1921

HJK murtautui ensi kertaa Suomen mestariksi ja päätti Viipurin pitkän valtakauden. Loppuottelussa HJK kukisti Viipurin Bandy- ja Jalkapalloseuran 5–2. Helsinkiin syntyi samalla uusi merkittävä jääpallomahti.

SM-loppuottelu Viipurissa 6.3.1921:
HJK–VBJS 5–2 (3–1)
HJK: Lauri Backman 2, Esko Pekonen 1, Akseli Pietiläinen 1, Yrjö Tuhkunen 1.
VBJS: Armas Ahnger 1, Lauri Mäkinen 1.
Erotuomari: Mikko Mäkinen.
Yleisömäärä: vielä selvittämättä.

Näin lehdistö näki ottelun:
Olemme saaneet julkaistavaksemme kaksi eri arvostelua tästä huomiota herättävästä ja yllättävästä ottelusta. Kun ne luonteeltaan ovat peräti erilaisia, julkaisemme ne molemmat.

Viipurissa kerääntyi jääpallomestaruuskilpailujen loppuottelua seuraamaan tuhatkunta henkeä. Etukäteen tuntui ilmassa jonkunlaista levottomuutta ottelun lopputuloksesta. Luonnollisesti luottivat paikkakuntalaiset susiinsa, joiden hyvät otteet viikkoa ja kahtakin aikaisemmin olivat omiaan luottamusta aiheuttamaan. Kilpailujen aikana oli täysin »sääsimeinen» ilma, jää kova, mutta voimakas tuuli puhalsi pitkin kenttää. Kilpailujen erotuomarina toimi hra Mikko Mäkinen Viipurin Bandyseurasta, joka yritti mahdollisuuksiensa mukaan olla tasapuolinen ja tarkka vaikkei joka suhteessa onnistunut huomaamaan kaikkia tilanteita.

Pelijärjestys:

SUDET:
Hirvonen
Pelli Joutsenlahti
Laine Kostamo Lund
Pirhonen Ahnger Mäkinen Lavonen Poutiainen

HJK
Helsingius Backman Pekonen Pietiläinen Tolonen
Nissinen Tammisalo Tuhkunen
Pylvänen Simes
Saarinen

Viipurilaiset voittivat arvovedon, valiten, omituis­ta kylläkin, tuulen selkänsä taakse. He alkoivat murhaavan hyökkäyssarjan, jonka kuitenkin HJK:n levollinen puolustus onnistuneesti torjui. Yhtäkkiä HJK pääsi hyökkäämään ja kaikkien ihmeeksi n. 20 minuutin kuluttua Pekonen löi helpon maalin. Yleisö otti jokseenkin vaieten maalin vastaan. Backman toisti tämän tempun parin minuutin kuluttua. Yleisö ällistyi, mutta uskoi kuitenkin, että kyllähän nämä pian kuitataan. Sudet kovensivat peliä aivan huomattavasti, useita vaarallisia läpimurtautumisia torjuttiin, jollei muuten, niin maalivahti harvinais­en varmasti pelasti. Kerran onnistui kuitenkin Lassi Mäkisen murtautua läpi ja sijoittaa pallo maalin oikeaan kulmaan. Jylisevä riemuhuuto kuului, räikät rätisivät pitkässä rivissä, jotka muuten aina kaikuivat viipurilaisten hyökätessä. Tämä ei kuitenkaan vähimmässäkään määrässä lamaannuttanut klubin peli-intoa, vaan päinvastoin kaikuivat heidän kehoitushuutonsa entistä tarmokkaampina. Susien maalin kuittasivat helsinkiläiset jo muutamien minuuttien kuluttua. Mainion yhteispelin jälkeen Pietiläinen löi pallon kolmannen kerran Susien pömpeliin. Kun puoliaika oli vihelletty päättyneeksi, eivät viipurilaiset kuulleet erotuomarin pillin vihellystä, vaan kyllä klubilaiset jatkoivat peliä, ja viipurilaiset toimittivat pallon maaliin. Sitä ei luonnollisestikaan hyväksytty.

