1981

Porvoon Akilles saavutti historiansa ensimmäisen jääpallon Suomen mestaruuden. OLS sijoittui hopealle ja Veiterä pronssille. Porvooseen matkannut kultamitali toi uuden mestariseuran 1980-luvun alun kotimaiseen jääpalloon.

1. SM-loppuottelu Porvoossa 7.3.1981:
Akilles–OLS 5–1
Akilles: Pekka Vartiainen 3, Peter Stenberg 1, Raine Salminen 1.
OLS: Asko Eskola 1.
Erotuomarit: Kalevi Ruutu – Teuvo Ruutu.
Yleisöä: 2 063.

2. SM-loppuottelu Oulussa Raatin kentällä 8.3.1981:
OLS–Akilles 3–0 (3–0)
OLS: Asko Eskola 1, Eero Hamari 1, Esa Määttä 1.
Erotuomarit: Gunnar Hellgren – Kyösti Manninen.
Yleisöä: 730.

Näin lehdistö näki ottelut:
Porvoon Akilles on 79-vuotisen historiansa aikana nyt ensimmäistä kertaa todella tukevasti kiinni jääpalloilun Suomen mestaruudessa. Kotikentällään se riepot­teli viime vuosikymmenen parasta joukkuetta Oulun Luistinseuraa peräti 5—1 (3—1) numeroin. Toisen jakson ankaran tulituksen jälkeen numerot olisivat voineet olla suuremmatkin.

Akilles oli lauantai-iltapäivänä parempi kaikessa. Etenkin sen henkinen kantti kesti oululaisten huomattavasti nimekkäämmän joukkueen paineen.

Tämän tunnusti myös Oulun valmentaja Reijo Karppinen. ”Akilles oli nimenomaan joukkueena hyvä. Porvoolaiset luistelivat huomattavasti enemmän. Kun tähän lisätään vielä se, että pelaajamme tuhrasivat ainakin neljä varmaa paikkaa, niin ei ihme, että hävittiin. Aikaa silti luulisi, että Akilleksen mestaruus on jo selvä.”

Akilles löi OLS:n kolmannen kerran. Sitähän se ei tietenkään ole. Sunnuntaina pelattavaa toista ratkaisuottelua, joka televisioidaan klo 13, ajatellen vain Akilleksen täydellinen taktinen epäonnistuminen voi viedä mestaruuden. Kahden huippujoukkueen kohdatessa neljän maalin ero on huomattava. Tämä asiahan nähtiin selvästi MM-Habarovskissa. Ruotsi teilasi Neuvostoliiton avauskamppailussa 6—1. Se riitti. Huomattavaa on myös se, että Akilles voitti tällä kaudella jo kolmannen kerran OLS:n. Kuten tiedetään kolmas kerta jo toden sanoo. Oulussa Akilleksen voittonumerot olivat tammikuun 17 päivänä 7—5.

Jos eilisessä ottelussa Akilleksen on kiittäminen erikoisesti koko joukkuetta, niin yksi oli kuitenkin ylitse muiden.
Vuoden jääpalloilijaksi vankasti ehdolla oleva 30-vuotias Pekka Vartiainen näytti ties monennenko kerran taitonsa. Hattutemppu eli kolme maalia Oulun rutinoitua puolustusta vastaan osoittaa miehen kunnon. Akilles-kapteeni jaksoi lisäksi pelata ominaisen tyylinsä kaikkialla.

OLS:n vuotava puolustusmuuri
Akilleksen maalivahti Pertti Koponen oli kerrassaan pettämätön. Siitä huolimatta, ettei hän tällä kerralla kovaan tulitukseen kohteeksi joutunutkaan. Akilles käytti hienosti hyväkseen taktiikkaa kurittamalla nimenomaan OLS:n oikeaa puolustussiipeä. Niinpä Vartiaisen lisäksi Akilleksen vasen tukimies Christer Johansson sekä vasen laita Teijo Molander puikkelehtivat vasemmalta jatkuvasti läpi. Tätä tietä syntyivät Akilleksen 2—1, 3—1 ja 4—1 maalit.

