BandyLiigaUutisetBotniaUutiset

Botnialle huippu-uutinen

Pekka Niska jatkaa Oulunkylässä! Yksi Bandyliigan vaarallisimmista maalintekijöistä nähdään Botnian paidassa myös kaudella 2026–27. Helsinkiläisseura on julkaissut tähtihyökkääjä Pekka Niskan jatkosopimuksen, ja samalla yksi seuran syksyn suurimmista kysymysmerkeistä on saanut vastauksensa. Botnian kannattajille uutinen on varmasti mieluisa. Pekka Niskan jatkaminen on merkittävä asia joukkueelle, joka valmistautuu marraskuussa käynnistyvään Bandyliigakauteen. Niska on kuulunut viime vuosina paitsi Botnian myös koko Bandyliigan tehokkaimpiin ja vaarallisimpiin hyökkääjiin. Hänen maalintekotaitonsa, kokemuksensa ja kykynsä ratkaista otteluita tekevät hänestä erittäin tärkeän pelaajan Oulunkylän joukkueelle. Iso kysymysmerkki poistui BandyliigaToimitus nosti jo 17. elokuuta julkaistussa Botnian sopimustilannetta käsitelleessä uutisessaan esille Niskan puuttumisen tuolloin julkistetusta pelaajaryhmästä. Tuolloin Botnia oli ilmoittanut jo 16 sopimuspelaajasta, mutta joukkueen tärkeimpiin hyökkäyspään ratkaisijoihin kuuluneen Niskan tulevaisuus oli vielä avoinna. Nyt asia on selvä: Pekka Niska jatkaa Botniassa! Jatkosopimus on seuralle tärkeä onnistuminen. Niskan mukana joukkue säilyttää suuren määrän maalintekovoimaa ja hyökkäyspään osaamista. Botnian hyökkäys saa kaivattua jatkuvuutta Botnia saavutti viime kaudella Bandyliigan pronssimitalit. Niskan jatkaminen antaa joukkueelle erinomaiset lähtökohdat rakentaa hyökkäyspeliään myös tulevalla kaudella. Kokeneen ratkaisijan pitäminen omassa joukkueessa on aina arvokasta, mutta erityisen tärkeää se on nyt, kun Bandyliigaseurat valmistautuvat jälleen tiukkaan kilpailukauteen.