Puoliajalla harvat vielä uskoivat HJK:n kykenevän säilyttämään johtoasemansa ja vielä harvemmat uskoivat, että se kykenisi maalilukuaan lisäämään. Varsinkin kun Sudet pääsisivät pelaamaan vastatuuleen, jolloin hyökkäyspeli luistaa paljon paremmin. Mutta HJK:laiset, olivat kerta kaikkiaan päättäneet tehdä parhaansa ja aloittivat heti pelin alusta murhaavan vauhdin asettumatta puolustuskannalle. Viipurilaiset vastasivat samalla mitalla. Heidän onnistui seisahtaa kehoitushuutojen kaikuessa Ahngerin avulla saavuttaa maali, joka olikin lyöty aivan räikeästä offside-asennosta. Kaikki meni täydestä. Klubin osakkeet laskivat yleisön silmissä, mutta klubilaiset olivat toista mieltä. He huomasivat, että aivan mahdottomana pidettyä voidaan tavattomalla tarmolla ja levollisuudella muuttaa kylmäksi todellisuudeksi. Helsinkiläisten nopeiden ja vaarallisten hyökkäysten tuloksena oli lopulta kulmalyönti, joka ensi aluksi näytti epäonnistuvan ja siten vei harhaan viipurilaiset, mutta äkkiarvaamatta tullut pallo hipaisten puolustajia löysi tiensä aivan maalipylvään sisäpuolelle Tuhkusen varmasta laukauksesta. Tämän puolueen peli oli siis tasoissa. Nyt valkeni lopullisesti kummallekin puolelle todellisuus. Sudet alkoivat pitkäaikaisen murhaavan, mutta osittain jo hermostuneen prässäyssarjan, jonka HJK:n puolustus kykeni aivan odottamattoman intoutuneella ja tuumakkaan teräväntamattomalla tarmollaan tekemään turhaksi. Ja jollei heidän taitonsa siihen riittänyt, oli viipurilaisilla maalissa muuri edessään, sillä Saarinen pelasi suoraan sanoen ottelun, jonka kaltaista todennäköisesti kukaan suomalainen maalivahti ei ole kyennyt pelaamaan. Tämä veikin lopullisesti viipurilaisilta uskon tasoitusmahdollisuuksista. Klubin hyökkäykset olivat yhä yhtä vaarallisia kuin ennenkin ja toistuivat tavantakaa nopeina, saaden täten viipurilaiset yhä levottomammiksi. Eräässä tilanteessa onnistui Backmanin kylmästi sijoittaa toisen kerran pallo ohi Hirvosen. Tästä ei suinkaan viipurilaisten pelivauhti hiljentynyt, päinvastoin yrittivät he epätoivon vimmalla, sillä aikaa oli vielä n. 15 minuuttia jäljellä. Mutta varman voiton elähyttämät klubilaiset suorittivat mahdottomia tekoja ja pelastivat maalinsa enemmiltä vierailuilta. Olipa viipurilaisilla viimeisillä minuuteilla kulmalyöntikin. Mutta sekin torjuttiin. Jo ennen loppua alkoi osa viipurilaisista yleisöä poistua radalta. Ja kun erotuomarin vihellys katkaisi pelin, poistui HJK ensimmäisen kerran Suomen jääpallomestarina radalta.

Viipurilaisten puolustus ei täysin vastannut odotuksia. Yhteistoiminta ei läheskään vetänyt vertoja vastapuolen puolustukselle. Hyökkääjäketju ei saanut tavallista ilmiömäisen vauhdikasta peliään käyntiin. Yhteispeli ja henki ei ollut niin yhtenäistä kuin ennen. Ainoastaan Ahnger ja osittain Mäkinen tekivät parhaansa. — Helsinkiläisistä pelaajista oli viipurilaisten suurin yllätys maalivahti Saarinen. Hän pelasti useita aivan mahdottomia tilanteita järkähtämättömällä levollisesti. Koko puolustus koneisto toimi niin tarkasti, että se muodosti suoranaisen seinän kuululle Susien eturiville, rikkoen sen pelin täydelleen. Puolustuksessa voisi mainita jokaisen nimen erikseen. Hyökkääjäketju odottamattomalla ja nopeilla yhdistelmillä saattoi Susien puolustuksen monasti hämilleen ja osasi kylmästi käyttää avautuneita tilanteita maalin edessä hyväkseen.
**H. H.**

