niitä. Tuomas ja Tommi Määtän tilanne muistuttaa siitä, miten monimutkaiseksi urheilijoiden asema voi kansainvälisen kriisin keskellä muuttua. Kentällä pelaaja on pelaaja, mutta sen ulkopuolella hänestä tulee helposti symboli, kannanottojen kohde tai välikappale laajemmassa vastakkainasettelussa. Se on raskas taakka kenelle tahansa. Samalla on hyvä muistaa, ettei inhimillisyys sulje pois kriittisyyttä. Voi olla vahvasti eri mieltä Venäjällä pelaamisesta. Voi pitää ratkaisua vääränä. Voi toivoa, että suomalaisurheilijat vetäisivät selvemmän rajan suhteessaan venäläisiin seuroihin ja tilaisuuksiin. Mutta siitä huolimatta jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi ilman uhkailua, vihamielistä painostusta ja henkilökohtaista vainoa. Urheilun pitäisi lopulta opettaa meille myös jotain muusta kuin voittamisesta. Sen pitäisi opettaa kunnioitusta, mittasuhteita ja kykyä nähdä ihminen valintojenkin takana. Tässä keskustelussa sitä tarvitaan nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Toivottavasti suomalaisessa jääpallokeskustelussa löytyy tilaa kahdelle ajatukselle samaan aikaan: sille, että vaikeita valintoja saa arvostella avoimesti, ja sille, että uhkailu ei ole koskaan hyväksyttävä tapa tehdä sitä. BandyliigaToimituksen kanta on silti selvä: niin kauan kuin Venäjän hyökkäyssota jatkuu, näiden pelaajien maajoukkuesulku on perusteltu. Se on tämän ajan kova, mutta ymmärrettävä seuraus valinnasta pelata Venäjällä tilanteessa, jossa urheilua ei voi täysin irrottaa ympäröivästä todellisuudesta. Sen jälkeen, jos ja kun sota joskus päättyy, jää nähtäväksi, mikä on oikeus ja kohtuus. Sitä keskustelua ei pidä käydä hätiköiden eikä hetken tunteella. BandyliigaToimitus ei olisi ensimmäisten joukossa lähettämässä näille pelaajille heti kutsua takaisin maajoukkueeseen. Mutta samalla olemme aivan yhtä selvästi sitä mieltä, ettei ketään pidä jahdata, uhkailla tai “kivittää” – ei pelaajia eikä varsinkaan heidän perheitään. Yhteiskunnan ja urheiluväen pitää pystyä pitämään kiinni kahdesta asiasta yhtä aikaa: vastuusta ja ihmisyydestä. Valinnoilla on seurauksensa, mutta ihmisarvo ei saa kadota niiden mukana…

AkillesUutisetBandyLiigaUutiset

Otto Huopalainen palaa Akilleksen riveihin

Huopalainen palaa Porvooseen Ruotsista Akilles Bandyn pelaajasopimusten julkaisut käynnistyvät iloisissa ja vahvoissa tunnelmissa, kun ensimmäisenä uutisena voidaan kertoa hienosta paluusta: Otto Huopalainen palaa Akilleksen riveihin. 21-vuotias Otto Huopalainen palaa kasvattajaseuraansa Ruotsista, jossa hän pelasi viime kaudella Katrineholm riveissä. Sivutukena pelaava Huopalainen kuuluu ikäluokkansa lupaavimpiin suomalaispelaajiin, ja hänen kehityksensä on ollut vahvaa. Paluupäätöksen taustalla painoivat kuitenkin tärkeät ja sydäntä lähellä olevat asiat. Halu aloittaa yliopisto-opinnot Suomessa sekä Akilleksen määrätietoinen työ menestyvän joukkueen rakentamiseksi muodostivat vahvan kokonaisuuden. Otton paluu on Akillekselle paljon enemmän kuin vain uusi sopimus. Se on viesti siitä, että seuraan halutaan tulla takaisin, että täällä uskotaan tulevaisuuteen ja että Akilleksessa rakennetaan kilpailukykyistä joukkuetta pitkäjänteisesti. Kasvattajaseuraan palaavassa nuoressä huippupelaajassa yhdistyvät taito, kunnianhimo ja vahva akilleslainen identiteetti.

