1928

HJK pysäytti Susien mestaruusputken dramaattisessa loppuottelussa. Helsinkiläiset voittivat finaalin 4–3 ja saavuttivat jälleen Suomen mestaruuden. HJK:n ja Susien kaksintaistelu määritteli voimakkaasti koko 1920-luvun jääpalloa.

SM-finaali 19. helmikuuta 1928 Pallokenttä, Helsinki
HJK - Sudet 4-3 (2-2)
HJK: Kaarlo Ahlgren 3, Visa Lappalainen
Sudet: Valter Lund 3
Erotuomarit: Rankku Wickström
Yleisöä: 3000

Näin lehdistö näki ottelun:
Sunnuntaina suoritettiin Helsingin Pallokentällä ratkaiseva ottelu Suomen tämänvuoden jääpallomestaruudesta. Yleisöä oli tilaisuuteen saapunut varsin runsaasti. Ottelu muodostui hyvin jännittäväksi, sillä molempien kilpailevien joukkueiden, Viipurin Susien ja Helsingin Jalkapalloklubin, miehet panivat parastaan. Peli oli koko ajan hyvin vilkasta. Ensimmäisellä puoliajalla olivat Sudet parempia, vaikkakin maalinsaantitilaisuudet jakautuivat tasan. Toisella puoliajalla teki HJK nopeita ja vaarallisia hyökkäyksiä, joissa varsinkin Ahlgren ja Pekonen kunnostautuivat.

Ottelun voitti Helsingin Jalkapalloklubi 4—3; saavuttaen siten tämän vuoden mestaruuden. Ensimmäinen puolikas päättyi tasapeliin 2—2.

Näin kuului eilinen virallinen tiedote jääpallomestaruuden loppukilpailusta. Suurin piirtein katsoen onkin tämä tiedonanto sangen oikeaan osunut. Aiheestamme tämä loppukilpailu on yksi parhaista, jollei paras, mitä tässä maassa tämän vilkkaan talvipelin alalla on pelattu. Olosuhteet olivat ensiluokan parhaat tällaiselle hyvälle ottelulle. Vallitsi hyvä talvipäivä. Jää oli mainiossa kunnossa; tuntui ainakin alussa että pallokentän isännät tarjosivat nyt liiankin liukasta jäätä pelaajille, sillä pitkän aikaa ensi aikapuoliskolla meni moni tilanne piloille juuri sen vuoksi, etteivät pelaajat osanneet laskea pallon liikkeelle. Lankapallo liukui tavallista liukkaammin. Lisäksi oli ilma miltei tyyni, niin että tämäkin seikka osaltaan pakotti ja antoi kummallekin joukkueelle tilaisuuden pelata ja yrittää koko olemuksellaan ja ajan samoissa olosuhteissa. Tämä on mielestämme varsin huomioonotettava seikka tämän kaltaisissa joukkuepeleissä. Tuuli, aurinko j.n.e. pilaavat, miltei aina joukkueelta varsin huomattavassa määrässä, edellytykset tasapuoliseen työskentelyyn.

Me olemme vakuutettuja siitä, että saapuvilla ollut yleisö sai poistaa tyytyväisenä Pallokentältä. Ei vain niin tarkoitettuna, että se ja se joukkue voitti, vaan ensisijassa siksi, että kumpikin joukkue osoitti olevansa kunnossa tänä ja niiden pelaajat tarjosivat meille talven parhaan pelin ja ottelun. Kun ajattelee, että ottelua kestää 90 minuuttia ja että vauhti koko ajan, on hirmuinen ja tilanne loppuun saakka tasaväkinen ja epätoivoinen, ymmärtää, mitä tämä vaatii pelaajilta. Näin ollen on kai eilisestä paras lausunto se, että annamme kaikille ottelun tekijöille täydet tunnustuksen.

Suomalaisen jääpalloilijan pelitapa on parantunut. Eilen esim. käytettiin hyvin suuressa määrässä laukaisu- eli laukalyöntejä. Siinä ovat ruotsalaiset olleet meitä huomattavasti edellä ja tässä suhteessa ovatkin he arvostelleet pahimmin suomalaista pelitapaa. Ilmalyöntien osaaminen ja harjoittaminen on kyllä paikallaan. Senhän osoitti eilinenkin peli varsinkin tilanteissa vastustajien maalin edustalla, mutta ilmapelin viljeleminen liiaksi on varmaan haitaksi tehokkaalle ja täsmälliselle pelille.

