1994

WP 35 puolusti Bandyliigan mestaruuttaan ja saavutti toisen peräkkäisen kultansa. Veiterä sijoittui hopealle ja OLS pronssille. Varkautelaiset vahvistivat nopeasti asemansa 1990-luvun puolivälin hallitsevana suomalaisena jääpallojoukkueena.

SM-loppuottelu Varkaudessa 13.3.1994:
WP-35–Veiterä 4–2 (3–1)
WP-35: Harri Kauhanen 3, Ari Holopainen 1.
Veiterä: Ilkka Perälä 1, Sergei Konakov 1.
Erotuomarit: Ilkka Tamminen – Aulis Näykki – Mikko Teppola.
Yleisöä: lähes 4 000.

Näin lehdistö näki ottelun:
Jääpallovaltikka pysyi Varkaudessa. Kolme maalia tehnyt Kauhanen surkean kentän tähtihyökkääjä Kämärillä

WP-35–Veiterä 4–2
Kehnot olot nousivat ykkösaiheeksi jääpalloilun loppuottelussa Varkaudessa, vaikka kotijoukkue WP-35 pystyi uusimaan SM-tittelinsä. Varkaus voitti finaalivastustajansa Lappeenrannan Veiterän ansaitusti 4–2 (3–1).

Tasoltaan surkean kentän kimmettelevä ykköstähti oli WP-35:n ahnas hyökkääjä Harri Kauhanen, jonka tilille merkattiin kolme täysosumaa. Vielä viikko sitten peliolot olivat ihanteelliset Kämärin kentällä. Tuolloin WP kukisti toisessa välieräottelussa OLS:n ja eteni finaaliin. Viikon jatkunut suojainen sää teki kuitenkin luontotöiden johdolla tepposet, ja eilinen kamppailu muistutti ajoittain normaalisti vauhdikkaan jääpalloilun irvikuvaa.

Jää kesti käytännössä vajaan varttitunnin. Sen jälkeen ottelu oli yhtä arpapeliä, kun kentän pinta mureni potkujen alla kuin hauras näkkileipä, ja tavallisesti taitavat luistelijat muistuttivat hetkittäin Jokereiden neljävuotiaiden jääkiekkokoulun heikoimpia horjujia.

Luistimet olivat eilen väärät varusteet. Piikkarit tai sukset runsaasti pitovoiteita pohjissaan olisivat olleet oikea ratkaisu. Jääpalloliitto olisi halunnut, että kamppailu olisi pelattu Helsingissä tai jollain muulla tekojääpaikkakunnalla. Varkaudessa syntyi kuitenkin kansanliike, ja niinpä peli vietiin runkosarjan voittaneen joukkueen kotikentälle alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Liitto tahtoi kamppailun pääkaupunkiin televisioinnin takia. Yle ei suostunut rajaamaan kalustoaan Savon sydämeen. Eilisen ottelun tason takia oli hyvä, ettei kurjuutta näytetty noin 300 000 lajifanille ympäri Suomea.

Veiterä aloitti todella ripeästi
Kamppailu ennätti vanheta vain minuutin, kun Veiterä siirtyi johtoasemaan 1–0 WP-35:n paitsioansan petettyä pahan kerran. Kolmikko Jukka Rautio, Ilkka Perälä ja Jukka Linden karkasi, ja Perälä viimeisteli osuman.

Veiterä oli altavastaaja vain muutaman minuutin. Harri Kauhanen lakaisi läheltä ja tasoitti 7. minuutilla. Kaksi minuuttia myöhemmin sama mies oli asialla ja hyödynsi Puurtilan Kisa-Pojissa ykkössarjassa hankkimaansa pesäpallokokemusta.

”Klimov antoi parikymmentä senttiä korkean syötön, ja pääsin vetämään suoraan ilmasta”, Kauhanen kuvaili toista tähtihetkeään.
Veiterän kolmannen ilonhetken aiheutti parivaljakko Ari Holopainen–Juha Järveläinen.

Oma maali masensi
Toisen jakson Veiterä aloitti jälleen väkevästi ja kavensi 3–2:een.
Vain kaksi minuuttia myöhemmin Veiterä mokasi pahasti ja sai haudata mestaruushaaveensa. Ensin Pasi Smolander antoi typerän taaksepäin syötön kehnosti liukuvalla ja muhkuraisella jäällä alakerrassa. Kauhanen pääsi väliin, ampui tulisesti, mutta Tomi Naukkarinen torjui. Pallo kimposi Tomi Lavin selästä omaan maaliin ja WP johti ratkaisevasti sekä lopullisesti 4–2.

Sen jälkeen ottelu oli pelkkää teen luotsannut Esko Tammilehto.
Taktiikka oli ainoa mahdollinen ja tuloksekas. Oikea joukkue voitti mestaruuden, joka oli WP-35:lle jo 14:s. Näin varkautelaisseura jakaa ykköstilan kaikkien aikojen maratontaulukossa Viipurin Susien kanssa. Kolmantena on Helsingin IFK.

Jääpalloilun SM-loppuottelu:
WP 35–Veiterä 4–2 (3–1)
1. Perälä (Linden) 0–1
6. Kauhanen 1–1
8. Kauhanen (Klimov) 2–1
30. Holopainen (Järveläinen) 3–1
51. Konakoff (Kaukonen) 3–2
53. Kauhanen (Baranov) 4–2.

Jäähyt: WP 35 5 ja 10 min.
Erotuomarit: Tamminen, Näykki, Teppola.

WP 35 otti SM-kultaa, Veiterä hopeaa ja OLS pronssia.