AkillesUutisetBandyLiigaUutiset

Akilles jatkaa Jari Hyttisen kanssa

Edustusjoukkueen rakentaminen hyvässä vauhdissa Akilles Bandy on jatkanut valmennussopimustaan Jari Hyttisen kanssa. Hyttinen jatkaa seuran edustusjoukkueen vastuuvalmentajana myös ensi kaudella. Akilleksen mukaan Hyttinen on intohimoinen ja vaativa valmentaja, joka tuo joukkueeseen selkeää johtajuutta ja tavoitteellisuutta. Myös Hyttinen itse on tyytyväinen tilanteeseen ja näkee, että joukkueen rakentaminen on edennyt hyvin. Akilleksen ensi kauden edustusjoukkueen kokoaminen onkin hyvässä vauhdissa, ja seura aikoo tiedottaa lähiviikkoina lisää joukkueen rakentumisesta. Valmistautuminen kohti uutta kautta käynnistyy toukokuun ensimmäisellä viikolla. Suunnitelmien mukaan jääharjoittelu alkaa elokuun alussa, ja ohjelmassa on myös kauteen valmistava leiri Ruotsissa. Akilleksella riittää kuitenkin myös paljon rakennettavaa. Seuran tilanne muuttui voimakkaasti jo ennen viime kautta, kun joukkue koki rajun tyhjentymisen. Tilanteen paikkaamiseksi Akilles sai apua JPS:n lainapelaajista. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan miten joukkue rakentuu kaudelle 2026-27.

BandyLiigaUutisetNarukeräUutiset

Joona Rajala palaa Poriin

Narukerän kasvatti tuo kokemusta, taitoa ja johtajuutta nuoreen joukkueeseen Narukerä on tehnyt merkittävän pelaajasopimuksen, kun se on solminut 2+1-vuotisen sopimuksen Joona Rajalan kanssa. Seuraan palaava Rajala on Narukerän oma kasvatti, jonka paluu herättää varmasti iloa niin joukkueessa, seuran taustalla kuin kannattajien keskuudessa. Rajala nähtiin viimeksi Keräpaidassa kaudella 2022–2023, joka päättyi upeasti Suomen mestaruuteen. Tämän jälkeen hänen uransa jatkui Ruotsissa: ensin yhden kauden pääsarjassa IFK Motalassa ja sen jälkeen kaksi kautta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Tranås BoIS:n riveissä. Nyt tie vie takaisin kotiin Poriin – seuraan, jossa kaikki aikoinaan alkoi. Bandyliigauransa Rajala käynnisti Narukerässä jo kaudella 2014–2015. Pääsarjassa hänelle on kertynyt yhteensä 146 ottelua ja niissä vakuuttavat tehopisteet 104+49=153. Hän oli yksi tärkeistä kulmakivistä Narukerän 2020-luvun alun menestysjoukkueessa, joka nosti seuran takaisin mitalikantaan ja suomalaisen jääpallon huipulle. Nyt Rajala tuo uudistuvaan ja nuorekkaaseen Narukerä-ryhmään mukanaan paitsi kokemusta myös taitoa, pelinratkaisukykyä ja vahvaa johtajuutta. Hänen paluunsa antaa joukkueelle arvokasta jatkuvuutta ja uskoa siihen, että tie takaisin kärkeen on mahdollinen. Rajala itse odottaa paluutaan lämpimin mielin. “Mahtava fiilis palata takaisin kasvattajaseuraan. Narukerässä asiat hoidetaan ammattimaisesti ja vastaavaa yhteisöllisyyttä ei löydy mistään muualta. On hienoa palata osaksi sitä. Ajatus paluusta pyöri mielessä jo viime syksynä ja myöhemmin teimme puolison kanssa päätöksen paluusta kotiin. Molemmille oli tärkeää palata lähemmäs perheitä ja läheisiä. Innolla odotan tulevaa sekä uusien ja vanhojen tuttujen näkemistä.” Myös päävalmentaja Erkkilä näkee Rajalan paluun erittäin tärkeänä osana tulevan joukkueen rakentamista. “Joonan paluu on yksi merkittävimmistä palasista tulevan joukkueen rakentamiseen liittyen. Joona oli tärkeä palanen edellisessä projektissamme, joka päättyi Suomen mestaruuteen keväällä 2023. Hän on tunnettu tärkeiden pelien ratkaisijana, joka isokokoisena ja taitavana pelaajana tuo meidän yläkertaan lisää voimaa monella eri tapaa. Ennen kaikkea kyseessä on loistava urheilija ja joukkuepelaaja, joka tuo äärimmäisen paljon lisää taitoa sekä johtajuutta joukkueeseemme. Tämän sopimuksen myötä projektimme ottaa taas uuden ja ison askeleen eteenpäin kohti tavoitteitamme.” Joona Rajalan paluu on paljon enemmän kuin pelaajasopimus. Se on tarina kotiinpaluusta, juurista ja yhteisöstä, joka tuntuu omalta. Samalla se on vahva viesti siitä, että Narukerässä rakennetaan määrätietoisesti tulevaisuutta – yhdessä, sydämellä ja kunnianhimoisesti.

