Tuhoaako VAR jalkapallon

Pitäisikö jääpallon ottaa siitä oppia?

VARin piti tehdä jalkapallosta oikeudenmukaisempaa. Sen piti poistaa räikeät virheet, auttaa erotuomareita ja varmistaa, ettei vuosien työ, unelma tai mestaruus kaadu yhteen väärään vihellykseen. Ajatus on jalo. Kukapa meistä ei haluaisi oikeaa tuomiota?

Mutta nähtyäni lähes kaikki MM-kisaottelut oma tunteeni on selvä: VAR-toiminta ei ole onnistunut edes tyydyttävästi.

Ei siksi, että teknologia itsessään olisi paha. Vaan siksi, että teknologia ei ole poistanut tulkintaa. Se on vain siirtänyt sen kentältä koppiin, ruudun ääreen, hidastusten, viivojen ja paineen keskelle.

VAR-järjestelmän virallinen tarkoitus ei ole tuomita ottelua uudelleen, vaan puuttua selviin ja ilmeisiin virheisiin sekä vakaviin huomaamatta jääneisiin tilanteisiin. Näin järjestelmä määritellään myös IFABin VAR-protokollassa. Käytännössä juuri tämä “selvä ja ilmeinen” on ongelman ydin. Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta urheilussa harva asia on täysin yksinkertainen.

Kun päätöstä tekee ihminen, mukana kulkevat aina ihmisen ominaisuudet: paine, pelko, epävarmuus, tunne, ennakkoasenne, kilpailun merkitys ja joskus myös se rumempi puoli, josta urheilussa ei haluttaisi puhua — valta, politiikka, raha ja mahdollisuus vaikuttaa. En väitä, että jokin yksittäinen päätös olisi lahjottu tai ennalta sovittu. Mutta järjestelmä, jossa ihminen edelleen tulkitsee, ei ole puhdas koneellinen totuus. Se on inhimillinen päätös teknologian vaatteissa.

Ja juuri siksi VAR herättää niin paljon vihaa.

Kentällä erotuomarin virhe on vielä jotenkin ymmärrettävä. Hän näkee tilanteen kerran, täydestä vauhdista, huutavan stadionin keskellä. Mutta kun sama tilanne pysäytetään, hidastetaan, suurennetaan ja katsotaan kymmenestä kulmasta — katsoja odottaa täydellisyyttä. Kun täydellisyyttä ei tule, pettymys on suurempi kuin ennen.

Silloin VAR ei enää lisää luottamusta. Se syö sitä.

Oma esimerkkini näistä kisoista on Argentiina–Egypti. Puolueettomin silmin jäi tunne, että ottelu hoidettiin Messille ja Argentiinalle jatkopaikkaan. Se on kova lause, mutta urheilussa myös tunne on osa totuutta. Jos katsojalle jää ottelun jälkeen olo, että linja ei ollut sama molemmille, VAR ei ole onnistunut tehtävässään. Silloin kyse ei ole vain yhdestä vihellyksestä. Kyse on uskottavuudesta.

Samaan aikaan on muistettava toinen puoli. Ilman teknologiaa moni räikeä virhe jäisi voimaan. Paitsioissa, pallon ylittäessä rajan, maalitilanteissa ja väkivaltaisissa rikkeissä video voi auttaa. FIFA on jo käyttänyt puoliautomaattista paitsioteknologiaa, jonka tarkoitus on auttaa video- ja kenttätuomareita tekemään nopeampia ja tarkempia paitsiopäätöksiä. Uudemmissa ratkaisuissa mukana voi olla myös pallon sensoriteknologiaa ja tekoälyä tukemassa päätöksentekoa, mutta lopullinen vastuu ei silti katoa ihmiseltä.

Tässä tullaan tekoälyyn.

Ajatus tekoälytuomarista kuulostaa houkuttelevalta. Ei tunnetta. Ei suosikkia. Ei pelkoa. Ei suurmaan painetta. Ei puhelua liiton puheenjohtajalta. Ei stadionin huutoa. Ei Messiä, ei Brasiliaa, ei Eurooppaa, ei politiikkaa. Vain data.

Mutta tekoälykään ei ole taikuutta. Joku opettaa sen. Joku päättää, mitä se pitää rikkeenä. Joku määrittää, mikä on kontaktin voimakkuus, mikä on estäminen, mikä on vaarallinen peli ja mikä on “pelin henkeä”. Jos jalkapallossa jo käsivirheet ja kontaktit ovat ihmisille vaikeita, eivät ne muutu täydellisiksi vain siksi, että väliin laitetaan algoritmi.

Tekoäly voi olla erinomainen apuväline objektiivisissa asioissa: ylittikö pallo rajan, oliko pelaaja paitsiossa, missä kohdassa kontakti tapahtui, osuiko pallo mailaan vai luistimeen, oliko pallo maalissa. Mutta subjektiivisissa tilanteissa — oliko rike riittävä jäähyyn, kaatuiko pelaaja helposti, oliko kontakti tahallinen — tekoäly ei poista keskustelua. Se vain antaa keskustelulle uuden muodon.

Entä jääpallo?

Jääpallossa houkutus videotuomarointiin on ymmärrettävä. Kenttä on valtava. Peli on nopea. Pallo on pieni. Tilanteet syntyvät kaukana toisistaan. Erotuomarilla voi olla pitkä matka ratkaisevaan tilanteeseen, ja joskus maali, kulmalyönti, rangaistuslyönti tai ulosajo voi ratketa sekunnin murto-osassa.