BandyLiigaUutiset

Emme haluaisi toistaa itseämme

Jääpallon tulevaisuudesta emme voi vaieta Suomalaisen jääpallon näkyvyys herättää jälleen huolta. Seurojen ajoittain hiljainen uutisointi, lajiliiton verkkosivujen toimintahäiriöt ja valtakunnallisen median vähäinen kiinnostus muodostavat kokonaisuuden, johon meillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Bandyliiga.fi on nostanut ongelmat esille aikaisemminkin. Nyt haluamme kritiikin lisäksi tarjota konkreettista apua: yhteistä tiedotuskalenteria ja seurojen välistä tiedottajafoorumia. Kuinka monta kertaa samasta asiasta pitää kirjoittaa? Myönnettäköön, että välillä tämä alkaa tuntua jo jankkaamiselta. Olemme Bandyliiga.fiä kirjoittaneet suomalaisen jääpallon näkyvyysongelmista useaan otteeseen. Olemme ihmetelleet seurojen hiljaista uutisointia, valtakunnallisen median vähäistä kiinnostusta ja sitä, kuinka vaikeaa lajistamme on toisinaan löytää ajankohtaista tietoa. Viimeksi helmikuussa nostimme esille Bandyliigaseurojen verkkosivujen tilanteen. Jo tuolloin jouduimme kysymään, miksi niin monen seuran uutisointi oli jäänyt jälkeen, vaikka kilpailukausi oli täydessä vauhdissa. Nyt ollaan lokakuun loppupuolella. Suomen Cup alkaa Helsingissä 6. marraskuuta ja Bandyliigan runkosarja 14. marraskuuta. Tämän pitäisi olla aikaa, jolloin suomalainen jääpallo alkaa näkyä urheilujulkisuudessa. Joukkueet valmistautuvat kauteen, pelaajasopimuksia solmitaan, harjoitellaan ja rakennetaan odotuksia tulevasta. Silti joudumme jälleen puhumaan tiedottamisen puutteista. Emme haluaisi kirjoittaa tästä enää. Mutta kun ongelmat eivät katoa, emme voi vaietakaan. Mitä ulkopuolinen näkee jääpallosta? Olemme pohtineet asiaa erityisesti ulkopuolisen urheilutoimittajan, mahdollisen yhteistyökumppanin ja tavallisen urheilun ystävän näkökulmasta. Miltä suomalainen jääpallo näyttää sellaisen ihmisen silmissä, joka ei kuulu lajin sisäpiiriin? Me jääpalloihmiset tiedämme, kuinka paljon seuroissa tehdään arvokasta työtä. Tiedämme, että harjoitukset pyörivät, pelaajat valmistautuvat, juniorit harrastavat ja vapaaehtoiset tekevät valtavan määrän tunteja lajin eteen. Mutta mistä ulkopuolinen tämän tietää? Jos seuran kotisivuilta ei löydy tuoreita uutisia, pelaajaluetteloita tai tietoa joukkueen valmistautumisesta, syntyy helposti vaikutelma hiljaisesta toiminnasta. Todellisuus voi olla aivan toinen. Mutta mielikuva syntyy siitä, mitä ulospäin näkyy. Ja nykyisessä mediaympäristössä näkymättömyys on vaarallista. Kolmatta päivää toimimattomat liiton verkkosivut – millaisen viestin annamme? Huolta lisää Suomen Jääpalloliiton verkkosivujen toiminta. Toimituksen havaintojen mukaan liiton verkkosivuilla on ollut ongelmia jo kolmatta päivää. Verkkosivujen häiriön tarkkaa laajuutta ja syytä emme ole pystyneet vahvistamaan. Teknisiä ongelmia sattuu kaikille. Niistä ei pidä tehdä kohtuuttomia johtopäätöksiä, eikä yksittäinen verkkosivuhäiriö ole osoitus koko organisaation toimimattomuudesta. Mutta ajankohta on erittäin huono. Suomen Cupiin on enää kaksi viikkoa, ja Bandyliigan alku lähestyy. Juuri nyt toimittajien, katsojien, pelaajien ja yhteistyökumppaneiden pitäisi löytää lajimme viralliset tiedot mahdollisimman helposti. Mitä tekee urheilutoimittaja, joka yrittää selvittää otteluohjelmaa, pelaajatietoja tai kilpailuun liittyviä yksityiskohtia, mutta ei pääse lajiliiton sivuille? Todennäköisesti hän yrittää hetken ja siirtyy sitten muihin työtehtäviin. Eikä häntä voi siitä syyttää. Meidän tehtävämme on tehdä jääpallosta uutisoiminen helpoksi, ei vaikeaksi. Liiton verkkosivujen kaltaisen keskeisen tiedotuskanavan pitäisi olla toimintavarma. Häiriötilanteisiin pitäisi myös olla olemassa selkeä vaihtoehtoinen tiedotuskanava, jonka kautta keskeiset tiedot ovat saatavissa. Kyse ei ole vain tekniikasta. Kyse on lajin uskottavuudesta. Media ei tule hakemaan uutisiamme väkisin Suomalainen jääpallo joutuu kilpailemaan näkyvyydestä jääkiekon, jalkapallon, salibandyn, koripallon ja monien muiden lajien kanssa. Kilpailu ihmisten ajasta ja median huomiosta on kovaa. Urheilutoimituksessa tehdään päivittäin valintoja siitä, mistä kirjoitetaan. Jos toisesta lajista on tarjolla ajantasaiset tiedotteet, hyvät kuvat, haastattelukontaktit ja valmiit uutisaiheet, mutta jääpallosta tietoja joutuu etsimään useasta paikasta, kumman lajin uutinen syntyy helpommin? Vastaus on melko ilmeinen. Emme voi olettaa, että valtakunnallinen media ryhtyy tekemään puolestamme työtä, jonka voisimme itse hoitaa huomattavasti paremmin. Tammikuun 2026 Porin MM-kisat osoittivat, että jääpallo voi kiinnostaa suurta yleisöä, kun tapahtuma, uutisointi ja näkyvyys kohtaavat. Mutta yksittäinen onnistunut tapahtuma ei riitä pitämään lajia julkisuudessa koko vuotta. Näkyvyys vaatii jatkuvuutta. Suurin hiljaisuus alkaa usein finaalin jälkeen Yksi suomalaisen jääpallon suurimmista viestinnällisistä ongelmista ajoittuu mielestämme kevääseen. Kun Bandyliigan finaali on pelattu, uutisvirta hiljenee helposti kuukausiksi. Ja juuri tässä tehdään ehkä suurin virhe. Jääpallokausi päättyy kentällä, mutta seurojen toiminta jatkuu. Sopimusneuvottelut alkavat, joukkueita rakennetaan, uusia pelaajia hankitaan, valmentajia valitaan ja junioritoiminta jatkuu. Keväällä ja kesällä tapahtuu valtavasti asioita, joista voitaisiin kertoa. Silti moni seura saattaa olla julkisuudessa hiljaa pitkälle syksyyn. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laji joutuu joka vuosi rakentamaan kiinnostuksensa uudelleen lähes tyhjästä. Miksi annamme jääpallon kadota urheilujulkisuudesta juuri silloin, kun meidän pitäisi ylläpitää kiinnostusta seuraavaan kauteen? Sosiaalinen media on toki muuttanut tiedottamista, ja seurojen Facebook- ja Instagram-kanavilla julkaistaan tärkeää materiaalia. Ne eivät kuitenkaan yksin korvaa ajantasaisia kotisivuja ja järjestelmällistä mediatiedottamista. Bandyliiga.fi tarjoaa apua liitolle ja seuroille Emme halua pelkästään arvostella tai osoitella ongelmia. Haluamme myös auttaa niiden ratkaisemisessa. Ymmärrämme, että Suomen Jääpalloliiton ja seurojen resurssit ovat rajalliset. Tiedottamiseen ei välttämättä riitä aikaa, ja monessa seurassa viestintää hoidetaan vapaaehtoisvoimin muiden tehtävien ohessa. Siksi esitämme konkreettisen yhteistyöehdotuksen. Jos Suomen Jääpalloliitossa ei ole riittävästi aikaa tai resursseja yhteisen tiedottamisen koordinointiin, Bandyliiga.fi on valmis tarjoamaan apua. Ehdotamme koko suomalaiselle jääpallolle yhteistä tiedotuskalenteria ja tiedotusvastaavien keskustelufoorumia. Tavoitteena olisi rakentaa mahdollisimman yksinkertainen, maksuton ja helposti käytettävä toimintamalli, jossa liitto ja seurat voisivat yhdessä suunnitella tulevaa uutisointia. Emme tarkoita järjestelmää, jossa joku määrää seurojen uutisoinnista. Jokainen seura vastaisi edelleen itse omista julkaisuistaan. Tarkoituksena olisi auttaa yhteensovittamaan uutisten julkaisuajankohtia, vaihtamaan ajatuksia ja jakamaan hyviä käytäntöjä. Kaksi yhteistä tiedotuskalenteria Ensimmäinen kalenteri: finaalista seuraavan kauden avausotteluun. Tämä olisi mielestämme kaikkein tärkein uudistus. Kevään, kesän ja alkusyksyn aikana seurat voisivat merkitä yhteiseen kalenteriin suunniteltuja pelaajasopimusten julkistuksia, valmentajauutisia, junioritapahtumia, harjoituskauden kuulumisia ja muita merkittäviä uutisaiheita. Kalenterin avulla voitaisiin myös välttää tilannetta, jossa useat seurat julkaisevat merkittävimmät uutisensa samana päivänä ja koko lajissa seuraa sen jälkeen viikkojen hiljaisuus. Tavoitteena olisi, että suomalaisesta jääpallosta olisi kerrottavaa tasaisesti koko kilpailukauden ulkopuolisen ajan. Toinen kalenteri: sarja-avauksesta finaaliin. Kilpailukaudella yhteinen kalenteri palvelisi hieman toisenlaista tarkoitusta. Siihen voitaisiin merkitä otteluennakkojen ja raporttien julkaisuja, pelaajahaastatteluja, paikallisotteluiden erityistapahtumia, maajoukkuetoimintaa ja muita ajankohtaisia aiheita. Näin koko lajin tiedottamisesta muodostuisi suunnitelmallisempi kokonaisuus. Yhteinen tiedottajafoorumi helpottaisi yhteistyötä Kalentereiden rinnalle ehdotamme suljettua keskustelufoorumia Suomen Jääpalloliiton ja seurojen tiedotusvastaaville. Foorumilla voitaisiin keskustella tulevista uutisista, kertoa suunnitelluista julkaisuista, kysyä neuvoja ja sopia yhteisistä tiedotuksellisista tavoitteista. Esimerkiksi seura voisi ilmoittaa julkaisevansa seuraavalla viikolla joukkueensa kausiennakon. Toinen seura voisi suunnitella samaan ajankohtaan pelaajahaastattelun ja kolmas kertoa tulevasta junioritapahtumasta. Myös liitto näkisi paremmin, mitä seuroissa on tapahtumassa. Luottamuksellisia sopimusneuvotteluja tai keskeneräisiä asioita ei tietenkään tarvitsisi avata yhteisessä foorumissa. Julkaisuajankohtia ja yleisiä aiheita voidaan suunnitella ilman arkaluonteisten tietojen jakamista. Yhteistyö ei poistaisi seurojen itsenäisyyttä vaan tukisi sitä. Parhaimmillaan jokainen seura hyötyisi muiden aktiivisuudesta. Kaikki tämä voidaan toteuttaa ilman merkittävää lisärahoitusta Emme puhu kalliista järjestelmistä, uusista organisaatioista tai palkatuista työntekijöistä. Yhteinen kalenteri ja keskustelufoorumi voidaan toteuttaa olemassa olevilla maksuttomilla digitaalisilla työkaluilla. Tärkeintä ei ole teknologia vaan se, että yhteisestä toimintatavasta sovitaan…

