1929

Sudet palasi mestariksi yhden välivuoden jälkeen. HIFK eteni loppuotteluun, mutta viipurilaiset hallitsivat finaalia selvästi ja voittivat 5–0. Mestaruus vahvisti Susien asemaa aikakauden johtavana suomalaisena jääpalloseurana.

SM-loppuottelu 3.maaliskuuta 1929 Helsinki
HIFK-Sudet 0–5 (0–1)
HIFK: Ei maaleja
Sudet: Aarne Hahl 2, Mauno Sirén, Eero Sorvali, Niilo Jantunen
Tuomari: Rankku Wickström
Yleisöä: yli 3000

Näin lehdistö näki ottelun:
Sudet saavuttivat eilen yhdennentoista jääpallomestaruutensa. Voitto oli ylivoimainen, kokonaista 5—0 ja täysin pelinkulun mukainen.
On muuten omituista, kuinka jääpallomestaruuden loppuottelu pelin kannalta otettuna voi muodostua joukkueiden pelikuntoa väärin kuvastavaksi. Ken esimerkiksi ensi puoliskon perusteella olisi voinut mennä väittämään, että kumpikaan joukkue pelasi edes tavallisen pelikuntoisena, puhumattakaan siis jostakin itsensä ylittämisestä. Mutta niin on aina ollut ja varmasti tulee olemaan. Loppuottelu on siksi tärkeä juttu, että pelaajat eivät voi yksinkertaisesti pelata taitonsa mukaan. Ainakaan aluksi. Vasta kun ratkaisu on jotakuinkin selvä jompaankumpaan suuntaan, liukuu varmemmalla pohjalla oleva joukkue entiseen vetoon, jopa voi esittää parempaakin peliä kuin mitä ennen on nähty. Niin eilenkin. Susien mainio peli toisella puoliajalla johdon ollessa jo varman oli sellaista, että tämän ole moisesti nähty. Hyökkäyksistä varsinkin löytyi oivallisia yhdistelmiä, vaikkakin yksinpeluntakin viljeltiin runsain määrin. Jääpalloilu on kerta kaikkiaan herkkää joukkuepeliä ja hyvin suuresti riippuvaa joukkueen jäsenen hetkellisestä mielentilasta.

Susien hyvin ansaitusta voitosta
tuskin kukaan oli toista mieltä. Se oli toiseksi ansaittu ja maalilukukin oli normaalit. Selvästi oli neljän viiden maalin ero, mutta olisi toivonut, että maalit olisivat hieman tasaisemmin jakautuneet molempien pelijaksojen kesken. Jo ensi puoliajalla olivat Sudet eittämättä ylivoimaisia, mutta hutiloiva ja epävarma pelitapa ei ollut tuottoisaa maalien nähden. Viipurilaisten eturivi järjesti ensiluokkaisen yllätyksen. Sen peli oli tehokasta ja nopeaa ja pienine sivupyrähdyksineen ketjun joka mies oli yliveto vastustajaansa. Viipurilaiset itsekin olivat hieman odottavalla kannalla eturivin pelin nähden, mutta viime aikojen mainiosti sujunut peli oli kulkenut luottamusta herättävästi. Tietysti Susien puolustuksen ansaitsee kiitoksen. Sehän ei päästänyt yhtään maalia tililleen, mutta puolustuksella oli helppohko työ helsinkiläisten eturivin pelatessa odottamattoman heikosti. Tuskin milloinkaan olemme nähneet esimerkiksi Närväsen niin helppona pääsevän loppuottelusta. Närvänen olikin eilen todellinen johtaja. Takapäätä hän hoiteli peräsintä antaen kuuluvalla äänellä toisille määräyksensä.

