1924

HJK puolusti mestaruuttaan onnistuneesti ja voitti toisen peräkkäisen kultansa. Sudet jäi loppuottelussa hopealle HJK:n voittaessa 4–1. Helsingin ja Viipurin välinen kilpailu hallitsi edelleen kotimaista jääpalloa.

SM-loppuottelu 24. helmikuuta 1924
HJK–Sudet 4–1 (2–1)
HJK: Esko Pekonen 2, Akseli Pietiläinen, Kalle Fallström
Sudet: Lauri Mäkinen
Tuomari: G. Löfgren
Yleisöä:

Näin lehdistö näki ottelun:
Eilen ratkaistiin maamme 16:nnes jääpalloilumestaruus. Tätä Susien ja H. I. F. K:n välistä ottelua oli saapunut seuraamaan runsaasti yleisöä. Olosuhteet olivat hyvät.

Ottelun voittajaksi ja mestariksi tuli H. I. F. K. ja vieläpä maaliluvulla 4—1. Me emme tälläkään kertaa tahdo ratkaista ja tehdä johtopäätöksiä vain näiden maalilukujen perusteella. Me nimittäin olimme alunpitäen sitä mielipidettä, että kummallakin joukkueella oli edellytyksiä voittoon, s. o. joukkueet ovat tätä „paperilla” että pelikentällä osoittautuneet tasaväkisiksi. Eilinenkin ottelu käytiin suurimman osan ajasta tällaisen ilmeisen tasaväkisyyden merkeissä. Näin ollen muodostui ottelu erittäin jännittäväksi ja juuri tämä seikka yhdessä mainion puolustuspelin kanssa antoi eiliseen ottelulle hyvän arvolauseen. Se oli parempi loppukilpailu kuin mitä meillä yleensä nähdään. Se oli reilua taistelua päämäärästä. Yhteispeli kummankin joukkueen hyökkääjäketjussa katkesi kyllä useasti. Siihen vaikutti epäilemättä ottelun tasaväkisyys ja siitä johtuva hermostuneisuus mutta myös vastapelaajien innokas puolustuspeli. Eilinen ottelu oli hyvien puolustajien ja tukimiesten ottelu. Maalivahdit eivät päässeet paljoakaan esiintymään. Varsinkin on mainittava H. I. F. K:n yhtenäinen tukimieslinja. Järjestävästi ja hallitusti pelaava Ekholm keskellä, 8 mestaruuden mies Lammisalo into-mielisenä ja tehokkaana vasempana miehenä ja varma Luhkunen oikeana. Se tietämys mitä ja miten oli kussakin tilaisuudessa tehtävä ja heidän vuororaisaan H. I. F. K:n ensi sijaisia taistelijoita. Että esim. Lammisalon ja Ahngerin suurennmoiset kaksintaistelut oikealla aitatpuoliskolla ollen ainutlaatuisia jääpalloilumme historiassa. On vallan nurinkurista leijon tavalla huutaa hyökkäyksistä parhaansa tehneille pelaajille. — H. I. F. K:n puolustajat Siimes ja Lagerström yhtyivät myös innolla tukimieslinjaan taisteluun, mutta hyökkääjät Pekosineen epäonnistuivat. Suuria, ratkaisevia otteluita lyhytään hyvää hermoja.

Susien joukkueessa oli puolustus myös hyökkääjiä parempi. Parhaat Melli ja Laine, joiden nopeutta sai ihailla. Hyökkääjälinjassa oli vain „päällikkö” Ahnger jälleen paras. Lassi Mäkinen näytti kyllä toisinaan suorastaan herkullisia temppuja, mutta ne olivat vain hetkellisiä. Voutiainen ja Pirhonen laita hyökkääjinä liian kaavamaisia. Miksi ei Mäki laskettele hyökkäyksiään yhtä reilusti kuin ennenkin?

Maaliluku oli 4—1. Liian mahtavia numeroita tällä kertaa. Tasapeli tai ehkä H. I. F. K:n yhden maalin etumatka olisi ollut paikallaan. Kaikessa tapauksessa on hausta todeta minkä kirkastullen takana mestaruutemme on haettavissa.