Hyökkäyksillä tehdään maalit. Puolustamalla ne estetään.
Yhtä hyvin kuin Akilleksen hyökkäys saa kiitosta tehokkuudestaan, niin samalle tasolle voidaan nostaa porvoolaisten puolustus. Oulun Luistinseura on tänä talvena elänyt nimenomaan kolmikon Eero Hamari, Matti Alatalo, Asko Eskola varassa.

Bill Snell ehdolla vaativiin tehtäviin Nämä miehet Akilles eliminoi täysin. Ensi jakson 8 minuutin puolustushässäkässä lukuunottamatta, jolloin Hamari jätettiin vapaaksi, OLS-hyökkääjät olivat kuin kahleissa. Bill Snell todisti jälleen olevansa vahvasti ehdolla ensi talvena vaativiin tehtäviin. Lars-Erik Hieti, oikea puolustaja pysäytti Asko Eskolan kuin seinään. ”Kun Eppeä (Hamari) ja Assea (Eskola) ei päästetä luistelemaan, niin he ovat henkisesti lyötyjä”, OLS-kasvatti Pekka Vartiainen todisteli.

”Tämän me tiesimme ja näin me toimimme.” Akilles-valmentaja Raine Salminen arveli ennen ottelua sen joukkueen voittavan joka panee jo valmiiseen soppaan paremmat mausteet. Mitkä ne olivat?
”Määrätietoinen karvaaminen, joka ulottui aina OLS-toppariin ja vaaralliseen pelinrakentajaan Timo Okkoseen asti. Se oli minun tehtäväni. Myös keskikenttämme karvauspeli onnistui täydellisesti. Meillä on nyt hyvät lähtökohdat. Meidän on muistettava kuitenkin, että vaikka 5—1 on numerollisesti tällaisessa ottelussa paljon, niin paljon on vielä pelattavaa. Eräs asia on kuitenkin selvä: OLS:n on voittaakseen lähdettävä rohkeaan hyökkäykseen ja se luo taasen meille läpimenoaukkoja”, Salminen sanoi.

Peter Stenberg taituroi 2—1, OLS-peli lähti herkästi käyntiin. Palinsaaren pitkä heitto vapautti Hamarin oikealla laidalla 8 minuutilla. Hamari eteni, syötti maalin eteen. Eskola teki helposti 0—1. Mutta Akilles ei hermostunut.

Vartiaisen 14 minuutilla pamauttamasta tasoituksesta OLS-puolustus saa syyttää itseään. Ottelun upein maali nähtiin 23 minuutilla. Christer Nordgren keskitti vasemmalta maalin eteen. Peter Stenberg, voimakkaasti pelannut akilleslainen, taituroi pallon ilmasta alas ja lakaisi maalin kattoon.

Lähes samanlainen maali nähtiin 43 minuutilla. Nyt keskittäjänä oli Christer Johansson ja viimeistelijänä Salminen.
Toinen puoliaika oli alkua lukuunottamatta täydellisesti Akilleksen. OLS pelasi kahdeksan minuuttia vain yhdeksällä miehellä, mutta maalia ei syntynyt. Vasta 77 minuutilla Vartiainen onnistui. Hän luisteli väkisin vasemmalta läpi. Löi pienestä kulmasta. Pallo ponnahti Palinsaaren luistimesta maalin kattoon. Vartiainen latasi sitten huikealla sivalluksella 81 minuutilla päätösnumeroiksi 5—1.

Erotuomareiden loistava oppitunti
Ottelun erotuomaripari Kalevi Ruutu—Teuvo Ruutu antoi loistavan oppitunnin kaikille miten pitää tuomita. Ensimmäinen ulosajo, 12 sekunnin pelin jälkeen ja seuraava kymmenminuuttinen kolmen minuutin kohdalla rauhoittivat pelaajat täydellisesti. Ei edes Porvoon yläpirteissä yleisöllä ollut purnaamisen varaa. Ja se on jo jotain se.