Susien yllättävämmät eilen olivat rajahyökkääjät Siren ja Hahl. Kumpikin pelasi vaihtelevasti, mutta hieman liian itsekkäästi. Jantunaisessa suhteessa Siren ehkä rikkoi eniten. Tosin hän teki kovasti työtä, mutta hän olisi paljon vähemmällä vaivalla saanut aikaan enemmän. Hahl oli alussa hermostunut, mutta parani aikaa myöten. Valter Lund pelasi parhaan ottelunsa moneen aikaan pääkaupungissa. Jantunen oli menotuulella. Sorvali, oli ketjun heikoin mies. Tukimiehistö oli harvinaisen tehokas. Leppänen selviytyi surin, mutta Koskinenkaan paljon hänen jäljessään. Heikki Lund pelasi harvinaisen harkitusti ja esiintyi edukseen. Puolustajista oli Pelli enimmän työ- ja touhua. Hyvin hän eilenkin sijoittui ja lyöntinsäkin olivat entisen varmuista. Joskus Pelli vain luotti liiaksi ilmalyönteihin, ja oli parisen kertaa saattaa maalivahtinsa pahempaan kuin pulaan. Anttosella ei ollut mitään tekemistä. Sai torjuttavakseen helppoja laukauksia ja teki näin ollen moitteettomasti tehtävänsä.

Eräs ikävä puoli oli melkein joka-erässä viipurilaisessa. He viljelivät aivan liiaksi koiruuksia. Pelli oli varma voittaja okoiruuksien teossa, ja jopa osa yleisöstä vaati Pellin kentän laidasta seuraamaan peliä. Mutta niinhän on, kuin tulee vähäksi, niin koirat mölyttävät. Juuri tämä ikävä puoli vähentää jossain määrin Susien pelin arvokkuutta. Ja kuitenkin he voisivat siistilläkin pelillä voittaa yhtä vakuuttavasti.

IFK:n aika ei ole vielä tullut.
IFK pelasi kuin oli odotettu. Epäilemme jo viikko sitten heidän kestävyyttään ja kokemustaan toden tullessa. IFK:lla ei ollut onnea matkassa, ja ilman onnea se ei juuri menesty. Se on tänä vuonna tehnyt maalinsa melkein poikkeuksetta onnen avulla ja kun nyt tarvittiin täysipitoista työtä voiton eteen, silloin hävittiin. Jo Kiffen ottelussa IFK:n eturivi oli murheellinen. Eilen se ei suinkaan tuottanut kellekään iloa. Eturivin rajamiehet olivat edelleen yhtä mahdottomia ja kun räkäinen Forsstedt miesten parissa ei pitänyt kutiansa, oli eturivin peli tuomittu. Olisi ollut parasta pidättää rohkea ja voimakas Salmi eturivin johtamassa. Puolustuksella oli työtä yllin kyllin. Varsinkin kun IFK:n peli sai puolustuskannan, hermostuivat puolustajatkin ja sittenhän olikin peli jo selvä.

IFK ei vielä ole kypsä joukkue. Siinä on kyllä nuorekasta innostusta ja pelitaitoakin korkealle kehittynyttä, mutta se on liian vähän joutunut nykyisessä kokoonpanossaan pelaamaan kovia joukkueita vastaan. Siinä ei ole kokemusta eikä se osaa nopeutta vastustavan joukkueen pelitapaan. Paras mies oli Svahnström, varsinkin ensipuoliajalla hän teki suurenmoisen työn, mutta toisella hänkin antautui pääasiassa poikittais- ja pitkittäissyöttöön. Lagerblom vasempana tukimiehenä teki moitteettoman työn ja samoin puolustajat kohtalaisen onnistuneesti suoriutuivat tehtävistään, mutta eturivi kokonaisuudessaan oli huono. Vanhemmalta Åströmillä olimme odottaneet paljon, paljon enemmän. Åhbe Lönnberg hääri tapansa mukaan kaikkialla. Hän ei ole sittenkään mikään hyökkääjäpelaaja.

Rankku Wickström selviytyi erotuomaritehtävästä menestyksellä. Olisimme toivoneet hänen vain kiinnittävän suurempaa ankaruutta rajun pelin ja vaaralliseen sauvojen huitomiseen ja virheelliseen käsivarsipeliin.

Yleisöä oli paljon, arviolta yli 3,000. Mutta sää olikin sopiva jääpalloilulle ja olihan vastakkain kaksi erikielistä joukkuetta. Yleisökään ei oikein jaksanut innostua. Se kyllä osoitti suosiotaan varsinkin Susille, mutta myös harvoin IFK:lle se ei päässyt.

