1992

Pääsarja sai uuden nimen Bandyliiga. Ensimmäiseksi Bandyliigan mestariksi kruunattiin Botnia-69, joka kukisti muut haastajansa pudotuspeleissä. WP 35 saavutti hopeaa ja OLS pronssia historiallisella nimenvaihdoskaudella.

1. SM-loppuottelu Jyväskylän tekojääradalla 11.3.1992:
WP-35–Botnia 3–4 (2–3)
WP-35: Harri Kauhanen 2, Timo Wallius 1.
Botnia: Jukka Salmivaara 2, Olli Manninen 1, oma maali 1.
Erotuomarit: Kaj Wallén – Taavi Sulander – Mauno Tuunainen.
Yleisöä:

2. SM-loppuottelu Helsingissä Oulunkylän tekojääradalla 14.3.1992:
Botnia–WP-35 9–2 (3–1)
Botnia: Juha Snellman 2, Esko Korhonen 2, Pekka Kurki 2, Jaakko Hyttinen 1, Antti Koskelo 1, Jukka Salmivaara 1.
WP-35: Lasse Laakkonen 2.
Erotuomarit: Eero Aho – Tuomo Fasta – Timo Keltanen.
Yleisöä: 1032.

Näin lehdistö näki ottelut:
Botnia on askeleen lähempänä kauden tavoitettaan — jääpalloilun Suomen mestaruutta. Helsinkiläisryhmä löi ensimmäisessä loppuottelussa WP-35:n. Kamppailu oli Varkaudelle urheilullinen ja taloudellinen tappio. Varkaus joutui pelaamaan kotiottelunsa Jyväskylän hyväkuntoisella tekojäillä, kun Varkaudesta katosi lämpöaallon myötä luonnonjää.

Varkautelaiset arvioivat, että he menettivät noin 50 000—100 000 markkaa siirron takia.
Mestaruus on katkolla ensi kerran lauantaina Oulunkylässä, ja tittelin kohtalo ratkeaa viimeistään sunnuntaina Helsingissä, kun jommallakummalla ryhmällä on vaadittavat kaksi otteluvoittoa.

Ensimmäinen finaali ei häikäissyt tasollaan. Se on ymmärrettävää, sillä panos on korkein mahdollinen ja tuolloin ei kerätä eikä jaeta tyylipisteitä. Kumpikin pelasi perin tarkkaa puolustuspeliä. Se oli odotettua, sillä runkosarjassa WP päästi vähiten (56) ja Botnia toiseksi vähiten maaleja (58).

Kamppailu ratkesi parikymmentä minuuttia ennen loppua kiusallisella tavalla. Botnian Pekka Kurki pisti pallon sivurajalta peliin. Se osui Varkauden puolustaja Sami Jokisen suojuksiin ja kimposi ohi hölmistyneen Jorma Saastamoisen.

Botnia oli hienokseltaan parempi läpi ottelun. WP kuittasi kolmesti pelin tasoihin, mutta neljännestä takaiskusta haastajat eivät toipuneet. Kamppailun hahmo oli Botnian Jukka Salmivaara. 28-vuotias atk-suunnittelija käytti kahdesti WP:n puolustuksen virheet joukkueensa hyväksi. Salmivaara teki Botnian ensimmäisen ja kolmannen osuman.

Vieraiden kolmannen maalin teki Olli Manninen melkoisen ruuhkan jälkitilanteesta. Varkauden ykköspyssy oli Harri Kauhanen, vaikka Jari Hattunen varjosti ahnetta hyökkääjää tarkasti. Kauhanen sai kaksi paikkaa ja teki kummastakin täysosuman.

Varkauden pelinrakentelu kärsi, kun Mike Sillgren pelasi oikeareisi tikattuna. Sillgren sai reiteensä välierässä oululaispelaajan luistimen. Eilen Sillgren pelasi omalla vastuullaan lääkärin lepoehdotuksesta huolimatta. Botnian alakerran ykkönen oli jälleen Esko Tammilehto, joka katkoi tukun Varkauden hyökkäyksiä ja oli ilmapalloissa itse varmuus.

”Kokonaisuutena ottelu oli hyvä finaaliksi. Loppuottelussa ei pyritä visuaalisesti kauniiseen suoritukseen, vaan voittoon”, Botnian päävalmentaja Antti Parviainen sanoi. ”Kokemattomat kaverit puristivat mailoja liikaa. Lisäksi meillä kävi todella huono munkki”, Varkauden luotsi Kyösti Vilhunen totesi.

Erotuomarikolmikko Tuunainen—Wallen—Sulander onnistui.

Salmivaara kullan arvoinen pelimies. Jukka Salmivaara saattaa olla Botnialle jälleen kullan arvoinen pelimies. Eilen 28-vuotias atk-suunnittelija viimeisteli hallitusti kaksi maalia, kun Botnia voitti Jyväskylässä ensimmäisessä SM-finaalissa Varkauden 4–3.

