BandyliigaToimitus pohtii vähentyvää pelaajapohjaa…
Pelaajapula varjostaa Bandyliigan tulevaisuutta – Koko laji tarvitsee muutosta Bandyliigan 2025–2026 kausi on täynnä odotuksia ja uusia tuulia, kun mukaan liittyy jälleen WP 35. Tämä kasvattaa joukkueiden määrää ja lisää kilpailua kentillä, mutta samalla nousee esiin huolestuttava ongelma: pelaajapula. Tällä hetkellä liigan kokoonpanoihin ei ole riittävästi pelaajia, ja vaikka pelaajamäärä kasvaa noin 165:een, liigan tarpeet ovat paljon suuremmat. Joukkueet tarvitsevat vähintään 180 pelaajaa täyttääkseen kokoonpanovaatimukset, ja tämä epätasapaino saattaa vaikuttaa vakavasti koko sarjan tasoon ja tulevaisuuteen. Kyllä, tilanne on todella huolestuttava, ja vanhojen pelimiesten kommentit kuvaavat sitä, kuinka syvälle tämä ongelma ulottuu. Kun kokeneet pelaajat ja pitkän linjan bandyn asiantuntijat toteavat, että sarja ei ole enää entisensä, se on merkki siitä, että lajin ydin on saattanut alkaa murentua. Jos perinteet ja pelaajien kokemukset eivät enää kohtaa nykytilannetta, on aiheellista kysyä, mihin suuntaan Bandyliiga on menossa?. Tällainen huoli ei synny tyhjästä. Vanhojen pelimiesten pelot ovat merkkejä siitä, että pelaajapula, liian aikainen nuorten pelaajien siirtyminen liigaan ja tasapainon puute joukkueissa saattavat olla muokanneet Bandyliigan luonteen tavalla, joka ei tue lajin pitkäjänteistä kehitystä. Kun kokeneet pelaajat kokevat, ettei sarja ole enää entisensä, se viittaa myös siihen, että kentällä ja sen ulkopuolella tapahtuu muutoksia, jotka eivät tue lajin kehittymistä ja kasvua. Jos Bandyliigassa ei pystytä turvaamaan tasapainoa nuorten ja kokeneiden pelaajien välillä, se voi johtaa siihen, että kilpailun taso laskee, ja laji ei enää houkuttele uusia pelaajia tai katsojia. Tämä ei ole vain pelaajien ongelma, vaan myös koko suomalaisen bandyn tulevaisuuden kysymys. Mitä pitäisi tehdä? Ennen kaikkea on löydettävä keinoja tukea nuorten pelaajien kehitystä omissa sarjoissaan. Nuorille pitäisi antaa aikaa ja tilaa kasvaa ilman, että heidän tarvitsee kilpailla kokeneempien pelaajien kanssa liian aikaisin. Samalla kokeneille pelaajille tulisi taata peliaikaa ja mahdollisuus jakaa osaamistaan, jotta heidän arvokas kokemuksensa ei mene hukkaan. Tällä tavoin voidaan estää, että Bandyliigan taso ei laske, vaan se pysyy kilpailukykyisenä ja houkuttelevana kaikille. Onkin aika herätä tilanteeseen ja ryhtyä toimiin, jotta Bandyliiga ei menettäisi luonteenpiirteitään ja jatkuisi edelleen perinteitä vaalien, mutta samalla kehittyen ja uudistuen. Viime kauden aikana Botnian joukkue joutui kamppailemaan lähes koko kauden vajaalla pelaajalistalla, ja se heikensi heidän kilpailukykyään merkittävästi. Sama haaste voi kohdata myös muita joukkueita, mikäli pelaajapula jatkuu tai pahenee. Pelaajapula voi myös johtaa äärimmäisiin toimiin, kuten nuorempien pelaajien nostamiseen Bandyliigaan liian aikaisin (osittain jo tapahtuut). Vaikka tämä saattaa näyttää ratkaisevalta lyhyellä aikavälillä, pitkällä aikavälillä se voi estää nuorten pelaajien luonnollista kehitystä. Bandyliigassa pelaaminen ei ole pelkästään kilpailemista, vaan myös oppimista ja kasvamista pelaajana. Kun nuoret pelaajat astuvat liiga-areenoille liian aikaisin, he eivät saa riittävää kokemusta omassa ikäluokassaan, eikä heille jää tarpeeksi aikaa kehittää itseään nuorten sarjoissa. Huoli ei ole vain yksittäisten joukkueiden ongelma, vaan se ulottuu koko lajiin. Nuoret pelaajat eivät saa riittävästi haastetta omissa sarjoissaan, mikä voi johtaa siihen, että tulevaisuudessa Suomella ei ole tarpeeksi kypsiä pelaajia, jotka pystyvät haastamaan kansainvälisellä kentällä. Tämä on todella huolestuttavaa, ja tilanne on valitettavasti jo osittain totta. Pelaajapula ja kasvavat palkkakustannukset asettavat seurat yhä vaikeampaan asemaan, erityisesti kun taloudelliset tulot, kuten sponsorit ja lipputulot, ovat laskeneet. Tämä luo ristiriidan, jossa rikkaat seurat voivat käyttää varojaan kilpailuedun saamiseksi, mutta pienemmät ja taloudellisesti heikommat joukkueet jäävät entistä enemmän