Heikki Parkkinen 6.7.1936 – 25.10.2025 Muistokirjoitus / Länsi-Savon verkkosivusto 29.11.2025 klo. 6.00 Heikki Parkkinen kuoli kotikaupungissaan 25.10.2025. Hän eli pitkän ja merkityksellisen elämän, jonka juuret olivat syvällä Mikkelin maaperässä. Hän syntyi esikoisena Matin ja Elinin viisilapsiseen perheeseen Mikkelissä 6.7.1936. Lapsuus ja nuoruus kuluivat sotavuosien varjossa, mutta vaikeat ajat kasvattivat sitkeyttä ja vahvaa yhteisöllisyyden tunnetta, jotka säilyivät läpi elämän. Heikki esikoisena kantoi jo pienenä vastuuta neljästä sisaruksestaan. Heikki tiesi jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että haluaa lukioon ja hankkii itselleen yliopistotason koulutuksen. Lukion jälkeen hän suuntasi Helsingin Teknilliseen korkeakouluun, josta hän valmistui diplomi-insinööriksi maanmittausosastolta. Koulutus johdatti hänet pitkään ja arvostettuun työuraan Maanmittauslaitoksessa. Heikin työura kesti 36 vuotta. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1999 Etelä-Savon maanmittausjohtajan tehtävästä. Työssään hänet tunnettiin tarkkuudestaan, asiantuntemuksestaan ja omistautumisestaan. Työnsä ohella hän oli aktiivinen harrastus- ja järjestötoiminnassa. Hän uskoi vahvasti yhteisön voimaan ja antoi aikaansa monille paikallisille hankkeille. Mieluisimpia vapaa-ajan viettotapoja olivat golf, purjehdus, laskettelu ja matkailu. Kesämökki Saimaan Louhivedellä oli hänelle tärkeä paikka rentoutumiseen ja perheen parissa puuhasteluun. Heikki tunnettiin luottamustehtävistä kunnallispolitiikassa. Hän toimi johtotehtävissä maanmittausinsinöörien liiton hallituksessa, jääpalloliiton hallituksessa ja nuorten maajoukkueessa sekä Mikkelin Kamppareissa ja Lions Clubissa. Mikkelin Klubin toiminta oli myös lähellä sydäntä. Hänen energiansa ja innostuksensa toivat iloa ja mahdollisuuksia monille ja hänet muistetaan lämpimästä otteestaan ja kyvystään innostaa muita mukaan. Eläkkeelle jäätyään Heikki innostui kirjoittamisesta. Hänen ”kynästään” syntyivät Parkkisen sukukroniikka ja omaelämänkerrallinen kirja sekä Kamppareiden historiasta kertovia julkaisuja. Perhe oli hänelle tärkeä. Hän oli rakastettu isä ja isoisä, jonka läsnäolo, neuvot ja rakkaus jättivät pysyvän jäljen läheisten sydämiin. Hän uskoi koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, joiden merkitystä korosti lapsilleen. Hänen elämäntyönsä ja esimerkkinsä kantavat tuleville sukupolville. Heikin sanoin: ”Elämähän ei koskaan pääty, uusi polvi astuu elämän näyttämölle” Häntä jäävät kaipaamaan perhe, sisarukset, ystävät, työtoverit ja laaja yhteisö. Seppo Parkkinen ja Pekka Turunen Kirjoittajat ovat Heikki Parkkisen veli ja vävy. BandyliigaToimituksen Muistokirjoitus Heikki ehti elämänsä aikana tehdä Mikkelissä ja Kamppareissa enemmän kuin yksi ihminen yleensä ehtii. Hän sitoi yhteen Likolammen varhaiset talvet, MP:n kultavuodet ja Kamppareiden kasvun moderniksi huippuseuraksi – ensin puheenjohtajana ja taustavaikuttajana, myöhemmin seuran ja koko kaupungin jääpallohistorian kirjurina. Ilman hänen sitkeyttään, muistiaan ja arkistointityötään suuri osa Mikkelin jääpallon tarinasta olisi jäänyt kertomatta. Kirjojensa sivuilla ja Hänskin tekojäälle piirtyneissä kaarissa kulkee sama viesti: jääpallo ei ole vain peli, vaan yhteisö, sukupolvien ketju ja lupaus siitä, että tehdään vuoroamme parhaamme, jotta seuraavilla on vähän helpompaa. Tässä hengessä Heikin työ jatkuu jokaisessa juniorissa, joka pukeutuu Kamppareiden paitoihin, jokaisessa ottelussa, jossa katsomossa muistellaan “miten ennen oli”, ja jokaisessa hetkessä, kun joku tarttuu hänen kirjoittamaansa historiikkiin. BandyliigaToimituksen ja jääpalloperheen Lämmin osanotto Heikin omaisille ja kaikille, jotka kaipaavat häntä. P.s Heikki Parkkisen työ ja perintö jäävät elämään Mikkelin talvien, Hänskin jään, Kamppareiden värien, ja koko suomalaisen jääpalloperheen parissa.