1943

Virallinen SM-kilpailu pystyttiin jälleen järjestämään ja mestaruus ratkaistiin poikkeuksellisesti cup-muodossa. WP 35 voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa, HIFK sai hopeaa eikä pronssimitalia tällä kaudella jaettu.

Mestaruus ratkaistiin cup-kilpailuna - Finaali 21.2.1943, Varkaus .

Näin lehdistö näki ottelun:
Varkauteen meni siis tämän vuoden jääpallomestaruus. Sitähän asiantuntemus sekä suurin osa yleisöä odottikin. Tiukasti piti kuitenkin IFK mestaruusmitalista kiinni, johti taukoon mentäessä 2—0, hellitti hieman 65 min. pelin jälkeen, jolloin WP-35 veti raon umpeen, näytti kokonaan antautuvan, kun WP-35 sai voittomaalin, mutta kiri lopussa jälleen suuremmoisesti. Toisen pelijakson keskivaiheilla osoitettu huomaamattomuus maksoi IFK:lle mestaruuden, sillä WP-35 voitti ottelun 3—2 (0—2). Ulkonaiset olosuhteet olivat erinomaiset, sää aurinkoinen ja pakkasta 2—3 astetta. Valitettavasti aurinko hieman häiritsi paistaen kentän pituussuunnassa, mutta toisella pelijaksolla sekin meni pilveen. Pelialue ei ollut hullumpi eikä halkeamaltaan näyttäneet pahasti pelaajia vaivaavan. Varkauden ympäristö oli kunnolla mukana, sillä noin 2000 maksanutta katselijaa reunusti kenttää.

Vauhdikas alku.
Yleisvaikutelma ei ollut oikein edullinen, päästiin myöhään oikeaan henkeen eikä oikeastaan koko aikana nähty yhdistelmärikasta jääpalloilua. Ottelun miellyttävimmästä jääpalloilusta vastasi IFK ja sekin vain ensimmäisellä pelijaksolla pystyi esittämään tavanmukaista vauhdikasta vaihtopeliään. Toinen huomattava toteamus oli, että WP-35 jaksoi sinnikkäästi paremmin kuin IFK, ja siinähän Varkauden varmin valtti olikin. Ottelu ei siis sinänsä missään suhteessa ollut korkeatasoinen. Peli luisti kankeasti eivätkä pelaajat näyttäneet intoutuvan. Toinenkin pelijakso näytti muodostuvan ensimmäisen tapaiseksi. Vielä keskivaiheilla oli peli katkonaista ja hajanaista, mutta kun Varkaus sai maalin raon auki, ottelu piristyi.

Toisalan oli katselijan kannalta onni, että WP-35 teki maaleja. Pelin juonne näet piristyi piristymistään muuttuakseen loppuvaiheessaan oikein pirteäksi sekä hauskaksi.

WP-35:n keskiytys voiton aihe.
WP-35 siis voitti mestaruuden ansaitusti erikoisesti toisen pelijakson perusteella. Joukkue on pelannut paremmin ja osaa varmasti paremmin jääpalloa, kuin mitä se eilen esitti. Tälläkin kertaa WP-35:n eturivi oli suurinpiirtein. On käsittämätöntä, ettei Viikko saa vauhtia peliinsä, vaikka siinä on vetreää voimaa ja luistelutaitoa. Edelleen ei ymmärrä, minkä ei Vepsäläistä vasemmassa laidassa käytetä hänen edellytyksiään vastaavasti. Aina kun hän sai palloa, syntyi vaarallinen tilanne, mutta valitettavasti tämä älytön vasta liian myöhään. Immonen oli Vepsäläisen ohessa joukkueen työvoima, Hilander oli tällä kertaa huomioton tehtävissään. WP-35:n tukimiehistö kohtalainen, jälleen Hilakan oivallinen joustavine mukautumisineen IFK:n oikean sivustan peliin. Suutinen vähän kankeahko alussa, mutta lopussa ansiokas, Jusilla jaksaa, mutta osoitti jälleen helppoa sekoilua ja syöttötaitoa. Puolustajista Eronen Tarkkasta parempi joka suhteessa, ja maalissa Antikainen varma, kuten aina.

IFK:n kestävyys petti.
IFK:lla oli kaikki edellytykset voittaa ja se olikin jo yhteen aikaan melko varma voittaja, mutta sitten kestävyys petti ja sen tien menivät voiton haaveet. On hauska muuten todeta, miten yksinkertaisin tavoin IFK työskenteli. Sen koko puolustuskoneisto toimi moitteettomasti joskin tavallista kovemmin. Kuuluuko Schönasten — Svanström — Karjagin ei liikoja rasittunut, vyörytyi kuin ketju kolosona, josta hyökkäävä salamannopeasti Varkauden etumiehistö kumpuun. Se oli niin yksinkertaista.

Kun toisen puoliajan alussa Varkauden viisikko yritti joitain määrin yhdistyksiin, silloin IFK:n puolustus rakoili joskus oikein pahastikin. IFK:n esitys oli jossain määrin jäykkä, joskus vain. Åbergin johdolla päästiin kauniiseen yhteispeliin. Kun sitten Åbergin voimat uupuivat, silloin myöskin sortui IFK ja ratkaisu oli IFK:lle eittämättä mitä maukkain. Yksiläisyys häipäsi ottelunsa voitokkaasti, kun kerran Varkauden koneisto ei toiminut kitkattomasti. 2—0 ei ole varma johtoasema, mutta kuitenkin niin vankka, että olisi odottanut IFK:n tapaisen kokeneen joukkueen sen pitävän loppuun saakka. Åberg oli IFK:n ja ottelun paras sekä hyödyllisin pelaaja. Leka Karjagin tukimiehistössä sekä maalivahti Lundström saivat olla suuresti tyytyväisiä päivätöihinsä.

Erotuomarina toimi J. Alho kiitettävästi. Hän oli alati tilanteen tasalla.

Pelin kulusta
mainittakoon, että ensimmäinen pelijakso oli tilanteesta köyhä. IFK hallitsi alusta loppuun, mutta kumpaakaan sen, Tilvola 5 min. myöhemmin sivaltamalla valppaasti vasemmalta tulleen pallon ohi Antikaisen.

Toisella pelijaksolla osat vaihtuivat, WP-35:n ollessa hyvin uhkaavana. 18 min. pelin jälkeen syntyi IFK:n maalin edustalla pommitus ja vihdoin onnistui Hilanderin ohjata pallo maaliin. 4 min. myöhemmin Vepsäläinen ja Immonen pelasivat kauniisti ja lopuksi Immonen ampui pallon maaliin. Tämä liikkeen peli vilkastui huomattavasti WP-35:n edelleen uhatessa. 10 min. ennen loppua tuli ratkaiseva maali. Vapaalyönnistä IFK:n maalin luona Hilander sijoitti reunaan, sai siellä pallon, syötti keskustaan ja teki maalinsa. Loppuminuutit kuluivat molemmin puolin raivoisaa vauhtia maaleitta.

WP-35 oli voittanut ottelun ja mestaruuden.