BandyLiigaUutisetKampparitUutiset

Kamppareiden pelaajarinki vielä kapea

Olosuhteet paranevat Mikkelin Kampparit valmistautuu jääpallokauteen 2026–2027 uudistuneissa olosuhteissa, mutta joukkueen rakentaminen on edelleen kesken. Hänskin uusi katsomo- ja huoltorakennus valmistuu käyttöön sopivasti ennen kauden alkua. Pelaajapuolella Kampparit on menettänyt useita runkopelaajiaan, ja seura etsii vielä kahdesta neljään vahvistusta. Hänskin uudet puitteet tuovat piristystä kauteen Mikkelissä päästään aloittamaan uusi jääpallokausi aiempaa paremmissa olosuhteissa. Hänskin kentän uusi, näyttävä katsomo- ja huoltorakennus saadaan käyttöön juuri ennen kauden käynnistymistä. Uudistus on merkittävä askel Kamppareiden toimintaolosuhteiden kehittämisessä. Uudet tilat palvelevat niin pelaajia, joukkueiden taustahenkilöitä kuin ottelutapahtumiin saapuvaa yleisöäkin. Samalla uudistus antaa seuralle entistä paremmat lähtökohdat kehittää kotiotteluidensa tapahtumakokonaisuutta. Suomen Cup käynnistää kilpailukauden Kamppareiden kilpailukausi käynnistyy Helsingissä 6.–8. marraskuuta pelattavalla Suomen Cupilla. Turnaus tarjoaa joukkueelle ensimmäisen todellisen mahdollisuuden mitata iskukykyään muita Bandyliigan joukkueita vastaan. Bandyliigan runkosarja alkaa heti seuraavana viikonloppuna 14.–15. marraskuuta. Kampparit aloittaa sarjakautensa kahden vierasottelun viikonlopulla Helsingissä ja Porissa. Ensimmäisenä vastaan asettuu lauantaina 14. marraskuuta Botnia Helsingissä. Sunnuntaina 15. marraskuuta Kampparit matkustaa Poriin Narukerän vieraaksi. Neljä merkittävää lähtijää – nuorille tarjolla vastuuta Kamppareiden joukkueessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viime kauden jälkeen. Kasperi Kumela siirtyi Ruotsin Bollnäsiin ja Viljami Kumela Katrineholmiin. Joonatan Alho jatkaa uraansa Jyväskylän JPSä ja Veeti Lempinen Porvoon Akilleksessa. Näiden pelaajien lisäksi vielä seuraavat viime kaudella mukana olleet puuttuvat listalta: Sami Mikkola, Mikko Pulkkinen, Jere Kupiainen, ja Rasmus Kettunen. Neljä lähtijää, ja neljä epäselvää jättää Kamppareiden pelaajamateriaaliin tuntuvan aukon, sillä kyse on viime kauden joukkueen runkopelaajista. Toisaalta muutokset avaavat mahdollisuuksia seuran omille nuorille. Edustusjoukkueen rinkiin on nostettu kolme junioria: Viljo Hatakka, Vilho Jääskeläinen ja Eemil Toivanen. Nuorten pelaajien kehittyminen ja sopeutuminen Bandyliigan vaatimustasolle nouseekin yhdeksi Kamppareiden alkukauden kiinnostavimmista seurattavista asioista. Kimmo Huotelin: ”Tavoitteena vahvistaa joukkuetta kahdella–neljällä sopimuspelaajalla” Kamppareiden valmentaja Kimmo Huotelin näkee joukkueessaan paljon hyvää, mutta tunnistaa myös selkeän kehityskohteen. – Joukkueessa on laatua, kokemusta ja nuoruuden intoa. Maalivahtien osalta tilanteemme on ehkä yksi Suomen parhaista, mutta kenttäpelaajien osalta rosteri on vielä kapea. Tavoitteena on vahvistaa joukkuetta kahdella–neljällä sopimuspelaajalla. Myös lainamahdollisuuksia muista seuroista tutkitaan, Huotelin kertoo. Kamppareilla on tällä hetkellä sopimus kolmen maalivahdin ja 13 kenttäpelaajan kanssa. Erityisesti kenttäpelaajien määrän kasvattaminen olisi tärkeää pitkää sarjakautta ajatellen. Loukkaantumiset, sairastumiset ja mahdolliset pelikiellot voivat koetella kapeaa pelaajarinkiä nopeasti. Mahdolliset uudet sopimukset ja lainapelaajat saattavatkin vielä muuttaa Kamppareiden voimasuhteita ennen sarjakauden alkua. Kokenut nelikko vastaa valmennuksesta Kamppareiden valmennus vaihtuu, ja vastuuvalmentajat Alpo Kaartinen & Joonas Janhunen eivät valmenna edustusta kaudella 2026-27. Valmennusnelikon muodostavat päävalmentaja Kimmo Huotelin, muut valmentajat Antero Levänen, Jani Kokko ja Jarkko Vahvaselkä. Kokeneen valmennuksen tehtävänä on rakentaa uudistuneesta ja nuorentuneesta pelaajaryhmästä kilpailukykyinen kokonaisuus. Kamppareiden sopimuspelaajat 2026–2027 Maalivahdit Kenttäpelaajat Valmentajat Bandyliigan arvio: Kamppareiden kausi sisältää mahdollisuuksia ja kysymysmerkkejä Kamppareiden lähtökohdat kauteen ovat mielenkiintoiset. Maalivahtiosasto vaikuttaa vahvalta, ja kokeneen valmennuksen tukena joukkueesta löytyy sekä vakiintuneita liigapelaajia että uusia, näyttöhaluisia nuoria. Suurin kysymysmerkki liittyy kuitenkin kenttäpelaajien määrään: 4 lähti & 4 epäselvän runkopelaajan jättämän aukon täyttämiseen. Kamppareiden kannalta ratkaisevaa on, kuinka nopeasti nuoret pelaajat pystyvät ottamaan vastuuta ja onnistuuko seura hankkimaan tavoittelemansa vahvistukset. Uusi katsomo- ja huoltorakennus tuo Mikkeliin samalla positiivisen lähtölaukauksen kaudelle. Kun olosuhteet kehittyvät, katseet kääntyvät entistä tiukemmin siihen, millaisen joukkueen Kampparit saa lopulta jäälle. Yksi asia on kuitenkin varma: Mikkelissä lähdetään uuteen jääpallokauteen uudistuneissa puitteissa ja uudenlaisella joukkueella.

BandyLiigaUutiset

In Memoriam – Jarmo Färdig

Helsingistä saapui suru-uutinen Jääpallomaalivahdista arvostetuksi urheilutoimittajaksi – Jakke jätti jälkensä suomalaiseen urheilujournalismiin Suomalainen urheilujournalismi on menettänyt yhden pitkäaikaisista ja arvostetuista tekijöistään. Urheilutoimittaja Jarmo Färdig menehtyi pitkällisen sairauden jälkeen Helsingissä 17. lokakuuta 2026. Hän oli 73-vuotias. Helsingissä 15. marraskuuta 1952 syntynyt Färdig teki merkittävän elämäntyön urheilun ja urheilujournalismin parissa. Hän työskenteli lähes 30 vuoden ajan Helsingin Sanomien urheilutoimituksessa ja ehti urallaan nähdä, kuinka suomalainen urheilujournalismi muuttui vuosikymmenten aikana lähes täydellisesti. Helsinkiläisten arvostama Jakke kuului siihen toimittajasukupolveen, jolle urheilu oli paljon enemmän kuin tuloksia, sarjataulukoita tai otsikoita. Urheilun takana olivat aina ihmiset, heidän tarinansa, onnistumisensa ja pettymyksensä. Pitkä ja ansiokas ura sai myös valtakunnallista tunnustusta, kun Färdig palkittiin vuoden urheilujournalistina Urheilugaalassa vuonna 2015. Jääpallo oli osa Färdigin omaa urheilutarinaa Jääpalloväelle Jarmo Färdigin elämässä on myös erityinen, lämmin kosketuspinta. Ennen pitkää uraansa urheilutoimittajana Jakke oli itsekin aktiivinen urheilija. Nuoruudessaan hän pelasi Helsingin Vestassa jääpalloa maalivahtina. Maalivahdin paikka jääpallokentällä on omanlaisensa maailma. Siellä tarvitaan rohkeutta, keskittymiskykyä ja kykyä kantaa vastuuta joukkueen puolesta. Ehkä juuri omat kokemukset pelikentiltä antoivat Jakelle myös sellaista ymmärrystä urheilusta, jota ei opita pelkästään katsomosta tai toimituspöydän ääressä. Jääpallo oli osa hänen nuoruuttaan ja urheilullista kasvutarinaansa – yksi niistä siteistä, jotka yhdistävät eri sukupolvien urheiluihmisiä toisiinsa. Suuri elämäntyö, vielä suurempi kaipaus Vaikka pitkä työura urheilujournalismin parissa toi Färdigille arvostusta ja tunnustusta, kaikkein tärkeimmät asiat löytyivät läheltä. Jarmoa jäävät kaipaamaan hänen puolisonsa, lapset sekä hieman yli vuoden ikäinen lapsenlapsi, joka oli Jarmon suuri ylpeydenaihe. Työvuodet, kirjoitetut jutut ja urheilun suuret hetket jäävät osaksi hänen elämäntyötään. Läheisille jäävät kuitenkin ennen kaikkea yhteiset muistot, rakkaus ja yhdessä eletty elämä. Jääpalloperhe hiljentyy kunnioittamaan Jarmo Färdigin muistoa. Bandyliiga.fi ja koko jääpalloyhteisö ottavat lämpimästi osaa Päivikki-puolison, lasten, lapsenlapsen ja kaikkien läheisten suruun. Lämmin kiitos elämäntyöstäsi, Jarmo. Lepää rauhassa.

