1989

Botnia-69 voitti seurahistoriansa ensimmäisen Suomen mestaruuden. OLS sijoittui hopealle ja HIFK pronssille. Helsinkiläisseuran nousu mestariksi toi pääsarjaan uuden voittajan ja aloitti Botnian oman menestyksekkään aikakauden.

SM-loppuottelu Helsingissä Kallion tekojääradalla 12.3.1989:
Botnia–OLS 4–4 (0–3), neljännellä jatkoajalla 5–4
Botnia: Pekka Kurki 1, Janne Hölttö 1, Juha Snellman 1, Esko Korhonen 1, Jukka Salmivaara 1.
OLS: Pasi Kalliokoski 2, Jouni Vesterinen 2.
Erotuomarit: Kari Talma – Kaj Wallén – Taavi Sulander.
Yleisöä: 2 117.

Näin lehdistö näki ottelun:
Hän on Botnian mestarijoukkueen vetäjä, ammattivalmentaja. Valmistuu aivan pian Jyväskylän liikunnan valmentajalinjalta. Ainoastaan pro gradu-tutkimus puuttuu lopullisesta päästötodistuksesta. Tutkimuksessa Antti Parviainen, 28, käsittelee kysymystä, joka liittyy tekniikkakynnyksen etsimiseen silloin, kun väsymys alkaa vaikuttaa taitojen vähenemiseen. Tuo tekniikkakynnys löytyi sunnuntaina ratkaisevassa ottelussa OLS:ää vastaan. Botnia teki toisella jatkoajalla sen maalin, jota tarvittiin.

Parviaista naurattaa. ”Noin se piti kaiketi ratkaistakin: osin onnella”, hän sanoo.
Yksi vuosi Botnian valmentajana, mestaruus kauden päättyessä. Edessä ilmeisesti aivan pian siirto maajoukkueen valmentajan tehtäviin.
Seppo Jolkkonen, porvoolainen urheilutoimittaja, jättää kuuden vuoden jälkeen tehtävät uudelle miehelle.
”Kemistä me ollaan molemmat kotoisin. Tunnen miehen hyvin”, sanoo Jolkkonen, vielä tänään maajoukkuevalmentaja, muttei enää ensi kuussa.

Antti ”Paavi” Parviainen? Miksi tuo Paavi-nimitys?
”Se on kyllä ihmejuttu. Kemissä mua on jo sanottu Paaviksi. Mä olen miettinyt sitä ja sen syntyä. Ilmeisesti se tuli siitä, että mulla ihan pienenä oli sellainen lakki, tupsuton pipo. Opettajatkin sanoi Paaviksi. Mä olen kysynyt pojiltakin sen syntyä, muttei sitä kukaan saa mieleensä. Ne sanoo vaan, että Paavi”, sanoo Parviainen.

Sunnuntaina ”Paavi” Parviainen oli yksi miehistä, jotka ”sudden death” -maalin jälkeen ryntäsivät kentälle kohti ratkaisevan maalin tehnyttä Jukka Salmivaaraa, joka odotti riemuissaan, kädet levällään, botnialaisia.

Parviaisen nimi voisi ilmeisesti juuri nyt olla vaikkapa Paavi I Pyhä, kaiken ratkaiseva.
”Heh heh”, naurattaa Parviaista.

Parviainen on oikeastaan varsin erikoinen mies tänä päivänä valmentajien joukossa. Hän ei käytä tuttuja sanoja ”kontrolloitu” tai ”kollektiivinen” tai jotain muuta epäselvää sanontaa. Hän puhuu suomea ja sanoo suomeksi sen mitä hän haluaa löytää etsimisellään tai mitä hän haluaa tehdä.

Jyväskylän muutto ja kirjoittautuminen Jyväskylän liikuntaan toivat eteen myös Jyväskylän Seudun Palloseuran valmentajan tehtävät.
JPS on ”tullilainen” seura. Sitä Parviainen valmensi ja pelasi vuosina 1983-86. Pelkästään valmentajana hän toimi vuodet 1986-88.
Kuusi-seitsemän vuotta riittää yhdessä seurassa yhdelle valmentajalle.
”Sen jälkeen on parempi jäädä pois. Ihminen rupeaa kertaamaan itseään. Sellainen ei sovi hyvälle valmentajalle”, arvelee Parviainen.

