1938

HIFK nousi jälleen Suomen mestariksi. Warkauden Pallo 35 saavutti ensimmäisen SM-hopeansa ja HJK pronssia. WP 35:n nousu kärkijoukkueisiin ennakoi varkautelaisseuran myöhempää erittäin menestyksekästä aikakautta.

Mestari lohko-/loppusarjan perusteella.

Näin lehdistö näki viimeisen ottelun:
Varkauden hermot eivät kestäneet, HIFK voitti 2-1
HIFK: Mihailévics, F. Karjagin, Wasaljeff, V. Svanström, T. Svanström, L. Karjagin, Åberg, Grönlund, Strömsten, Forstedt, Byman.
VP-35: Antikainen, E. Eronen, Markkanen, Heiskanen, Aho, Jussila, Mähönen, Karikoski, Immonen, Virtanen, V. Eronen.
Tuomarina: M. Aalto.
Maksavia: 1,845.

Mestarit on leivottu — eläköön mestari!
HIFK voitti, ei siinä mitään ihmeellistä ole. 99% asiantuntijoista oli tätä voittoa etukäteen osannutkin. Itse asiassa on ihmeellisempää se, ettei HIFK voittanut enempää, 2—1 voitto on mestariksi niin pieni, että sitä on voinut kokonaan fossi... ja hävitä. HIFK oli selvästi parempi joukkue ja ansaitsi täydelleen voittonsa, mutta pienellä onnentyönnöllä olisi Varkaus voinut nuo kahvaotteetkin ottaa.
HIFK oli ylivoimainen eilen. Sen peli kulki kauniisti miehestä mieheen, mutta myös eturivellä ei punapaitaisilla ollut ensimmäisellä puoliajalla niitä maalintekoon tarvittavia murtautumiskykyjä. Juuri yhdistelmäpeli, jonka perustana on syöttötarkkuus, olikin eilen loppuottelijain toiminnan selvänä puolena. Tässä mielessä hävisi Varkaus jäävyydellä, toisella puoliajalla aivan täydellisesti.
Mies mieheltä.
Joukkueena oli HIFK siis paria askelta varkautelaisia edellä. Sillä oli sitäpaitsi eräitä erinomaisia yksilöitä, jotka valoivat makeutta yhteiseen keitokseen. Aina kun nuoren pelaajan tielle sirotellaan ruusuja, on olemassa vaara ylimielisyyden peikon esiin marssimiseen. Toivottavasti ”Åberg”-ilmiö, joka eilen oli erinomaisella pelituulella, ei ole sen kaliiberin mies, että häntä hirvittää mikään ruusutarha. Hän on harvinaisin lahjoin armoitettu pelaajatyyppi. Luistelutyyli kissamaisen pehmeää, hän liikkuu kuin kuulalaakereilla ja omaa pujotteluvaiheen, joka ken hyvänsä voi kadehtia. Hänen ensimmäinen maalinsa oli loistosuoritus, joka ei todista vain laukaisuvoimaa, vaan myöskin sijoittumisvaistoa.
”Udda” Forstedt oli eilen myös pelipäällä riemun valtaamalla tavalla laajalla säteellä. Vanha ”Erkki” syötteli tarkasti ja suoritti esimerkillisyyttään. Byman oli ollut hyvä, mutta Strömstenin mörssäri etsi turhaan oikeata piirtoa.
Tukilinja pelasi samoin kuin monasti aikaisemmin, siis luotettavasti. Sillä olikin helppo työ kesyttää kokemattomat varkautelaiset. Ja sen, mitä ei tukilinja kyennyt, sen otti puolustus varmasti, joskaan ei loistavasti. Mihailévics oli myös mies paikallaan.

HIFK on kiistattomasti mestaruutensa ansainnut.
Tämän talven monissa otteluissa se on esittänyt tiiviintä yhteispeliä ja se on kasvanut tehtäviensä mukaan. Kun näin on, silloin ei kukaan voi väittää nyt saatavia mestaruusmitaleja ansaitsemattomiksi. Päinvastoin.

Varkaus menetti hermonsa. Pallokentältä lähdettyäni kuulin monenkin sanovan:
— Varkaus pelasi raakaa peliä!

