1926

Sudet uusi mestaruutensa niukassa loppuottelussa. KIF haastoi viipurilaiset vahvasti, mutta Sudet vei mestaruuden maalein 2–1. Cup-muotoinen kilpailu korosti jälleen yhden ratkaisevan ottelun suurta merkitystä.

SM-finaali 21. helmikuuta 1926 Pallokenttä, Helsinki
Sudet-Kiffen 2–1 (1–0)
Sudet: Kaarlo Ahlgren, Lauri Mäkinen
Kiffen: Josef Kaplan
Yleisömäärä: 2 500
Tuomari: Gösta Löfgren

Näin lehdistö näki ottelun:
Suomen jääpallomestaruus vietiin jälleen Viipuriin, jo yhdeksännen kerran Susien nimiin. — Ei ollut sää niin hyvä kuin olisi toivonut tällaisen suurottelun ajaksi. Pakkasta ei ollut paljon, vain 5—6 astetta, mutta tuuli oli pistävä, ja kun kaiken lisäksi aamusta kestävä osittainen lumipyry yltyi päivemmällä peittäen pallokentän ohueeseen lumivaippaan, odotettiin jännityksellä mitä tuleman piti. Yleisöä oli liitto-ottelumäärin, n. 3,500. Siis runsaammin kuin milloinkaan ennen kansallisen kilpailun sattuessa. — Sana yleisöstä. Meillä on totuttu tavallisesti oikeamieliseen suhtautumiseen otteluun. Viime aikoina on kumminkin havaittavissa ikävä käänne. Jo liitto-otteluissa, joku yltiöpää, tavallisesti jääpalloilua tuntematon, pahankurisilla huudoillaan yllyttäen muut samanmieliset mukaansa aikaansaa paheksuttavaa meluamista. Samaa havaitsi eilenkin. Arvosteltiin erotuomaria ja ivailtiin toisen joukkueen harhaiskuja. Tämä ei ole arvomme mukaista, ainahan ennen on meikäläistä yleisöä pidetty urheilullisesti harkitsevana ja ymmärtäväisenä ja sitä epäilemättä suurin osa onkin. Sitä ilkeämmältä kuulostaa joittenkin alituinen nälviminen, yllyttäminen, joka vain on omiaan hermostuttamaan toisia ja mikä ei kumminkaan vähimmässäkään määrässä vaikuta tehtävänsä syventyneihin pelaajiin. Innostusta saa olla ja sitä täytyykin olla, mutta se ei saa olla identistä egoistisen rääkkymisen kanssa.

Sudet pelasivat melkein aikaisemmin ilmoitetussa kokoonpanossaan. Sirenin tilalla pelasi vasenta tukimiestä Heikki Lund.

Johtui mieleen paljon pohdittu ajatus, onko Susitaru lopussa. Ei ole, vaikkakaan se tällä haavaa ei ilmene niin voimakkaana kuin ennen. Mutta se on virkistymässä. Sillä on uutta verta. Ja kumminkin, jos oikein tarkkaan muistelee Poutiaisen, Pirhosen y. m. loistoaikaa, niin havaitsee paljon yhtäläisyyttä. Miksi esim. Jantunen vasemmalla sivustalla on ilmetty uudempi painos Poutiais-Rikusta, miksi Ahlgren jatkaa Pirhosen tyylikästä oikeanrajahyökkääjäpeliä ja Närvänen, Jussi Pellin varmaa ja lujaa pelitapaa puolustuksessa. Mielestämme se, mikä oli erinomaista Susien loistoajan pelissä, se on periytynyt Viipurin nuoremmilta pelaajilta niille, jotka menestyksellisimmin ovat kantaneet Viipurin perintöä nuorelle jääpalloilijapolvelleen. Lassi Mäkinen ja Ahnger ovat kunnioittavasti olleet yhdyssiteenä entisen ja nykyisen viipurilaisen jääpalloilun välillä. Kumpikin ovat jo heikompia, Lassi M. väsähti huomattavasti jo toisen aikapuoliskon alussa ja Ahnger ei enää luistele ja juonittele entiseen tunnettuun tapaansa. Ja kun Sorvali ei kaikesta huolimatta ole Yrjö Peittilän tai Lavosen veroinen, pakottautui peli vaistomaisesti molempien rajahyökkääjien Jantusen ja Ahlgrenin johtamaksi. Mikä olikin Susille edullisinta. Heidän pelinsä ei kulkenut keskuskolmikossa entiseen hyvään tapaan eteenpäin ja näin ollen oli luonnollista, että sivustan kautta sen piti lähteä. Huomasimmehan Jantusen ja Ahlgreninkin jossakin määrin usein tunkeutuvan liiaksi keskelle. Tässä piilee vaara, johon ehkä Susien on kiinnitettävä ankara huomionsa. Jos J. ja A. alkavat kehittää tällaista, keskellepyrkimistaktiikkaa, menettävät he edellytyksensä kunnon rajahyökkääjäpeliin. — Viipurilainen tukimiehistö Leppänen (oikea)—Koskinen—Lund ei ollut niin heikko kuin täällä odotettiin. Heiltä kyllä puuttui edeltäjiensä varma luistelutaito ja tarkka tukimiesvaisto. Mutta toisaalta taas heillä oli runsaammin häikäilemättömyyttä, joka kylläkään ei riittänyt vastapainoksi vastustajain keskuskolmikon hirmuvauhtipelille. Koskinen pelasi mukiinmenevästi niin kauan kuin jaksoi. Hän on kumminkin, samoinkuin Heikki Lund, liian tyypillinen defensivipelaaja, jotta hän voisi kunnollisesti huolehtia eturivinsä menestyksestä. Susilta oli onnellisesti tehty asettaa Heikki Lund Sirenin sijaan. Eihän L:lla ole Sirenin älykästä pelivaistoa, mutta Kiffenin lujaa eturiviä vastaan tarvitaan L:n melkein mielipuolista häikäilemättömyyttä ja fyysillistä voimaa. Lund oli kyllä kankea, mutta niinkauan kuin hän malttoi yksinomaan pysyttäytyä tarkkaavaisesti paikoillaan, onnistui hän tyydyttävästi. Leppänen oli uusi ja miellyttävä tuttavuus. Helppohan hänellä oli tehtävä Kiffenin vasemman sivustan harvinaisen laimean pelin tähden. Närvänen oli yliveto. Kentän parhaimpia miehiä. Hänen sijoituksensa äkkisyöksyineen oli suurenmoinen ja samalla hän on luja, äärettömän luja. Jussi Pelli nähtiin monesta alkaa pääkaupungissa. Lyönnit eivät olleet entisen veroisia ja muutenkin sopii häneen sama arvostelu kuin hyökkääjistönkin „vanhuksiin”; kankeus alkaa vaivata. Anttosella oli loistopäivä. Sudet saavat kiittää häntä voitostaan. Anttonen ei koskaan ole ollut niin varma, niin uhrautuvainen ja suoraan sanoen myöskin onnekas kuin eilen. Ainakin kahdesti oli hän suorastaan „tiellä”. Mutta pitäähän maalivahdilla ollakin onnea.

