Toiminnanjohtaja Tobias Karlsson irtisanottiin Liitto on ilmoittanut vähentävänsä henkilöstöään yhden henkilötyövuoden verran ja irtisanovansa toiminnanjohtaja Tobias Karlssonin työsuhteen. Uutinen on surullinen paitsi Tobias Karlssonin henkilökohtaisen tilanteen kannalta, myös koko suomalaisen jääpallon näkökulmasta. Se kertoo siitä, miten vakavaan taloudelliseen ja toiminnalliseen kriisiin liitto on ajautunut. Tässä kohtaa on kuitenkin syytä pohtia rauhassa, miksi näin on käynyt, mitä liitossa on tehty väärin, onko oikein irtisanoa Tobias Karlsson — ja kantaako hän nyt näkyvimmän vastuun myös muiden epäonnistumisesta. Samalla on kysyttävä, mikä on liiton puheenjohtajan ja koko liittohallituksen vastuu tilanteessa. Tässä on BandyliigaToimituksen mielipide: Tobias Karlssonin irtisanominen voi olla taloudellisesti ymmärrettävä hätätoimi, mutta se ei saa muodostua selitykseksi sille, että liiton strateginen ja taloudellinen johtaminen on epäonnistunut. Vastuu ei voi jäädä yhden palkatun toimihenkilön harteille. Julkaistuista tiedoista näkyy, että ongelma ei ole syntynyt yhdessä yössä. Liitto kertoi jo 2.4.2025, että taloustilanne on niin vakava, että “sekä liiton että lajin tulevaisuus on vaakalaudalla”. Samassa yhteydessä puheenjohtaja Antti Parviainen totesi, että kuluja on enemmän ja tuloja vähemmän, valtionavustus on pienentynyt ja sponsorien löytäminen vaikeutunut. Lisäksi kansainvälisten kisojen taloudelliset ehdot ovat muuttuneet siten, että osallistujamaat maksavat aiempaa enemmän omia majoitus- ja ruokailukulujaan. Miksi näin kävi? Ensimmäinen syy on ulkoinen: kustannusnousu, matkustamisen, majoituksen ja ruokailun kallistuminen, valtionavustusten lasku ja FIB:n muuttuneet MM-kisakustannukset. Nämä ovat todellisia ongelmia. Finbandyn omassa tiedotteessa mainitaan, että majoitus-, ruoka- ja matkakulut ovat nousseet noin 20 prosenttia ja että kaudella 2025 ohjelmassa oli viidet MM-kisat, mikä johti osaltaan kriisiin. Mutta toinen syy on sisäinen: liitto ei ole ilmeisesti ajoissa sopeuttanut toimintaansa uuteen taloudelliseen todellisuuteen. Jos vuodesta 2023 asti talous on ollut heikko, silloin hallituksen olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin selkeä priorisointi: mihin osallistutaan, mitä jätetään tekemättä, mistä hankitaan uutta rahaa, miten seurat sitoutetaan, mitä palveluita liitto pystyy realistisesti tuottamaan ja mitä ei. Kun päädytään ensin lomarahojen vaihtoon, työvelvoitteen pienentämiseen, lomautuksiin ja lopulta irtisanomiseen, se kertoo, että rakenteellista ratkaisua ei ole löytynyt ajoissa. Mitä liitossa on tehty väärin? BandyliigaToimituksen mielestä suurin virhe ei ole yksittäinen päätös, vaan kokonaisjohtamisen puute. Talous näyttää olleen liian riippuvainen valtionavustuksista, kansainvälisen toiminnan kulut ovat kasvaneet liian suuriksi suhteessa tulopohjaan, ja sponsorimyynti tai muu oma varainhankinta ei ole kasvanut vastaavasti. Lisäksi viestintä seuroille on vaikuttanut enemmän kriisiviestinnältä kuin yhteiseltä suunnitelmalta. Toinen virhe on se, että jos talouskriisi on jatkunut vuodesta 2023, niin kysymys kuuluu: missä oli hallituksen korjaava ohjelma jo vuonna 2023 tai viimeistään 2024? Julkisten tietojen perusteella kaudella 2024 budjetteja rajattiin, mutta tulos jäi silti miinukselle. Vuonna 2025 jouduttiin lomautuksiin. Tämä viittaa siihen, että reagointi on ollut liian hidasta tai liian varovaista. Kolmas virhe on se, että liitto ei ole onnistunut rakentamaan seurojen, lajiyhteisön ja kumppaneiden kanssa riittävän uskottavaa yhteistä kasvutarinaa. BandyliigaToimituksen kevätkokousjutussa 18.5.2025 mainittiin pienkeräykset, uudet yhteistyökumppanit ja kehitysryhmän perustaminen positiivisina asioina, mutta samalla todettiin talouden olevan edelleen haasteellinen. Se kertoo, että toimenpiteitä on tehty, mutta ne eivät ole olleet riittäviä tai riittävän nopeasti vaikuttavia. Oliko Tobias Karlssonin irtisanominen oikein? Tähän ei voi ulkopuolelta vastata täysin varmasti, koska emme näe liiton kirjanpitoa, henkilöstökustannuksia, työnkuvia, hallituksen pöytäkirjoja tai vaihtoehtolaskelmia. Mutta periaatteellisella tasolla BandyliigaToimituksessa pohdimme asiaa näin: Jos liitolla ei ole enää maksukykyä, henkilöstövähennys voi olla pakollinen. Mutta jos Tobias irtisanotaan