Jääpallosta Leijonien kultajuhliin

Jesse Puljujärven luistelun juuret löytyvät Tornion ulkojäiltä

Jesse Puljujärven tarina muistuttaa, ettei suomalainen huippukiekko kasva vain kaukalossa. Tuore maailmanmestari ehti ennen NHL-uraa ja Leijonia tehdä kovaa jälkeä myös jääpallossa.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruusjuhliin saadaan hieno jääpallokulma: Leijonien kultajoukkueessa pelanneen Jesse Puljujärven urheilulliset juuret ovat vahvasti myös jääpallossa. Leijonat.fi:n kertoo, että Leijonien maailmanmestaruutta juhlitaan maanantaina 1.6.2026 Helsingissä, ja samalla sivulla Puljujärvi mainitaan myös Suomen kolmen parhaan pelaajan joukossa MM-kisoissa.

Puljujärvi muutti lapsena Ruotsista Tornioon ja aloitti jääkiekon Tornion IHC:n F-pojissa. Ylen henkilöjutun mukaan jääkiekon rinnalla kulki myös jääpallo: isä Jari Puljujärvi vei Jesseä jääpalloharjoituksiin ja aurasi ulkokentän jäätä lumikolalla, jotta pojat pääsivät pelaamaan.

Jääpallokentillä Puljujärvi oli poikkeuksellinen jo pikkupoikana. Yle nosti esiin ToPV:n vuoden 2009 E-juniorien SM-turnauksen raportin, jossa Tornion Palloveikot voitti Suomen mestaruuden. Finaalissa ToPV kaatoi Botnian 8–7, ja Puljujärvi teki joukkueensa kaikki kahdeksan maalia.

Puljujärven tausta on hyvä muistutus jääpallon merkityksestä suomalaiselle luistelukulttuurille. Jääpallossa korostuvat pitkä liuku, vauhdin ylläpito, pelin lukeminen isolla kentällä ja tasapaino – juuri ne ominaisuudet, jotka näkyvät parhaimmillaan myös modernissa jääkiekossa.

Muita huippukiekkoilijoita, joilla on jääpallotausta

Jääpallo ei ole ollut Puljujärvelle yksittäinen kuriositeetti, vaan osa laajempaa suomalaista kiekkoperinnettä. MTV Uutiset kirjoitti Otto Salinin jutussa, että monet huippukiekkoilijat ovat pelanneet juniorina jääpalloa; esimerkkeinä mainittiin Teemu Selänne, Juha Lind, Jesse Puljujärvi, Eeli Tolvanen ja Teemu Ramstedt.

Teemu Ramstedt on ehkä yksi parhaiten dokumentoiduista esimerkeistä. Hän kertoi omassa kirjoituksessaan voittaneensa jääpallon puolella E-junioreiden ja C-nuorten Suomen mestaruudet ja arvioi, että jääpallo loi vahvan pohjan luistelulle sekä tuki jääkiekkoa erinomaisesti. Me kaikki muistamme myös Ramstedtin palanneen kaudella 2017-18 Bandyliigaan HIFK:n paidassa kaksi ottelua ja tehneen maalin Oulunkylässä (Botnia vs HIFK) – paikassa, jossa hän oli viimeksi pelannut jääpalloa HIFK:n C-juniorina.

Otto Salin on tuoreempi esimerkki jääpallosta ponnistaneesta kiekkoilijasta. MTV:n mukaan HIFK:n liigapuolustaja “oppi kunnolla luistelemaan jääpallon parissa” kun hän juniorina pelasi Botniassa.

BandyliigaToimitus muistuttaa jääpallon suomalaisen urheilun monilajisista juurista

Puljujärven ja yllä mainittujen pelureiden jääpallotausta ei ole poikkeus suomalaisessa urheiluhistoriassa – päinvastoin. Varsinkin 1910-luvun alusta aina 1960-luvulle saakka oli tavallista, että huippu-urheilijat liikkuivat lajista toiseen kausien mukaan. Sama urheilija saattoi pelata kesällä jalkapalloa ja talvella jääpalloa tai jääkiekkoa. Monissa seuroissa eri palloilulajit elivät samassa urheilukulttuurissa, eivät toistensa kilpailijoina.

Tämä näkyy jo suomalaisen palloilun alkuvaiheissa. Suomen Palloliitto perustettiin vuonna 1907, ja varhaiset palloiluseurat rakentuivat usein useamman lajin ympärille. Esimerkiksi HIFK:n jääpallotoiminta käynnistyi vuonna 1907, ja Tampereen Ilveksen alkuvaiheissa harjoitusohjelmaan kuuluivat jalkapallo, jääpallo ja pesäpallo – jääkiekko tuli mukaan seuraavana talvena.

Vanhan urheilukulttuurin monilajisuudesta löytyy vahvoja esimerkkejä. Aatos Lehtonen oli suomalaisen jalkapallon suuria nimiä, mutta hän voitti HJK:ssa myös jääpallon Suomen mestaruuden vuonna 1937 ja harrasti lisäksi muita palloilulajeja. Käsipalloliiton historiakoosteessa nostetaan esiin Knud Heinrichsén, joka pelasi SM-sarjatasolla jalkapalloa, jääpalloa, jääkiekkoa ja käsipalloa 1940-luvulla. Myös TPS:n jalkapallohistoriassa muistutetaan, että vielä myöhemminkin osa pelaajista pelasi talven jääkiekkoa ja siirtyi vasta sen jälkeen jalkapalloharjoituksiin.

Siksi Jesse Puljujärven tarina ei ole vain hauska yksityiskohta, vaan jatkoa pitkälle suomalaiselle perinteelle. Jääpallo on kehittänyt luistelua, pelikäsitystä, rytminvaihtoja ja ison kentän hahmottamista – ominaisuuksia, joista on hyötyä myös jääkiekossa.

Valitettavasti myöhempinä vuosikymmeninä suomalaiseen valmennusajatteluun on pesiytynyt liian usein ajatus, että vain oman lajin ympärivuotinen harjoittelu vie huipulle. Puljujärven, Teemu Ramstedtin, Otto Salinin ja monien muiden esimerkit kertovat toista. Huippu ei synny aina kaventamalla lapsen urheilumaailmaa liian aikaisin, vaan rakentamalla laaja liikunnallinen pohja, jossa eri lajit tukevat toisiaan.

Jääpallo ei ole jääkiekon vastustaja. Se voi olla yksi suomalaisen jääkiekkotaidon kasvualustoista.

Onnea Leijonat – Onnea Jesse!

Lämpimät onnittelut Leijonille maailmanmestaruudesta! Suomen 1–0 jatkoaikavoitto Sveitsistä toi Leijonille viidennen maailmanmestaruuden, ja Konsta Heleniuksen kultamaali jäi suomalaisen kiekkohistorian yhdeksi suurista hetkistä.