Fani vai Anti-Fani?
Koko kauden olemme pohtineet kyseistä asiaa… monesti keskustelemme suomalaisesta kannatamisesta ja BandyliigaToimituksessa olemme pohtineet monen kannattajan olevan enemmän anti-fani, Miksi näin? Siksi että useat itseään kannattajaksi kutsuvat haukkuvat vastustajia enemmän kuin kannattavat omaa joukkuettaan – miksi näin? Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys ja liittyy moniin tekijöihin, jotka voivat vaikuttaa siihen, miksi jotkut niin sanotut “kannattajat” tuntuvat enemmän keskittyvän vastustajien haukkumiseen kuin omaan joukkueeseensa kannustamiseen. Yksi mahdollinen syy voi olla, että urheilussa identiteetti ja yhteisö rakentuvat usein vastakkainasettelujen kautta. Jos joku kokee, että oma joukkueen menestys ei ole riittävästi esillä, tai jos joukkue ei ole voittanut niin usein kuin toivottu, voi olla helpompaa purkaa tunteita ja energiansa vastustajiin sen sijaan, että keskittyisi omiin joukkuetovereihinsa ja heidän kehitykseensä. Vastustajien haukkuminen voi myös tarjota hetkellistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, koska se yhdistää kannattajat yhteiseen viholliseen. Toinen syy voi olla, että monet ihmiset saattavat kokea, että kritisoimalla vastustajia tai tuomareita, he voivat “korjata” virheitä tai ansaita jonkinlaista oikeudenmukaisuutta oman joukkueensa puolesta. Tällöin vastustajien haukkuminen ei välttämättä ole pahansuopaa vaan enemmänkin osa kilpailun “teatteria” tai strategiaa, jossa kannattajat yrittävät vahvistaa omaa joukkuettaan epäsuorasti. Myös yhteiskunnan yleistynyt trendi, jossa kyseenalaistaminen ja kriittinen asenne ulottuvat moniin elämän osa-alueisiin, voi näkyä myös urheilukannatuksessa. Sen sijaan, että arvostettaisiin toista joukkuetta tai pelissä nähtäviä hyviä suorituksia, saatetaan keskittyä enemmän siihen, mitä voisi parantaa tai mikä meni väärin — ja usein tämä suuntautuu nimenomaan vastustajaan. Tietenkin kaikki eivät ole tällaisia, mutta tämä on yksi mahdollinen selitys, miksi “anti-fanismin” kulttuuri voi tuntua jollain tavoin olevan kasvussa. Onneksi vielä on myös toivoa Hyvä kannattajakulttuuri, jossa arvostetaan omaa joukkuetta, mutta myös tunnustetaan vastustajan ansiot, on aina tervetullutta. Videomateriaali Narukerän ja HIFK:n kannattajilta on varmasti loistavaa katsottavaa ja muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on luoda positiivista ja yhteisöllistä tunnelmaa myös kannatuspuolella. Kannattaminen voi olla niin monenlaista, ja vaikka kilpailu onkin luonnollinen osa urheilua, on mahtavaa nähdä, kuinka eri faniryhmät voivat tuoda esiin oman rakkautensa peliin ja joukkueisiin samalla tavalla kuin omat suosikkijoukkueet kentällä. Se luo urheilulle hyvän ilmapiirin, joka vie pelin nautintoa eteenpäin. On ihmeellistä, kuinka pronssiottelusta on lähtenyt väärää viestiä ympäri Suomea, että ottelu oli huonohenkinen. Emme ymmärrä tätä, sillä olimme itse paikalla ja voimme todeta, että oli selvää, että molemmat joukkueet, vaikka pettyneitä, halusivat todella päättää kauden voittoon ja viedä mukanaan pronssimitalin muistoksi. Myös yleisö oli erittäin mukana – tämä käy ilmi videomateriaalista. Älkää siis uskokaan näitä negatiivisia kommentteja. Vaikka he ehkä itse kokivat pelin tavalla, kuten kertovat, monet muut kokivat ottelun jälkeen vastakkaisen positiivisen tunnelman ja jännityksen. Me tuomme esiin se positiivisen ilmapiirin, joka ottelussa vallitsi. Pronssiottelu oli tärkeä hetki molemmille joukkueille, ja vaikka molemmat olivat pettyneitä, he antoivat kaikkensa pelissä. Yleisön tuki ja innostus kentän laidalla oli selvästi voimakasta, ja tämä näkyy myös videomateriaalista. On tärkeää muistaa, että urheilu ei ole vain voittamista, vaan myös taistelua ja kunnianosoitusta itselleen ja vastustajalle. Negatiivisten kommenttien sijaan tulisi korostaa sitä, miten ottelu päättyi kunniallisesti ja molemmat joukkueet saivat viedä kauden päätökseensä. Urheilussa on aina tilaa niin voitoille kuin pettymyksille, mutta tärkeintä on se, kuinka me kannatamme omaa joukkuettamme ja tuemme positiivista urheiluhenkeä.