Salmivaara on kylmäpäinen ratkaisija, jolle sankarin viitta on tuttu tamine. Kolme vuotta sitten hän ampui jatkoajalla Botnian voittomaalin loppuottelussa Oulun Luistinseuraa vastaan. Päättyneellä kaudella hän teki Botnian historian tuhannen osuman SM-sarjassa.

”Tavallinen kamppailu” Ensimmäistä finaalia Salmivaara luonnehti melko tavalliseksi kamppailuksi. ”Varkaus puolusti varsinkin ensimmäisellä jaksolla yllättävän löysästi. Toisella heidän alakertansa ote tiivistyi”, totesi Salmivaara, joka laukoi maalinsa ensimmäisellä 45-minuuttisella.

Salmivaara haistaa maalipaikat erinomaisesti. Eilen hän vei Botnian 3–2 -johtoon kuin varkain. Olli Manninen yritti syöttää pallon Jukka Korhoselle, joka ei kuitenkaan tavoittanut sitä. Peliväline läpäisi Varkauden puolustuksen ja paikalle kiiruhtanut Salmivaara kiitti ja kuittasi.

Monilla huippupelaajilla on tietty rituaalit ennen ottelua ja taikakalunsa. Salmivaara vannoo onnellanttinsa nimeen. ”Menin naimisiin helmikuun alussa. Isäni lahjoitti meille 20 vuotta pankkiholvissa säilytetyn kultarahan, jonka hän osti 20 vuotta sitten Egyptistä”, kertoo Salmivaara, jota joukkuekaverit kutsuvat mm. Hannu Hanheksi.
-------------------------------------------------------------------

Tässä teksti kuvasta mahdollisimman tarkasti **niin kuin se on kirjoitettu**.

# Botnia varmisti Suomen mestaruutensa jo toisessa jääpallofinaalissa

### Jääpallo

## Botnia–WP-35 9–2
## Botnia mestari 2–0

Botnia-69, stadin jääpalloykkönen on nyt myös Härmän ykkönen. Varkauden Pallo-35, joka sitten vuoden 1976 taisteli ensimmäisen kerran mestaruudesta, joutui antautumaan selvin 9–2 numeroin Helsingin Oulunkylässä.

Botnian mestaruus heltisi otteluvoitoin 2–0. Jyväskylässä Botnia oli parempi maalein 4–3.

Eilisissä luvuissa ei ollut yhtään liikaa, vaikka Varkaus sinnitteli hyvin mukana vielä toisen jakson neljännellä minuutilla maalein 3–2. Botnian kaksi maalia kolmessa minuutissa pudottivat vierasjoukkueen lopullisesti polvilleen.

Botnia oli viime vuonna välierässä kantona kaskessa varkautelaisille. Ensimmäisen ottelun WP-35 voitti 4–3, mutta kärsi Helsingin Kallion radalla murskatappion numeroin 12–2.

Stadilaiset olivat nytkin selvästi parempia, mutta annetaanpa Varkauden valmentajan Kyösti Vilhusen tilittää millä alueilla Botnia oli parempi.

”Botnia oli kovempi, tasaisempi ja henkilökohtaisessa osaamisessakin se oli edellä. Mutta eipä ihme, sillä onhan joukkueessa useita maajoukkuepelaajia. Lisäksi Botnia oli ennenkaikkea kovempi. Me ikäänkuin haistelimme vielä ilmaa.”

Botnia osasi myös käyttää hyväkseen vastustajansa virheet. Kaiken lisäksi Varkauden kärkipeli oli yksinomaan Lasse Laakkosen varassa. Mika Sillgren sai tiilleen vain yhden maaliin johtaneen syötön. Harri Kauhanen, joukkueen maalitykki tällä kaudella, oli läpi ottelun täysin näkymätön.

Botnia-kapteeni Esa Määttä johti peliä mainiosti keskikentältä. Maalivahti Pasi Inoranta oli puolustuksen viimeinen lukko. Inoranta pelasti kolme-neljä todella tuhannen taalan paikkaa ja rauhoitti taatinta puolustusta.

Esko Tammilehto, Suomen kaikkien aikojen maaottelupelaaja 120 maaottelulla, johti taaimpana kenttäpelaajana mahtavasti peliä liberona ja nousi myös hyvin hyökkäyksiin. Olli Manninen onnistui tyydyttävästi pitämään pahimman varkautelaisen Lasse Laakkosen kurissa, vaikka Laakkonen pääsikin molemmat joukkueensa maalit tekemään. Botnian vasen puolustussivusta Jari Hattunen–Ari Kukkonen pääsi melko helpolla, sillä Varkauden oikea laitahyökkäys ei toiminut.