jälkeen. Kun rikkaat joukkueet voivat maksaa palkkaa yms etuja ja houkutella parhaat pelaajat, syntyy epätasapaino, joka vie koko sarjan kilpailukykyä ja kiinnostavuutta. Seurojen välinen ero kasvaa, ja pienemmät seurat voivat tulla jopa eloonjäämistaisteluun. Jos tämä kehitys jatkuu, kuten pelätään, joukkueet voivat todella kuolla pois, ja jäljelle jää vain muutama huippuseura. Tällöin lajin kiinnostavuus ja laajalle leviävä seuraaminen voivat romahtaa. Valitettavasti tätä ei ymmärretä – ajatellaan että kunhan me pärjäämme – Muulla ei ole väliä! Kyllä kaikella on vaikutusta – se pitäisi yhdessä todeta ja tehdä sen eteen myös töitä… Laji tarvitsee kipeästi tukea, ja on selvää, että tämä dynamiikka uhkaa koko suomalaisen jääpallon tulevaisuutta. Onko olemassa mahdollisuuksia tasapainottaa tilanne? Ehkä voitaisiin etsiä keinoja, joilla pienemmät seurat saavat enemmän tukea – niin taloudellisesti kuin pelaajapolitiikassa. Liigassa voisi myös miettiä rajoituksia, jotka estäisivät täysin taloudellisesti voimakkaimpien seurojen dominanssia. Tämä auttaisi pitämään kilpailua elossa ja estäisi liigan luisumista kouriin, joissa vain muutama seura hallitsee kaikkea. Ilman muutoksia tämä tilanne voi johtaa siihen, että suomalainen bandy kuihtuu, ja jäljelle jää vain marginaalinen osa siitä, mitä laji on ollut parhaimmillaan. Se on huoli, joka pitäisi herättää koko lajin ja sen tukijoiden keskuudessa, ennen kuin on liian myöhäistä. Bandyliigan tulevaisuus on vaakalaudalla. Onko tämä kehityskulku pysäytettävissä, ja mitä pitäisi tehdä, jotta nuoret pelaajat saavat tarvittavan kehitysympäristön? Nykyinen suuntaus ei lupaa hyvää, ja koko laji tarvitsee muutosta, jotta suomalainen bandy voi säilyttää kilpailukykynsä ja houkuttelevuutensa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. BandyliigaToimitus pohtii mitä olisi nopeasti tehtävissä? Bandyliigan tulevaisuus on todella haasteiden edessä, ja jos suuntaa ei muuteta nopeasti, koko lajin elinvoimaisuus voi olla vaarassa. Pelaajapula, taloudellinen epätasapaino ja kilpailukyvyn heikkeneminen voivat luoda ketjureaktion, joka johtaa lajimme kuihtumiseen. Tässä on muutama askel, joka voisi auttaa suuntaamaan kehityksen parempaan: 1. Tuki pienemmille seuroille Pienemmät ja taloudellisesti heikommat seurat tarvitsevat lisää tukea. Yksi ratkaisu voisi olla tasapuolisemman jaettavan taloudellisen tuen malli, jossa isommat seurat voivat auttaa pienempiä. Tämä voisi tarkoittaa sponsorirahoitusten ja muiden tulovirtojen jakamista siten, että kaikki seurat voivat kilpailla tasapuolisemmin. Rahoitukselliset tukitoimet voivat myös ulottua nuorten pelaajien koulutusohjelmiin ja valmennukseen. 2. Liigan etuuskatto ja siirtorajoitukset Bandyliigan taloudellisen dynamiikan tasapainottaminen vaatii miettimistä, kuinka estetään liian rikkaiden seurojen dominoiminen. Esimerkiksi etuuskaton asettaminen ja siirtomarkkinoiden rajoittaminen voisi estää taloudellisesti vahvempien seurojen ylivaltaa. Tämä voisi tasoittaa kenttää ja estää pelaajien siirtymisen ainoastaan rahallisten etujen vuoksi, mikä heikentäisi muiden seurojen mahdollisuuksia kehittyä. 3. Tuki nuorten pelaajien kehitykselle Nuorille pelaajille tulisi tarjota enemmän mahdollisuuksia pelata omissa ikäluokissaan, ennen kuin he siirtyvät liian aikaisin Bandyliigaan. Liigan ja nuorten sarjojen välinen tasapaino on ratkaisevaa. Nuorille pelaajille tulisi taata peliaikaa ja kilpailua omissa sarjoissaan. Samalla valmentajien ja seurojen tulisi keskittyä siihen, miten nuoria tuetaan parhaiten ilman, että he joutuvat kohtaamaan liian kovan kilpailun liian aikaisin. 4. Vahvistettu yhteistyö ja yhteiset strategiat Seurojen välinen yhteistyö ja yhteinen strategia voisivat auttaa ratkaisemaan useita ongelmia. Tavoitteena voisi olla koko lajin kehittäminen yhdessä sen sijaan, että keskitytään vain oman seuran etujen ajamiseen. Lajille tarvitaan yhteinen tahtotila ja pitkäjänteinen suunnitelma, joka varmistaa kilpailukyvyn ja tasapainon säilymisen. 5. Sponsorointi ja yleisön houkutteleminen Bandyliiga tarvitsee elvytyksen…
