1922

Viipurilaiset palasivat nopeasti mestariksi. Myöhemmin Sudet-nimellä tunnettu seura kukisti KIF:n loppuottelussa 3–1. Tiukka finaali palautti Suomen mestaruuden Viipuriin vain vuoden Helsingissä vietetyn kauden jälkeen.

SM-loppuottelu 26. helmikuuta Helsingissä
Kiffen-WBJS 1–3 (0–1)
WBJS:
HJK:
Tuomari: Gösta Löfgren
Yleisöä:

Näin lehdistö näki ottelun:
Huonot olosuhteet pilasivat hyvän ottelun mahdollisuudet ja pelastivat KIF:n perinpohjaisemmasta häviöstä kuin 3—1 (1—0). Pallokentän jääpallokenttä oli eilen milt’ei kokonaan veden peitossa. Oli siis selvää, että mikään ensiluokkainen peli ei voinut tulla kysymykseen. Sudet ottivat aloitteen huostaansa, saamatta silti hyökkäyspelinsä mainittavampaa juonta. KIF:n työteliäs puolustus kesti rajuimmatkin hyökkäykset ja harmaapaitojen ovelimmatkin murtautumistarkoitukset eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Ensimäisen vaarallisemman hyökkäyksen teki Pirhonen, mutta ampui huonosti. Heikki Lundin katkaistua „koirantemppuisine” Aallon hyökkäysaloitteen, saivat Sudet aikaan ensimäisen susimaisen hyökkäyksen. KIF:n maali oli pahassa pulassa. Loistavalla pelituulella oleva KIF:n maalivahti Lewkowitz suojeli hyvin pömpeliään. Hän vangitsi mestarillisesti m.m. Mäkisen parin metrin päästä laukaiseman pallon. Vapaalyönnin jälkeen saivat kifiläiset ensimäisen maalinsaantimahdollisuuden, jonka Schybergson laukaisi ohi. Vesilätäköstä estivät kokonaan hyvän pelin, tarjoten useasti koomillisia ja odottamattomia sauvaotoksia.

Erään kulmalyönnistä johtuneen kriitillisen tilanteen KIF:n maalin edustalla pelasti Fält. Sudet hallitsivat huomattavasti peliä. Strömbergin lyötyä harhaan, pääsi Pirhonen läpi. Laukaisun koppasi Lewkowitz. Erään hyvän kiffeiläishyökkäyksen lopetti Schybergson laukaisemalla pallon ohi Hirvosen maalin. Lopulta tuli Susille ansaittu maali. Kulmalyönnin jälkeen syntyi ankara kahakka KIF:n maalin edustalla. Ahngerin onnistui toisten jalkojen välistä työntää pallo KIF:n maaliin. Hetkeä myöhemmin kuului erotuomarin vihellys puoliajan merkiksi.

Toisen puoliajan aloittivat Sudet hyvin. Ahngerin nopea hyökkäys päättyi kulmalyöntiin. Se jäi tuloksettomaksi. Sudet eivät hellittäneet hyvää peliotettaan ja hetken kuluttua sai Lewkowitz poimia toisen pallon maalistaan. Thorn aikaisemmin ensimäisen helsinkiläishyökkäyksen. Syöttöään ei hyvin sijoittunut Idman kyennyt käyttämään toivotulla tavalla. Susien hallittua vielä jonkun aikaa peliä, siirtyi yliote hetkeksi KIF:lle. Eräs onnistunut kiffeiläinen keskustahyökkäys oli johtaa tulokseen. Lackmanin laukaisu osui Hirvosta rintaan. Heikki Lundin annettua loistavan näytteen rivosta pelitavastaan, osoitti erotuomari hänet „istumaan” 5:ksi minuutiksi. KIF:n hyökkäysaika jatkuu. Tämän kestäessä saivat kiffeiläiset maalinsa. Idman kykeni penkomaan Hirvosen sylistä pallon maaliin. Uudelleen aloitettaessa ei Susien peli tahtonut luistaa, vaikkakin eturivit teki työtä järjellä ja voimalla. Hyökkäyksiä tehtiin kymmeniittäin. Vesilammikot estivät harmaapaitojen „maalaamis”-tarkoitukset harmittavalla tavalla. Pirhosen syötöstä kykeni Lavonen laukaisemaan kolmannen maalin Lewkowitzin ohi. Loppupeli oli kokonaan Susien hallussa, mutta mitään muutosta maalilukuun nähden eivät he kyenneet saamaan, joten peli päättyi 3—1 Susien hyväksi.

Oli tosiaan harmittavaa, että ottelun, josta odotettiin paljon, täytyi huonojen sääsuhteiden takia muodostua „ruksi”-peliksi. Sillä sitä oli eilinen ottelu. KIF:n puolustus osoittautui eilen hyvin kestäväksi ja yleensä tuntui koko joukkue olevan „vedossa”. Jos olosuhteet olisivat olleet normaaliset, niin eilisestä ottelusta olisi varmastikin muodostunut yksi pelikautemme parhaimmista. KIF olisi silloin kylläkin saanut enemmän selkäänsä, mutta kaikessa tapauksessa olisi ottelusta muodostunut sellainen, jota olisi voinut kutsua kansallisten kilpailujemme huomattavimmaksi mittelöksi. Ei ainoastaan nimen nähden, kuten eilinen ottelu, vaan pelilaatuunkin katsoen. Voittaneessa joukkueessa pelasivat parhaiten Joutsenlahti, Laine, Poutiainen, Lavonen ja Mäkinen. Ahnger ei ollut — ikävä sanoa — se, mikä hän ennen on ollut. „Ami” ei keinotellut palloineen eilen tunnetulla ovelalla tavallaan. Tähän ei ollut yksinomaan syynä huono jää. Tuntui siltä kuin pelihalu ei olisi entisen veroinen. Pirhonen vanhenee. Kostamo väsyi lopussa. Heikki Lund — nimesi yli vedän mustan viivan. Mikä sinua vaivaa, Heikki? Oletko nyt kokonaan kadottanut entisen siivon pelisi? Pelli ei näy enää voivan kilpailla etevämmyydestä Joutsenlahden kanssa. Hirvonen epävarma. KIF:n joukkueessa pelasi Lewkowitz suurenmoisesti. Puolustajista Biaudet parempi. Apupuolustajat pelasivat hyvin. Etenkin Fält mainio. Schybergson pelasi vanhaan energiseen tapaansa. Brunou pelasi toisen puoliajankin suhteellisesti paremmin kuin ensimäisen. Hyökkääjälinja oli saamaton. Heillä ei ollut lainkaan onnea matkassa. Thorn ei saanut peliinsä vauhtia. Aalto kaipasi hyvää jäätä. Lackman pelaa paremmin keskushyökkääjänä kuin laidassa. Idman pelasi taas kuin entiseen hyvään aikaan. „Bebe” Sjöström aivan kylmä. — Erotuomarina toimi hra Gösta Löfgren. Tuskinpa kukaan olisi häntä paremmin kyennyt ohjaamaan tätä ottelua, jossa enemmän lyötiin kuin pelattiin.

M—o—n—i