BandyLiigaUutiset

JPS:lle kaksi jatkosopimusta

Topi Pesonen & Atte Niiranen jatkavat Jyväskylässä JPS rakentaa määrätietoisesti joukkuettaan tulevalle kaudelle. Seura tiedotti tänään kahdesta tärkeästä jatkosopimuksesta, kun puolustuksen nuori lupaus Atte Niiranen allekirjoitti kaksivuotisen jatkosopimuksen ja Topi Pesonen käytti sopimuksensa option jatkaakseen JPS:n riveissä. Nuori Niiranen on ottanut tasaisesti askeleita kohti isompaa vastuuta JPS:n alakerrassa, ja tuore jatkosopimus on osoitus seuran luottamuksesta kehittyvään puolustajaan. Myös kokenut Pesonen tuo jatkuvuutta ja varmuutta puolustuslinjaan, kun hänet nähdään Montussa myös ensi kaudella. JPS:n alakerta alkaa näin hiljalleen rakentua tulevaa kautta varten, ja heiltä on lisää sopimusuutisia luvassa lähiaikoina.

BandyLiigaUutiset

Urho Eklund Narukerään

Narukerä on solminut 1+1-vuotisen sopimuksen 19-vuotiaan Urho Eklundin kanssa Urho Eklund siirtyy Porin Narukerään Ruotsin Bollnäsistä, jossa hän pelasi päättyneellä kaudella P19-joukkueessa. Eklund, joka on HIFK:n kasvatti, on aiemmin pelannut myös Vestassa ja siirtynyt 15-vuotiaana Helsingin IFK:hon, jossa hän pääsi tutustumaan Bandyliigaan. “Alkuperäni on Vestassa, mutta IFK:hon siirryttyäni on tullut myös hieman tuntumaa Bandyliigaan. Viime kausi Ruotsissa Bollnäsissä oli hieno kokemus. Vuosi Ruotsissa kehitti peliäni selkeästi, ja odotan innolla, että pääsen treenaamaan Porin hyvissä olosuhteissa. Hienoa päästä mukaan nuorentuneeseen jengiin ja loistavaan organisaatioon. Odotan innolla treenien ja kauden alkua!”, Urho “Urkki” Eklund kommentoi sopimustaan. Eklund valittiin päättyneellä kaudella Bollnäsin P19-joukkueen parhaaksi pelaajaksi, mikä kertoo hänen lahjakkuudestaan ja potentiaalistaan. Hän on siis varmasti mielenkiintoinen vahvistus Narukerän joukkueelle.

BandyLiigaUutiset

In memoriam – Pauli Heiskanen

Pauli “Patsa” Heiskanen 16.3.1934 – 14.3.2025 Pauli Heiskanen, merkittävä hahmo suomalaisessa jääpallossa ja urheilussa, menehtyi 14. maaliskuuta 2025 Oulussa 90-vuotiaana. Hän syntyi Nurmossa 16. maaliskuuta 1934 ja oli olennainen osa Oulun Palloseuraa (OPS) ja Suomen jääpallohistoriaa. Pauli, tai “Patsa” kuten häntä kutsuttiin, oli viimeinen elossa oleva pelaaja Oulun Palloseuran joukkueesta, joka voitti Suomen ensimmäisen jääpallon mestaruuden vuonna 1953. Hänen omistautumisensa ja rakkautensa urheiluun näkyi jo nuorena, sillä hän ei ainoastaan menestynyt jääpallossa, vaan harrasti myös jalkapalloa, yleisurheilua ja luistelua. Heiskanen saavutti OPS:ssa urallaan kaksi A-nuorten mestaruutta ja kuusi miesten Suomen mestaruutta. Hän liittyi OPS:n edustusjoukkueeseen jo 17-vuotiaana vuonna 1951. Samana syksynä hänet valittiin myös Oslon talvikisojen jääpallon olympiaehdokkaiden leirille, vaikka hän ei päässyt lopulliseen joukkueeseen. Heiskanen edusti Suomea 21 A-maajoukkueottelussa ja oli maajoukkueen vakionimi vuosina 1958–1963. Hän teki erityisen merkittävän maalin MM-kisoissa Uppsalassa, jossa Suomi voitti Ruotsin 1–0 ja saavutti MM-hopeaa. Heiskasen ura jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä syksyllä 1963 hän loukkasi polvensa niin pahoin, että hänen oli pakko lopettaa aktiiviuransa. Lääkärit eivät suositelleet leikkausta, ja polvi jäi jäykäksi. Pauli Heiskanen valittiin Suomen Jääpalloliiton Kunniagalleriaan vuonna 2013, ja hänen erinomaiset kulma- ja vapaalyönninsä olivat jääpallokentillä tunnettuja vahvuuksia. Heiskanen menestyi myös nuorena yleisurheilussa, voittaen Suomen mestaruuden 300 metrin juoksussa ja saavuttaen SM-hopeaa Pyrinnön 4 x 100 metrin viestijoukkueessa. Elämänsä aikana Pauli Heiskanen teki 40-vuotisen työuran sähköasentajana Oulu Oy:ssä ja Stora Ensossa, tuoden samaa omistautumista työhönsä kuin urheilussaan. Pauli Heiskasen poismeno merkitsee aikakauden loppua suomalaisessa jääpallossa. Hänen panoksensa urheilulle ja yhteisölle ei unohdu, ja hänen perintönsä inspiroi tulevia sukupolvien urheilijoita. Kirjoittaja on Pauli Heiskasen pitkäaikainen ystävä Suruun lämpimästi osaa ottaen BandyliigaToimitus & koko suomalainen jääpalloväki