BandyLiigaUutiset

Kun sydän ei enää ole mukana

Onko jääpallolla jotakin opetettavaa jääkiekolle? Suomalainen jääkiekko sai lyhyen ajan sisällä kaksi pysäyttävää uutista. Ensin Jori Lehterä päätti pelaajauransa kesken kauden. Nyt yksi maamme menestyneimmistä jääkiekkovalmentajista, Kari Jalonen, ilmoitti lopettavansa valmentamisen välittömästi. Kaksi erilaista uraa, kaksi yllättävää ratkaisua – mutta yksi yhteinen kysymys: mitä urheilulle tapahtuu, kun sydän ei enää ole mukana? Jori Lehterä ehti pelata HIFK vain neljä liigaottelua ennen lopettamispäätöstään. Hän kertoi myöhemmin huomanneensa, ettei jääkiekko enää tuntunut kaiken sen vaatiman vaivan arvoiselta. Tänään maanantaina 19. lokakuuta tuli seuraava uutinen. Tapparan päävalmentaja Kari Jalonen ilmoitti, että hänen pitkän valmentajauransa keskeinen voimanlähde, oma into ja draivi, oli hiipunut. Edessä oli eläkkeelle siirtyminen. Molemmat ovat jääkiekolla paljon saavuttaneita ammattilaisia. Molemmat olisivat voineet jatkaa. Mutta lopulta kumpikin päätti toisin. Onko suomalaisessa jääkiekossa jotakin rikki? Kaksi yksittäistä ratkaisua eivät tietenkään todista koko lajin olevan ongelmissa. Ne kuitenkin herättävät ajatuksia, jotka ulottuvat paljon jääkiekkoa laajemmalle. Entä jos urheilusta on tullut niin suurta liiketoimintaa, että sen alkuperäinen tarkoitus – pelaamisen ilo – on vaarassa jäädä kaiken muun varjoon? Jääpallossa ei pelata rahan vuoksi Kun katse käännetään suomalaisen jääpallon puoleen, vastassa on hyvin erilainen urheilumaailma. Bandyliigan pelaaja lähtee usein aamulla töihin, viettää päivän työpaikallaan ja kiirehtii illalla harjoituksiin. Viikonloppuna edessä saattaa olla satojen kilometrien vieraspelimatka. Perheelle jää vähemmän aikaa, vapaaillat kuluvat kentällä ja talven pakkaset koettelevat toisinaan kovintakin jääpalloilijaa. Ja kaiken tämän vastineeksi pelaaja saa harvoin merkittävää taloudellista korvausta. Silti hän tulee seuraaviin harjoituksiin. Ja seuraaviin. Vuodesta toiseen. Miksi? Koska jääpallo merkitsee hänelle jotakin. Koska oma seura, joukkuekaverit, kilpailu, onnistumiset ja yhdessä koetut pettymykset ovat asioita, joita rahassa ei voi mitata. Jääpallossa sydän on usein tärkeämpi kuin lompakko. Samaa voidaan sanoa valmentajista, joukkueenjohtajista, huoltajista, seuratoimitsijoista ja lukemattomista vapaaehtoisista. Ilman heitä suomalainen jääpallo ei yksinkertaisesti pyörisi. Mutta voiko pelkällä sydämellä elää? Tähän liittyy kuitenkin toinen, huomattavasti vaikeampi kysymys. Onko oikein, että pieni urheilulaji joutuu vuodesta toiseen turvautumaan ihmisten loputtomalta tuntuvaan talkoohenkeen? Jos jääpalloilija tekee täyden työpäivän, harjoittelee illalla, matkustaa viikonloput ja maksaa vielä osan harrastamisestaan omasta pussistaan, missä vaiheessa rakkaus lajiin alkaa muuttua kohtuuttomaksi uhraukseksi? Entä valmentaja, joka hoitaa harjoitukset, ottelut, pelaajakeskustelut ja joukkueen arjen muun työnsä ohessa? Tai seuran puheenjohtaja, joka tekee viikossa kymmeniä tunteja palkatonta työtä pitääkseen seuransa hengissä? Heilläkin on perheet, työ, oma elämä ja rajallinen määrä voimia. Jääkiekossa pelaaja tai valmentaja voi jättää taakseen hyvin palkatun ammatin. Jääpallossa vaarana on, että ihminen menettää ensin vapaa-aikansa, sitten voimansa ja lopulta rakkautensa koko lajiin. Sydän ei saa olla suomalaisen jääpallon loputtomasti käytettävissä oleva ilmainen polttoaine. Jääpallon suurin vahvuus on säilytettävä Jääpallon ei tarvitse muuttua jääkiekoksi. Meidän ei tarvitse rakentaa lajista miljoonabisnestä, jossa kaikkea mitataan rahassa, televisioyleisöissä ja kaupallisessa näkyvyydessä. Mutta meidän täytyy pystyä kehittämään olosuhteita, helpottamaan seuratyötä ja huolehtimaan siitä, etteivät samat ihmiset joudu kantamaan kaikkea vastuuta vuodesta toiseen. Tarvitsemme uusia pelaajia, uusia vapaaehtoisia ja ennen kaikkea nuoria, jotka löytävät jääpallosta saman ilon kuin edelliset sukupolvet. Jos nuori pelaaja näkee jääpallon vain loputtomina harjoitusiltoina, pitkinä matkoina ja jatkuvana kiireenä, kuinka moni haluaa jatkaa aikuiseksi asti? Mutta jos hän näkee joukkueen, yhteisön ja lajin, johon on ilo kuulua, jääpallolla on tulevaisuus. Tässä on kysymys koko suomalaisen jääpallon elinvoimasta. Mitä voisimme oppia Lehterältä ja Jaloselta? Jori Lehterän ja Kari Jalosen ratkaisuja voidaan ihmetellä. Niitä voidaan arvostella erityisesti ajoituksen vuoksi. Molempien lähtö jätti oman joukkueensa vaikeaan tilanteeseen. Mutta ehkä voisimme myös arvostaa sitä, että ihminen tunnistaa hetken, jolloin oma sydän ei enää ole tekemisessä mukana. Sillä ilman aitoa halua ei synny parasta mahdollista pelaajaa, valmentajaa eikä seuratoimijaa. Jääpallon tulevaisuutta ajatellen meidän pitäisi kysyä jokaisen kauden kynnyksellä muutakin kuin sitä, montako pelaajaa joukkueella on tai riittävätkö rahat sarjan läpiviemiseen. Meidän pitäisi kysyä, viihtyvätkö ihmiset lajin parissa. Onko pelaajalla edelleen hauskaa? Jaksaako valmentaja? Saako vapaaehtoinen tekemisestään muutakin kuin lisää vastuuta? Ja ennen kaikkea: haluavatko he olla mukana vielä viiden vuoden kuluttua? Lopulta ratkaisee sydän Suomalaisella jääpallolla ei ole jääkiekon rahoja, yleisömääriä eikä suurta kaupallista koneistoa. Mutta sillä on jotakin, jonka arvoa ei pidä koskaan vähätellä. Sillä on ihmisiä, jotka tulevat kentälle siksi, että he todella haluavat olla siellä. Se on valtava voimavara. Silti meidän on muistettava, ettei rakkaus lajiin tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi antaa sille kaikkensa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Meidän tehtävämme ei ole vain saada ihmisiä rakastamaan jääpalloa. Meidän tehtävämme on rakentaa sellainen jääpalloyhteisö, jossa tuo rakkaus voi säilyä vuosikymmeniä. Sillä lopulta urheilun tärkein kysymys ei ole, kuinka paljon siitä maksetaan. Vaan miksi sitä halutaan tehdä. Ja kun vastaus löytyy sydämestä, olemme urheilun kaikkein olennaisimman asian äärellä. Rahalla voidaan ostaa paljon, mutta aitoa rakkautta lajiin ei voi ostaa. Päätoimittajan yöllisiä mietteitä…..

