1955

Veiterä saavutti toisen Suomen mestaruutensa 16 pisteellä. OPS otti hopeaa ja WP 35 pronssia. Kolmen vahvan jääpallokeskuksen, Lappeenrannan, Oulun ja Varkauden, välinen kilpailu hallitsi aikakautta.

Mestari sarjataulukon perusteella

Näin lehdistö näki ratkaisun:
Kansallinen jääpalloilu on nyt saatu miltei päätökseensä. Voidaan sanoa, että ainakin ovat tärkeimmät tapahtumat nyt aikakirjoihin vietävät. Jäljellä jäi vain joitakin jälkiotteluja. Mm. sunnuntainen mestaruussarjasta putoamisesta, pronssitilalle ja muista onnettomuuksista. — Yllin kuluttua on ensimmäinen kansainvälinen koitoksemme, ottelumme Neuvostoliiton kanssa Helsingissä ja sitten seuraavan viikon kuluessa koetamme voimiamme sekä Norjan että Ruotsin kanssa. Lopuksi tulevat ohjelmaan muutamat ”rosvoutto-ottelut” kuten Pohjois-Suomi—Pohjois-Ruotsi, piirikunnalliset mestaruuskilpailut sekä jotkut muut. Tänä vuonna ei synny yhteenottoa TUL:n kanssa.

Valitsijaherroilla on maanantaina hyvin raskas ja edesvastuullinen tehtävä. Voitanen sanoa, etteivät herrat todellakaan ellen saaneet mitään ratkaisevaa nähdäkseen. Maajoukkue ensi sunnuntaita varten on rakennettava vain epämääräisen talven kokemuksiin perustuen. Todellakaan ei valitsijaherroilla ole edessään miellyttävät oltavat.

Lappeenrannan Veiterä vei mestaruuden. Kyllähän se oli odotettavissa, mutta tiukalla on mestaruus ollut. Veiterä on kieltämättä seuroistamme ansiokkain tänä vuonna. Joukkue on tasainen, hyvä yhdistelmä, toverihenkinen ja maltillinen. Kaikin puolin siis arvallinen Suomen jääpallomestari 1955.

Oulun PS sai tyytyä hopeaan ja pronssin vei Varkauden Pallo-35. — Olisi niin mielellään nähnyt Varkauden ottelukauden alusta lähtien loppukautisessa kunnossaan. Ehkäpä silloin olisi mestaruudesta kiistelty muualla kuin Lappeenrannassa. Mutta kieltämätön totuus on, että joukkueen on oltava kunnossa alusta loppuun saakka. Sitä ei ollut Varkauden Pallo-35, ja siitä syystä saa se olla tyytyväinen pronssiinsa.

Kouvolan UP lähti takaisin suomensarjaan. Pallosea eletti vuoden vierailun jälkeen. Kouvolan matkaseurasta ei päässyt selville. Reipas sai vielä mahdollisuuden säilymiseen, kun Veitsiluodon Vastus hävisi ”hermo-ottelunsa” kotonaan. Joko Vastus tai Reipas putoaa. Se on selvä. Tuntuu siltä kuin Vastukselle se kohtalo elinautuisi.

Mestaruussarjaan nousivat suomensarjasta Oulun LS ja Porvoon Akilles, molemmat ennenkin pääsarjassamme olleita. — Erikoisesti on onniteltava Akillesta, joka todellakin on jääpalloilun eteen tehnyt hyvin paljon uhrautuvaa työtä huonoissa olosuhteissa.

Suomensarjasta putosi Ylivuoksen Palloseura, vanha kokenut ja osia menestyksellinenkin jääpalloilun työntekijä. Valitettavaa seikka, mutta toivottavasti ei onnettomuus merkitse innon katoamista.

Suomensarjaan nousi Helsingissä Peli-Peikot. Seura on nuori, tavattoman touhukas ja ehdottomasti kehityskelpoinen. Jos johtovoimia riittää, on kaiketin menestyminen taattu seikka.

Ja sitten saamme varustautua venäläisiä jääpalloilijoita vastaanottamaan.

Lappeenrannassa ratkaisu OPS kärsi 0–2 tappion
Tänään suoritettiin täällä SM-jääpalloilun ratkaisuottelu Veiterän ja OPS:n välillä. Veiterä voitti 2—0 (1—0) vieden mestaruuden. Ottelu saatiin suorittaa verrattain hyvissä olosuhteissa. Pakkasta oli noin 8 astetta. Jää oli hiukan tahmea, haitaten pallon kulkua. Katselijoita oli uusi ennätysmäärä 6215. Erotuomarina toimi Reino Hienonen Savonlinnasta moitteetta.

Ensimmäisen puoliajan alun painosti Oulu. Puoliajan keskivaiheilla pääsi Veiterä vetoon ottaen ohjakset käsiinsä. Toisella puoliajalla oli Veiterä koko ajan hivenen painostavampi. Veiterä teki tällöin maalin, vaikka pari kolmekin maalia roikkui ilmassa.

Ottelun maalit syntyivät 22 min:lla Kekola suoraan vapaalyönnistä 1—0, ja toisen puoliajan 26 min:lla Vartiainen vapaalyönnin jälkitilanteesta 2—0.

Veiterän eturivi pelasi hyvin yhteen. Toimeenpanevana voimana oli ”pyttymies” vvh. Serenius. Hänestä eivät jääneet paljoakaan jälkeen Airaksisen veljekset ja Kekola. Tukilinja osoitti samaa varmuutta kuin tämän talven aikaisemmissakin yhteenotoissa. Tukilinjan paras oli otm. Partanen. Vasen puolustaja Halme oli varma, ja maalivahti Paloheimo piti pöm­pelinsä puhtaana.

Oulun eturivi ei saanut yhteispeliä punaista lankaa käsiinsä. Näkyvimmät olivat Aho, oikeaan laitaan siirtynyt Allinen ja Penttinen. Tukilinjan Heiskanen varmin. Sivutuet olivat kankeita. Puolustuksen lukkoon hääri Turpeenniemi. Mv. Palinsaari sai ansiosta ”pytyn” OPS:n parhaana.

Rakentavimmasta pelistä saivat niinikään ”pytyt” Veiterän Partanen ja OPS:n Allinen.