1937

HJK palasi Suomen mestariksi. HIFK saavutti hopeaa ja Sudet pronssia. Mestaruuskilpailu oli siirtynyt lohkomuotoiseen järjestelmään, jossa alueellisten sarjojen parhaat kohtasivat lopulta ratkaisemassa valtakunnalliset mitalisijat.

Mestari lohko-/loppusarjan perusteella.

Näin lehdistö näki kauden viimeisen ottelun:
21:n kulmurin ottelun voitti HJK tuloksella 3-2 (0-1).
”Alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo”, voi HJK hyvällä syyllä sanoa eilisen mestaruussarjaottelunsa jälkeen. Kolmessa ensimmäisessä jääpallo-ottelussaan, jotka se suoritti HIFK:n kanssa, tuli nim. päihin rutkasti. Neljännessä HIFK:n kanssa suorittamassaan yhteenotossa pystyi HJK jo tasapeliin, ja eilen se kruunasi sitkeän aherruksensa komealla tavalla. ”Klubi” anasti vuoden 1937 jääpallomestaruuden!

Tinkassa oli siis HJK:n mestaruus,
mutta sanottakoon mitä tahansa, niin allekirjoittanut on ainakin sitä mieltä, että mestaruus meni tänä talvena oikealle joukkueelle. Tosin HJK ei ole esittänyt mitään silmiinhivelevää yhteispeliä niin eiliseen kuin aikaisemmissakaan mestaruussarjaotteluissaan, mutta kun joukkue näyttää kaikessa ”karkeudessaan” omaavan keskittymisen vaikean taidon aina pelin kriittisimpänä ajankohtana, annettakoon sille täysi tunnustus viidennestä jääpallomestaruudestaan, sillä harvassa ovat meillä ne jääpallojoukkueet, jotka jokaisessa ottelussaan yrittävät toisella puoliajalla niin voitontahtoisesti kuin klubilaiset. Eilen saatiin tästä HJK:n ainutlaatuisesta venyväisyydestä hyvä todistus, sillä oltuaan ensimmäisen aikapuoliskon ”kynnen alla” ja sen lisäksi vielä häviöllä 0—1 se ryhtyi toisella puoliajalla kuitenkin sisukkaaseen rynnistykseen. Saatuaan hyvien yrityksien jälkeen puolen tunnin paikkeilla iskun tilaisuuden keskitti se kaiken henkisen ja fyysillisen voimansa vastustajansa yllättämiseksi.

Minuutin sisällä rynnottiin HIFK:n rysään kaksi palloa!
IFK ei osannut varmaan tämän tapaista yllätystä odottaa ja niinpä sen peli menikin pahemman kerran rikki. Jos IFK olisi jaksanut säilyttää päänsä kylmänä ja jatkanut samanlaista yhdistelmäpeliä kuin esim. ensimmäisellä aikapuoliskolla, ei olisi ollut lainkaan varmaa, olisiko HJK anastanut ”mestarimetkut”. Tähtirintaiset erehtyivät kuitenkin silmittömään hyökkäyspeliin, missä kovuudelle annettiin suurempi arvo kuin teknillisille ja taktillisille hienouksille. Ei ollut näin ollen mikään ihme, että lyötävästä tuli lyöjä, t.s. HJK anasti IFK:lta henkisen yliotteen.

Peli ei sinänsä ollut mikään kaunis nähtävyys,
sillä kumpikin puoli tunsi toistensa aivoitukset siksi tarkoin, että mies ”otettiin” kuin aavistamalla. Kuten edellä tulimme jo maininneeksi, esitti IFK ensimmäisellä puoliajalla päivän parasta yhteispeliä, mutta kun sekään ei kohonnut tällä kertaa erikoisemmalle tasolle, oli selvää, ettei katsomolla ollut juuri hurraamisen aihetta. Kun toisella puoliajalla peliin tuli kuitenkin HJK:n tasoitusmaalin jälkeen aimo annos vauhtia ja kovuutta lisää, alkoi yleisökin lämmetä. Varsinkin HJK:n tähdikkäästi esiintyvä huutokuoro näytti antavan pelaajilleen entistä enemmän taisteluintoa. Maalitilanteet vaihtelivat puolelta toiselle nopeassa tahdissa. Yleisen innostuksenpuuskassa nähtiin silloin tällöin jo mukiinmeneviä yhteispelivälähdyksiäkin, mutta kun HJK oli saanut yllättävästi kahden maalin etumatkan, muodostui peli armottomaksi asemataisteluksi, missä armoa ei annettu eikä pyydettykään. Erotuomari Matti Aallolla oli tiukat paikat saadakseen pelin säännönmukaisemmin uomiinsa. Ennenkuin hän tässä tehtävässään pääsi toivottuun tulokseen, oli kentältä poistettava kaksi pelaajaa pakolliselle jäähylle. Aivan loppuminuuteilla yritti IFK kaikkensa pelin tasoittamiseksi. Siihen sillä olikin hyvät mahdollisuudet saadessaan tarpeettomasta vapaalyöntitilanteesta kavennusmaalin. Mutta HJK piti varansa. Se vetäytyi puolustuskannalle ja piti IFK:n eturivin lisätyin puolustusvoimin hyvin kurissa.