BandyLiigaUutisetNarukeräUutiset

In Memoriam – Eero Niittynen

Niittynen siunattiin viime viikolla haudan lepoon Narukerän perustajajäsen ja entinen puheenjohtaja Eero Niittynen on poissa. Porilaisen jääpalloilun pitkäaikainen vaikuttaja, Narukerän perustajajäsen ja seuran entinen puheenjohtaja Eero Niittynen menehtyi 28. syyskuuta 2026 Porissa 89 vuoden iässä. Hänet siunattiin viime viikolla haudan lepoon Käppärän hautausmaalla. Niittynen oli mukana perustamassa Narukerää vuonna 1965. Pelaajana hänet tunnettiin luotettavana keskustukimiehenä, ja myöhemmin hän vaikutti merkittävästi seuran toimintaan puheenjohtajana vuosina 1970–1973. Urheilu oli Niittyselle tärkeä osa elämää. Jääpallon lisäksi hän pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa useissa porilaisissa seuroissa. Hänen pitkäaikainen sitoutumisensa liikuntaan ja seuratoimintaan jatkui myös aktiivisten pelivuosien jälkeen. Eero Niittysen elämäntyö on osa Narukerän ja porilaisen jääpalloilun historiaa. Hänen panoksensa seuran perustamisessa ja sen alkuvuosien rakentamisessa jätti pysyvän jäljen jääpalloyhteisöön. Bandyliiga.fi kunnioittaa Eero Niittysen muistoa ja esittää lämpimän osanottonsa hänen omaisilleen, läheisilleen sekä koko Narukerän seurayhteisölle. Lämmin kiitos vuosikymmenten työstä suomalaisen jääpalloilun hyväksi. Lepää rauhassa