HJK voitti mestaruuden. Tämän arvon voi joukkue vastaanottaa hyvällä mielellä eellisen ottelun jälkeen. Olisihan ottelu voinut jäädä tasan ja olisipa Sudetkin voineet voittaa yhtä hyvin kuin HJK. Se olisi ollut yhtä ajanmukaista ja sitä vastaan ei kenelläkään olisi ollut mitään huomauttamista. Ottelu oli pikä niin perin tasaväkinen ja reipas, että kelkeäkään voitto vain tuli, se sen ansaitsi. HJK:lla on jälleen hyvä joukkue. Varsinkin on huomautettava, että tämä joukkue omistaa hyökkääjälinjan, joka osaa pitää palloa hallussaan ja sillä johtaa peliä. Laitahyökkääjät Lappalainen ja varsinkin Ahlgren olivat kunnossa. Välihyökkääjät Hallström ja Laine työskentelivät menestyksellä ja kun lisäksi pitkärrajaisen Pekosen pelokone eilen pelasi parhaan ottelunsa pitkään, hyvin pitkään aikaan, ymmärtää helposti, että Susien maalia kohden puoleltiin eilen lukuisammin tukikoja hyökkäyksiä kuin moneen aikaan suomalaisen seuran taholta. Tuhkunen tukimiehenä alkoi liiankin rauhallisesti, mutta ehkä hän sittenkin vaikuttaa tehokkaimmin juuri tällä pelitavallaan. Keskessä tapauksessa osoittaa Tuhkusen peli, että kyllä sitä hiihtokimattakin pääsee hyviin tuloksiin. Allen keskustassa pelasi talven parhaan ottelunsa. Hän jaksoi loppuun saakka, jota olimme hieman epäilleet. Siinä miehessä on ymmärrettääksemme hyvä tulevaisuus jääpalloilun alalla edessään. Tammisalo ei ole tänä talvena päässyt yhtä tehokkaaseen kun viime vuonna aikaisemmin. Hän pääsi oikeaan vetoon eilen vasta lopussa ja oli puolustuksessa suurenmoisen päättäväinen ja luja. Muuten on kummallista todeta, että osa eilisistä on liian karkas-suorastaan Tammisaloa syöksyviin vastustajiin pelkäsi. Siitä ei hänen pelinsä kokonaisuutena katsoen kuitenkaan ole, vaan on hän esim. yksi niistä pelaajista, jotka meillä oikealla tavalla pysäyttävät ilmapallon käsillään. Laaksonen ja Knuutila olivat puolustuksessa joista, mutta heidän työnsä on tasaista ja luotettavaa. Saarinen maalissa hyvä, Leffkowitschin veroinen, vaikka ehkä mielellään toisin väitetään.

Sudet tuntemamme entuudestaan. Mitä pelisuavutteen tulee, on tämä joukkue maassamme varmaan ensimmäinen, menkööt sitten maalilukuratkaisut yksityisessä ottelussa niin tai näin. Susien peliä katselee aina mielellään. Siinä on vilkkautta ja pehmeyttä. Eilenkin oli sillä hyvä yleisö mitä varsinkin kenttäpelin tulee. Erittäin ensi aikapuoliskolla esittivät Sudet parikymmentä minuuttia ajan mitä joukkueelta kenttäpelissä muuta laukaisut jäivät tekemättä. Tämän ajankohdan ehdottomuus maalinsaannin ratkaisi mielestämme eilisen ottelun. Olisi pitänyt olla loistajan Lassi Mäkinen maalinheittäjänä. HJK:n maalin edustalla. Valter Lund ei ennättänyt vaikkakin käytti liiankin usein väkivalta pallon pysäyttämistä käsin. Susien keskuskolmikko ei eilen koko pelikään katsoen ollut suinkaan tehokas. Jantunen oli ketjun paras mies. Tukimiehistä oli hauska todeta vanhan tuttavamme Eetu Kostamon hyvä peli. Hän voi asettaa Kaplanin keskusyökkääjän paikalle liittojoukkueessa kyseenalaiseksi. Sivutukimiehet Lund ja Koskinen tekivät hyvää ja vähemmän hyvää. Lund on kuitenkin sangen tehokas ja osaa myös syöttää hyökkääjille. Susien vasen sivusta s.o. Pelli, Lund ja Jantunen on säilytettävä liittojoukkueeseen särkemättä. Pelli ja keskessä Närvänen ovat kai liittopuolustajia. Se riittää heidän arvostelukseensa. Wegelius terhakka maalivahti.

Rankku Wickström oli vapaa ja hyvävoittoinen erotuomari.
Pelin kulusta mainitsemme, että HJK sai kulmalyönnin jälkeen syntyneestä rytäkästä ensi maalinsa. Valter Lund tasoitti kuitenkin pian. Sitten suorasi useammat hyökkäykset HJK:n taholta, mutta pian oli Susilla yliote. Ahlgren, joka eilen hyökkäili useasti hyvin, teki voimakkaalla sulalla HJK:n toisen maalin, mutta senkin tasoitti Valter Lund pian. Puoliaika 2—2.

Toisella aikapuoliskolla heräsi huomiota varsinkin Pekosen ja Ahlgrenin yhteistyö. Se pani Susien puolustuksen tanssimaan. Jantunen teki hyviä töitä Susien vasemmalla sivustalla. Ahlgren pääsi jälleen karkuun ja pallo oli Susien maalissa. Valter Lund tasoitti taaskin. Maaliluku 3—3. Aika kului. Alettiin jo puhua uusintaottelusta Viipurissa maaliskuun 4 p:nä. Mutta sitten syötti Pekonen Lappalaiselle, jolta pallo tuli takaisin Pekoselle ja pallo oli neljännen kerran Susien maalissa. Susille tuli nyt kiirettä, mutta aika loppui. Loppuvihellys. HJK oli mestari 4—3. Erikoinen huomio ja suuri ottelu oli päättynyt. Ensi vuonna alkaa leikki uudelleen. Sellaista on urheilu, sellaista on elämä.