1952

WP 35 palasi jälleen mestariksi. OPS sai hopeaa ja Veiterä pronssia. Yleisen mestaruuden ratkaisu oli erittäin tasainen, sillä WP 35 kukisti Turun Pyrkivän niukasti maalein 1–0.

Näin lehdistö näki ottelun:
Kansallisessa jääpalloilussa saavutettiin eräs rajapyykki, kun Palloliitto sai mestaruussarjansa päätökseen. Varkauden Pallo vei seitsemännen mestaruutensa. Oulun PS sai jälleen tyytyä vain hopeaan. Lappeenrannassa voitti Veiterä 5—0 Hgin IFK:n anastaen siten pronssimitalit.

Oli hyvin sääli, että Helsingissä suoritettu mestaruuden loppuottelu oltiin pakotettuja pelaamaan hyvin huonoissa olosuhteissa. Ottelusta muodostui mm. kestävyyskoe, joka ei suinkaan ole jääpalloilulle eduksi. Varkauden Pallon peli oli juuri sen verran parempaa ja varmempaa kuin Oulun PS:n, että maalin voitto oli oikeutettu.

Jääpallo-ohjelmassa on vielä ottelu Suomen mestaruudesta. Se suoritetaan ensi sunnuntaina Varkaudessa, jonne TUL:n mestarijoukkue Turun Pyrkivä matkustaa. Samanaikaisesti otellaan Oulussa nuorten Suomen mestaruudesta. Palloliitto lähettää talven PS:n ja TUL Oulun TP:n. — Ensi sunnuntaina pelataan myöskin Pohjois-Suomi—Pohjois-Ruotsi, jo perinteelliseksi muodostunut kamppailu. Ottelupaikkana on Haaparanta. Ja siihen taitaa jääpallokausi päättyäkin.

Varkaus horjui lopussa
Varkauden Pallo -35 saavutti eilen kuudennen jääpallomestaruutensa voittamalla Oulun PS:n 3—2 (1—1) Eläintarhan ”juoksujäällä”. Varkaus johti 1—0 ja 3—1, esiintyi toisella ottelujaksolla, sen kahdella ensimmäisellä neljänneksellä siksi paljon parempana ”jääpalloiluna”, että 3—2-voittoa voidaan pitää aivan oikeaan osuneena ratkaisuna. Erotuomarina toimi Bertel Ahlfors täysin asialliseen tapaan. 2.263 helsinkiläistä oli lunastanut pääsylippunsa. Lukua on pidettävä tyydyttävänä.

Oli hyvä valitettava seikka, että olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin hyvät. Jää petti. Ottelun varsin varhaisessa vaiheessa jään pinta murtui estäen hiukankaan jääpalloilun melkein kokonaan. Vain laitailta saatiin synnytetyksi hyvää luistelua ja sikäli siis myöskin nautittavaa jääpalloilua. Pelialueen suurimmalla osalla tuli kysymykseen suorastaan ”juoksukestävyys ja -taito” ja niinpä siis kunnon ottelu oli pilalla. Sääliittävää totuus eilen, sillä eräitten piirteitten ja otteitten perusteella oli odotettu odottamaan hyvää kamppailua. Kansallisen jääpalloilumme huippuottelu oli hyvin suureksi osaksi onnenpeliä.

Edelläolevasta johtui, ettei eilenkään saanut jääpalloilumme kärkijoukkueista ja niiden tosiasiallisesta pelikyvystä oikeata kuvaa. Joskin tuntui siltä kuin Varkauden Pallon mestaruuskypsyys oli suurempi kuin Oulun PS:n, niin jälkimmäinen tosiaankin ajoittain osoitti sellaista ripeyttä, tarmoa ja taitoa, joka mahdollisesti kunnollisella pelialueella olisi voinut viedä Oulun ensimmäiseen mestaruuteen saakka. Ehdottomasti saman voidaan sanoa Varkauden Pallonkin esityksestä. Mutta huomioon ottamatta ei saa jättää, että Varkauden Pallolla oli onneakin enemmän kuin Oulun PS:llä.

Varkaudella tiiviimpi työ
Varkauden Pallon hyökkääjistön oikea sivusta Tukiainen—Huuponen, vasen väli Helenius, keskusmiehen Kantasen taktillinen työ toisella ottelujaksolla, toppari Nyyssönen ja ennen kaikkea maalivahti Roponen olivat ne ansiopuolet, joiden perusteella voiton voidaan pätevästi katsoa menneen oikeaan leiriin. Tietenkin muutkin joukkueen jäsenet edesauttoivat onnelliseen tulokseen, mutta olipa hyvin kipeitä kohtiakin. M.m. puolustaja Jussila ja vasen laitamies Immonen, jotka eivät näyttäneet olevan pelivireessä. Mitenkään heitä ei voi moittia sen suuremmin, mutta ote oli jotenkin höllä.