SM-loppuottelu 1. osa
Akilles, Porvoo—Oulun Luistinseura, 5—1 (3—1)
8. Asko Eskola 0—1
14. Pekka Vartiainen 1—1
23. Peter Stenberg 2—1
43. Raine Salminen 3—1
77. Vartiainen 4—1
81. Vartiainen 5—1

Jäähyt: Akilles 1 x 10 min., OLS 3 x 10 min.
Yleisöä: 2 063.
Erotuomarit: Kalevi Ruutu — Teuvo Ruutu.
------------------------------------------------------

Ensi vuonna 80 vuotta täyttävä Porvoon Akilles sai jo vuotta aikaisemmin mieluisan syntymäpäivälahjan. Vihreäpukuinen, jo jääpalloilun runkosarjan voittanut miehistö, kruunattiin Oulun Raatin kentällä Suomen mestariksi.

Tämä oli Akilleksen historian ensimmäinen palloilulajien Suomen mestaruus. Ratkaisevassa toisessa finaaliottelussa Akilles oli kuitenkin selvästi altavastaajana. Sen korkeatasoisen vastustajan 100-vuotiaan Oulun Luistinseuran voittonumerot olivat 3—0 (3—0). Lauantainen Akilles-voitto Porvoossa tarjosi kuitenkin mestareille täysin ansaitut voittolukemat yhteismaalein 5—4.

Neljän maalin umpeenkurominen tällä tasolla on vaikeaa. Se nähtiin taas tänään. Tosin Akilles joutui varsin kovan hermopaineen alaiseksi ensimmäisen jakson 32—34 minuuteilla. Silloin Luistinseura pamautti sisään kahden minuutin aikana kolme maalia. Hyvä rutistus ei kuitenkaan riittänyt.

Mestaruuden menettämisestä OLS saa syyttää vain itseään. Oululaisten maalinedustapeli oli edellislauantaita kahta minuuttia lukuunottamatta samanlaista kuin lauantaina Porvoossa. Yleensä vaarallinen kärkikolmikko Eero Hamari—Matti Alatalo—Asko Eskola tuhlasi jälleen tuhannen taalan paikkoja. Tuhlattuihin paikkoihin kuului lisäksi Esa Määtän ohi ampuma rangaistuslyönti!

Karppisen taktinen virhe lauantaina
Mestaruuden juuret juontavat jo lauantain peliin. Akilleksen pelinkäynnistäjä Pekka Vartiainen sai silloin tehdä mitä halusi. Ja teki myös. Nimittäin tänään ratkaiseviksi yhteistuloksen kannalta muodostuneet kaksi maalia.

Miksi Reijo Karppinen asetti vasta sunnuntaina Vartiaiselle päällystakin jää varmasti kaivelemaan oululaisen mieltä pitkään. Sunnuntaina näet Kalevi Immonen eliminoi Vartiaisen täydellisesti.

Akilles hävisi ensimmäisen ottelunsa sitten joulukuun, jolloin se palasi lyötynä ja pisteittä pohjoisesta vastustajinaan Vastus ja Oulun Palloseura. Jo tämä todistaa porvoolaisten varmuuden ja ennenkaikkea tasaisuuden.

Jos tässä ottelussa haluaa etsiä jotakin heikkoa kohtaa Akilleksessa, niin se oli tehoton hyökkäystyö. OLS-maalivahti Jouni Taskila pääsi todella helpolla. Yhden käden sormiin olivat Akilleksen laukaukset lueteltavissa.

Pertti Koponen varmanäppinen
Mutta viis siitä. Keitä toisessa päässä Akilleksella oli tämä hetken Suomen paras maalivahti Pertti Koponen nappasi kaikki mahdottomatkin pallot varmasti näppiinsä. Bill Snell piti jälleen omalla vasemman puolustajan tontillaan Eero Hamarin kurissa.

Akilleksen keskikenttä Risto Tammilehto, Pekka Olli, Christer Johansson pelasi uhrautuvasti, katkoi hyvin. Sensijaan syöttötyöskentely jätti melkoisesti toivomisen varaa. Johanssonin merkityksen Akillekselle ymmärtää, kun kerron, että hänen ollessaan 10 minuutin jäähyllä, OLS teki kaksi maalia.