Kolmikko Esko Korhonen, Pekka Kurki, Juha Snellman oli tärkeässä osassa. Kukin teki kaksi maalia. Snellman teki joukkueensa kaksi ensimmäistä osumaa ja oli mukana joukkueen kolmannessa maalissa Varkauden Mika Pitkäsen jouduttua kaatamaan botnialaisen maalintekotilanteessa aivan maalin edessä.

Ottelun erotuomaristo päätuomari Eero Ahon johdolla oli virheetön tuomioissaan.

**VOITTO SULANDER**

*Kuvateksti:*
**Esko Korhosen (kesk.) ilme kertoo kaiken. Ensimmäisenä Botnian keskikenttämiehistä ennättää onnittelemaan täysosumasta Pekka Kurki (4).**

*Kuvateksti:*
**Esa Määttä (vas.) ja Esko Tammilehto juhlivat mestaruutta korkeimmalla korokkeella.**

---

Lähes 20 vuoden mittainen mestaruusjahti päättyi täysosumaan
Kun Botnian jääpallomestaruus sinetöityi Oulunkylässä, areenan onnellisin oli varmasti Esko Tammilehto. Mestareiden libero jahtasi miesten SM-titteliä lähes 20 vuotta, ennen kuin haave toteutui.

”Tunne oli sanoinkuvaamaton. Ensimmäinen ajatukseni oli halata Antti Parviaista (valmentaja), sillä me olemme tunteneet vaahtosammuttimen kokoisista lähtien, jos ’Paavi’ nyt koskaan on ollut sammuttimen kokoinen”, 33-vuotias Tammilehto naureskeli ja nieleskeli liikutuksen kyyneliään.

”Oon mä ollut vaahtosammuttimen kokoinen. ’Elli’ (Tammilehto) oli kolmen ja mä viiden kilon sammutin”, karhumainen Parviainen vastasi.
Tammilehdolla on takanaan mittava ja menestyksekäs jääpalloura. Eilisen jälkeen hänellä on koossa 15 kauden aikana 246 ottelua SM-sarjassa. Lisäksi hän on pelannut kaksi vuotta Ruotsin pääsarjassa ja vuoden divisioonatasolla Suomessa. Maaotteluita on tilillä 120. Jatko on hämärän peitossa.

”Tällä hetkellä en halua ajatella tulevaisuutta. Sen vuoro tulee keväämmällä”, sanoi Tammilehto, jonka liikunnanopettajan virkavapaus päättyy tänä keväänä Jyväskylässä. ”Olen viihtynyt Helsingissä ja pelaaminen maistuisi yhä, mutta...”

Selkeät roolit
Tammilehto saavutti Botniassa kaksi hopeaa peräjälkeen. Varsinkin viimekeväinen, viime minuuttien finaalitappio Oulua vastaan oli karvas ja turha.

”Nykyinen ryhmä on suomalaisista paras, missä olen pelannut”, totesi Kemin ja Jyväskylän kautta Botniaan tullut Tammilehto.
”Nykyjoukkueessa on roolijako selkiytynyt. Lisäksi joka paikalle löytyy mitat täyttävä vaihtomies.”
”Vuodet Selångerissa Ruotsissa olivat opettavaisia. Tuolloin olin pelaajana parhaimmillani ja kehityin koko ajan. Ruotsissa on laajempi taso ja olot ovat noin sata kertaa paremmat kuin Suomessa. Lisäksi länsinaapurissa liike-elämä on vahvasti mukana jääpalloilussa.”
Myös valmentaminen kiehtoo Tammilehtoa. ”Sen aika tulee ehkä myöhemmin.”

Määttä jatkaa, Parviainen miettii
Esa Määttä on Botnian pelin sielu keskikentällä. Kolmekymppinen Määttä aikoo jatkaa uraansa.
”Minulla on hyvä työpaikka ja viihdyn Helsingissä”, sanoo yritysneuvottelijana työskentelevä Määttä.

Botnian valmentaja Antti Parviaisen jatkokuviot ovat vielä selkiytymättä. 31-vuotias Parviainen työskentelee lajipäällikkönä Jääpalloliitossa, maajoukkueen päävalmentajan posti miehellä on katkolla keväällä.

”Olemme touhunneet yhdessä nyt neljä vuotta. Joukkue on kehittynyt ja tämänhetkinen ryhmä on monipuolisin, jota olen seuratasolla ohjannut”, Parviainen sanoi.

”Perhe on kasvanut ja se vaatisi enemmän aikaa. Yritän 45-minuuttisen kotimatkan aikana irrottautua henkisesti valmennushommista, mutta kyllä ne huolet liian usein seuraavat kotiin”, sanoo Lohjalla asuva Parviainen.