Kiffen ei siis onnistunut mestaruustoiveissaan. Vähällä kyllä piti. Sen huomattavin kohta oli keskuskolmikko. Emme ole aikaisemmin nähneet niin lujavauhtista ja kumminkin menestyksellistä peliä mustapaitaisten esittävän. Varsinkin Lackman ja Wickström työskentelivät hyvin. Hyvää yhdistelmää seurasi läpimurto j. n. e. Ettei maalia tehty, riippuu monestakin seikasta. Huomautamme vain, että tasapeli olisi ollut paras ratkaisu, Kiffenin miehillä ei ollut onnea. Muuten erosi Kiffenin peli oleellisesti Susien pelistä. Sudet käyttivät sivustoja, Kiffien keskuskolmikkoa. Susien rajahyökkääjäpeli oli vaarallisempaa kuin Kiffenin keskustapeli. Mikseivät kiffeläiset käyttäneet enemmän raja-miehiään. Esim. jos oikein tarkkaan muistelemme ottelua, sai Matti Aalto Kiffenin vasemmassa laidassa korkeintaan pari kolme kunnon syöttöä ja saaden näin olla toimettomana, väheni ja katosi tyysten sekin vähäinen peli-into, mikä hänessä oli pelin alussa. Keskusta ja sitten mahdollisesti Thorn, siinä kiffeläisten peliresepti eilen. Tukimiehistössä Kaplan hyvä, mutta Susien rajahyökkäyspelin ansiosta ei hän niin päässyt loistamaan kuin aikaisemmissa otteluissa. Hän oli moitteeton. Rothsten oli tällä kertaa Relanderia parempi. Rothsten on maltillisempi ja ymmärtää hyökkääjistön tarpeen, kun Relander sensijaan usein pyrkii liiaksi sotkemaan Kaplanin työskentelyä ja myöskin hyvän ajan sattuessa tunkeutui liian lähelle omia eturiviään. Puolustajista Laibert parempi. L:lla on erinomainen venyvä pelitapa, jolla on se paha puoli, että harhaiskun sattuessa hän ei kyllin nopeasti pääse uudelleen vauhtiin. Biaudet oli entisensä kaltainen, samoinkuin Leffkowitschkin.

Erotuomarina Gösta Löfgren tällä kertaa hyvä, mikä tunnustuksena mainittakoon.

Muuten oli kilpailulla suuren ottelun tuntua. Oleskelu pallokentällä oli mieluista ja olemme vakuutettuja siitä, että yleisö poistui sieltä tyytyväisenä, ainakin se osa siitä, joka ei pane pääpainoa yksistään maalilukuihin, vaan löytää ottelusta muitakin näkökohtia ja arvosteluperusteita.

Pelin kulku.
I aikapuolisko.
Peli alkoi heti vauhdikkaasti ja ihmeellistä kylläkin ei niin hermostuneesti, kuin mihin täällä ollaan totuttu. Kumpikin pani parhaansa liikkeelle. Peli pysyttäytyi keskikentällä.

