1957

Veiterä palasi Suomen mestariksi keräämällä 17 pistettä. OPS sijoittui toiseksi ja KUV kolmanneksi. Lappeenrantalaisten kolmas mestaruus vahvisti seuran aseman 1950-luvun suomalaisen jääpallon ehdottomassa kärkiryhmässä.

Mestari sarjataulukon perusteella

Näin lehdistö näki ratkaisun:
Kansallinen jääpalloilumme on nyt saatu melkein päätökseen. Mestaruuden antoi Lappeenrannan Veiterä, hopeamitalit menivät Oulun PS:lle ja pronssimitalit Käpylän UV:lle. Mestaruussarjaan nousivat karsintojen perusteella Oulun Tarmo ja Mikkelin Pallo. Mestaruussarjasta lähtevät suomensarjaan HJK ja Lappeenrannan PT. — Vain nuorten mestaruus on enää ratkaisematta, mutta siinäkin on päästy loppuotteluun saakka.

Veiterä siis kruunautui mestariksi. Se ei ollut mikään yllätys senjälkeen kun sen saaliiksi olivat joutuneet sekä Oulun PS että Käpylän UP. Veiterällä on ollut hyvä kausi. Ehkei sen peli ole loistanut ihan kirkkaimmillaan, mutta se on todellakin ollut varma otteissaan. Vain Oulun LS on pystynyt anastamaan pisteen Veiterältä. Veiterä on siis ollut tämän vuoden parhain ja varmin jääpallojoukkueemme.

Oulun PS ja Käpylä taistelivat hopeasta. Se tuli edellisen osaksi, monen mielestä ansiotta, sillä Käpylä todellakin ahdisti pohjalaisia vahvasti melkein koko eilisen ottelun ajan. Mutta kun Oulun PS osasi taktikoida sekä puolustuksessa että hyökkäyksissä niin annettakoon tunnustus sillekin hyvästä suorituksesta. Kuitenkaan ei Oulun PS taaskaan osoittanut Helsingissä parhaita taitojaan. Harvoin se sitä on tehnytkään pääkaupungissa.

Käpyläkin saanee olla tyytyväinen sijoitukseensa. Joukkue ei ole täysin luotettava. Joskus peli luistaa hyvin joskus taas vallan kehnosti. Käpylä menetti mm. pisteen HJK:lle varsin heikon esityksensä lahden.

HJK teki siis seuraa Lappeenrannan PT:lle matkalla suomensarjaan. Muuta ei ollut odotettavissakaan. Vain suuri ihme olisi HJK:n pelastanut eikä palloilussa enää ihmeitä tapahdu.

Karsintasarja päättyi antaen tuloksena n.s. hyvin suuren yllätyksen: Oulun Tarmon voiton ja nousun mestaruussarjaan. Vähimmin näin oli uskottu käyvänkin, nimenomaan Tarmon Helsingissä osoittaman vauhdikkaan ja luontevan jääpalloilun ansiosta. Nyt on Oululla kolme joukkuetta mestaruussarjassa. Vaikea tapaus ja onnen kaikkea tuottaa haittaa ohjelman laatiminen ensi vuodeksi.

Mikkeli sai taas monen ajan takaa joukkueen mestaruussarjaan. Mikkeli onkin jääpalloilun uskollisimpia aseenkantajia, jolle nousu on erinomainen palkinto. — Mutta sunnuntai-iltana kantautui juttuja, että HPS harkitsisi vastalauseen esittämistä. Toistaiseksi ei ole saatu vahvistusta puoleen tai toiseen, mutta maanantaina sekin asia selvinnee.

Ensi sunnuntaina on Oulussa katsastusottelu mm-jääpalloilua varten. Tänään, maanantaina valitaan "alustavasti" maajoukkue ja sitä vastaan asetetaan Pohjolan joukkue. Todennäköisesti tällöin ns. varamiehetkin joutuvat leikkiin mukaan. Ehkäpä Pohjolan joukkueessa.

Ja sitten helmi—maaliskuiden vaihtuessa tai niillä main Suomi, Ruotsi ja Neuvostoliitto käyvät taistelussa maailmanmestaruudesta. Jos Helsingissä on jäätä! Mahdollista on, että ottelut siirretään tarvittaessa Lappeenrantaan. Tai ehkäpä peräti Ouluun saakka, jos pakko näin määrää.

Veiterä teilasi Vaasan PS:n
Veiterä saapui tänne saadakseen mestaruusmitalit, sillä jo etukäteen uskottiin, ettei Vaasan PS:llä olisi mitään sanomista ottelussa, jossa toisena osapuolena on maan vahvin mestariehdokas. Veiterä voittikin ottelun ylivoimaisesti 7—0 (2—0) ja niin oli mestaruus selvä. Maksaneita katselijoita 878; Curt Cederberg ja Eino Järvelä hyviä erotuomareita.

Kesti kauan ennen kuin päästiin alkamaan. Kenttä oli näet heikossa kunnossa ja sitä koetettiin parantaa mikäli mahdollista. Kun sitten päästiin pelaamaankin, kesti taas aika tavalla ennen kuin Veiterä pääsi juonesta kiinni. Mutta kun ote oli tukevasti joukkueen, ei sitten Vaasan PS:llä enää ollut mitään sanomista.

Näytti siltä kuin Vaasan PS kunnioitti liiaksi kuuluisaa vastustajaansa. Ainakaan ei ollut havaittavissa entisiä taistelumieliä. Mutta toisaalta ei vaasalaisilla ollut mahdollisuuksia eikä aikaa ajatteluun. Lappeenrantalaiset näet määräsivät tahdin kokonaan ja vaasalaiset oli asetuttava puolustuskannalle. Vain ani harvoin päästiin vahvasti ahdistamaan Veiterän maalia ja sen vartijaa.

Veiterä osoittautui todellakin vankaksi joukkueeksi, joka oli yhtenäinen ja tiesi tehtävänsä. Aluksi peli oli hapuilevan hermostunutta, mutta pian se vakiintui ja sittenpähän nähtiin oivaa peliä ja varmaa työtä. Joskus Veiterän esitys oli aivan näytöstäkin.

Veiterällä oli hyvä tukilinja Raitavuo—Partanen—Ovaska. Siihen muuriin useimmat Vaasan hyökkäyksistä tyrehtyivät. Eturivin Matti Serenius ja Aarne Airaksinen saivat myöskin paljon kiitosta.

Vaasan PS:n joukkueessa kunnostautui ennen muita maalivahti Veli-Heikki Kultti, joka oli erinomainen. Eturivin Martti Järvinen nimettiin parhaaksi hyökkääjäksi.

Veiterän maaleista teki Pentti Immonen neljä, Arvo Raitavuo kaksi ja Aarne Airaksinen yhden.

Veiterän mestarijoukkue: Antti Paloheimo; Jonni Pajukari — Erkki Partanen; Jouko Taskinen — Veikko Partanen — Risto Ovaska; Aarne Airaksinen — Arvo Raitavuo — Pentti Immonen — Matti Serenius — Hannu Airaksinen.

Vaasan PS: Veli-Heikki Kultti; Jorma Ahonpää — Nils Wilen; Matti Kontturi — Roy Rintala — Wäinö Rintanen; Osmo Hannuksela — Reijo Saarinen — Jussi Kilkeri — Martti Järvinen — Erkki Tamminen.

Ottelun jälkeen jakoi Palloliiton edustajana tri Onni Koskinen apunaan Vaasan PS:n puheenjohtaja Niilo Laakso Veiterän miehistölle mestaruusmitalit.