1934

HIFK palasi Suomen mestariksi yli kahden vuosikymmenen odotuksen jälkeen. Seitsemän pistettä riitti sarjavoittoon. ViPS saavutti hopeaa ja Sudet pronssia, mikä katkaisi Susien kahden mestaruuden jakson.

Mestari sarjataulukon perusteella

Näin lehdistö näki ratkaisut:
Ylimääräinen loppuottelu Suomen jääpallomestaruudesta Pallokentällä eilen päättyi IFK:n voittoon 3—2, puoliaika 1—1. Voittomaalinsa saavutti IFK 1½ min. ennen peliajan loppua pallon luiskahtaessa ViPS:n verkkoon sen oman miehen mailasta suuntaa muutettuaan.

Ottelusta muodostui vauhdikkain ja rajuin, mitä tänä talvena on pääkaupungissa nähty. Huomasi selvästi, että molemmin puolin oli päätetty ottaa voitto keinoilla millä tahansa. Heti alkuvihellyksestä oli täysi vauhti päällä, ja kuta pidemmälle peli sujui, sitä tuimemmaksi kävi tahti. Vapaalyöntejä oli tuomittava aivan tämän tästä liian kovakouraisista otteista ja toisinaan muistuttikin pelialue enemmän nuijasodan aikaista taistelutannerta kuin jääpallokenttää. Kansa Tivolin kallioilta innostui suoraan huutoon, miehet olivat pallon kimpussa yhtenä rykelmänä ja katkenneiden sauvojen kappaleet lentelivät ruuhkautumista kuin pilkkeet kellarin luukusta. Kamppailu oli alusta loppuun hermoja kuluttavan kireä ja näyttikin jo siltä kuin se olisi molemminpuoliseksi tyydytykseksi päättynyt tasan, kunnes sitten aivan viime tingassa sai yllämainitun tragillisen ratkaisunsa. Ellei tätä pelin viidettä täysosumaa olisi syntynyt, olisi päivän ottelusta varmaankin annettu jälkiarvostelu, että peli päättyi tasan, mutta ViPS oli silti hivenen lähempänä voittoa. Koko ensi puoliaika oli merkittävä suurin piirtein viipurilaisten tilille ja vielä melkoisen osa toistakin. Vaikkakaan emme tahdo tällä väheksyä IFK:n saavutusta ja mestaruutta, minkä se sarjan ehdottomasti tasaisimpana ja varmimpana joukkueena kyllä on kypsä vastaanottamaan, niin olisi silti toivonut tasatulosta eiliselle yhteenotolle ja sen kautta uutta kamppailua, jossa tittelistä oltaisiin uudemman kerran oteltu ja tällöin matalamman hermopaineen vallitessa.

Joka tapauksessa tähtirintaista joukkuetta on onniteltava
viidennestä jääpallomestaruudestaan, joka nyt vasta monien vuosien epäonnistumisien jälkeen tuli palkkioksi 21 vuoden väliajan jälkeen. Kun samalla muistaa, että seuralla on nimissään mestaruus myös viime jalkapallokaudelta ja palkintokokoelmissaan yleisurheilun seuramestaruuden merkki, »Kalevan malja», on IFK tunnustettava maamme voimakkaimmaksi urheiluseuraksi tällä hetkellä. Mestaruuden ano IFK:lle mielellään jo siitäkin syystä, että sillä on vuodesta toiseen ollut remmissä joukko sellaisia jääpalloilun veteraaneja, jotka uskollisesta palveluksestaan ovat tosiaan palkkioksi mitalinsa ansainneet ennen kuin he paikkansa nuoremmille jättävät.

IFK:n mestaruusjoukkueen paras mies eilen oli »Udda» Forsstedt, joka ei hetkeksikään menettänyt uskoaan, vaan raatoi uupumattomalla innolla alusta loppuun, pannen Erkkuli Grönlundin kanssa vastahyökkäilyyn hyökkäystoiminnan väkisinkin käyntiin. Olkoon, että hän hieman seilailikin, niin joka tapauksessa on IFK:n voitossa Uddalla suuri ansionsa ilman viimeistä maaliakin. Olle Strömsten keskellä oli kumman avuton — kovan vauhdin vuoksiko poissa pelistä? — eikä pystynyt sanottavammin avustamaan enempää ketjun kuin keskustukimiestäkään työskentelyä. Laitamiehet Sundqvist ja Malmgren tekivät sen, mitä heiltä odotettiinkin, ensimainittu sitäpaitsi yhden maalin. Tukimiehistössä oli F. Karjagin liian väkivaltainen, mistä syystä joutui välillä pömpelin pieleenkin. Swanström pelasi koko ajan aivan alhaalla ikäänkuin kolmantena puolustajana ja jätti eturivin oman onnensa nojaan. L. Karjagin oli tasainen. Puolustajaveteraanit Nyström ja Lönnberg eivät klikanneet varovaisessa pelissään, kuten oli osaltaan odotettu, eikä sovi moittia Pelle Lindholmiakaan tolppien välissä.