BandyLiigaUutiset

In memoriam – Antti Ervasti

Antti “Ana” Ervasti 2.2.1945 – 17.4.2025 Antti Ervasti, rakastettu peltiseppä ja urheilija, kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen 17. huhtikuuta 2025 Oulussa. Hän syntyi Oulussa 2. helmikuuta 1945 ja kasvoi vaatimattomissa oloissa kuusilapsisessa perheessä. Lapsuuden koti oli pieni vuokramökki Tuiran Kangastiellä, jossa asui kahdeksanhenkinen perhe. Antti aloitti työuransa 16-vuotiaana setänsä peltisepänliikkeessä ja kehitti itsestään mestaritason kattopeltiseppä. Hänestä tuli tunnettu ammattimies, jonka työnjälki oli aina laadukasta ja kestävä. Hänen tekemänsä katot kestivät myrskyt, ja hänelle oli kunnia-asia tehdä luottotöitä, kuten Oulun Tuomiokirkon katon korjaus. Eläkkeelle jäätyään Anttia pyydettiin jatkuvasti tekemään kattotöitä, ja hän teki niitä niin kauan kuin polvet antoivat periksi. Vaikka hän oli vaatimaton, hän oli ylpeä ammattitaidostaan ja omistautumisestaan. Antti oli lapsena kiinnostunut erityisesti pallopeleistä. Tuiran Kisakenttä oli hänen “akatemiansa”, jossa hän vietti suuren osan lapsuudestaan pelaten jääpalloa ja jalkapalloa. Oulussa oli parhaimmillaan jopa kahdeksan jääpalloseuraa, ja jääpallo oli talven ykköslaji. Antti pelasi pääsarjatasolla jääpalloa vuosina 1965–1984, voittaen viisi Suomen mestaruutta ja pelaten kahdeksan maaottelua. Hän oli puolustaja, joka tunnettiin kovasta pelityylistään ja uhrautuvasta pelistään. Ervastin uran jälkeen hän toimi valmentajana Oulun Palloseurassa ja Keminmaan Pallossa, ja hän oli tunnettu siitä, että hän tutki tarkasti vastustajansa ja valmisteli pelitaktiikat sen mukaan. Kentällä hän ei jännittänyt, mutta kentän reunalla jännitystä riitti. Antti oli myös ykkösdivarin tason jalkapalloilija, mutta aikarajoitukset ja työnteon vaatimukset estivät häntä siirtymästä muualle. Hänen sydämensä kuului kuitenkin jääpallolle. Uran lopettaminen ei ollut helppoa, mutta Antti jatkoi liikuntaa vielä pitkään. Hän harrasti ikämiesjääpalloa ja kaukalopalloa yli 70-vuotiaaksi ja piti huolta kunnostaan päivittäisillä kävelylenkeillään. Antti seurasi intohimoisesti Oulun jalkapallo- ja jääpalloseuroja koko elämänsä ajan. Hänen sydämensä särkyi, kun oululainen jääpallo alkoi laskea. Ervasti oli lämmin ja helposti lähestyttävä ihminen, jonka kanssa oli helppo keskustella niin urheilusta kuin politiikastakin. Hän seurasi politiikkaa usein kyynisesti huvittuneena ja päätti keskustelut isältään perityllä toteamuksella: “Aina ovat Suomen herrat osanneet hoitaa etunsa.” Antin ja hänen vaimonsa Maija-Liisan yhteinen taival kesti 62 vuotta. He jaksoivat tukea toisiaan niin arjessa kuin urheiluharrastuksissaan, ja heillä oli yhteinen rakkaus liikuntaan. Maija-Liisa oli itse kilpaluistelija, ja heidän elämänsä oli aktiivista ja liikunnallista. Antti oli esimerkki perheensä tukipilarina. Hän rohkaisi ja tuki lapsiaan Anne ja Tapiota urheilemaan ja myöhemmin kannusti myös lapsenlapsiaan liikunnassa. Hän teki kaiken aina huumorilla, lämmöllä ja lempeydellä. Iin Leppisaaren mökki oli Antille tärkeä paikka rentoutumiselle ja luovuudelle. Siellä hän valmisti monenlaisia peltisiä koristeita, joita hän jakoi perheelle ja ystävilleen. Antti Ervasti jää kaipaamaan vaimonsa Maija-Liisan, tyttärensä Annen, poikansa Tapion ja lastenlastensa sydämiin. Hänen muistonsa ja lämmin sydämensä elävät ikuisesti perheessä ja kaikissa, jotka saivat tuntea hänet. Kirjoittajat: Veikko Ervasti, Anne Saromaa ja Tapio Ervasti (Antti Ervastin veli, tytär ja poika). Suruun lämpimästi osaa ottaen BandyliigaToimitus & koko suomalainen jääpalloväki