1939

HIFK puolusti mestaruuttaan onnistuneesti. Ylä-Vuoksen Palloseura saavutti hopeaa ja WP 35 pronssia. Viimeinen kokonainen kausi ennen talvisotaa päättyi helsinkiläisten kultajuhliin nopeasti muuttuvassa suomalaisessa jääpallokentässä.

Mestari lohko-/loppusarjan perusteella.

Näin lehdistö näki ratkaisut:
Eivät toteutuneet eilen jääpallon ystävien hartaat toiveet saada seurata erikoisella mielenkiinnolla odotettua mestaruusloppuottelua sen arvon mukaisissa olosuhteissa. Vielä lauantaina aamupäivällä Pallokentän jääpinta välkkyi kovana ja kauniina, mutta sitten puhkesi räntäsade, joka vesisateeksi vaihtuen jatkui vielä ottelun alkamishetkelläkin. Vähältä jo piti, etteivät Pallokentän johtomiehet eilen aamupäivällä sulkeneet kentän portteja ja ripustaneet ulkopuolelle lappua ”peruutettu”. Mutta YVPS oli kaupungissa ja ottelu pelattava — eikä jää itse asiassa niin ruopoa ollutkaan kuin sen veden kattamana luuli olevan. Pelin kuluessa se tietenkin mureeni ja vesikerroskin paksuni sateen valuessa, mutta vaaditut 90 minuuttia se joka tapauksessa jotenkuten kesti, ja niin saavutti IFK odotetun mestaruutensa odotettuakin helpommalla. Päivän suuri yllätys olikin olosuhteet huomioiden erikoisen runsaslukuinen yleisö, 2,763 maksavaa katselijaa, mikä määrä kunnollisen sään vallitessa olisi varmasti ollut vielä tuhattunta päätä suurempi.

Varkauden pronssiottelussa kotikentän joukkue voitti yhtä kivuttomasti ja vei mitalit porvoolaisten ulottuvilta.**
Karsintasarjossa Porin Kärpät yllätti voitonvarman Oulun Palloseuran ja on nyt vuorostaan varmempi mestaruussarjan ehdokas kuin OPS ennen eilistä ottelua. Jukolan Pojillakin on silti teoreettiset mahdollisuutensa korotukseen, mutta se edellyttäisi 3—0, 4—1 tai 5—2 voittoa Kärpistä ensi sunnuntaina Helsingissä. Idässä Lappeenrannan Urheilumiehet tasoitti helposti tiensä ”sarjafinaaliin” Joensuun Palloseuraa vastaan voittamalla 7—0 Mikkelin Palloilijat, jonka JoPS niisti Mikkelissä 6—1. Tiukka tulee.

Päivän muista otteluista on huomattavin ilmeisesti 3—1 voitto YVPS:stä piirinoottelussa.

Loppuottelu ei muodostunut kamppailuksi.
Mestaruusloppuottelusta odotettiin muodostuvan tiukan kamppailun varsinkin eilisen kelin vallitessa, mutta, kuten jo edellä tuli mainituksi, IFK voitti odotettuakin helpommalla. Ensimmäisellä alkupuoliskolla oli kentällä alkuminuutteja lukuunottamatta oikeastaan vain yksi yhtenäinen joukkue, jonka koneellisen herkkää toimintaa yksilöiltä irtaantumatta pelatessa koki parhaansa mukaan jarruttaa. Tauon aikana YVPS ilmeisesti vannoi pyhät valat pelastaakseen, mitä vielä pelastettavissa oli ja pyrkikin sisukkaalla touhunnallaan saamaan toisen alkupuoliskon tasaisemmaksi. IFK voitti 4—1 ja tulos vastaa hyvin voimasuhteita. Siitä, mikä tulos olisi ollut normaalijäällä, tunnuttiin oltavan eri mieltä. IFK:n voittoa ei kukaan epäillyt, mutta toiset arvioivat eron suuremmaksi, toiset pienemmäksi. Mielipide, ettei YVPS itse asiassa liene läheskään voimakkain miehistö, näyttä myös olevan yleinen, ja ken esimerkisi on nähnyt VP35:n toiminnassa sarjan viimeisimmässä ottelussa, ei hetkeäkään epäile, etteivätkö savolaiset mainioine puolustuslinjoineen olisi teettäneet IFK:lla enemmän töitä mestaruuden saamiseksi — ja tukevammalle vahalle ja vilusa YVPS:kin olisi tähdityksisiä pitänyt.