Suomen jääpallomestaruuskilpailujen loppuottelu pelattiin Viipurissa viime sunnuntaina. Monivuotinen mestarijoukkue VBJS oli saanut vastaansa jääpalloilussa nousukauttaan elävän HJK:n joukkueen, joka tänä vuonna oli pelannut mainiosti kaikki ottelunsa. Ei kai kukaan koko Suomessa olisi ennen ottelua uskaltanut pistää veikkaa pääkaupunkilaisten puolesta, siksi varmana voittajana pidettiin Susien kuuluisaa laumaa, varsinkin nyt liitto-ottelun jälkeen. Mutta helsinkiläiset tulivat Viipuriin, päihittivät ilmeisesti olevansa koko ottelun ajan alakynnessä, mutta voittivat silti vakuuttavasti.

Ankara radan pituussuuntainen käyvä tuuskainen tuuli häiritsi huomattavasti ottelun kulkua. Ahnger voitti teikkauksessa ja valitsi tietenkin myötätuulen. Ehkä olisi ollut viisaampaa ottaa vastatuuli ensiksi, sillä tuuli kuljetti palloa pitkin liukasta jäätä aivan liian lujasti ja peli muodostui sangen housuksi Susien puolelta jo alusta sekottaen heidän »konseptinsa» sitten koko ottelun ajaksi. Hermot pettivät eturivissä, kun näytti käyvän toivottomaksi tuon oikkuilevan pallon takaa-ajo. HJK teki ensimäiset lähentelynsä Susien maalia kohti ja kerran Pekonen ampui melko läheltä yli. Sudet käväisevät vuorostaan vastustajien maalin lähistöllä, mutta sitten saa HJK tuloksettoman kulmalyönnin. Vähitellen puunoutuvat kuitenkin Susien hyökkäykset enemmän uhkaaviksi, he hallitsevat jo peliä, Ami lyö avoimen maalin edessä ohi ja peli kiihtyy kovaksi. HJK:n puolustus pelaa kiivasta peliä ja heidän tukimieslinjansa tekee hartiavoimin työtä. Backman saa herkullisen tilanteen, mutta lyö ohi. Mutta noin 16 min. kuluttua tulee HJK:lle ensimäinen maali Pekosen sauvasta. Ja viipurilaiset yllätetään uudelleen 19 min:lla, jolloin Backman tekee varsin helpon maalin. Nyt näyttää Susien muutenkin haparoiva peli sekaantuvan yhä enemmän; eturivin koko yhteispeli on tipotiessään, Ahnger ja Lavonen aivan saamattomia. Riku yksin näyttää entistä kurssiaan; kerran hän keskittyy hyvin, mutta Lassi löi ohi. Myös Susien reunatukimiehet syöttävät hyvin kehnosti. Ami pääsi hyvin irti, mutta toivottua maalia ei tullut. Taasen löy Lassi Rikun oivan keskityksen yleisön joukkoon ja Piri puoleltaan tekee parikin kaunista syöksyä, joita keskusta kuitenkaan ei saa suunnatuksi oikealle tolalle. Sudet hallitsevat taasen peliä. Ami pääsee taasen irti, mutta tuuli kuljettaa palloa nopeammin kuin mies ehtii perästä. Amilla olikin varsin huono onni tässä ottelussa. Niinpä nytkin Lavosen oivan syötön hän keskittää hornaan. Mutta Sudet saavat kuitenkin vihdoin maalinsa. Laine syötti hyvin Pirille, tämä tarjosi pallon Lassille ja pömpelissä se kolahti. Aikaa 34 min. Lavonen löi parikin kertaa lujasti kohti maalivahtia, jolla oli hyvä »tuuri» torjua useinkin maalit ruumiillaan. Loppuminuuteilla melkein lisäsi Pietiläinen HJK:n maalilukua jälleen yhdellä, jonka Hirvonen kovin kömpelösti päästi sisään. Puoliaika 3—1 HJK:n eduksi.

