1933

Sudet puolusti mestaruuttaan ja keräsi yhdeksän pistettä. HIFK sijoittui hopealle ja ViPS pronssille. Viipurilaisten menestys jatkui vahvana myös sarjamuotoon siirtymisen jälkeen, vaikka helsinkiläisseurat lähestyivät kärkeä.

Mestari sarjataulukon perusteella

Näin lehdistö näki ratkaisuhetket:
Sudet juhlilla Viipurissa.
Salakkalahden luistinradalle oli kokoontunut kuutisen sataa katsojaa toteamaan kuinka rinkenkaupungin suosikit Sudet sarjan viimeisessä ottelussa päihittivät Kiffenin ja siten varmistivat mestaruutensa. Mustapaitaiset pikakaupunkilaiset pelasivat kuitenkin talven parhaan ottelunsa ja tästä syystä muodostuikin yhteenotosta tasaväkisempi ja mielenkiintoisempi kuin oli osattu odottaakaan.

Varsinkin ottelun ensimmäisen pelijakson aikana oli Kiffen selvästi painostavampi, joskaan mitään vaarallisempia maalinsaantitilaisuuksia ei luja Susi-puolustus sille suonut. Vaihtelevin Susien eturivi, josta puuttui Loikkanen, pääsi lämpenemään ja peli tasoittui. Loikkasen tilalla pelasi Lappalainen, joka esitti näppärää peliä eikä sanottavammin heikentänyt harmaitten eturivin tehoa.

Peli oli koko ajan sangen vilkasta eivätkä pelaajat antautuneet kovaan peliin. Kiffen yllätti hyvällä pelillään ja Mäki Wickström johti mustapaitaisten eturivin sangen onnistuneesti. Puolustuksessa oli Laibert pääkaupunkilaisten tuki ja turva, Susien puolustus oli luja niin kuin ennenkin, mutta eturivin peli ei tuottanut iloa viipurilaisyleisölle. Susien maalitkin olivat saavutetut ruuhkatilanteista, mikä parhaiten todistaa eturivin taitamattomuutta luoda avonaisia tilanteita.

Maal­eista mainittakoon, että Sudet saivat johtomaalin 35 min. vaiheilla kulmurin jälkeen syntyneestä ruuhkasta. Aarne Hahl taisi sohaista pallon pömpeliin. Kolme minuuttia myöhemmin oli Susilla jälleen kulmuri, josta seurasi taaskin ruuhkautuma. Tällä kertaa onnistui Jantusen lakaista pallo pömpeliin. Susien johto 2—0. Kolme minuuttia ennen puoliaj­an päättymistä tekaisi Kurre Weckström Kiffenin ensimmäisen maalin. Puoliaika päättyi 2—1.

Toisella puoliskolla tasoitti Kurre Weckström 14 min. vaiheilla pelin. Lappalainen tekaisi uudelleen Susille johdon 29 min. korvilla. Nyyssönen lisäsi maalilukua 4—2:ksi 39 min. kohdalla. Jali Lesch pääsi aivan viimeisillä minuuteilla lävitse ja laukaisi kolmannen pallon Susien pömpeliin. Lopputulos oli siis 4—3 Susien eduksi.

O. Kosonen tuomitsi tasapuolisesti.

Eilen ratkaistiin A-sarja jääpalloilussa. Viipurin Sudet voittivat mestaruutensa ja Jukolan Poikien joukkue siirrettiin jälleen B-sarjaan, siitä huolimatta, että joukkueella oli kaksi viikkoa sitten suuri mahdollisuus säilyttää paikkansa kansallisessa jääpalloilusarjassamme. HJK, jolle JP aikoi tehdä kohtalokkaan tepposen siirtämällä tämän ansaittaneen palloseuran B-sarjaan, teki paluutiensä yhdennellätoista hetkellä, ja eilen osoitti ViPS helsinkiläiset oranssipaidat uudelleen jumbosarjassaan, jossa joukkue alis ensi vuonna; saa raivata tiensä uudelleen eturintamaan.

JP antoi tiukan vastuksen ViPS:lle.
Niukka oli kylläkin JP:n häviö ja verrattuna ViPS:n peliin ei molempien joukkueiden peliesityksessä ollut suurtakaan eroa. Vaikka pelikausi on ollut verraten lyhyt, niin tuntuu siltä, että joukkueemme jo ovat väsyttäneet kesken yrityksien. ViPS pelasi eilen hyvää määrätiedotonta etenkin hyökkäyspelissä. Viisikossa on keskustassa liukas n.s. sellaajatyyppinen, ja laitahyökkääjät eivät muista pitää tarpeeksi paikkaansa.

JP:n joukkue on jollakin tavoin epätasainen. Joskus saattaa miehistö intoutua hyvin yritteliääseen peliin, mutta toisella kerralla ei voi samanmallakaan tahdolla havaita yrityksen kipinää. Jos JP:n joukkue ei onneksi pystynyt sinnikkyytensä saman otteluhenkeen kuin esim. HJK edellisenä päivänä, niin ei olisi oranssipaitojen tarvinnut poistua kentältä kahdella B-sarjaan osoittavalla miinuspisteellä ja yhden maalin häviöllä.

