Onko jääpallohalli muuttunut unelmasta utopiaksi? Oulussa päästään jäälle, Lappeenrannassa odotetaan säiden viilenemistä ja Helsingissä katsotaan kalenteria. Suomen Cupin alkuun on enää vajaat kolme viikkoa, mutta joukkueiden harjoitusolosuhteet voivat olla täysin erilaiset. Samalla nousee jälleen esiin suomalaisen jääpallon vuosikymmeniä vanha kysymys: milloin Suomeen saadaan ensimmäinen täysimittainen jääpallohalli – vai saadaanko koskaan? OLS saa arvokkaan etumatkan Oulussa voidaan vihdoin huokaista helpotuksesta. Raksilan iso tekojää avautuu, ja Oulun Luistinseuran edustusjoukkue pääsee maanantaina 19. lokakuuta ensimmäisiin harjoituksiinsa täysimittaiselle jääpallokentälle. Mikäli olosuhteet pysyvät suotuisina, OLS ehtii harjoitella isolla jäällä yli kymmenen kertaa ennen Helsingissä 6.–8. marraskuuta pelattavaa Suomen Cupia. Se on merkittävä määrä harjoituksia tilanteessa, jossa osa kilpailijoista ei välttämättä pääse harjoittelemaan kotikentällään kertaakaan ennen turnausta. Kyse ei ole pelkästään luistelukunnosta. Isolla jäällä harjoitellaan asioita, joita pienessä jäähallikaukalossa ei voida kunnolla toteuttaa: koko kentän puolustamista, hyökkäysten rakentelua, pitkiä syöttöjä, erikoistilanteita ja ennen kaikkea pelaajien välisten etäisyyksien hallintaa. Kymmenessä harjoituksessa ehditään jo tehdä paljon. OLS saa mahdollisuuden rakentaa joukkuepelaamistaan oikeissa olosuhteissa samalla, kun monet kilpailijat joutuvat soveltamaan harjoitteluaan. Tekeekö tämä oululaisista Suomen Cupin suosikin? Ei automaattisesti. Pelaajamateriaali, aikaisemmat jääleirit, fyysinen valmius ja joukkueen yhteispeli ratkaisevat edelleen paljon. Mutta OLS saa etulyöntiaseman, jonka merkitystä ei pidä vähätellä. Veiterä odottaa viittä lämpöastetta Lappeenrannassa tilanne on toisenlainen. Kisapuiston tekojääradan mittava peruskorjaus valmistui etuajassa, mikä on erittäin myönteinen uutinen suomalaiselle jääpallolle. Uusittu kenttä tarjoaa Veiterälle tulevina vuosina paremmat puitteet harjoitteluun ja pelaamiseen. Yksi asia ei kuitenkaan muuttunut: jäädyttäminen riippuu edelleen säästä. Lappeenrannan kaupunki on pitänyt jäädyttämisen aloittamisen rajana viiden plusasteen vuorokauden keskilämpötilaa. Sääennusteiden perusteella jäädyttäminen saattaisi alkaa aikaisintaan 26. lokakuuta. Sekään ei tarkoita, että kenttä olisi välittömästi harjoituskäytössä. Parhaassa tapauksessa Veiterä ehtisi muutamiin ison jään harjoituksiin ennen Suomen Cupia. Mikäli lämmin sää jatkuu, harjoitukset voivat jäädä kokonaan väliin. Tässä piilee myös mielenkiintoinen urheilullinen asetelma. Veiterä lähtee turnaukseen hallitsevana Suomen Cupin mestarina, mutta sen valmistautuminen saattaa jäädä huomattavasti OLS:ää lyhyemmäksi täysimittaisella jäällä. Kuinka paljon muutamalla harjoituskerralla voidaan kuroa kiinni kymmenen harjoituksen etumatkaa? Helsinki valmistautuu Suomen Cupiin – mutta entä joukkueet? Helsingissä Oulunkylän tekojääradan on määrä valmistua viimeistään Suomen Cupin alkuun eli 