Oulunkylä valmistuu – Miten Braku? Pääkaupunkiseudun Bandyväen katseet ovat jälleen kääntyneet Helsingin kenttätilanteeseen, kun Oulunkylän Urheilupuiston remontin aikataulun varmistuminen tuo toivoa, mutta Brahen kentän uudet ongelmat herättävät vakavaa huolta. Nykyisen tiedon mukaan Oulunkylän tekojää saadaan avattua 15.11.2025 mennessä, mutta Helsingin kaupungin liikuntapalveluista on jo ilmoitettu, että jää pyritään avaamaan säiden salliessa jo tätä ennen. Tämä olisi tervetullut helpotus Botnialle, joka on joutunut evakkoon kotikentältään remontin vuoksi. Sen sijaan Brahen kentältä kuuluu huolestuttavia uutisia. Kenttä, joka kunnostettiin perusteellisesti vain muutama vuosi sitten, on nyt jälleen käyttökiellossa. Tilanne on herättänyt hämmennystä niin pelaajien, seurojen kuin katsojienkin keskuudessa. Useat maallikot ovat ihmetelleet, miten kenttä voi olla näin lyhyessä ajassa jo käyttökelvoton — varsinkin kun ongelmia kentän pinnassa havaittiin jo ensimmäisenä talvena remontin jälkeen, vaikkakaan eivät vielä tässä mittakaavassa. Käyttökiellon tarkat syyt eivät ole julkisuudessa täysin selvillä, mutta kentän nykykunto ei mahdollista turvallista pelaamista jalkapallolle. Kenttä siis toimii kesäisin esim. HIFK jalkapallon kotikenttänä, joten kiire korjaustöiden aloittamiseksi on moninkertainen. Helsingin liikuntavirastolta toivotaan nyt ripeitä ja jämäköitä toimia. Bandykausi alkaa lokakuun lopulla Suomen Cupilla, ja seurojen valmistautuminen edellyttää ison kentän jääolosuhteita jo lokakuun 2 viimeisen viikon aikana. Kaupungin tulee varmistaa, että Brahen kenttä saadaan nopeasti takaisin pelikuntoon – ja että aiemmin tehdyn remontin virheistä otetaan opiksi. Missä piilee vastuu? Bandyliigan kenttäongelmat eivät johdu kaupungeista – katse on käännettävä urakoitsijoihin BandyliigaToimitus ei voi käsittää sitä, että kenttäongelmista on tullut lähes sääntö – ja juuri silloin kun jääalue on ollut korjauksessa. Onko todella niin, että kunnostusten jälkeen täytyy varautua uusiin ongelmiin? Näin ei pitäisi olla. Tällä kertaa kyse ei ole Helsingin kaupungista. Rakennuttajana tai tilojen omistajana kaupunki toimii yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun vastuuta siirretään urakoitsijoille – niille yrityksille, joiden tehtävänä on varmistaa kenttien pelikunto, turvallisuus ja jäädytysjärjestelmien toimivuus? Missä piilee ammattiylpeys ja vastuu työn laadusta? Bandyliigan näkökulmasta kyse on vakavasta asiasta. Pelikaudet ovat lyhyitä, sääolosuhteet haastavia, ja sisähalleja ei Suomessa vielä ole. Kenttien on toimittava juuri silloin kun niitä tarvitaan. Jos huollon tai peruskorjauksen jälkeen syntyy uusia ongelmia – joko jäädytysjärjestelmissä, kaadoissa tai kentän pinnassa – herää väistämättä kysymys: tehdäänkö nämä työt riittävällä osaamisella ja huolellisuudella? Monelle pelaajalle, seuralle ja katsojalle jää tunne, että korjaukset tehdään kiireellä, suunnittelematta tai ilman todellista ymmärrystä siitä, millaisia vaatimuksia talviurheilu asettaa. Kentän pintojen on oltava tasaisia, jäädytysjärjestelmän kunnossa, veden poistumisen toimittava. Nämä eivät ole toiveita vaan perusvaatimuksia. Bandy tarvitsee ympärilleen enemmän ammattitaitoa, yhteistyötä ja ennen kaikkea vastuunkantoa. Jokainen epäonnistunut kunnostus syö lajin uskottavuutta, estää pelejä ja horjuttaa junioreiden sekä fanien uskoa lajin tulevaisuuteen. Emme kysy nyt vain “mitä meni pieleen”, vaan ennen kaikkea: kuka kantaa vastuun? Ja miten varmistetaan, että seuraava korjaus ei tarkoita jälleen uusia ongelmia?