Yksityisistä pelaajista sanottakoon lyhyesti, että Westlin osoitti eilen olevansa ratkaisevasti meidän tämänhetken paras maalivahtimme. Kirsi oli ViPS:n tolmelian mies viipurilaisten eturivissä. JP:n pelaajista mainittakoon oikea välihyökkääjä Parviainen, jolla on oivallinen mailankäyttö ja eteenpäin pyrkivä pelityyli. Poika tahtoo vain ottaa pelin liian vetelästi. Itään käyttäminen myöskin pehmeästi mailaa, mutta itseluottamus puuttuu. Rinne ei ollut syypää yhteenkään miinusmaaliin.

Jukolan Pojat aloittivat pelin yritteliään hyökkäyksin ja heti alussa sai Westlin esittää loistopelastuksen napapallolla viime tingassa laitaan laukaisun jäätyä pitkän. Vasta noin 10 min. kuluttua saivat viipurilaiset pelinsä käyntiin ja Rinnekin joutui töihin. Neljännestunnin kuluttua sai ViPS ensimmäisen maalinsa, ViPS:n eduksi tuomittiin vapaalyönti melko kaukaa. Osterdahl ampui sen kohti Rinnettä, mutta pallo osuikin puolustaja Pullin reiteen ja muutti yllättäen suuntansa päätyen toiseen nurkkaan 1—0. Jonkin ajan kuluttua lisäsivät sinipaidat etumatkaansa. Peltonen sai pallon välitoimitanteessa, keskitti Purhoselle, joka läheltä iski verkkoon. Peli jatkui molemmin puolin hyökkäyksessä, mutta maaleja ei syntynyt. Kumpikin maalivahti, varsinkin Westlin hoiteli virkaansa kiitettävästi. Puoliaika 2—0.

Päinvastaiseen suuntaan pelin aloittaessaan panivat oranssipaidat täyden höyryn päälle ja painostivat pitkään otteeseen lujasti. Jonkin ajan kuluttua sai JP edukseen vapaalyönnin, jonka Parviainen vastustamattomasti veti ylänurkkaan 2—1. Odotettiin pelin nyt tasautuvan, mutta ViPS pääsi lisäämään etumatkaansa saamaan menoon. Maalin tekijä Toropainen, JP:llä oli useita tilaisuuksia, mutta Westlin ja omat vastassaan. Vasta aivan viime minuuteilla tuli pommella haettu maali. Sen löi jälleen Parviainen. ViPS voitti siis vähitellen ja pääsi leikin 3—2 ja passitti siten JP:n B-sarjaan.

Erotuomarina toimi M. Viinoksa HPS.

Mitalit on jaettu ja häätökäsky julistettu.
Eilen, seisahdutti kansallisen jääpalloilumme sarjamylly taas tältä talvelta puolentoista kuukauden ajan vinhaasti pyörittyään. Eilen vasta ratkesi myös sarjan kaksi tärkeintä kysymystä, mille seuralle kuuluvat mestaruusmitalit ja minkä kohtaloksi jääkään muutto vähäisemmästä. Sudet saivat osakseen lion niittää tarjousta 14. mestaruuden, Jukolan Pojat taas ankein mielin kiittää "ranskalaisesta" visiitistään A-sarjassa ja pyytää vaihtoa B-sarjaan takaisin.

A-sarja, joka vaivoin saatiin tänä talvena käyntiin, oli tänä kolmantena elinvuotenaan jos mahdollista entistäkin yllätysrikkaampi. Joskin voitto useimmissa otteluissa meni odotettuun suuntaan, pystyi häviöön tuomittu kuitenkin tiukkaan vastarintaan. On iloita antava merkille, että suurin osa pelatuista peleistä ratkesi vain maalin parin erolla ja että neljän maalin ero oli suurin voittoluku. Suureksi osaksi on tämä sarjassa keskenään kun­nossa ottelevien joukkueitten keskinäisen tasaväkisyyden ansio, mutta ehkä vieläkin enemmän sarjan kehittämän sulkeutuneen pelityylin.

Kallisarvoisten sarjapisteitten takia uhrataan nykyisin pyrkimykset kauniiseen peliin ja katsotaan kaikki keinot niiden saavuttamiseksi luvallisiksi. Myöskin on todettava, etteivät meikäläiset seurat omaa tällä hetkellä sellaisia hyökkääjäpelaajia, jotka pystyisivät tehokkaudessa kilpailemaan ruotsalaislinjojen kanssa.

Voimasuhteet kuuden eri seuran välillä käyvät oikeassa suhteessa ilmi sarjan lopputuloksesta. Sudet olivat tasaisimpana joukkueena täysin mestaruutensa arvoisia. IFK sortui fyysillisesti heikkoon eturiviinsä, josta ennen pelikauden alkua odotettiin enemmän. ViPS menetti heti alussa takapyykkiään Lagerströmin. Hänen mukanaan olisivat sinipaidat todennäköisesti päässeet näyttelemään sarjassa huomattavampaa osaa. KIF oli pettymys, mutta ei aivan samassa määrin kuin "vanha HJK". Jukolan Poikain esitystä on pidettävä kaikesta huolimatta onnistuneena. Onhan oranssipaitainen joukkue pystynyt ansaitsemaan itselleen kaksi pistettä, mikä kahdelle aikaisemmalle A-sarjan vierailijalle on ollut mahdottomuus.

A-sarjan loppuessa voidaan jo oikeastaan pitää jääpallokauttakin päättyneenä. Piirin mestaruus- ja ystävyysottelut eivät enää omaa samaa jännitystä kuin viralliset sarjaottelut, joissa maalinkin ero puoleen tai toiseen voi merkitä suoranaisia mullistuksia loppuratkaisun nähden.