BandyLiigaUutiset

Sunnuntain pohdintoja

Onko jääpallohalli muuttunut unelmasta utopiaksi? Oulussa päästään jäälle, Lappeenrannassa odotetaan säiden viilenemistä ja Helsingissä katsotaan kalenteria. Suomen Cupin alkuun on enää vajaat kolme viikkoa, mutta joukkueiden harjoitusolosuhteet voivat olla täysin erilaiset. Samalla nousee jälleen esiin suomalaisen jääpallon vuosikymmeniä vanha kysymys: milloin Suomeen saadaan ensimmäinen täysimittainen jääpallohalli – vai saadaanko koskaan? OLS saa arvokkaan etumatkan Oulussa voidaan vihdoin huokaista helpotuksesta. Raksilan iso tekojää avautuu, ja Oulun Luistinseuran edustusjoukkue pääsee maanantaina 19. lokakuuta ensimmäisiin harjoituksiinsa täysimittaiselle jääpallokentälle. Mikäli olosuhteet pysyvät suotuisina, OLS ehtii harjoitella isolla jäällä yli kymmenen kertaa ennen Helsingissä 6.–8. marraskuuta pelattavaa Suomen Cupia. Se on merkittävä määrä harjoituksia tilanteessa, jossa osa kilpailijoista ei välttämättä pääse harjoittelemaan kotikentällään kertaakaan ennen turnausta. Kyse ei ole pelkästään luistelukunnosta. Isolla jäällä harjoitellaan asioita, joita pienessä jäähallikaukalossa ei voida kunnolla toteuttaa: koko kentän puolustamista, hyökkäysten rakentelua, pitkiä syöttöjä, erikoistilanteita ja ennen kaikkea pelaajien välisten etäisyyksien hallintaa. Kymmenessä harjoituksessa ehditään jo tehdä paljon. OLS saa mahdollisuuden rakentaa joukkuepelaamistaan oikeissa olosuhteissa samalla, kun monet kilpailijat joutuvat soveltamaan harjoitteluaan. Tekeekö tämä oululaisista Suomen Cupin suosikin? Ei automaattisesti. Pelaajamateriaali, aikaisemmat jääleirit, fyysinen valmius ja joukkueen yhteispeli ratkaisevat edelleen paljon. Mutta OLS saa etulyöntiaseman, jonka merkitystä ei pidä vähätellä. Veiterä odottaa viittä lämpöastetta Lappeenrannassa tilanne on toisenlainen. Kisapuiston tekojääradan mittava peruskorjaus valmistui etuajassa, mikä on erittäin myönteinen uutinen suomalaiselle jääpallolle. Uusittu kenttä tarjoaa Veiterälle tulevina vuosina paremmat puitteet harjoitteluun ja pelaamiseen. Yksi asia ei kuitenkaan muuttunut: jäädyttäminen riippuu edelleen säästä. Lappeenrannan kaupunki on pitänyt jäädyttämisen aloittamisen rajana viiden plusasteen vuorokauden keskilämpötilaa. Sääennusteiden perusteella jäädyttäminen saattaisi alkaa aikaisintaan 26. lokakuuta. Sekään ei tarkoita, että kenttä olisi välittömästi harjoituskäytössä. Parhaassa tapauksessa Veiterä ehtisi muutamiin ison jään harjoituksiin ennen Suomen Cupia. Mikäli lämmin sää jatkuu, harjoitukset voivat jäädä kokonaan väliin. Tässä piilee myös mielenkiintoinen urheilullinen asetelma. Veiterä lähtee turnaukseen hallitsevana Suomen Cupin mestarina, mutta sen valmistautuminen saattaa jäädä huomattavasti OLS:ää lyhyemmäksi täysimittaisella jäällä. Kuinka paljon muutamalla harjoituskerralla voidaan kuroa kiinni kymmenen harjoituksen etumatkaa? Helsinki valmistautuu Suomen Cupiin – mutta entä joukkueet? Helsingissä Oulunkylän tekojääradan on määrä valmistua viimeistään Suomen Cupin alkuun eli 6. marraskuuta. Tämä on turnauksen järjestämisen kannalta tärkeää, mutta samalla herää toinen kysymys. Milloin HIFK ja Botnia pääsevät harjoittelemaan kotikaupunkinsa isolla jäällä? Vaikka turnauskenttä valmistuisi suunnitellusti, ei se vielä takaa helsinkiläisjoukkueille riittävää harjoitusjaksoa ennen kilpailukauden alkua. Tilanne on hieman erikoinen. Helsingissä järjestetään kauden ensimmäinen merkittävä kansallinen turnaus, mutta järjestäjäkaupungin omien joukkueiden mahdollisuuksista harjoitella täysimittaisella jäällä ei ole vielä varmuutta. Muiden Bandyliigajoukkueiden jäätilanteesta emme saaneet tänään vahvistettuja tietoja. Siksi niiden valmistautumisen tasosta ei ole perusteltua tehdä johtopäätöksiä. Suomen Cup mittaa myös harjoitusolosuhteita Suomen Cup pelataan tänä vuonna kahdeksan joukkueen voimin. OLS kohtaa B-lohkossa Botnian, JPS ja Kampparit. Oululaisten ensimmäinen ottelu on perjantaina 6. marraskuuta Botniaa vastaan. A-lohkossa pelaavat HIFK, Akilles, Narukerä ja Veiterä. Turnaus on perinteisesti ensimmäinen todellinen mittari joukkueiden voimasuhteista. Tänä vuonna se voi samalla paljastaa, kuinka suuri merkitys harjoitusolosuhteilla on. Voiko yli kymmenen ison jään harjoitusta saanut joukkue olla ensimmäisissä otteluissa selvästi valmiimpi kuin joukkue, joka on päässyt samalle alustalle vasta muutamaa päivää aikaisemmin? Ero voi näkyä erityisesti pelin rytmissä, syöttöjen ajoituksessa, kentän käytössä ja puolustuksen organisoinnissa. Toisaalta hyvin valmistautunut ja kokenut joukkue pystyy usein kompensoimaan puutteellista jääaikaa. Suomen Cup on lisäksi lyhyt turnaus, jossa yksittäiset onnistumiset ja epäonnistumiset voivat ratkaista paljon. Jääolosuhteet eivät yksin ratkaise Suomen Cupin voittajaa. Ne voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka valmiina joukkueet turnaukseen saapuvat. Ja juuri tämä on ongelman ydin. Pitäisikö Suomen Cupin mitata ensisijaisesti sitä, kuinka hyviä jääpallojoukkueet ovat – vai myös sitä, millä paikkakunnalla lokakuun sää sattuu suosimaan harjoittelua? Yksi halli muuttaisi paljon enemmän kuin yhden Suomen Cupin Suomessa on keskusteltu jääpallohallista vuosikymmeniä. Jääpallohallin rakentaminen ei tarkoittaisi pelkästään sitä, että marraskuussa voitaisiin pelata muutama ottelu ilman säävarausta. Se muuttaisi koko lajin toimintaympäristöä. Täysimittainen halli mahdollistaisi aikaisemman ja pidemmän harjoituskauden, laadukkaamman juniorivalmennuksen, säännölliset maajoukkueleirit sekä paremmin suunniteltavat kansalliset ja kansainväliset turnaukset. Myös pelaajakehitys voisi muuttua merkittävästi. Kun harjoitusolosuhteet olisivat ennustettavat, valmentajat voisivat rakentaa harjoitusohjelmansa urheilullisten tavoitteiden eivätkä sääennusteiden perusteella. Ehkä kaikkein merkittävin vaikutus kohdistuisi kuitenkin lapsiin ja nuoriin. Miten jääpallo voi kilpailla uusista harrastajista muiden lajien kanssa, jos harjoituskausi on lyhyt ja sen alkamisajankohta vaihtelee vuosittain? Miten seura rakentaa pitkäjänteistä junioritoimintaa, jos lasten jääharjoittelun aloittaminen riippuu siitä, milloin kaupunki saa kentän jäädytettyä? Halli ei yksin täyttäisi juniorijoukkueita. Se ei korvaisi seuratyötä, valmentajia tai aktiivista uusien harrastajien hankintaa. Mutta se poistaisi yhden merkittävimmistä esteistä lajin kehittämisen tieltä. Yksi halli ei myöskään ratkaisisi koko Suomen tilannetta, sillä lähialueen seurat hyötyisivät siitä eniten. Siksi ensimmäinen halli pitäisi nähdä valtakunnallisen kehityksen alkuna, ei sen päätepisteenä. Vuonna 2007 piti rakentaa kolme hallia – lähes 19 vuotta myöhemmin odotetaan edelleen Suomen Jääpalloliiton 16. marraskuuta 2007 päivätty muistio antaa aihetta vakavaan pohdintaan. Tuolloin tavoitteeksi kirjattiin vähintään kolmen kansainväliset mitat täyttävän jääpallohallin rakentaminen Suomeen nopealla, 3–5 vuoden aikataululla. Ensimmäisiä halleja kaavailtiin pääkaupunkiseudulle, Itä-Suomeen ja Oulun seudulle. Nyt eletään lokakuuta 2026. Lähes 19 vuotta myöhemmin Suomessa ei edelleenkään ole ensimmäistäkään täysimittaista jääpallohallia. Samaan aikaan urheilun olosuhteisiin on investoitu eri puolilla maata, mutta jääpallon keskeisin olosuhdehanke ei ole edennyt rakentamisvaiheeseen. Jääpalloliitto selvitti vuonna 2023 myös Ruotsin jääpallohallien rakennusratkaisuja ja arvioi Suomeen rakennettavan hallin kustannuksia. Tuolloiset paikkakuntakohtaiset kustannusarviot olivat noin 9–10 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa. Nykyiset rakentamiskustannukset pitäisi luonnollisesti laskea uudelleen. Kyse on huomattavasta investoinnista, mutta ei sellaisesta, jonka toteuttaminen olisi teknisesti mahdotonta. Tarvittaisiin kaupunkien, liikuntapäättäjien, lajiliiton, seurojen ja mahdollisten yksityisten rahoittajien yhteinen tavoite. Ennen kaikkea tarvittaisiin päätös siitä, halutaanko hanke todella toteuttaa. Oulunkylän liikuntapuiston uudet maankäyttösuunnitelmat, joihin sisältyy muun muassa jalkapallostadion ja asuinrakentamista, herättävät lisäksi kysymyksen siitä, kuinka realistinen juuri nykyisen tekojään kattaminen olisi tulevaisuudessa. Jos yksi sijainti osoittautuu mahdottomaksi, pitäisikö etsiä toinen? Onko toive muuttunut haaveeksi – ja haave utopiaksi? Jääpallohallista puhuttaessa on helppo todeta, että rahaa ei ole. Mutta onko kyse pelkästään rahasta? Vai siitä, ettei hallihankkeella ole ollut riittävän vahvaa yhteistä omistajaa, toteutuskelpoista rahoitusmallia ja sellaista poliittista tukea, joka veisi hankkeen suunnittelupöydältä rakentamiseen? Jääpalloväki on puhunut hallista pitkään. Selvityksiäkin on tehty. Mahdollisia rakennuspaikkoja on kartoitettu. Silti konkreettinen lopputulos puuttuu. Ehkä suurin kysymys ei enää ole, tarvitaanko Suomeen jääpallohalli. Se tiedetään jo. Suurempi kysymys on, kuka ottaa vastuun siitä, että sellainen todella rakennetaan. Vuoden 2025 Suomen Cup osoitti konkreettisesti olosuhdeongelman vakavuuden, kun Jyväskylään suunniteltu alkuturnaus jouduttiin perumaan lämpimän sään vuoksi…

