1996

WP 35 kruunattiin neljännen kerran peräkkäin Suomen mestariksi. Tornion Palloveikot nousi hopealle ja Botnia-69 pronssille. Varkautelaisten neljän mestaruuden putki muodostui yhdeksi Bandyliigan historian merkittävistä valtakausista.

SM-loppuottelu Helsingissä Oulunkylän tekojääradalla 10.3.1996:
WP-35–ToPV 3–1 (3–0)
WP-35: Mihail Klimov 1, Mika Pitkänen 1, Harri Kauhanen 1.
ToPV: Marko Miinala 1.
Erotuomarit: Kaj Wallén – Timo Keltanen – Mauno Tuunainen.
Yleisöä: 2 313.

Näin lehdistö näki ottelun:
Varkaus juhlii mestaruuttaan ainakin viikon, Maalivahti Marjakaarto tilasi saunan etukäteen

WP-35–ToPV 3–1
Jääpalloliigan valtikka on tiukasti WP-35:n hyppysissä. Varkautelaiset kukistivat Helsingissä pelatussa loppuottelussa Tornion Pallo-Veikot 3–1 ja nappasivat neljännen peräkkäisen liigatittelinsä.

Taloudellisissa vaikeuksissa painiskelevan Varkauden historian 16. mestaruus ei tullut hankkijoilleen yllätyksenä, vaikka peli runkosarjassa yskähteli. WP:n ryhmä osti lauantaina Heinolan taukopaikalla kultasankaiset peililasit, joille oli käyttöä vasta finaalin jälkeen. ”Ne hankittiin siksi, että menestys ei häikäisisi”, perusteli joukkueen kippari Sami Jokinen satsauksia pokat päässään.

”On niillä toinenkin tarkoitus, mutta sitä ei kehdata julkisesti sanoa”, letkautti kamppailun avainpelaaja, Varkauden maalivahti Jari Marjakaarto ja viittasi eilen alkaneeseen juhlahumuun sekä viikon verestäviin silmiin.

”Treenasin koko kesän pirun kovaa, mutta nyt on edessä kauden rankin viikko”, Marjakaarto jatkoi. Mestareilla on tänään ohjelmassa saunailta, joka alkaa jo kello yhdeksän aamulla. Marjakaarto työskentelee osa-aikaisesti WP:n toimistossa. Hän varasi kultajuhliin saunan jo viime perjantaina.

Kamppailu ratkesi lopullisesti avausjakson päättösminuuteilla. Kokenut Varkaus ratkaisi ensi kertaa historiansa aikana loppuottelussa pelanneen Tornion kahdesta virheestä ja karkasi turvalliseen 3–0 -taukojohtoon.

Toinen jakso oli häikäisevässä kevätsäässä pelijäällä lähinnä ookailua ja odottelua. Varkaus piti oman maalinsa puhtaana lähes loppuun saakka. Marko Miinalan viisi minuuttia ennen loppua tekemä osuma oli kosmetiikkaa. Torniolla oli alussa tekopaikkansa. Runkosarjan voittajan kannalta oli ikävää, että Jari Marjakaarto pelasi kuin enkeli.

”Tämä oli kauden ehdottomasti paras esitykseni. Pelasin runkosarjassa välillä ailahdellen, kun motivaatiota romahti pudottuani maajoukkueryhmästä ja samantien todennäköisesti ensi kevään MM-kisoista”, 28-vuotias veräjänvartija totesi.

Konkurssiuhkakaan ei häirinnyt joukkuetta tippaakaan. ”Työnjako seurassa on selkeä. Me hoidimme urheilullisen puolen, muut vastaavat taloudesta ja piste”, ykkösvalmentaja Seppo Koskinen totesi. Tornio oli kauden piristäjä ja rehti joukkue, joka ei sortunut selittelyihin edes finaalitappion jälkeen. Lehtereillä enemmistö yli 2 300 katsojasta oli sitä mieltä, että Varkauden toinen maali olisi pitänyt hylätä.

”Se osui aivan varmasti valaistustaulukoihin ja muutti siitä suuntaa”, vakuutti Helsingin IFK:n valmentaja ja takavuosien maajoukkue-tykki Pekka Kurki Mika Pitkäsen yli 60 metristä ampumasta kaaripallosta.

Torniolle hopeakin oli hulppea saavutus, vaikka se runkosarjassa kaatoi Varkauden molemmilla kerroilla. Seuran paras saavutus miesten SM-tasolla oli viime kevään kymmenes sija. ”Aina ei voi voittaa”, Tornion kippari Miinala sanoi ja rutisti valmentaja Eino Keinälää. ”Ei voi”, kuului viimeksi vastaus kerran karhumaisen syleilyn.