BandyLiigaUutisetNarukeräUutiset

SJÖHOLM JATKAA PORISSA

TÄRKEÄ PALANEN NARUKERÄN TOLPPIEN VÄLISSÄ Narukerän maalivahti Valtteri Sjöholm jatkaa seurassa myös kaudella 2026–2027, sillä osapuolet ovat solmineet 1-vuotisen jatkosopimuksen. Sjöholm palasi viime kaudeksi Kerän edustusjoukkueeseen parin vuoden tauon jälkeen, eikä paluu olisi voinut juuri vakuuttavammin alkaa. Hän esitti vahvoja ja varmoja otteita heti ensimmäisistä peleistään lähtien ja toi joukkueeseen tärkeää turvaa sekä kokemusta maalinsuulle. Jatkosopimus on Narukerälle erittäin mieluinen uutinen, sillä Sjöholm osoitti viime kaudella olevansa joukkueelle arvokas pelaaja niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Hänen rauhallinen olemuksensa ja taistelutahtonsa sopivat erinomaisesti Kerän ilmeeseen. Myös Sjöholm itse kertoo, että päätös jatkosta syntyi helposti: ”Jatko oli itselle selvää jo hyvissä ajoin. Meillä on kova porukka ja viime kausi jätti paljon nälkää. Nyt painetaan hyvä kesä alle ja nostetaan tasoa ensi kaudeksi.” Sjöholmin jatko antaa Narukerälle vahvan lähtökohdan tulevaan kauteen. Viime kaudesta jäi paljon hampaankoloon, ja juuri siksi tulevaan vuoteen lähdetään entistäkin suuremmalla intohimolla ja määrätietoisuudella. Narukerä on ollut aktiivinen sopimusten uutisoinnissa kaudelle 2026–2027, kun monessa muussa seurassa on vielä varsin hiljaista. Porissa tulevaa kautta rakennetaan kuitenkin jo hyvällä tahdilla, ja mielenkiinnolla jäämme odottamaan, millaisia uutisia kevät ja kesä tuovat vielä tullessaan.