BandyLiigaUutiset

Ruotsista kantautui yllättävä uutinen

Santeri Rantanen jättää IFK Motalan ja palaa Suomeen! Suomalaismaalivahti Santeri Rantasen, 26, ura IFK Motalassa päättyy yllättäen. Seura ilmoitti tänään, että Rantanen jättää joukkueen perhesyiden vuoksi ja muuttaa takaisin Suomeen. Mutta nähdäänkö kokenut torjuja jo alkavalla kaudella Bandyliigassa? Seuran julkaisema tiedote oli lyhyt ja ytimekäs: – Santeri Rantanen muuttaa perhesyiden vuoksi takaisin Suomeen ja jättää samalla IFK. Kiitämme Santeria hänen ajastaan Motalassa ja toivotamme hänelle kaikkea hyvää jatkoon. Ratkaisu tulee poikkeukselliseen ajankohtaan, sillä Ruotsin sarjakausi on osittain jo alkanut ja joukkueiden valmistautuminen tosipeleihin jo loppusuoralla. Rantasen sopimuksen päättymisen tarkemmista järjestelyistä ei ole toistaiseksi kerrottu julkisuuteen. Paluu Suomeen herättää mielenkiintoisen kysymyksen Porin Narukerän kasvatti siirtyi Ruotsiin kesällä 2025 ja pelasi IFK Motalassa kauden 2025–2026. Hän kuului joukkueen tärkeisiin pelaajiin, ja nyt hänen lähtönsä jättää ruotsalaisseuran maalivahtiosastolle paikattavan aukon. Nähdäänkö Santeri Rantanen vielä tällä kaudella Bandyliigan maalinsuulla? Rantanen on suomalaisille jääpalloseuraajille tuttu erityisesti Narukerästä, jonka maalilla hän nousi vuosien aikana yhdeksi kotimaisen sarjan huomionarvoisista torjujista. Mahdollinen paluu kotimaan pelikentille olisi kiinnostava uutinen, sillä kansainvälistä kokemusta hankkinut maalivahti voisi olla arvokas vahvistus useammallekin Bandyliigaseuralle. Narukerä vai jokin muu seura? Ensimmäisenä mieleen nousee luonnollisesti kasvattajaseura Narukerä, jonka paidassa Rantanen pelasi ennen Ruotsiin siirtymistään. Mutta onko Pori hänen seuraava osoitteensa? Vai voisiko jokin toinen Bandyliigaseura kiinnostua kokeneesta maalivahdista? Toistaiseksi Rantasen mahdollisesta uudesta seurasta tai edes pelaamisen jatkumisesta kuluvalla kaudella ei ole vahvistettua tietoa. Perhesyiden vuoksi tehtyä paluupäätöstä on luonnollisesti kunnioitettava, eikä mahdollisilla tulevilla seuraratkaisuilla ole tässä vaiheessa syytä kiirehtiä.

BandyLiigaUutiset

Bandyliigan otteluohjelma

Kellonaikoineen on nyt julkaistu – yksi alkamisaika vielä vahvistamatta Jääpallokauden 2026–2027 lähtölaskenta on käynnissä, ja Bandyliigan otteluohjelma on nyt julkaistu myös otteluiden alkamisaikoineen. Sarjan seuraajat voivat suunnitella talven jääpallomenojaan, sillä lähes kaikkien runkosarjaotteluiden alkamisajat ovat tiedossa. Yksi pieni kysymysmerkki otteluohjelmassa kuitenkin vielä on. Helsingin IFK ja Botnian välisen kohtaamisen alkamisaikaa Bandyliigan toimitus ei ole toistaiseksi pystynyt vahvistamaan. Päivitämme tiedon otteluohjelmaan heti, kun saamme vahvistuksen. Kausi käynnistyy lauantaina 14. marraskuuta Miesten Bandyliigan runkosarja alkaa lauantaina 14. marraskuuta neljällä ottelulla. Avauspäivän ottelut: Edessä on jälleen mielenkiintoinen jääpallotalvi, jonka aikana yhdeksän liigajoukkuetta tavoittelee mahdollisimman hyviä asetelmia kevään ratkaisuotteluihin. Otteluohjelma palvelee niin kannattajia kuin seurojakin Otteluiden alkamisaikojen vahvistuminen on tärkeä asia niin katsomoihin suuntaaville kannattajille, vierasotteluihin matkustaville kuin joukkueiden arkea suunnitteleville toimihenkilöillekin. Bandyliigan toimituksen tavoitteena on tarjota mahdollisimman selkeä ja ajantasainen otteluohjelma, josta jokainen jääpallon ystävä löytää helposti tulevat ottelut, pelipaikat ja alkamiskellonajat. Tutustu kauden 2026–2027 otteluohjelmaan Koko Bandyliigan otteluohjelma alkamisaikoineen löytyy nyt osoitteesta: Mahdolliset muutokset otteluiden alkamisaikoihin ja pelipaikkoihin päivitetään ohjelmaan tietojen vahvistuessa. Nyt on hyvä hetki merkitä oman suosikkijoukkueen ottelut kalenteriin. Pian on jälleen aika kokoontua jääpallokenttien äärelle nauttimaan suomalaisesta pääsarjajääpallosta.