Peli alkoi.
Susien saadessa tuulen puolelleen lähti tavannmukaista hermostumista, josta IFK ei koko ottelun aikana vapautunut. Sudet saivat langan päästä kiinni ja sitten juljensia alkoi. Viipurilaiset kehittivät nopeita hyökkäyksiään ensin oikealla puolellaan, mutta kun sillä ei ollut apua, vaihdettiin vasemmalle, ja sieltäpä ensimmäinen laukaus sitten ammuttiin. IFK:n viisikko seisoi ja odotti palloa, toivoi ilmeisesti puolustajain ja tukimiesten tuovan pallon aivan eteen. Tähän tietysti Sudet eivät suostuneet, mailla eteen ja taas oltiin valmiita hyökkäämään IFK:n maalin edustalle. Siren ja Hahl pujottelivat yksin vanhaan tunnettuun Amu Ahnger-tyyliin se on, melkein maaliin asti, mutta sitäkään ei ollut apua, yhtä vähän kuin Pellin lujista kulmalyönneistäkään. Kuljet keljääntyneistä. Hahl innostui jälleen yrittämään yksin. Kuljetti oikealta vasemmalle, laukasi ja onnistui. Sudet olivat saaneet johtomaalin. Jotakin iloa tästä syntyi; IFK miehiä sai jostakin hengen päälleen ja muutaman minuutin ajan vakavissaan, yritti tasoitusmaalia. Kerran olivat vähällä saada. Anttonen syöksyi erään syötön kimppuun, Pelli meni häntä häiritsemään, mutta ennenkuin Åström ennätti saada pallon haltuunsa, oli Närvänen passittanut sen muille markkinoille. Kun IFK:n pojat häärivät kovin ahkerasti, kävi katsovat Susi-puolustajat tarpeelliseksi kovakouraisemman pelin, luistelivat miehiä nurin ja tekivät vaikka mitä. Ja niin peli varmasti siirrettiin jälleen IFK:n kenttäpuoliskolle. Siellä sitten pelattiin melkein puoliskon loppuun. Kerrankin Sudet saivat kolme perättäistä kulmalyöntiä, mutta Pelli epäonnistui pahan kerran. Viimein Heikki Lundin kaukolaukaisu päätti puoliajan.

Läsnä olevat IFK:n kannattajat hykersivät käsiään. Hyvin muka menee. Nyt on IFK:n apuna tuuli ja nyt pelataan. Näin uskoivat ja jutteli moni, ja Susien kannattajatkin olivat hieman apealla mielellä.

Siispä aloitettiin toinen puoliskoa. Alkujaksi Valter Lund ampui komean laukauksen maalipylvääseen. Tämä oli merkkinä Susien suuryritykseen. Susien hyökkäykset vyöryivät nopeina kohti IFK:n maalia. Järjestämisestä ne kuitenkin jäivät. Sen sijaan oli IFK saada tasoitusmaalin. Forstedt ampui kaukaa, pallo olisi mennyt pitkälti ohi maalin mutta sattui Leppäsen rästiimeen ja siitä muutti suuntaan maaliin. Anttonen yllätettiin, mutta viime tingassa hän ohjasi pallon kulmalyönniksi, mikä erinomaisesti tuli. Nyt oli taas Susien aika. Hahl sivalsi pallon hyvästä asemasta maaliin. 2—0. Tämän jälkeen oli peli yksinomaan Susien. 23 minuutin pelin jälkeen Jantunen kuljettaa puolikentältä vastustamattomasti ohi keskeltä, keskittää Sirenille, tämä luistelle sivulle ja ampuu. Holmberg on etukäteen asettunut polvilleen. Siren ampuu hänen ylitseen maaliin. 3—0. IFK:lla on kolme hyvää tilaisuutta. Ensin ampuu Forstedt ohi mainiosta tilanteesta. Tämän uusi Sundqvist väli herraillaan aivan paikasta ja Pellin tähden tuomittiin vapaalyönti Susien maalin edustalla — epäonnistuu. Tämän jälkeen ei IFK:lla ole enää mitään sanomista pelissä. Sorvali tekee Susien neljännen maalin ja pari minuuttia myöhemmin Jantunen viidennen. Lommatka, kuinka Susien täydellisesti hallitseva peliä. Wickström oli soi ja Sudet ovat saavuttaneet yhdennentoista mestaruutensa.