IFK on mestaruutensa ansainnut.
Oikealle joukkueelle mestaruus meni. Aloitettuaan sarjan Ruotsin kiertueensa väsyttämänä IFK on ottelu ottelulta kohentanut kuntoaan ja saanut parhaiksi loppuotteluun mennessä monien talvien yhteenhitsaanman miehistönsä niin hyvään vireeseen, että sen voittoa saattoi jo etukäteen pitää varmana. Mitään uutta tähipaitainen mestarimme ei eilen esittänyt. Se pelasi kuin ensiluokkaisen joukkueen tulee pelata yhdenkään kohdan pettämättä. Jos vanhan tavan mukaan on joitakin nimiä joukosta kiskaistava esille, niin mainittakoon liberoina ihmetyttävän vaivattomat ja oikein suoritetut pujottelut eilisellä puolustusta suosivalla kelillä, vanhan Grönlundin rauhallinen sijoittuminen ja oivalliset syötöt. Torsten Svanströmin laskelmallisen varma tukimiespeli sekä nuoren Tilvojan rohkeat hellätyyliset pallosieppaukset.

Vuoden 1939 jääpallomestarit viedään aikakirjoihin seuraavasti: Mikael Tilvoja, Paul Vasiljew, Frans Karjagin, Walter Svanström, Torsten Svanström, Leo Karjagin, Erik Åberg, Ernst Grönlund, Olof Strömsten, Odert Forstedt ja Hans Byman. Maalivahdin mitall annetaan kuitenkin useammassa ottelussa mukana olleelle Birger Söderbergille Tilvojan saadessa seuraavan erikoisen muistopokaalin hyvästä pelistään.

YVPS vielä liian nuori ja kokematon.
YVPS:n esitys eilen oli pettymys kaiken sen kohun jälkeen, jota joukkueen lohkovoitto on lehtien palstoilla viikon verran ylläpitänyt. Eilisen pelin perusteella olisi kuitenkin asiatonta langettaa mitään lopullista arviota tästä talven suurimmasta yllätysjoukkueesta, sillä vetinen kenttä ja ensi-esiintyminen pääkaupungissa edellä-kerrotunlaisen mainostuksen painamana olisi vienyt taitelulta kokeneemmankin miehistön. YVPS on vielä liian nuori joukkue ja omaa liian vähän peitottomuutta ollakseen jo ennakolta varma siitä, että peli tulee luistamaan. Se pelaa nuorekkaalla innolla, osaa höystää peliään kovuudella ja liiaksi kielletyillä tempuillakin ja ennen kaikkea taistelee hyvin, mutta taktillisesti sen on vielä opittava paljon. Hyökkäyspelin tosin tarvitsevat etupäässä veijarimaiset, mutta puolustus, varsinkin tukimieslinja pettivät pahoin. Joukkueen ylivoimaisesti tehokkain pelaajan oli Erkki Kariluoma, joka raatoi uhrautuvaisesti ja sitkeästi alusta loppuun saakka. Saamatta kunnollisia syöttöjä takapäin hän ryhtyi itse noutamaan palloa aivan puolustuslinjoiltakin ja tuli siten pelanneeksi liiaksi oman ketjunsa selkäpuolella. Paljon puhutun piiskuisen Lindroosin peli oli eilisellä kentällä jo ennakolta tuomittu epäonnistumaan, mutta syytä ei ole epäillä pojan kykyjä kirkkaalla jäällä. Keskusmies ja laitahyökkääjät eivät kyenneet vapautumaan vastapuolen vartijoistaan. Tukimieslinjassa on Toiviaista ja Rannetta ehdotettu idän joukkueisiin — miksi? Kumpikin on luokkaa huonompi kuin esimerkiksi Varkauden vastaavat miehet. Toiviainen pelasi suorastaan huolimattomasti tilanteellen ja heittellen mailaansa tämän tästä. Alussa hän pyrki ”hoitelemaan” vain Strömsteniä, mutta luopui tästä ja alkoi sitten seurata ympäri kenttää Turunen oli liiankin mallikas ja samalla tehokkain. Puolustajista vanha tuttavamme ”Jösö” Berg oli selvästi parempi ja pelasikin kaikella kunnialla entisen kovuutensa omaten. Holtari maalissa paransi loppua kohti.