Varsin haparoivan alkutyön jälkeen Varkaus tiivistyi jonkin verran, voiden viedä tililleen puolet ensimmäisestä ottelujaksosta. Toinen oli suurimmalta osalta sen vahvasti, mutta herätti huomiota viimeisen neljänneksen epävarmuus, joka oli viedä Oulun PS:n tasoitukseen. Tällöin maalivahti Roponen oli n.s. pelastava enkeli. Kokonaisuutena oli Varkauden Pallo tiiviimpi ja taktillisempi kuin Oulun PS. — Käsitykseni mukaan parhaat tulivat edellä mainituiksi.

Oulun PS ”petti” jälleen
Ehkei nyt Oulun PS pettänyt, sillä joutuivathan se taistelemaan myöskin olosuhteita vastaan. Eivätkä olosuhteet olleet sellaiset, että ne olisivat vähääkään sopineet oululaiseen jääpallotyyliin. Oulun PS tarvitsee ehdottomasti kirkkaan jään pelilleen. Niin kauan kuin sitä oli vähääkään, silloin oululaisten peli oli todellakin nautittavaa ja vaihderikasta. Mutta rikkonaisissa olosuhteissa ei pysytty vaihdetta vaihtamaan. Lisäksi tuntui siltä kuin jonkinlainen hermostuneisuus olisi miehistöä painamassa. Toisen ottelujakson keskivaiheilla oli joukkue jo lyöty yhteen aikaan, mutta viimeisellä neljänneksellä, toisen maalin jälkeen, jolloin tasoitus oli ulottuvilla, osoitti Oulun PS yllättävää piristäytymistä. Se oli moraalinen voitto, joka on harvinainen joukkuelajissamme.

Oulun PS on voimakas ja taitava joukkue, jolle soisi niin mielellään vaikkapa mestaruuden kannustimeksi. Sen näppärät pelaajat eivät päässeet oikeuksiinsa. Tunnustus on annettava eturivin oikealle sivustalle Otsamo—Ollikainen, mutta ennen kaikkea vasemmalle laitamiehelle Suorsalle, joka loi monta oivaa maalinsaantitilaisuutta. Koko puolustuskoneistokin oli vahva, joskin varsinkin toisen ottelujakson alku- ja keskivaiheissa sijoitus- ja varmistustyö ei aina ollut läheskään murtumatonta. — Maalivahti Veromaa oli mainio. Puolustaja Turpeenniemi ja tukilinjan Kaurala sekä toppari Heiskanen kuuluivat eilen joukkueen tukipylväisiin.

Pelinvaiheista
mainittakoon, että ensimmäinen ottelujakso oli suuria piirtein tasaväkinen, ehkä vaaksan verran varkausvoittoinen. Johtomaalin teki Helenius 19 minuutin pelin jälkeen. Kolme minuuttia myöhemmin tasoitti Oulun PS:n Sohlo. Varkauden maalin edustalla oli vapaalyönti. Railakas laukaus, jonka Ropponen puolittain pelasti, mutta kun ei ketään ollut hänen apunaan, pääsi Oulun PS:n Sohlo sohaisemaan pallon maaliin. Hyvin valpas teko muuten.

Toisen ottelujakson 10 minuutilla Helenius oli jälleen ”asialla”. 2—1 Varkauden hyväksi. 25 min. Huupponen järjesti 3—1. Uskottiin jutun olevan selvän, mutta 33 minuutilla Teppo Suorsa onnistui kaventamaan 3—2:ksi. Sen jälkeen alkoi Oulun PS:n valtava tasoitusponnistus, mutta tuloksettomaksi se jäi lukuisista ja mainioista tilaisuuksista huolimatta. — Varkaus peri siis mestaruuden tuloksin 3—2.

Mestarijoukkue: E. Ropponen; V. Markkanen — Y. Jussila; P. Kettunen — M. Nyyssönen — U. Kärkkäinen; K. Tukiainen — L. Huupponen — V. Kantanen — J. Helenius — N. Immonen.

Oulun PS: P. Veromaa; J. Turpeenniemi — V. Suorsa; T. Kaurala — P. Heiskanen — R. Arvola; P. Otsamo — H. Ollikainen — T. Teivainen — V. Sohlo — T. Suorsa.