6. marraskuuta. Tämä on turnauksen järjestämisen kannalta tärkeää, mutta samalla herää toinen kysymys. Milloin HIFK ja Botnia pääsevät harjoittelemaan kotikaupunkinsa isolla jäällä? Vaikka turnauskenttä valmistuisi suunnitellusti, ei se vielä takaa helsinkiläisjoukkueille riittävää harjoitusjaksoa ennen kilpailukauden alkua. Tilanne on hieman erikoinen. Helsingissä järjestetään kauden ensimmäinen merkittävä kansallinen turnaus, mutta järjestäjäkaupungin omien joukkueiden mahdollisuuksista harjoitella täysimittaisella jäällä ei ole vielä varmuutta. Muiden Bandyliigajoukkueiden jäätilanteesta emme saaneet tänään vahvistettuja tietoja. Siksi niiden valmistautumisen tasosta ei ole perusteltua tehdä johtopäätöksiä. Suomen Cup mittaa myös harjoitusolosuhteita Suomen Cup pelataan tänä vuonna kahdeksan joukkueen voimin. OLS kohtaa B-lohkossa Botnian, JPS ja Kampparit. Oululaisten ensimmäinen ottelu on perjantaina 6. marraskuuta Botniaa vastaan. A-lohkossa pelaavat HIFK, Akilles, Narukerä ja Veiterä. Turnaus on perinteisesti ensimmäinen todellinen mittari joukkueiden voimasuhteista. Tänä vuonna se voi samalla paljastaa, kuinka suuri merkitys harjoitusolosuhteilla on. Voiko yli kymmenen ison jään harjoitusta saanut joukkue olla ensimmäisissä otteluissa selvästi valmiimpi kuin joukkue, joka on päässyt samalle alustalle vasta muutamaa päivää aikaisemmin? Ero voi näkyä erityisesti pelin rytmissä, syöttöjen ajoituksessa, kentän käytössä ja puolustuksen organisoinnissa. Toisaalta hyvin valmistautunut ja kokenut joukkue pystyy usein kompensoimaan puutteellista jääaikaa. Suomen Cup on lisäksi lyhyt turnaus, jossa yksittäiset onnistumiset ja epäonnistumiset voivat ratkaista paljon. Jääolosuhteet eivät yksin ratkaise Suomen Cupin voittajaa. Ne voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka valmiina joukkueet turnaukseen saapuvat. Ja juuri tämä on ongelman ydin. Pitäisikö Suomen Cupin mitata ensisijaisesti sitä, kuinka hyviä jääpallojoukkueet ovat – vai myös sitä, millä paikkakunnalla lokakuun sää sattuu suosimaan harjoittelua? Yksi halli muuttaisi paljon enemmän kuin yhden Suomen Cupin Suomessa on keskusteltu jääpallohallista vuosikymmeniä. Jääpallohallin rakentaminen ei tarkoittaisi pelkästään sitä, että marraskuussa voitaisiin pelata muutama ottelu ilman säävarausta. Se muuttaisi koko lajin toimintaympäristöä. Täysimittainen halli mahdollistaisi aikaisemman ja pidemmän harjoituskauden, laadukkaamman juniorivalmennuksen, säännölliset maajoukkueleirit sekä paremmin suunniteltavat kansalliset ja kansainväliset turnaukset. Myös pelaajakehitys voisi muuttua merkittävästi. Kun harjoitusolosuhteet olisivat ennustettavat, valmentajat voisivat rakentaa harjoitusohjelmansa urheilullisten tavoitteiden eivätkä sääennusteiden perusteella. Ehkä kaikkein merkittävin vaikutus kohdistuisi kuitenkin lapsiin ja nuoriin. Miten jääpallo voi kilpailla uusista harrastajista muiden lajien kanssa, jos harjoituskausi on lyhyt ja sen alkamisajankohta vaihtelee vuosittain? Miten seura rakentaa