BandyLiigaUutiset

Oulunkylän uusi kaavaluonnos

Kaavaluonnos tekee tekojään kattamisen lähes mahdottomaksi Eräillä jääpalloihmisillä on ollut jo pitkään toiveena, että Oulunkylän tekojää saataisiin joskus katettua ja alueelle syntyisi talvilajeille nykyistä paremmat, ympärivuotisemmat olosuhteet. Uusimman kaavaluonnoksen valossa tämä tavoite kuitenkin kariutuu. Kun alueelle suunnitellaan suurta jalkapallostadionia, uusia asuntoja ja samalla koko liikuntapuiston toimintojen uudelleenjärjestelyä, ei tekojään kattamiselle näytä enää jäävän realistista tilaa eikä minkäänlaisia edellytyksiä. Oulunkylän liikuntapuiston uusi suunnitelma on herättänyt paljon keskustelua ennen kaikkea jalkapallostadionista, uusista asunnoista ja alueen liikennejärjestelyistä. Samalla esiin nousee kysymys, joka kiinnostaa monia talvilajien seuraajia: jääkö Oulunkylän tekojään kattaminen nyt käytännössä sivuun? Nykyisten luonnosten perusteella vastaus näyttää valitettavasti olevan ainakin hyvin lähellä kyllä. Helsingin kaupunki suunnittelee alueelle 4 500–8 000 katsojan stadionia, uusia liikuntaratkaisuja sekä asuntoja noin 500 asukkaalle aivan liikuntapuiston yhteyteen. Tämänhetkisen kokonaisuuden valossa Oulunkylän tekojään kattaminen on mahdotonta. Syynä ei ole vain yksi asia, vaan usean reunaehdon yhteisvaikutus. Ensimmäinen niistä on kaava itse: jos alue varataan stadionille, uusille kulkureiteille, pysäköinnille, asuntorakentamiselle ja muille liikuntatoiminnoille, jää suuren hallirakenteen sovittaminen kokonaisuuteen hyvin vaikeaksi. Kaupungin omassa aineistossa painopiste on stadionissa, kenttien uudelleenjärjestelyssä ja asumisen lisäämisessä pikaraitiotien läheisyyteen. Toinen keskeinen kysymys liittyy turvallisuuteen. Pelastuslain mukaan kiinteistön omistajan ja haltijan on huolehdittava siitä, että pelastustiet ja muut hälytysajoneuvojen kulkuyhteydet pysyvät käyttökelpoisina. Jos alue täyttyy uusista rakennuksista, katsomorakenteista, pysäköinnistä ja jalankulun reiteistä, ison hallin vaatimat pelastus- ja huoltoreitit voivat muodostua erittäin hankaliksi järjestää toimivasti. Kolmas reunaehto on paloturvallisuus. Ympäristöministeriön asetuksen mukaan rakennusten välisten etäisyyksien ja muiden ratkaisujen on estettävä palon leviäminen rakennuksesta toiseen, ja jos etäisyys jää alle turvanormien, tarvitaan rakenteellisia tai muita erityisratkaisuja. Kun havainnekuvassa uutta asumista sijoittuu etenkin eteläpäähän ja länsireunalle hyvin lähelle tekojäätä, hallin kattaminen ei ole enää vain tahdon asia, vaan myös vaativa palo- ja turvallisuustekninen kysymys. Lisäksi mukana ovat meluun, valaistukseen ja tapahtumien vaikutuksiin liittyvät kysymykset. Kaupunki on jo nyt tunnistanut asukkaiden huoliksi stadionin tapahtumien lieveilmiöt, häiriövalon ja alueen riittävyyden eri käyttäjäryhmille. Jos samaan kokonaisuuteen yritettäisiin myöhemmin lisätä vielä katettu tekojää, paine ympäristövaikutusten hallintaan kasvaisi entisestään. Tässä tilanteessa on lähes mahdoton uskoa ihmeisiin. On myös hyvä huomata, että rakentaminen ei enää ratkea pelkällä periaatepäätöksellä. Ympäristöministeriön mukaan vuodesta 2025 alkaen rakentamisessa on noudatettava rakentamislakia, kaavamääräyksiä, rakennusjärjestystä ja paloturvallisuusmääräyksiä, ja yleisörakennelmat sekä vaikutuksiltaan merkittävät hankkeet edellyttävät lupakäsittelyä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mahdollinen halli pitäisi pystyä osoittamaan sekä kaavan mukaiseksi että turvallisuus- ja käyttövaatimukset täyttäväksi kokonaisuudeksi – kuten kuvassa näette, se on suunnitelmassa mahdotonta. Siksi olisi rehellistä sanoa ääneen se, minkä moni jo nyt havainnekuvasta näkee: jos Oulunkylän liikuntapuisto rakennetaan nyt esitetyllä tavalla, tekojään kattaminen muuttuu mahdottomaksi ilman merkittäviä muutoksia koko suunnitteluratkaisuun. Kyse ei ole vain yhdestä hallista, vaan siitä, että alueelle yritetään sovittaa samaan aikaan stadion, asuminen, kulkuyhteydet, pysäköinti, lähiluonto ja muut liikuntatoiminnot. Helsingissä olisikin syytä pohtia avoimesti, onko Oulunkylä enää oikea paikka katetulle tekojäälle, vai pitäisikö ratkaisua hakea toisaalta?. BandyliigaToimituksen piirissä tiedetään jo, että pääkaupunkiseudulla hallihankkeita ja yritystä on myös muualla. Niille on kuitenkin ehkä viisainta antaa vielä hetki työrauhaa. Sen verran voidaan sanoa, että kevään aikana asiasta saattaa kuulua lisää. BandyliigaToimitus toivoo, että seuraavien 2–3 kuukauden aikana asiat etenisivät oikeaan suuntaan ja että pääkaupunkiseudun jääpallo-olosuhteiden kehittämisessä nähtäisiin myös konkreettisia avauksia. Tarve halliratkaisulle ei ole kadonnut mihinkään, vaikka Oulunkylän osalta tulisi päätepiste. Moni seuraa varmasti asiaa, löytyykö Helsingissä vaihtoehto, joka mahdollistaisi jääpallolle paremman tulevaisuuden pääkaupunkiseudulla. Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että ratkaisuja tarvitaan pian, jos asioita todella halutaan viedä eteenpäin -ja jos halutaan turvata lajillemme pääkaupungissa eloa vielä 2030-luvulla. Valitettavasti Porissa ja Jyväskylässä esillä olleet hankkeet näyttävät etenevän näkyvästi vasta tuolla 2030-luvulla. BandyliigaToimituksen näkemyksen mukaan se on jääpallon kannalta liian myöhään. Lajimme ei voi jäädä odottamaan seuraavaa vuosikymmentä. Ratkaisujen on synnyttävä nyt, jos pääkaupunkiseudulla ja koko Suomessa halutaan turvata jääpallolle uskottavat olosuhteet ja elinvoimainen tulevaisuus. BandyliigaToimitus jää seuraamaan tarkasti, tapahtuuko seuraavien kuukausien aikana niitä päätöksiä ja avauksia, joita tämä laji kipeästi tarvitsee.

