Ystävämme Ruotsin jääpalloliitosta Lars Wennerholm on tyytyväinen esitykseen.. Linköpingin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta esitteli torstaina merkittävää sijoitusta useisiin Linköpingin kunnan jäälajeihin. Siihen kuuluu muun muassa kaksi jäähallia, toinen jääpalloon ja toinen jääkiekkoon & muodostelmaluisteluun soveltuvaa. – Linköping osoittaa, että kaupunki todella haluaa panostaa siihen, että lapsille ja nuorille annetaan mahdollisuus luistella. Rakentamalla kaksi uutta luisteluhallia, joista toinen on mukautettu jääpallon pelaamiseen, varmistat mahdollisuuden tarjota Linköpingin lapsille ja nuorille todella hyvät olosuhteet löytää, treenata ja pelata jääpalloa, sanoo Ruotsin areenoista vastaava Lars Wennerholm Ruotsin jääpalloliitosta. – Lisäksi ilmasto asettaa muita vaatimuksia tulevaisuuden tiloille. Tässä Linköping näyttää, että kaupunki haluaa olla eturintamassa jäätilojen suhteen. Rakentamalla modernin laitoksen suurelle jäähallin energiapääsy on paljon energiatehokkaampi kuin vanha ulkokenttä. Siellä kaikki jäälajit saavat osan toiminnasta. Jääpallo pystyy tarjoamaan Linköpingille ja Östergötanmaalle säänkestävän liiketoiminnan, josta tulee pitkällä aikavälillä monien lasten ja nuorten kohtaamispaikka, Lars Wennerholm päättää. Tämä kaikki on valmiina viidessä vuodessa… Linköpingissä 166.000 ihmistä vs Helsingissä noin 700.000 ihmistä Kaupunkien kokoero on melkoinen – Helsinki on “vain” vaivaiset 4 kertaa suurempi kuin Ruotsin esimerkkimme Linköping. Jos otetaan koko pääkaupunkiseutu mukaan, niin ihmisiä mahdollisen luisteluareenan käyttäjiksi on yli 1.200.000. Siis tämä on Yli 7 kertaa suurempi kuin kaupungin Ruotsissa – Joka kuitenkin tekee päätöksiä, haluten tarjota mahdollisuuksia! Valitettavasti meillä ei ainakaan Helsingissä tätä haluta? Miksi? Pitäisiköhän Helsingin päättäjät lähettää opintomatkalle Lars Wennerholmin johdolla Linköpingiin, jotta he näkisivät, ja ehkä ymmärtäisivät ruotsalaisten esimerkein – Mitä Helsingissä voitaisiin tehdä – Jos olisi vain halua! ja ymmärrystä! Kuten tekstissä lukee, hallissa jään ylläpito on paljon halvempaa ja ilmastoystävällisempää kuin esim nykyiset tekojäämme ulkona… Tämä on vain BandyliigaToimituksen näkökanta – “Tällaista on kun ei ole poliittisesti seksikäs laji kyseessä – Valitettavasti” Helsingin päättäjät voivat olla yhteydessä BandyliigaToimitukseen, me kyllä mielellämme jaamme asiantuntijoiden yhteystiedot – jos te vain sitä haluatte?

Jääpallo on aina joutunut taistelemaan luonnonvoimia vastaan. Pekka Liikasen vinkistä – Kvällsstunden Ruotsissa kirjoittaa asiasta seuraavan artikkelin: Vuonna 1949 taistelusta olosuhteita vastaan tuli erityisen kova pelaajille – kun jää murtui. Näin tapahtui yhdessä kaikkien aikojen sotkuisimmista jääpallo-otteluista. Perinteinen kansainvälinen jääpallo-ottelu Suomea vastaan helmikuussa 1949 oli tarkoitus pelata Arosvallenissa Västeråsissa. Talvi oli kuitenkin ollut leuto Mälardalenissa, joten Arosvallenin jää ei ollut pelikelpoinen. Viime hetkellä Itä-Götanmaan jääpalloliitto ilmoitti, että Linköpingissä sijaitsevan pienen uimajärven Tinnerbäcksbadetin areena voisi järjestää ottelun. Sunnuntaina 20. tammikuuta 1949 kello 13.30 oli jääpallojuhlan vuoro Tinnerbäcksbadetissa.  Koko Itä-Götanmaalla vallitsi juhlava tunnelma. SJ oli laittanut ylimääräisiä aamujunia Norrköpingistä. Lisäksi sekä SJ että MÖJ (Central Östergötland Railways) sallivat yhdensuuntaisen lipun Linköpingiin kelpaamisen meno-paluulippuna.  Juhlatunnelma Loppuun asti kaikki näytti hyvältä. Yöllä stadionilla oli suoritettu loppusiivous. Oli kolme astetta pakkasta ja tähtikirkasta. Varhain sunnuntaiaamuna tehtiin lopputarkastus, kun 25 miestä käveli peilimäisen jään yli. Juhlatunnelma oli huipussaan keskellä sunnuntaita. Aurinko paistoi ja katsomoon oli kerääntynyt 11 000 katsojaa. Se oli uusi yleisöennätys kaikissa urheilukategorioissa Linköpingissä. Vanha ennätys, 7 700, oli tehty vuoden 1946 ystävyysottelussa Derbyn ja Englannin liigajoukkue Newcastle Unitedin välillä Folkungavallenissa. Yleisö hurrasi ja heilutti lippuja, kun joukkueet saapuivat sisään. SAAB:in soittokunta oli soittanut ja joukkueet jonottivat kuullakseen kansallislaulut Du gamla du fria ja Maamme laulun. Sitten osa pelaajien luistimista leikkasi jään läpi. Suoraan jään läpi Peli oli hädin tuskin alkanut, ennen kuin yksi maalituomareista meni suoraan jään läpi. Pian sen jälkeen kentälle ilmestyi suuri halkeama. Erotuomari, norjalainen Gunnar Gunnersen, päätti keskeyttää pelin vain kolmen minuutin pelin jälkeen. Kun kuuluttaja ilmoitti, että ottelu keskeytettiin, jonot kiemurtelivat rauhallisesti ja hiljaa ulos. Kaikille tarjottiin mahdollisuutta saada takaisin kolme kruunua, jotka he olivat maksaneet pääsymaksuina.  Ruotsin ja Suomen joukkueet vaihtoivat vaatteet ja osallistuivat yhteiselle lounaalle vapaamuurarien hotelliin. Sitten pelaajat jatkoivat elokuvateatteriin ja näkivät Douglas Fairbanks Jr.:n elokuvassa Crossing Blades. Suomi voitti Kiireessä pelaajat, johtajat ja toimitsijat joutuivat suuntaamaan etelään. Nässjö otti avosylin vastaan. Tehtaat, kaupat ja koulut suljettiin, jotta kaikki voisivat seurata peliä. Smålandilaiset eivät tuottaneet pettymystä. Yli 5 000 ihmistä ilmestyi maanantaina iltapäivällä järven ympärille. Jää piti. Suomi voitti ottelun 3–2, vaikka Ruotsin joukkueessa oli niinkin hienoja pelaajia kuin Nicke Bergström ja Olle Sääv. Milloin jäät avataan? On sitä siis ennenkin taisteltu olosuhteita vastaan, nykyisin on ikävää se – että taistellaan myös kaupunkeja vastaan – Saavatkohan kaikki jään ennen Joulua? Kiitos Pekka vielä juttuvinkistä…