Samaa mieltä on toinen ”kemiläinen”, poisjäävä maajoukkueen ykkösvalmentaja Seppo Jolkkonen.
”Ihminen tarvitsee välillä aikaa vetääkseen edes hiukan henkeä”, sanoo Jolkkonen. Samaa mieltä on Parviainen.
”Tuo maajoukkueen valmentaminen on epäilijän paikka. Teet työtä 24 tuntia vuorokaudessa, joskus enemmänkin. Kotonakin. Aina pitäisi osata olla epäilevä, miettiä, punnita asioita”, miettii Parviainen. Silloin, kun maajoukkuevalmentaja alkaa toistaa itseään hänen pitäisi ymmärtää, että annos on siltä kerralta loppuunkäytetty. On aika siirtyä sivuun.

Jos uutta miestä ei löydy, täytyy pysytellä vielä hetki, hakea kaivattua miestä.
”Tämän miehen minä kuitenkin tunnen. Ja tunnen hyvin”, Seppo Jolkkonen toteaa.
Epäilevä Paavi? Siinäpä vasta mies suomalaisen jääpalloilun johtoon! Joka tapauksessa epäilevä Paavi oli maajoukkueen kakkosmiehenä yhden kauden, sitä ennen nuorten maajoukkueen valmentajana yhden. Molempina kausina tuli maajoukkueelle MM-hopeaa, nyt miehelle seuratasolla SM-kultaa.

Maajoukkue?
”Jaa-a...sitä on vaikeaa ennustella, mutta yrittää täytyy”, sanoo Parviainen.
Maajoukkueen heikoin kohta on tähän mennessä ollut yhteisleirien pito. ”Nyt saattaa niihinkin tulla helpotusta. Ilmeistä on, että maajoukkue kutsutaan ensi marraskuussa Budapestiin, jossa leireillään ja pelataan. Mukaan pitäisi tulla kaikkiaan kahdeksan maata”, kertoo Parviainen. Ja minkä huomattavaa: budapestiläinen elämä on tänä päivänä suomalaiselle melko halpaa.
”Näitä asioita ei vielä ole kuitenkaan ratkaistu”, huomauttaa Parviainen.

Botnia-69
SM-kultaa
Maalivahdit: Tapio Tarvainen, 30 vuotta, yo-merkonomi, Timo Niemi, 25, myyntiedustaja.
Puolustajat: Ari Kukkonen, 21, kenttämies, Jari Hattunen, 20, opiskelija, Mika Halonen, 19, opiskelija, Kaj Peltonen, 27, insinööri.
Keskikenttäpelaajat: Martti Tervo, 24, opiskelija, Pekka Kurki, 24, opiskelija, Esko Korhonen, 26, mittausteknikko, Jukka Korhonen, 21, opiskelija, Jukka Vauhkonen, 21, opiskelija, Petri Manninen, 27, ohjelmoija, Petri Laakso, 26, varastomies, Jaakko Hyttinen, 23, opiskelija.
Hyökkääjät: Iiro Järvitalo, 18, opiskelija, Janne Hiltto, 20, opiskelija, Juha Snellman, 22, opiskelija, Jukka Salmivaara, 25, ohjelmoija, Ari Hirvonen, 23, opiskelija, Jarmo Kehusmaa, 19, levyseppä, Petteri Pitkänen, 24, atk-esikäsittelijä.
Valmentaja: Antti Parviainen.

Oulun Luistinseura
SM-hopeaa
Maalivahdit: Jukka Palinsaari, 25, kuntohoitaja, Jouni Taskila, 26, kirvesmies.
Puolustajat: Kalevi Immonen, 30, postimies, Heikki Kouturi, 20, opiskelija, Sakari Puotniemi, 28, huoltomies, Marko Ruokangas, 20, opiskelija, Jan Suorsa, 20, opiskelija, Ilkka Alatalo, 33, palomies, Raimo Stenroos, 20, sähköasentaja.
Keskikenttäpelaajat: Jouko Kämäräinen, 31, palomies, Jarmo Anttila, 22, opiskelija, Tuukka Ticksöla, 19, opiskelija, Kyösti Heikkinen, 20, opiskelija, Jari Moilanen, 27, varastomies, Eero Mäntykenttä, 20, opiskelija.
Hyökkääjät: Samuli Niskanen, 21, opiskelija, Markku Niemitalo, 27, hitsaaja, Jouni Vesterinen, 24, sähköasentaja.
Valmentaja: Matti Alatalo.