Pelin kulku.
Jalkapalloklubi sai ensin pelioikeesta kiinni. Pallo pyöritteli susien rangaistusalueella, mutta valkopaitaisten eturivin hermostuneisuuden takia olivat hyökkäykset tuloksettomia. Noin parin minuutin kuluttua pelin alettua pääsi Lappalainen irti, mutta epäonnistui laukauksessaan. Hiukan myöhemmin laukaisi Hallström tolppaan. Sudetkin alkavat vähitellen saada pelinsä kulkuun ja noin 10 min. kuluttua saivat he ensimmäisen kulmalyöntinsä, jota jäi tuloksettomaksi. 5 min. tämän jälkeen oli H. I. F. K:lla samanlainen vierailu susien maalin edustalla. Luhkunen laukaisi, Anttonen torjui luistimellaan, pallo joutui Pietiläiselle, joka löi sen voimalla verkkoon. Susien eturivi työskentelee jälleen mainiosti ja Ahnger pääsi „hollille”, mutta Saarinen pelasti. 20 min. paikkeilla sai Tolonen hyvän lyönnin, sulettaa „ylös” ja keskittää, Melli ottaa kädellä kiinni, mutta Pekonen oli paikalla ja toimitti joukkueelleen toisen maalin 2—0. Wiipurilaisten hurjasti älähti ja on vähään aikaan hiljaa. Sudet eivät hellitä kuitenkaan otettaan, vaan yrittävät kaikkensa. Kerran eksyi Luhkunen liian ylös syöttämään, pallo joutui vapaana olevalle Sorvalille, joka kauniilla voimolaukauksilla toimitti pallon ohi Saarisen. Hyökkäyksen alkuun suoritti Lassi Mäkinen 2—1. Hetkistä myöhemmin oli Susilla vaarallinen vapaalyönti H. I. F. K:n maalin edustalla, mutta jäi se tuloksettomaksi. Samoin Pirhonen ei osannut käyttää hyvää aloitamisetilaisuutta suur. sot. puolelta päättyi siis 2—1 H. I. F. K:n hyväksi. Itse pelistä oli Susilla sitä enemmän.

Toisen puoliskon alussa esitti H. I. F. K:n eturivi kaunista yhteispeliä. Tolonen toimitti keskeltä yli maalilinjan mutta Pekonen unohti ampua. Anttonen sai usein heittäytyä tavoittaakseen pallon. Mäkinenkin pääsi ampumaan, mutta Saarinen oli paikalla. Anttonen pudotti kerran pallon maalinsa edustalla, mutta sai aivan viime hetkessä sen uudelleen torjuituksi. Voutiainen kuljetti pallon „ylös”, mutta ampui sivuun. Tämän jälkeen oli H. I. F. K:n maalin edustalla kaksi kulmalyöntiä, mutta molemmat jäivät tuloksettomiksi. Pallo vieri jälleen Susien kenttäpuoliskolle ja Pietiläinen pääsi läpi, mutta aivan viime tingassa löi Laine hypystä ja ajoi arvelta Pietiläisen nurin. Pallo pyörii pojiradalla isäntä pitkin, kolmas kulmi; Sudet nostivat ääneensä ylös merkiksi, että pallo kävi sisällä, mutta maalituomari selitti, ettei se ollut sisällä. Pallo otti nimittäin Hallströmin luistimeen ja pysähtyi siihen Saarisen siepattavaksi. Tämän jälkeen oli peli tasaväkistä, ilman mitään erikoisia maalinsaantitilaisuuksia. Kansa liikehti hermostuneena ja odotti maalia, sillä niin jännittävässä pelaajat olivat, että yksi ainoa maali ratkaisisi koko ottelun. H. I. F. K. oli tällä kertaa onnellisempi. Pietiläinen ampui pitkältä, pallo olisi mennyt ulos, mutta Anttonen heittäytyi tavoittamaan sitä; hän sotkeutui ja pallo jäi hänen jalkoihinsa. Hallström oli salamannopeasti paikalla ja toimitti joukkueelleen toisen maalin erinomaisaan. Se oli moraalisesti vaikuttava maali. Sudet eivät enää saaneet peliään kulkuun. Loppupeli mentiin H. I. F. K:n merkeissä. 2 min. ennen loppua kuljetti valkopaitaisten vasen sivusta pallon hyvin ylös, kova keskitys, pallo joutui vapaana olevalle Pekoselle, joka voimalla toimitti pallon ohi Anttosen. Sudet saivat lopussa vielä hyvän hyökkäyksen, mutta Saarinen pelasti. Loppuvihellys kuului ja H. I. F. K. voitti siis kolmannen jääpallomestaruutensa maaliluvulla 4—1, siis samalla lopputuloksella kuin viime vuonna Wiipurissa.

Erotuomarina oli G. Löfgren. Wiipurilaiset eivät olleet häneen tyytyväisiä. Sitä he kuitenkin olivat tuskin puolueettomia häneen.