BandyLiigaUutisetNarukeräUutiset

Vili Korhonen jatkaa Narukerässä myös kaudella 2026–2027

Narukerä ja Vili Korhonen ovat solmineet kautta 2026–2027 koskevan yksivuotisen jatkosopimuksen. Narukerä ja Vili Korhonen sopimukseen, Mikkelistä kotoisin olevalle Korhoselle tuleva kausi on jo kuudes Narukerän paidassa. Korhonen on vakiinnuttanut paikkansa Kerän riveissä ja tuo joukkueeseen kokemusta, sitoutumista sekä tärkeää jatkuvuutta. Jatkosopimus onkin Narukerälle arvokas palanen tulevan kauden rakentamisessa. Korhonen itse kertoo päätöksen syntyneen vaivattomasti. – Päätös jatkaa Kerässä oli helppo. Kerä on täynnä mahtavia ihmisiä, niin kopissa kuin sen ympärillä. Päättynyt kausi oli joukkueelta loppujen lopuksi kokonaisuudessaan nousujohteinen. Nuorella porukalla saatiin kohtuu tulos aikaiseksi ja tästä on todella hyvä jatkaa kohti kesän lempparitreenejä mm. Yyterin hikistä mäkeä ja suon tuoksua, Korhonen kommentoi. Narukerän kannalta Korhosen jatko tuo tärkeää jatkuvuutta joukkueeseen, jonka viime kausi eteni nousujohteisesti ja jonka kehitykselle on lupa odottaa jatkoa myös tulevalla kaudella. Katseet on jo suunnattu kesäharjoitteluun ja kohti uutta kautta.