Voittaneen joukkueen miehiä arvosteltaessa
kiintyi päähuomio luonnollisesti joukkueen eturiviin. Sanottakoon heti kärkeen ettei valkopaitainen yhteispeli ottanut luistaakseen. Varsinkin ensimmäisellä aikapuoliskolla oli yhteispeli kaavoihinsa kangistunutta, mielikuvituksetonta keskikenttäsählyä. Miehet pitivät palloa tavallisesti liian kauan hallussaan. ”Kuolleen alueen” yliheittäminen pallon kanssa ei niin ollen ollut muuta kuin haudan kaivamista omalle eturiville. Jos tällä luovaaamisella oli kuitenkin se tarkoitus, että lopussa yriteltäisiin tehdä joku äkkihyökkäys, niin heikoissa kantimissa olivat sittenkin klubilaisten hyökkäyssuunnitelmat, sillä valkopaitaisten olisi pitänyt muistaa, että vastustaja tunsi heidät kuin omat sormensa. Tuloksikkainta työtä teki viisikkossa — toisella puoliajalla — Kurre Veckström, joka muisti näköjään parhaiten, että syöttöpeli on se, mikä elättää. Seppola hääräsi tapansa mukaan suurella säteellä, mutta piti useasti liian kauan palloa hallussaan. Ilahduttavaa ripeyttä osoitti Kilu Alakari oikealla sivustalla. Hän sai toisella puoliajalla herkullisia haarukkapalloja, mutta ei ehtinyt kuitenkaan loppujen lopuksi antaa niille tarkkoja osoitteita, kun ei muistanut, että vastassaoleva puolustaja Nyström on vasenkätinen. Nyt yritti Alakari säännöllisesti livahtaa ”väärältä” puolelta Nyströmin ohi ja epäonnistui luonnollisesti niissä yrityksissään. Tukimieslinjassa ei Pentti Valio ollut maaseutulevireessä. Kun pelin jälkeen saimme kuulla, että pojan toisessa kädessä oli tehty verenmyrkytyksen takia leikkaus, käsitimme hänen epätarkat ja ”varmat lyöntinsä”. Laitatukimiehet Puro ja Lehtonen hoitivat hyvin leiviskänsä, samoin maalivahti Risto Rinne. Puolustajat taklasivat lujaa, mutta olivat jäykähköjä liikkeissään.

IFK:n kuntokäyrä osoitti jo viimeottelussa arveluttavia laskemisen merkkejä.
Eilen nähtiin selvästi, ettei joukkue enää ollut parhaassa pelivireessään. Tosin se pelasi joukkueena paremmin kuin HJK, mutta siltä puuttui se ”jokin”, jota tässä tapauksessa pelihimoksi voidaan kutsua. Tähtirintaiset yltyivät kylliksi häviölle jouduttuaan tuimaan rynnistykseen, mutta tiessä touhussa unohdettiin, ettei jääpalloilussa saavuteta voittoa jonkun yksilön vaan joukkueen voimalla. Eturivin käyntiinpanovina voimina esiintyivät välihyökkääjät Grönlund ja Forstedt. Ensiksimainittu oli viisikon tehokkain mies. Forstedt erehtyi vahvimman turhan päiten konkurentti-Seppolaa. Byman teki vasemmalla sivustalla hyviä syöksyjä. Tukimiehistö oli joukkueen selkäranka. Se pelasi lujasti, mutta oli liian puolustusluontoinen. Nuorempi Svanström taaemmassa puolustuksessa herätti huomiota hyvällä ilmapalloillaan. Pelle Lindholm teki maalissa mitä tehtävissä oli.

Pelin kulusta
mainittakoon, että aivan alkuminuuteilla oli Vuoriolla mainio tilaisuus maalintekoon päästessään vastustajiensa puolustajista eroon, mutta hermot pettivät viime tingassa. Hän yritti kanuunalaukausta sen sijaan, että olisi nokannut pallon jäälle heittäytyneen Lindholmin yli. Nyt pallo osui Pellen vartaloon. 6 min. kohdalla oli Forstedt—Strömsten-hyökkäys vaarallisen näköinen. Rinne nappasi pallon viime tingassa. 16 min. Seppola pääsi karkuun ja laukaisi. Nyström torjui laukauksen luistimellaan. Sitten seurasi joukko tuloksettomia kulmureita. 26 min. kohdalla sai Strömsten kuitenkin täysosuman. Hän löi pallon kulmurista Rinteen vartioimaan rysään. IFK johti 1—0. Jälleen kulmureita ja pikku tukkukaupalla. (Ottelussa oli IFK:lla 17, HJK:lla 4 kulmuria!) Kun toista puoliaikaa oli pelattu 5 min., pääsi Forstedt ampumaan lujaa, mutta Rinne otti. 13 min. paikkeilla ampui Alakari kahdentoista metrin päästä. Pellen näpit pitivät. 15 min. kohdalla purjehti Seppola oikean laitaan, mistä löi lujan vinkkelipallon. Pallo osui puolustaja Nyströmin luistimeen ja ponnahti siitä sisään. Peli oli tasan 1—1. 20 minuutin paikkeilla oli Veckströmillä ja Bymanilla tilaisuus laukaista, mutta niin Lindholm kuin Rinnekin olivat varuillaan. 30 min. kohdalla pääsi Vuorio tunkeutumaan maalialueelle, mistä tuikkasi pallon suoraan ilmajatkosta sisään. HJK johti 2—1. Kohta alotuksen jälkeen pääsi Veckström muuttamaan numerot 3—1:ksi. Peli kuumeni lujasti, mutta lisää maaleja ei vain näyttänyt syntyvän. 41 minuutin kohdalla sai IFK tarpeettoman vapaalyönnin aivan HJK:n rysän lähettyvillä. Strömsten laukaisi pallon vastustamattomasti sisään. Peli oli 3—2 ja edellämainitut numerot jäivät myös lopullisiksi.

Pilliä puhalsi onnistuneesti **Matti Aalto.**

Kera