Toinen puoliaika alkoi Amin maalaamisella heti pelin päästyä vauhtiin. Odotettiin viipurilaisten pelin nyt paranevan, sillä vastatuulesta huolimatta näytti yhteispeliä voitavan nyt paremmin ohjata. Mutta HJK ahdisti muutaman hetken ankarasti Susien maalia. Yliote siirtyi kuitenkin vähitellen Susille. Piri syöksyi jälleen hyvin ja taasen laukaisi Ami ohi. HJK tekee hätäisen vierailun Susien pömpelin edustalla, mutta pallon saa sieltä Lavonen, kuljettaa läpi tukimieslinjan ja kohti vasenta kulmaa, josta annettua keskitystä ei kukaan kykene lyömään maaliin. Susien peli on hyvin sekavaa, vain Joutsenlahti on entisellään ja häneen murtuu HJK:n hyökkäykset. Mutta kulmalyönnistä (14 min.) kasvaa jälleen HJK:n maaliluku. Pitkä Lassi on menettänyt jo kaiken, hän saattaa »pummata» 2 m:n päästä. Peli on hyvin kovaa, Pietiläinen varsinkin tekee paljon »koiruutta». Sudet saavat ensimäisen kulmalyöntinsä, joka tämän talven tavan mukaan ammutaan ohi. HJK saa taasen maalin, joskin Tolonen vähän ennen on kirkkaasti päässyt irti, mutta ampuu sen kirkkaammin ohi. Sudet yrittävät jo kaikkensa. Riku käy päälle kuten ainakin parhaana päivinään, mutta keskusta on aivan saamaton. Aivan maalin edessä saatu vapaalyönti päättyy tuloksettomaan kulmalyöntiin. Tammisalo ja Lassi sotkeutuvat kahakassa toinen toisiinsa ja Lassi jatkaa yhä ohilaukauksujensa sarjaa. Taasen pyrkii Riku kohti maalia, puijaa Tuhkusen ja »Professorin», mutta maalaja ei vaan tule. Uudistuu äskeinen vapaalyöntitapaus ja kulmalyönti. Piri lyö kaukaa suoraan Saarisen käsiin ja loppuhetket ovat sitten yhä sekavampia. Lund yrittää myös maalia, mutta se päätyy kulmalyöntiin. Pelituomarin pilli soi ja peli päättyi HJK:n voittoon 5—2.

Sudet kärsivät tappionsa eturivin saamattomuuden vuoksi. Ainoa mies, joka todella oli pelituulella ja sai myös uhkaavia tilanteita aikaan, oli Poutiainen. Osaksi oli kyllä Pirhonenkin tyydyttävä, mutta keskustakolmikon veto oli kokonaan poissa. Kostamo ei myöskään ollut entisensä. Joutsenlahti oli kentän paras mies, mutta Hirvonen maalissa taas kovin kömpelö. Joukkue oli pelannut viikko sitten kaksi kovaa ottelua, ja se tuntui vielä vaivaavan. Ja HJK:n tukimiesten kokonaan puolustuspeli särki joukkueen yhtenäisen työn. — HJK oli, kuten jo alussa sanottu, alakynnessä suurimman osan ottelua, mutta sai silti voittoon oikeuttavat maalinsa. Maalivahti varsinkin oli suurenmoinen, ja tukimieslinja kokonaisuudessaan joukkueen sielu. Pekosella eturivissä paras pelikäsitys. Joukkueelle voi toivottaa parhainta onnea ensimäisen Suomen mestaruusarvonsa vuoksi.

Erotuomarin tällä kertaa kovin vaikeaa tehtävää koetti Mikko Mäkinen hoidella kaikin puolin tasapuolisesti ja onnistui hän siinä varsin hyvin.
**E. Rpn.**

Mitä pelaajat sanovat:
- Ahnger:Parempi joukkue voitti.
- Pelli: Helsinkiläisten hillitty esiintyminen teki hauskan vaikutuksen. Sudet suovat kaikkein kernaimmin voiton Klubille.
- Tammisalo: Klubi on tehnyt sesongin aikana »ällimäkäitä», joista suurin ja vähimmän edeltäpäin odotettu oli mestaruus.
- Pylvänen: Tämän voiton saavuttamiseksi on tehty yhdeksän vuotta työtä — ottamalla melkein koko ajan selkään.
- Saarinen: Hep! (Klubin kehoitushuuto.)
- Tuhkunen: Anteeks ny vaan!