siksi, että se on helpoin näkyvä säästö, vaikka kriisin juurisyyt ovat hallituksen strategisessa epäonnistumisessa, päätös on moraalisesti ongelmallinen. Toiminnanjohtaja toteuttaa hallituksen linjaa. Hän voi tehdä virheitä operatiivisessa johtamisessa, mutta hän ei yksin päätä liiton strategisesta suunnasta, kansainvälisiin kilpailuihin osallistumisesta, riskitasosta, budjetista tai siitä, miten aggressiivisesti uutta rahoitusta haetaan. Ne ovat hallituksen vastuulla. Tästä syntyy juuri se tunne, josta jo tänään on puhuttu: väärä henkilö saattaa kantaa näkyvimmän seurauksen muiden epäonnistumisesta. Tobias menettää työnsä, mutta hallitus ja puheenjohtaja voivat jatkaa puhumalla “vaikeista päätöksistä”. Se ei yksin riitä vastuunkannoksi. Mikä on puheenjohtajan vastuu asiassa? Yhdistyslain mukaan yhdistyksellä on oltava hallitus, ja hallituksen on hoidettava yhdistyksen asioita huolellisesti sekä huolehdittava siitä, että kirjanpito on lainmukainen ja varainhoito luotettavasti järjestetty. Tämä vastuu ei ole vain toiminnanjohtajalla. Se on hallituksella. Puheenjohtaja ei ole yksinvaltias, mutta hänellä on erityinen johtamisvastuu. Hän johtaa hallituksen työskentelyä, valmistelua, priorisointia ja kriisitilanteessa myös suunnan näyttämistä. Jos talous menee useamman vuoden ajan huonompaan suuntaan, puheenjohtajan pitää pystyä vastaamaan ainakin näihin kysymyksiin: BandyliigaToimitusen mielestä puheenjohtajan vastuu on tässä erittäin suuri. Ei välttämättä juridisesti yksin, mutta moraalisesti ja johtamisvastuun näkökulmasta kyllä. Jos puheenjohtaja sanoo, että “liittohallitus käyttää nyt energiansa siihen, miten työt organisoidaan jatkossa”, se on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Ensin pitäisi avoimesti kertoa, miksi tähän pisteeseen päädyttiin ja mitä hallitus itse olisi voinut tehdä toisin. Mitä olisi pitänyt tehdä? Liiton olisi pitänyt viimeistään vuoden 2023 jälkeen tehdä avoin kriisiohjelma: kansainvälisen toiminnan katto, kuukausittainen kassavirran seuranta, seuroille avoin talousraportti, erillinen varainhankintaryhmä, sponsorimyyntiin selkeät tavoitteet, kulujen priorisointi ja skenaariot siitä, mitä tapahtuu, jos valtionavustus laskee. Lisäksi olisi pitänyt rakentaa lajiyhteisölle yhteinen viesti: mitä suomalainen jääpallo haluaa olla vuonna 2030, ja miksi yritysten, kaupunkien ja harrastajien kannattaa sijoittaa siihen. Nyt vaikutelma on, että liitto on ajautunut tilanteeseen, jossa se säästää siitä mikä on helpointa leikata: henkilöstöstä. Mutta samalla operatiivinen toiminta heikkenee entisestään. Jos luottamusjohdon rooli kasvaa, kuten tiedotteessa sanotaan, herää iso kysymys: onko vapaaehtoisella luottamusjohdolla oikeasti aikaa, osaamista ja kykyä hoitaa se, mitä palkattu toiminnanjohtaja on tehnyt? Johtopäätös Tobias Karlssonin irtisanominen voi olla kassakriisin näkökulmasta ymmärrettävä, mutta se ei ole uskottava ratkaisu liiton ongelmiin. Se on oireiden hoitamista, ei taudin parantamista. Miksi liiton hallitus ja puheenjohtaja päästivät tilanteen siihen pisteeseen, että tällainen päätös nähtiin välttämättömäksi? BandyliigaToimituksen mielipide: vastuu kuuluu ensisijaisesti liittohallitukselle ja sen puheenjohtajalle. Toiminnanjohtaja voi kantaa operatiivista vastuuta, mutta strateginen, taloudellinen ja valvonnallinen vastuu on hallituksella. Jos seuraväki haluaa oikeasti uudistuksen, kevätkokouksessa pitäisi vaatia avointa talousselvitystä, hallituksen omaa itsearviointia ja konkreettista toimenpideohjelmaa — ei vain puhetta yhteishengestä. BandyliigaToimitus pohtii: 1. JatkuvuusvastuuNykyinen puheenjohtaja ja hallitus eivät voi vain nostaa käsiä pystyyn ja jättää tilannetta seuraaville. Jos heidän kaudellaan liitto on ajautunut maksukykyongelmiin, henkilöstövähennyksiin ja operatiiviseen kriisiin, heillä on velvollisuus antaa seuroille avoin selvitys siitä, miten tähän päädyttiin ja mitä tehdään seuraavaksi. Heidän pitää huolehtia, että palkat, velvoitteet, kilpailutoiminta, viestintä ja kevään päätökset hoidetaan järjestelmällisesti. Mutta tämä ei tarkoita, että heidän pitäisi automaattisesti jatkaa tehtävissään pitkälle tulevaisuuteen. 2. LuottamusvastuuKun liiton talous on ollut heikko vuodesta 2023 lähtien ja nyt päädytään irtisanomaan toiminnanjohtaja, on täysin perusteltua…