Kärkipelaajiston vaarallisin oli tällä kertaa vasen laita Teijo Moilanen. Kovan puolustusvarmistuksen vuoksi hän jäi kuitenkin liian monta kertaa yksin OLS-puolustuksen jalkoihin. Magnus Smedsissä ja Peter Stenbergissä, 18- ja 19-vuotiaissa nuorukaisissa, on ainesta tulevaisuuden maaottelutehtäviin.

Ottelun erotuomarit Gunnar Hellgren ja Kyösti Manninen eivät onnistuneet täysin. Risto Tammilehdon varsin ruma mailakamppi rangaistusalueen tuntumassa jäi viheltämättä.

OLS:n mainio kaksiminuuttinen
Pelin ollessa tiukimmillaan Koponen torjui Hamarin läpysyöksyn päätteeksi 22. minuutilla pallon jalallaan. Kahdeksan minuuttia myöhemmin Hamari tuhrasi jälleen maalinedustatilanteen. Mutta sitten onnistui. Hamari toi vasemmalta ja keskitti. Esi oli 1—0, Kopio OLS:n Porvoon maalista, aikaa 32 minuuttia. Minuuttia myöhemmin Määttä teki saman tempun, nyt Hamari iski pallon sisään. OLS juhli, katsomo kohisi ja peli sujui. Vain minuutin kuluttua Matti Alatalo purjehti oikealta päädystä läpi. Syötti Eskolalle, joka jatkoi Määtälle. Tämä ei erehtynyt. Mutta siihen iloinen maalijuhla loppui.

Kulmureita 22 — ei maaliakaan
Peliä oli käyty 68 minuuttia kun Alatalo nosti vapaalyönnistä Akilles-maalille. Eskola kiiruhti perään. Liian touhukkaastiko, sillä 34-vuotias maajoukkueen nestori sujautti pallon vapaasta tilanteesta ohi Koposen maalin. Vielä 80. minuutilla Hamari epäonnistui kulmurin jälkitilanteesta.

Eräästä asiasta molemmille joukkueille voidaan antaa nuuskaa. Kahdessa ottelussa tuomittiin yhteensä 22 kulmuria. Niistä ei tehty yhtään maalia.

Mestarit 1981
Maalivahdit:Pertti Koponen, 28, edustaja, Jon Imjack, 22, asentaja, Kenneth Lindholm, 17, opiskelija.
Puolustajat: Lars-Erik Hjelt, 36, ulosottopäällikkö, Bill Snell, 23, ilmoitusmyyjä, Kari Janhunen, 18, opiskelija, Carl-Anders Lindström, 18, opiskelija.
Keskikenttämiehet: Pekka Olli, 33, koneistaja, Pekka Vuorinen, 20, opiskelija, Risto Tammilehto, 31, sähkömies, Christer Johansson, 32, kuljetuspäällikkö.
Hyökkääjäpelaajat: Raine Salminen, 30, liikunnan lehtori, Teijo Moilanen, 25, kokki, Pekka Vartiainen, 30, liikkeenharjoittaja, Peter Stenberg, 19, harjoittelija, Magnus Smeds, 18, opiskelija, Christer Nordgren, 36, myyjä, Rainer Vilen, 17, työkaluhioja, Kim Nyholm, 20, maalari.

SM-loppuottelu, 2. osa
OLS — Akilles 3—0 (3—0).

Maalit:
31. min Asko Eskola (Esa Määttä) 1—0
33. min Eero Hamari (Määttä) 2—0
34. min Määttä (Eskola) 3—0

Rangaistukset: OLS 2 x 10 min ja Akilles 3 x 10 min sekä 3 x 5 min.
Erotuomarit: Gunnar Hellgren ja Kyösti Manninen.
Yleisöä: 730.

Akilles vei SM-kultaa yhteismaalein 5—4. Hopeaa OLS ja pronssi Veiterä. Neljänneksi jääpalloili Mikkelin Kampparit.