9 min. Vasta näin myöhään nähtiin ensimmäinen kunnon laukaus. Wickström pujottautui oikealle, syöttää yllättävän taakse keskelle, josta Lackman yhtä yllättävästi laukaisi — Anttonen kouriin.

10 » Seuraavalla minuutilla Lassi Mäkinen paukauttaa entisajan tyylinsä salamannopeasti. Leffkowitsch ei ennätä edes hievahtaakaan, kun pallo vinkuen lensi ohi — väärältä puolen.

14 » Jantunen hakee pallon alhaalta ja turkkallipun luota syöttää kaaripallon keskelle. Leffkowitsch hyppää kauniisti vangiten vaarallisen pallon.

Wickström—Trom—Lackman, kaunis, mutta melko vaaraton hyökkäys.

18 » Ahlgren »huiputtaa», sai pallon ohi Biaudetin ja teki tyynesti Susille maalin 1—0. Ahnger onnitteli.

20 » Heti jälkeen Lassi M. teki suurenmoisen valmistelutyön. Sorvali innoissaan pilasi asian heittämällä palloa.

25 » Lassi jälleen uranuurtajana, mutta tällä kertaa Ahnger oli offside.

29 » Kiffen kulmalyönti.
Juntunen offside.
Kaplan syötti mainiosti Wickströmille, jonka laukaus päättyi kulmalyöntiin.

35 » Uusi Kiffenin kulmalyönti.

37 » Vapaalyönti lähellä Kiffenin maalia. Lassi M. ampui. Ahnger oli vapaana, sai pallon, mutta »lakaisi» laukauksen sijaan, ja Leffkowitschille oli helppoa vangita pallo.

39 » Kiffenillä ensi tilaisuus tasoittaa. Vesterling pääsi Lackmanin syötöstä naamatusen Anttoseen, mutta hätäinen laukaus osui A:n luistimeen.

41 » Sama juttu, vaikka Lackman tekijänä.

42 » Sama juttu, vaikka Wickström tekijänä.

43 » Thorn otti ahnegen päälleen, pujotteli keskelle, mutta vaarallisen tilanteen pelasti Anttonen kauniisti heittäytymällä.

44 » Kiffenin toinen tasoitustilaisuus. Aalto laukaisi, Anttonen pudotti pallon ja sekä Lackman että Wickström kumpikin yrittivät nostaa yli pitkällään olevan Anttosen, mutta onnistumatta.

46 » Aikaisemmin mainittu vapaalyönti (Löfgren!).

II aikapuolisko.
Susien lupaava alku. Ahlgrenin ansiosta kolme vaarallista tilannetta, jotka Leffkowitsch selvitti.

6 min. Kaplan kadotti maalinsa — häiritsi Lassia — tuomittiin vapaalyönti — ruuhka, jossa mailat heiluivat arveluttavasti — tulokseton kulmalyönti.

8 » Lackman tunkeutui väkisin läpi Susien puolustuksen, mutta aivan viime tingassa ennätti Leppänen omiensä avuksi.

9 » Leffkowitsch narrattiin maalilta, jääaluekaukseen torjui Kaplan maalirajalla.

10 » Kaplan laukaisi läheltä, Koskinen käänsi selkänsä muuriksi. Jantunen vasemmalta syötti Ahlgrenille, kierrepa-lon vangitsi Leffkowitsch.

12 » Susien maalin luona kokous, jonka Närvänen hajotti liian rajulla mailanheilautuksella. Vapaalyönnin ampui Kaplan ja luistimien kautta löysi pallo tiensä maaliin 1—1.

15 » Peli vilkastui. Vesterlingin rajun laukauksen tähden oli Anttonen jälleen heittäytyvä.

17 » Kiffenin kulmalyönti.

18 » Kiffenin vapaalyönti — jonkin virheen tähden.

20 » Lackmanin loistolaukaus.

22 » Vapaalyönti lähellä Kiffenin maalia. Lassi ampui, Leffkowitsch heittäytyi eteen, mutta jonkun luistimen kautta muutti pallo suuntaa ja pujahti väärästä kulmasta maaliin 2—1.

25 » Närväsen ja Thornin kamppailu.

28 » Wickströmin laukaisun jäljiltä Anttonen polvilleen. Thorn syöksyi rajuilman tavoin työntääkseen A:n maaliin, mutta tämä heitti viime hetkessä pallon sivulle.

31 » Jantunen ampui ill... Leffkowitsch pudotti. — kulmalyönti.

33 » Susien maalin luona ruuhka. Lackman so...

35 » Jantusen soolohyökkäys päättyi Lassi M:n, tule... kulmalyönti.

37 » Lackman nosti pallon Pellin Vesterlingille, yhdenkädenennislyönti osui Anttosen rintaan.

41 » Kaplanin ja Lackmanin yhteistyö. Anttonen piteli palloa metrin päässä. Sen onnistui silmänräpäystä aikaisemmin kuin Vesterling vangita pallo.

43 » Lassi laukaisi hyvin.

44 » Pisteeksi Jantunen erinomaisesta tilanteesta ampui, mutta Leffkowitsch vangitsi kauniisti.