pitkäjänteistä junioritoimintaa, jos lasten jääharjoittelun aloittaminen riippuu siitä, milloin kaupunki saa kentän jäädytettyä? Halli ei yksin täyttäisi juniorijoukkueita. Se ei korvaisi seuratyötä, valmentajia tai aktiivista uusien harrastajien hankintaa. Mutta se poistaisi yhden merkittävimmistä esteistä lajin kehittämisen tieltä. Yksi halli ei myöskään ratkaisisi koko Suomen tilannetta, sillä lähialueen seurat hyötyisivät siitä eniten. Siksi ensimmäinen halli pitäisi nähdä valtakunnallisen kehityksen alkuna, ei sen päätepisteenä. Vuonna 2007 piti rakentaa kolme hallia – lähes 19 vuotta myöhemmin odotetaan edelleen Suomen Jääpalloliiton 16. marraskuuta 2007 päivätty muistio antaa aihetta vakavaan pohdintaan. Tuolloin tavoitteeksi kirjattiin vähintään kolmen kansainväliset mitat täyttävän jääpallohallin rakentaminen Suomeen nopealla, 3–5 vuoden aikataululla. Ensimmäisiä halleja kaavailtiin pääkaupunkiseudulle, Itä-Suomeen ja Oulun seudulle. Nyt eletään lokakuuta 2026. Lähes 19 vuotta myöhemmin Suomessa ei edelleenkään ole ensimmäistäkään täysimittaista jääpallohallia. Samaan aikaan urheilun olosuhteisiin on investoitu eri puolilla maata, mutta jääpallon keskeisin olosuhdehanke ei ole edennyt rakentamisvaiheeseen. Jääpalloliitto selvitti vuonna 2023 myös Ruotsin jääpallohallien rakennusratkaisuja ja arvioi Suomeen rakennettavan hallin kustannuksia. Tuolloiset paikkakuntakohtaiset kustannusarviot olivat noin 9–10 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa. Nykyiset rakentamiskustannukset pitäisi luonnollisesti laskea uudelleen. Kyse on huomattavasta investoinnista, mutta ei sellaisesta, jonka toteuttaminen olisi teknisesti mahdotonta. Tarvittaisiin kaupunkien, liikuntapäättäjien, lajiliiton, seurojen ja mahdollisten yksityisten rahoittajien yhteinen tavoite. Ennen kaikkea tarvittaisiin päätös siitä, halutaanko hanke todella toteuttaa. Oulunkylän liikuntapuiston uudet maankäyttösuunnitelmat, joihin sisältyy muun muassa jalkapallostadion ja asuinrakentamista, herättävät lisäksi kysymyksen siitä, kuinka realistinen juuri nykyisen tekojään kattaminen olisi tulevaisuudessa. Jos yksi sijainti osoittautuu mahdottomaksi, pitäisikö etsiä toinen? Onko toive muuttunut haaveeksi – ja haave utopiaksi? Jääpallohallista puhuttaessa on helppo todeta, että rahaa ei ole. Mutta onko kyse pelkästään rahasta? Vai siitä, ettei hallihankkeella ole ollut riittävän vahvaa yhteistä omistajaa, toteutuskelpoista rahoitusmallia ja sellaista poliittista tukea, joka veisi hankkeen suunnittelupöydältä rakentamiseen? Jääpalloväki on puhunut hallista pitkään. Selvityksiäkin on tehty. Mahdollisia rakennuspaikkoja on kartoitettu. Silti konkreettinen lopputulos puuttuu. Ehkä suurin kysymys ei enää ole, tarvitaanko Suomeen jääpallohalli. Se tiedetään jo. Suurempi kysymys on, kuka ottaa vastuun siitä, että sellainen todella rakennetaan. Vuoden 2025 Suomen Cup osoitti konkreettisesti olosuhdeongelman vakavuuden, kun Jyväskylään suunniteltu alkuturnaus jouduttiin perumaan lämpimän sään vuoksi…