1956

OPS voitti mestaruuden 20 pisteellä ja aloitti vahvan menestysjaksonsa. KUV saavutti hopeaa ja Veiterä pronssia. TUL:n seurojen liittyminen yhteiseen kilpailujärjestelmään teki sarjasta aiempaa yhtenäisemmän valtakunnallisen kokonaisuuden.

Mestari sarjataulukon perusteella

Näin lehdistö näki ratkaisun:
Oulun PS vei mestaruuteen
Oulun PS sai toisen jääpallomestaruutensa tänään voittamalla Veiterän 4—1 (1—1). Pääsylipun maksaneita katselijoita oli 3.242, 20 asteen pakkanen ja pureva tuuli vieroitti ainakin tuhatkunta katselijaa ottelusta.

Ottelun erotuomarina toimi Folke Nyberg. Suurpiirteinen herra, joka hyvin hallitsi tehtävänsä.

Ensimmäisellä jaksolla oli Veiterä hyvin paljon näppärämpi kuin Oulun PS kenttäpelissä, mutta tällöin oululaisten puolustus työskenteli raudan lujasti eikä suonut Veiterän eturiville laisinkaan mahdollisuuksia luoda n.s. maalinsaantitilanteita. Toisella jaksolla taas Oulun PS otti ohjakset käsissään jossain määrin ja sen peli oli niin tehokasta, että Veiterän oli antauduttava. Näin ollen oli tulos täysin oikea, vaikkakin ehkä Veiterän mielestä voitto olikin liian suuri. Ottelu alkuhermostuneisuudestaan vapauduttuaan oli hyvin nautittava, vauhdikas ja jännittävä. Vasta toisen jakson 10 minuutilla, Oulun PS:n saatua kolmannen maalinsa, näytti jännitys laukeavan oululaisten hyväksi.

Oulun PS pelasi alussa hyvin sulkeutuneesti. Puolustajat ja tukilinja erikoisesti joutuivat kovalle koetukselle, kun eturivi oli kumman jännittynyt. Toisella jaksolla oli joukkue kuin uudesti syntynyt. Tällöin nimenomaan eturivi ja sen A:t (Alatalo, Allinen, Aho) järjestivät sellaisen rynnistyksen, ettei Veiterän hyvä tukilinj a­kaan pysynyt leikissä mukana. Toisella jaksolla oli Oulun PS:n koko joukkueen pelissä selviä mestariotteita. Veiterällä ei ollut paljon sanomista. — Kullervo Muurinen maalissa oli suurenmoinen, puolustajista Erkki Hedman mainio ja tukilinjasta hallitsi topparina Pauli Heiskanen, joka oli selvästi tarkempi, valppaampi ja työteliäämpi kuin ammattiveljensä Veiterän Veikko Partanen. Eturivin parhaat olivat kiistattomasti edellämainitut A:t.

Ei Veiterä pelannut huonosti, mutta sillä oli edessään tällä kertaa liian hyvä vastustaja. Puolustus on suhteellisen hyvä, tukilinja kiistattomasti mainio, mutta eturivi on todellakin hyvin epämääräinen. Viisikko on kieltämättä hyvin teknillinen, mutta samalla se tuntuu saamattomalta ja suorastaan vetelältä, jos vastus on hiukankin peräänantamaton. Kauheaksi viaksi ilmenee hyvin heikko ampumataito. Niinpä siis suuri syy Veiterän tappioon oli eturivissä tällä kertaa. Topparina oli Veikko Partanen mainio, mutta ei noussut Pauli Heiskasen tasolle. Myöskin Aarne Raitavuo saa kauniin tunnustuksen.

Alpo Aho järjesti Oulun PS:lle 1—0 ja pari sekuntia ennen taukoa tasoitti Pentti Vartiainen. Toisen jakson 8 minuutilla Aho tekaisi 2—1 ja minuutti myöhemmin Veikko Allinen uljaalla läpisyöksyllään 3—1. Tämä maali näytti kokonaan lamaannuttavan Veiterän. Matti Kovalaisen osalle tuli järjestää lopputulokseksi 4—1.

Oulun PS: K. Muurinen; E. Hedman — V. Saariaho; T. Kautala — P. Heiskanen — V. Sohlo; M. Kovalainen — J. Turpeenniemi — S. Alatalo — V. Allinen — A. Aho.

Veiterä: A. Paloheimo; J. Pajukari — E. Partanen; A. Raitavuo — V. Partanen — R. Ovaska; P. Kekola — A. Airaksinen — P. Vartiainen — M. Serenius — H. Airaksinen.

Heti ottelun jälkeen jaettiin mestaruusmitalit Oulun PS:n miehistölle ja pronssimitalit Veiterän joukkueelle. Jaon suorittivat Leo Suurla ja Sakari Salo.