Kevyt videotuomari voisi varmasti auttaa jääpalloa. Ei jokaisessa vihellyksessä, ei jokaisessa kontaktissa, ei jokaisessa kaatumisessa. Mutta rajatuissa tilanteissa kyllä:
maalitilanteet, rangaistuslyönnit, suorat punaiset kortit, mahdolliset törkeät väkivaltaisuudet ja ottelun ratkaisevat ajanottotilanteet.

Se voisi helpottaa kenttätuomareita. Se voisi antaa heille turvaa. Se voisi vähentää jälkipuheita. Ja tärkeintä: se voisi lisätä tunnetta siitä, että isoissa hetkissä kaikki mahdollinen tehdään oikean ratkaisun löytämiseksi.

Mutta jääpallon ei pidä kopioida jalkapallon VARia sellaisenaan.

Se olisi virhe.

Jääpallo ei saa rakentaa itselleen järjestelmää, joka pysäyttää pelin sielun. Jääpallon kauneus on virtaavuudessa, rytmissä, jäällä liukuvassa ajatuksessa. Jos jokainen kulma, kontakti ja tulkinta revitään ruudulle, peli menettää jotain olennaista. Lajista tulee odottamista. Kädet korvilla seisomista. Katse ruudussa, ei jäällä.

Silloin oikeudenmukaisuus alkaa syödä elämystä.

Lisäksi jääpallon realiteetit ovat toiset kuin jalkapallon huipulla. Kameramäärät, kustannukset, stadionolosuhteet, lähetykset ja tekninen tuotanto eivät ole samalla tasolla. Jos järjestelmä on käytössä vain finaaleissa tai vain osalla paikkakunnista, syntyy heti kysymys: onko sarja silloin yhdenvertainen? Jos yhdessä ottelussa voidaan tarkistaa ratkaiseva tilanne ja toisessa ei, oikeudenmukaisuus muuttuu epätasaiseksi.

Siksi jääpallon mahdollinen videomalli pitäisi rakentaa lajin omista lähtökohdista.

Ei VARia – Vaan jääpallon oma kevyt tarkistusjärjestelmä.

Yksi vaihtoehto voisi olla “kapteenin haasto” tai valmentajan rajattu tarkistuspyyntö. Esimerkiksi yksi tarkistus per joukkue ottelussa, ja vain ennalta määritellyissä tilanteissa. Jos haasto osuu oikeaan, se säilyy. Jos ei osu, se menetetään. Näin videota ei käytettäisi jokaisen tunteen purkamiseen, vaan vain tilanteisiin, joissa joukkue kokee aidosti suuren virheen tapahtuneen.

Toinen vaihtoehto olisi finaaleihin ja mitaliotteluihin rajattu videotuomari, jonka tehtävä olisi puuttua vain räikeisiin, ottelun lopputulokseen vaikuttaviin tilanteisiin. Ei mikroskooppista etsimistä, ei pelin jälkikäteen pilkkomista, vaan oikeudenmukaisuuden viimeinen turvaverkko.

Tekoäly voisi tulevaisuudessa auttaa jääpalloa erityisesti maaliviivan, sivurajojen, ajanoton ja mahdollisten pelaajaseurantaan perustuvien tilanteiden kanssa. Mutta jäähyjen, estämisten ja kontaktien osalta ihmistä tarvitaan vielä pitkään. Jääpallo on niin paljon tilannetta, vauhtia ja tunnetta, ettei sitä voi kokonaan puristaa dataksi.

Lopulta kysymys ei ole teknologiasta. Kysymys on luottamuksesta.

Jos pelaajat, valmentajat, tuomarit ja katsojat kokevat, että järjestelmä auttaa löytämään oikean ratkaisun, se palvelee lajia. Jos he kokevat, että järjestelmä valikoi, venyttää, suosii tai sotkee, se tuhoaa enemmän kuin korjaa.

Jalkapallossa VAR on osittain epäonnistunut juuri siksi, että se lupasi liikaa. Se antoi ymmärtää, että teknologia toisi totuuden. Mutta urheilussa totuus ei aina löydy pysäytyskuvasta. Joskus pysäytyskuva jopa valehtelee: se näyttää kontaktin ilman vauhtia, seurauksen ilman syytä ja sekunnin ilman kokonaisuutta.

Jääpallon kannattaa oppia tästä.

Teknologiaa ei pidä pelätä. Mutta sitä ei pidä myöskään palvoa.

Jääpallo tarvitsee tuomareita, joita tuetaan — ei tuomareita, jotka korvataan. Se tarvitsee oikeudenmukaisuutta, mutta ei pelin sielun kustannuksella. Se tarvitsee rohkeutta kehittyä, mutta myös viisautta sanoa, että kaikkea ei tarvitse tuoda lajiin vain siksi, että jalkapallo teki niin.

VAR ei välttämättä tuhoa jalkapalloa. Mutta huonosti käytettynä se tuhoaa luottamuksen, rytmin ja tunteen siitä, että peli kuuluu kentälle.

Jääpalloon videotuomarointi voisi tuoda apua. Mutta vain, jos se rakennetaan kevyeksi, läpinäkyväksi, tasapuoliseksi ja lajin omia arvoja kunnioittavaksi.

Ei niin, että ruutu vie vallan jäältä.

Vaan niin, että jäällä tehtyä oikeaa päätöstä voidaan tarvittaessa suojella.

Pasi Virtanen / Päätoimittaja