ViPS ilmestyi kentälle suosikkina, mutta sai jättää sen lyötynä huolimatta siitä, että sinipaitaisilla oli kaikki edellytykset voittoon. Suurimmaksi osaksi omaa silmittömyyttään, jos nyt niin rohkenen sanoa, saa seura tappiostaan kiittää. Varsinkin teki tähän syntiin itsensä syypääksi puolustajapari, joka huiski palloa milloin, mistä ja minne vain, monesti aivan ulossyöksyneen maalivahdin kynsistäkin. Moneen otteeseen sai viipurilaisten kannattajajoukko sydän kurkussa pelätä, että pallo näiden manöövereiden kautta siirtyisi omaan maaliin. Ja niinpä sitten lopulta kävikin, vaikkakaan ei aivan siten kuin oli odotettu. Lujin kohta joukkuetta oli tukimiehistö, jossa Lagerström nyt otti jälleen tunnetun tapansa, aivan toisin kuin perjantaina Porvoossa. Berg, jonka mailla on oleva ikuinen murheenkeskus seuran historiassa, avusti Meskasen kanssa Lakea hyvin. Eturivissä oli Wahl positiivisin yllätys lyöden eilen Strömstenin laudalta kiistämättömästi. Purhonen taas, joka johti B-joukkueemme ketjua Tukholmassa, oli välihyökkääjänä pelaten epätarkkoine syöttöineen ja viivästelyineen joukkueensa heikoin mies. Kirsi oli innokkaampi kuin moneen aikaan. Lamppu sai ensi puoliskon Purhosen vieressä olla aivan toimettomana eikä hän loppuajallakaan liikoja palloja saanut. Pelosta muistutti sitä vastoin pallon useammin, mutta olisi Lamppu varmaankin ollut vaarallisempi. Westlin pelasi varmoin ottein, vaikkakin toinen maali olisi ehkä ollut estettävissä.

ViPS hallitsi ensimmäisen puoliajan.
Pelin ensimmäisen maalin sai ViPS jo 4 min. kuluttua. Lake Karjagin kohotti mailansa liian korkealle oman maalin edustalla, Viinoksa tuomitsi vapaalyönnin, ja Wahl veti sen esteettömästi verkkoon. Tasoituksen painostavat yhä, mutta sitä huolimatta tasoittaa IFK 5 min. myöhemmin. Berg löi maalin Forsstedtin kourasta, mistä seurasi vapaalyönti IFK:lle. Strömsten järjesti kulmalyönnin, yritti uudelleen, mutta pallo päälautui takaisin kentälle. Sundqvist sai sen ulottuvilleen ja onnistui läheltä lyömään ohi Westlinin. Peli jatkui liukuvahteena ja kovana ja vapaalyöntejä tuomitaan vähän väliä vuoroon kummankin joukkueen hyväksi. ViPS on yhä johtavampi lähenemällä vasemmalla sivellään Lindholmin maalia tämän tästä. IFK:n hyökkäystoiminta ei pääse lainkaan vauhtiin ja supistuukin vain Forsstedtin yrityksiin. ViPS:llä on tilaisuuksia johtomaalin saamiseen, mutta niitä ei onnistuta käyttämään hyväksi. Kulmalyöntejä on ensimmäisellä puoliajalla IFK:lla 3 ja ViPS:llä 2.

IFK ottaa lopulla tahtipuikon käsiinsä.
Vielä toisen puoliajan alussa oli todettavissa sinipaitaista painostusta. 12 min. kohdalla on Purhonen pääsemässä läpi, kun F. Karjagin takapäin järjestää hänet nurin. ViPS saa vapaalyönnin ja Karjagin käskyn poistua kentältä. Vapaalyönnistä seuraa kulmalyönti, minkä jälkeisestä ruuhkasta Wahl saa hankittua joukkueelleen jälleen johdon. IFK huomasi tilanteen vakavuuden ja kohotti peliään ratkaisevasti, vaikka tulossa olikin nyt vain 10 miestä. 16 min. kohdalla onni peli tasan. Forsstedt vie pallon alas ja syöttää keskelle, mistä Strömsten lakaisee läheltä sisään. Peli kovenee yhä ja jännitys kohoaa niin kentällä kuin katsomossakin. IFK johtaa vuorostaan ottelua, mutta ei saa syntymään maalia. Omegatasulu osoittaa jo määrähetken täyttymistä ja

yleisö on tuudittautunut tasatulokseen,
kun Forsstedt 43½ min. kohdalla tappaa palloineen ampumamatkan päähän ja sivaltaa puolustusmuurin lävitse kohti Westliniä. Tämä asettuu koppamaan ilmakuulaisen, mutta Berg pistää yllättäen sauvansa väliin, ja pallo muuttaakin suuntaa kokonaan. Westlin ei enää voi tehdä mitään asian auttamiseksi ja niin tuli IFK:sta mestari. ViPS veti nyt puolustuksensakin ylös koettaen kaikkensa tasoittaakseen, mutta turhaan. Aivan viime minuuttina pääsi Sundqvist vielä vapaasti palloinen läpi, omaten mitä parhaan tilaisuuden IFK:n johtoaseman lisäämiseksi. Westlin syöksyi kuitenkin harkitusti ulos ja sai kuin saikin torjutuksi selvän maalin. Hukkaan mennyt kelpo tilaisuus IFK:n hyväksi ja sitten loppuvihellys.

Kulmalyöntejä oli IFK:lla 5, ViPS:llä 4.

Erotuomarina tavallista runsaamman työn hoiti Viinoksa tyydyttävästi. Yleisöä oli 1,918 maksavaa.