Jääpallon ja jalkapallon arvostettu erotuomari on poissa BandyliigaToimitus sai tänään suru-uutisen: Porvoolainen urheilupersoona, pitkäaikainen jääpallon ja jalkapallon pääsarjaerotuomari Raimo Kuitunen menehtyi sunnuntaina 11. lokakuuta 2026, 90 vuoden iässä. Kuitunen oli suomalaisen erotuomaritoiminnan uranuurtajia, jonka elämässä urheilu, oikeudenmukaisuus ja lämmin huumori kulkivat rinnakkain vuosikymmenestä toiseen. Raimo Kuitunen 30.12.1935–11.10.2026 Raimo Kuitunen kuului siihen urheiluihmisten sukupolveen, jolle urheilu oli paljon enemmän kuin otteluiden tuloksia, sarjataulukoita tai mestaruuksia. Se oli elämäntapa, joka vei kentille, kenttien laidoille ja katsomoihin. 1970-luvulla Kuitunen teki porvoolaista urheiluhistoriaa noustessaan ensimmäisenä porvoolaisena tuomaritehtäviin jalkapallon pääsarjassa. Lopulta hänen erotuomariuransa ulottui 12 vuoden ajalle myös jääpallon korkeimmalla sarjatasolla. Kuitunen oli mukana perustamassa Porvoon Erotuomarikerhoa vuonna 1972. Hän toimi pitkään yhdistyksen puheenjohtajana. Myös Hamarin Elo sai nauttia hänen seuratyöstään lähes kymmenen puheenjohtajavuoden ajan. Tuomariparina Fjalar ”Fjalle” Åsten. Jääpallon pääsarjassa hänen ensimmäinen ottelunsa oli vuonna 1971 pelattu Akilleksen ja HIFK kohtaaminen. Tuomariparina toimi Fjalar ”Fjalle” Åsten. Kuitunen muisteli myöhemmin HIFK otteluita tapahtumarikkaina ja tunnelmaltaan poikkeuksellisina. Tuohon aikaan jääpallossa oli vain kaksi erotuomaria, mikä teki erityisesti paitsiotilanteiden valvomisesta haastavaa. Erotuomaritehtävät veivät Kuitusta ympäri Suomea. Viimeisen kerran hän tarttui pilliin vuonna 1983 Mikkelissä järjestetyissä nuorten Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa. Kultainen pilli tunnustuksena elämäntyöstä Suomen Jääpalloliitto ja Jääpalloerotuomarien Kerho ry aloittivat vuonna 1995 Kultainen pilli -ansiomerkin myöntämisen pitkäaikaisille pääsarjaerotuomareille. Ansiomerkin edellytyksenä oli vähintään kymmenen kauden toiminta jääpallon pääsarjassa päätuomarina tai linjatuomarina. Raimo Kuitunen kuului ensimmäiseen palkittujen joukkoon. Hänen nimensä löytyy 14. lokakuuta 1995 palkittujen luettelosta yhdeksäntenä. Tunnustus oli osoitus vuosien työstä suomalaisen jääpalloerotuomaritoiminnan hyväksi. Vielä merkittävämpää oli kuitenkin se arvostus, jonka hän oli saavuttanut vuosikymmenten aikana jääpalloyhteisössä. Jääpallo oli sydämen asia Vaikka aktiivinen tuomariura päättyi vuonna 1983, Kuitusen yhteys jääpalloon ei koskaan katkennut. Porvoon Akilleksen ottelut kuuluivat hänen talviinsa lähes erottamattomasti. Vielä täyttäessään 80 vuotta joulukuussa 2015 hän kertoi, ettei edes muistanut, milloin Akilleksen jääpallo-ottelu olisi viimeksi jäänyt näkemättä. Jääpallorakkaus vei hänet myös Ruotsiin. Hän kävi seuraamassa Ruotsin jääpallon loppuottelua paikan päällä kymmeniä kertoja. Huumori säilyi läpi elämän Raimo Kuitunen tunnettiin urheilumiehenä, jolla oli tarina kerrottavanaan ja pilke silmäkulmassa. Eräässä SaFan ja Veiterän välisessä ottelussa hän toimi maalituomarina, kun katsomosta huudettiin häntä vetämään kotiinpäin. Kuitunen kertoi kysyneensä huutajalta: “Mihin päin vedän, kun isä on Porvoosta ja äiti Lappeenrannasta”. Näissä sanoissa kiteytyi paljon Kuitusen suhtautumisesta urheiluun. Ottelut saattoivat olla kiivaita ja tunteet kuumia, mutta huumorille löytyi aina tilaa. Yksi pitkä jääpalloelämä on päättynyt Raimo Kuitusen poismeno merkitsee yhden suomalaisen jääpallo- ja erotuomaritoiminnan uranuurtajan matkan päättymistä. Raimo Kuitunen jätti jälkeensä muistoja, tarinoita ja esimerkin jääpallon eteen tehdystä pyyteettömästä työstä. Jääpalloväki ympäri Suomen kunnioittaa Raimo Kuitusen muistoa, ja ottaa osaa hänen läheistensä suruun. Pasi Virtanen / päätoimittaja