BandyLiigaUutiset

Palataan vielä syyskokoukseen

vihreää valoa finaalitapahtumalle – Reetta Kettunen liittohallitukseen Kuten jo uutisoimme Suomen Jääpalloliiton syyskokous järjestettiin Tampereella lauantaina 10. lokakuuta. Kokous kokosi yhteen liiton hallituksen sekä parisenkymmentä seuratoiminnan edustajaa keskustelemaan suomalaisen jääpallon ajankohtaisista asioista ja tulevan kilpailukauden suuntaviivoista. Kokouksen merkittävimpiin päätöksiin kuuluivat Tampereelle suunnitellun Bandyliigan finaalitapahtuman hyväksyminen sekä uuden jäsenen valinta liittohallitukseen. Syyskokouksen tunnelmaa kuvailtiin avoimeksi ja rakentavaksi. Paikalla olleet seurojen puheenjohtajat ja muut toimihenkilöt pääsivät vaihtamaan ajatuksia tulevasta kaudesta, kilpailutoiminnasta ja suomalaisen jääpallon yhteisistä asioista. Kokouksessa vahvistettiin sääntömääräiset asiat, kuten liiton toimintasuunnitelma ja talousarvio. Lisäksi hyväksyttiin Kilpailusääntöihin ja Jääpallosääntöihin esitetyt lisäykset ja muutokset. Sääntömuutoksiin odotetaan vielä tarkennuksia Liitto kertoi tiedotteessaan, että syyskokouksessa hyväksyttiin esitetyt sääntömuutokset ja lisäykset. Niiden lopullista sisältöä ei kuitenkaan ole vielä avattu yksityiskohtaisesti. Bandyliiga.fi saamien tietojen mukaan muutosehdotuksissa on ollut mukana ainakin kolme mielenkiintoista uudistusta. Junioripelaaja mukaan ottelukokoonpanoon Yksi ehdotuksista koskee joukkueiden ottelukokoonpanoja. Kentällä aloittavan 11 pelaajan lisäksi joukkueella saisi olla kuusi vaihtopelaajaa (ennen viisi), joista viisi on kenttäpelaajia ja yksi maalivahti. Ehdotuksen mukaan vähintään yhden vaihtopelaajista pitäisi olla seuran oma junioripelaaja, joka on syntynyt vuonna 2008 tai myöhemmin. Toteutuessaan tällainen määräys voisi tarjota nuorille pelaajille entistä enemmän mahdollisuuksia päästä mukaan edustusjoukkueen ottelutapahtumiin ja kerätä kokemusta pääsarjatasolta. Puolustavan joukkueen vaihtokielto kulmalyönneissä Toinen ehdotus koskee kulmalyöntitilanteita. Sen mukaan puolustava joukkue ei saisi tehdä pelaajavaihtoja sen jälkeen, kun kulmalyönti on tuomittu. Hyökkäävä joukkue sen sijaan voisi edelleen vaihtaa pelaajia kulmalyöntitilanteessa. Mahdollinen uudistus vaikuttaisi erityisesti kulmalyöntien puolustamiseen ja joukkueiden taktisiin ratkaisuihin. Puolustavan joukkueen olisi pystyttävä hoitamaan tilanne kentällä olevilla pelaajillaan. Viiden minuutin jäähyvalikoimaan mailarike/jatkuvasta sääntöjenvastainen pelaaminen Kolmas tietoomme tullut ehdotus liittyy jäähyrangaistuksiin. Sen mukaan sääntöihin lisättäisiin viiden minuutin jäähy mailarikkeistä sekä jatkuvasta sääntöjenvastaisesta pelaamisesta. Muutos voisi tuoda erotuomareille uuden vaihtoehdon rikkomuksiin puuttumiseen ja vaikuttaa samalla otteluiden kurinpidolliseen linjaan. On kuitenkin syytä korostaa, että kyseessä ovat Bandyliiga.fi tietoon tulleet muutosehdotukset. Emme vielä tiedä, missä muodossa ne lopulta hyväksyttiin tai millaisia tarkennuksia niiden soveltamiseen mahdollisesti tehtiin. Lopulliset määräykset selviävät, kun liitto julkaisee päivitetyt säännöt. Reetta Kettunen uutena jäsenenä liittohallitukseen Liittohallituksen kokoonpanoon tuli yksi muutos, kun eroa pyytäneen Ilari Hepolan tilalle valittiin varkautelainen Reetta Kettunen. Kettusen valinnan myötä Varkaus saa edustusta liiton päätöksentekoon. Varkaudella on suomalaisessa jääpallossa pitkät ja kunniakkaat perinteet, joten kaupungin mukanaolo valtakunnallisessa jääpallovaikuttamisessa on luontevaa. Bandyliigan mestaruus ratkaistaan suunnitelmien mukaan Tampereella Kokous teki jo uutisoimamme päätöksen, joka koski ensi kevään Bandyliigan finaalitapahtumaa. Syyskokous hyväksyi esityksen, jonka mukaan miesten Bandyliigan loppuottelu ja pronssiottelu järjestetään Tampereella lauantaina 6. maaliskuuta 2027. Tampereelle suunniteltu finaalitapahtuma tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tuoda kotimaisen jääpallokauden huipennus yhteiseksi tapahtumaksi, jossa mestaruuden lisäksi ratkaistaan pronssimitalien kohtalo. Yhteinen finaalipäivä voi parhaimmillaan muodostua koko suomalaisen jääpalloväen kohtaamispaikaksi. Seurat, pelaajat, toimihenkilöt ja kannattajat pääsevät kokoontumaan saman tapahtuman äärelle juhlistamaan kauden päätöstä. Tapahtuman onnistuminen edellyttää luonnollisesti huolellisia järjestelyjä, mutta jo päätös yhteisestä finaalitapahtumasta antaa ensi kevääseen kiinnostavan odotuksen aiheen. Parviainen kiitteli keskustelujen avointa ilmapiiriä Suomen Jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviainen oli tyytyväinen kokouksen keskusteluihin ja niiden henkeen. – Kokouksessa käytiin paljon tärkeitä keskusteluja hyvässä ja avoimessa hengessä. Tästä on hyvä ponnistaa kohti tulevaa jääpallokautta, Parviainen sanoo. Puheenjohtajan viesti on tärkeä. Suomalainen jääpallo rakentuu pitkälti seuratoimijoiden, vapaaehtoisten ja lajin eteen työtä tekevien ihmisten varaan. Siksi liiton ja seurojen välinen avoin keskusteluyhteys on ensiarvoisen tärkeä. Katseet kohti alkavaa kautta Syyskokous on nyt takana, ja seuraavaksi huomio siirtyy yhä vahvemmin pelikentille. Marraskuun alussa pelattava Suomen Cup käynnistää kotimaisen kilpailukauden, ja Bandyliigan runkosarja alkaa 14. marraskuuta. Edessä on jälleen pitkä talvi, jonka aikana ratkotaan monta mielenkiintoista ottelua ja kirjoitetaan uusia tarinoita suomalaisen jääpallon historiaan. Syyskokouksen tärkein viesti oli lopulta yksinkertainen: yhteisiä asioita halutaan viedä eteenpäin keskustellen. Nyt on seurojen ja pelaajien vuoro näyttää, millainen jääpallotalvi meitä odottaa. Aina syy ei löydy liitosta Myös seurojen on katsottava peiliin Keskustelun rinnalle tarvitaan myös rohkeutta tehdä päätöksiä, kantaa niistä vastuuta ja ennen kaikkea katsoa suomalaisen jääpallon tulevaisuuteen. Viimeisten 18 vuoden aikana olemme käyneet lukemattomia keskusteluja eri seurojen pelaajien, kannattajien ja taustahenkilöiden kanssa. Yksi asia on toistunut vuodesta toiseen: kun jokin asia suomalaisessa jääpallossa ei miellytä, arvostelun kohteeksi joutuu lähes poikkeuksetta Suomen Jääpalloliitto. Milloin moitteita saavat liiton henkilöt, milloin valiokunnat ja milloin tehdyt päätökset. Emme väitä, että arvostelu olisi aina aiheetonta. Näihin vuosiin mahtuu myös päätöksiä ja toimintatapoja, joita olemme itsekin ihmetelleet ja joita on ollut vaikea puolustaa. Virheitä on tehty, ja niitä tehdään varmasti tulevaisuudessakin. Se kuuluu inhimilliseen toimintaan. Mutta nyt haluamme nostaa esiin myös asian toisen puolen. Olemme vuosien varrella nähneet, kuinka liitossa on pyritty viemään suomalaista jääpalloa eteenpäin niin urheilullisesti, taloudellisesti kuin seurojen toimintaedellytystenkin näkökulmasta. Työtä on tehty, uusia ajatuksia on esitetty ja katsetta on yritetty suunnata tähän päivään – joskus jopa tulevaisuuteen. Valitettavan usein kehityksen esteeksi on kuitenkin noussut joidenkin seurojen vastustus. Erityisen harmilliselta ovat tuntuneet tilanteet, joissa yhteisiä uudistuksia on valmisteltu hyvässä hengessä ja ehdotuksille on valmisteluvaiheessa näyttänyt löytyvän laajaa, jopa yksimielistä kannatusta. Kun päätöksenteon hetki sitten koittaa, mielipiteet ovatkin muuttuneet. Joskus hankkeelta on vedetty tuki viime hetkellä, ja toisinaan sen kaatamiseksi on käyty keskusteluja aivan muualla kuin yhteisen pöydän ääressä. Tällainen toimintatapa ei rakenna luottamusta eikä vie lajia eteenpäin. On tietenkin selvää, että jokaisella seuralla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja myös oikeus vastustaa esityksiä. Niin demokraattisen päätöksenteon pitääkin toimia. Mutta yhtä tärkeää olisi johdonmukaisuus, avoimuus ja valmius perustella omat näkemyksensä – myös omille pelaajille ja kannattajille. Siksi haluamme esittää jääpalloväelle yhden yksinkertaisen toiveen: kun seuraavan kerran kuulette uudistuksesta, joka ei toteutunut, älkää kysykö ensimmäisenä, mitä liitto taas teki väärin. Kysykää myös oman seuranne johdolta, mitä mieltä seura oli esityksestä, miten se osallistui valmisteluun ja miksi se mahdollisesti vastusti lopullista päätöstä. Vastaukset saattavat joskus yllättää. Suomalaisen jääpallon päätöksentekojärjestelmässä seuroilla on liian vahva asema. Liitto valmistelee ja esittää asioita, mutta monet merkittävät ratkaisut tehdään lopulta seurojen päätösvallassa. Siksi olisi kohtuutonta sälyttää jokainen toteutumaton uudistus tai epäonnistunut ratkaisu yksin liiton harteille. Voidaan jopa kysyä, onko seurojen rooli joissakin päätöksissä kasvanut liian suureksi. Monessa muussa suomalaisessa joukkuelajissa lajiliiton, sen hallituksen ja operatiivisen johdon vastuut sekä päätösvalta rakentuvat osittain toisin. Jääpallossa vahva seurademokratia on perinne ja parhaimmillaan suuri voimavara, mutta pahimmillaan se voi muodostua myös kehityksen jarruksi. Emme halua tässä palata vanhoihin kiistoihin, nimetä seuroja tai avata vuosien takaisia tapahtumia. Niitä on ollut riittävästi, ja mukana ovat vuosien mittaan esiintyneet usein samatkin toimijat. Menneiden kaiveleminen ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen tarkoitus. Nyt…