Eilisestä suuresta tappiosta YVPS älköön silti lannistuko, sillä hopeamitalitkin ovat jo enemmän kuin riittävä saavutus ensikertalaiselle. Ensi talvena tämä pirteä joukkue on vuotta vanhempi ja silloin sopii jo yrittää astua porrasta korkeammalle!

Pelin vaiheet
olivat pääpiirteissään seuraavat: IFK alkoi hyökkäillä oikeaa siipeään käyttäen ja hiljattain tämän tästä vastustajansa maalia. Sillä oli pari kolme miltei paukkuakin tilaisuuttakin, mutta ne jätettiin käyttämättä liiallisessa kaunistuksessa. Lopulta Åberg 25 minuutin kohdalla päätti avata seuransa maalitilin, otti pallon ja pujotteli keskustaan, josta laukaisi kaukaa Holtarin sormien lomitse verkkoon. 1—0. Kariluoma koetti heti tasoittaa terävällä kaukolaukauksella, mutta Tilvoja nyrkkeili säkeet ja torjui nopealla heittäytymisellä. 28 minuutin vaiheilla Åberg tekaisi jälleen oma-aloitteisen maalin nurkkaan jäältä pitkän rumauttamalla. 2—0. Hetkistä myöhemmin Åberg toi pallon aivan luukulle ja syötti, mutta Strömsten sutaisi pallon ohi. Tilvojan komea pelastus ruuhkasta oli sitten ainoa huomattavampi tapaus ennen taukoa.

Kun peliä oli ehditty käydä 3 minuuttia, yltyi Strömsten pujottelemaan kaukaa ja pääsi kuin pääsikin ampumatilanteeseen, minkä seurauksena pallo tapasi kattoverkossa. 3—0.

Kolme minuuttia myöhemmin YVPS sai kavennusmaalinsa. Tuomainen ampui laidalta, mutta Tilvoja torjui luistimella, jolloin pallo ponnahti Kariluoman ulottuville: 3—1. YVPS painosti nyt hetkisen, mutta IFK pääsi kohta jälleen tilanteen herraksi. 21 min. vaiheilla Ranne erehtyi puolustuksessa syöttämään suoraan Forstedtille ja tämä oli kärkkäänä sivaltamaan pallon maaliin, 4—1. Hetkistä myöhemmin Forstedt loukkasi kätensä ja vaihtoi paikkaa Åbergin kanssa. Lopputulos ei kuitenkaan enää muuttunut.

Kulmurit 5—2 IFK:n hyväksi.

Esko Pekonen oli erotuomarina erinomainen ja tavallista päättäväisempi tuomioissaan.

Mitä ottelusta sanottiin:
- P. Lindholm, IFK:n jääpalloilijoita: Kun oma sijoittuu miehet oikealle paikoille ja miehet puolestaan tuntevat joukkuepelin, niin voitto on varma.

- A. Vukola, YVPS:n puheenjohtaja: Ottelu oli meiltä oiva oppitunti. IFK on joukkue, joka hallitsee jääpallopelin. Yllätys 3:o 1 oli yleisömäärä ain runsaasta vesisateesta ja yllätys 2:o Åbergin erinomainen peli.

- T. Svanström, IFK:n kapteeni: Ei YVPS minulle mikään pettymys ollut. Kariluoma on yhtä hyvä kuin muittenkin ja hyvin Lindrooskin pelasi, vaikka sitä ei ehkä kentän sivulta niinkään huomannut. Häntä oli vaikea pidellä.

- E. Kariluoma, YVPS:n kapteeni: Olisimme olleet parempi jää, siinä helsinkiläiset olisivat saaneet meistä paremman kuvan. Keskushyökkääminen on tottunut pelaamaan kevyin vipparsyötöin ja sillä ei nyt tietenkään tullut yhtään mitään. Pystysen Svanströmin ja Frade Karjagin otot poikittain, joitten kanssa ei myöskään liiaksi leikitellä.