Siltä se näytti. Mutta lieventävät asianhaarat on myöskin otettava huomioon. Ottelu oli laadultaan kova. Sen voi ymmärtää. Mestaruus oli kyseessä ja eilisenlaiset jääsuhteet jo sinänsä johtavat helposti kovuuteen ja nuoret pelaajat ”kuumenevat” pian. Varkaus kuumeni, mutta se sai siitä joka kerta tuntuvan rangaistuksen: kolme sen pelaajista sai viisi minuuttia vilvoitella.

Mikä tämän kuumenemisen sitten aiheutti?
Nähdäkseni ei ole yhden syytä kun kaksi tappelee. Mistään tappelusta ei kylläkään ollut kysymys, mutta HIFK:n miehet osasivat hekin lyödä lonkkansa vastustajan kupeeseen j.n.e. Niinpä sorvattiin läpimurron tehnyt Karikoski ensi puoliajalla arveluttavalla tavalla ja rytäkässä mies loukkaantui saaden niin pahan vamman, että oli miltei pelikyvytön loppuajan. Ottelun päätyttyä tuli matka Punaiseen Ristiin. Saman matkan sai tehdä tukimies Heiskanen, joka loukkasi pahasti sormensa. Ainakin osaltaan vaikutti tämä Varkauden hermojen menetykseen. Vieraat painivat lujan lujaa vastaan, mutta erehtyivät samalla sääntörikkomuksiin, joista ”karkoitus” oli ainoa oikea seuraamus.

Varkaus ansainnut arvonsa.
Kovuus ei ollut Varkauden pääominaisuus. Ensi puoliajalla joukkue esitti kauniitakin asioita. Luistelunopeutta, mailanäppäryyttä ja yhdistelmiä m.m. vasemmalla laidalla, jolla Mähönen—Karikoski sivusta teki kaunista jälkeä. Toisella puoliajalla Karikoski loukkaantuneena siirtyi laidalla ja Mähöstä ei senjälkeen näkynyt.
Eilisen jälkeen en minä lainkaan ihmettele VP-35:n menestystä välilohkossa. Joukkue osaa pelata ja se on jatkuvasti kehityskykyinen. Sen peliä leimaa kuitenkin liian malttamaton halu tehdä jotakin.
Puolustuksesta olisin odottanut enemmän. Markkanen ei ollut se Markkanen, jota minä olen maaotteluun kaupannut. Sanottiin miehen olleen sairaan. Niin täytyikin olla, muutoin ei ymmärrä hänen eilistä kalpeata esitystään. Eronen hänen naapurinaan oli parempi.

Maalivahti Antikainen oli erinomainen. Hänen räpyläänsä tarttui monta sellaistakin palloa, jonka joku muu olisi verkostaan poiminut.

Olosuhteet heikot.
Olipa todella vahinko, ettei loppuottelua saatu suorittaa paremmissa olosuhteissa. Sankka sumuverho kääri koko kentän pumpuliinsa, niin ettei 50 metriä eteensä selvästi erottanut. Lämpöasteista huolimatta oli lumen alla säilytetty jää alussa hyvää, mutta ruhjoutui sitten ja otti pallon leikkikalukseen. Se hyppi ja heittelehti kuin joustimilla ja aiheutti tämän tästä epäonnistumisia. Kovalla jäällä olisi varmaan saatu nähdä hyvä ja ensiluokkainen ottelu.
Erotuomarina toimi Matti Aalto eikä häntä voida mistään moittia. Erään pikkuhuomautuksen minä kuitenkin tekisin: onko sopivaa kutsua kentältä karkoitettu pelaaja takaisin juuri kiivaimman kahakan käydessä? Luonnollisempaa minusta olisi palauttaa hänet luonnollisen tauon aikana, kuten jalkapalloilussakin.

Miten maalit syntyivät.
Ottelu alkoi vilkkauden ja tasaväkisyyden merkeissä. 2 min. vaiheilla merkitsin muistiin Mähösen ja Åbergin raisut läpiryntäykset. 5 ja 7 min. HIFK:n kulmurit. 10 min. kaksi Varkauden oikean sivustan etenemistä, jotka mv. keskeyttää. 12 min. Antikainen torjuu Bymanin laukauksen jalallaan kulmuriin.
HIFK saa johdon.

15 min. saa HIFK johdon harvinaisen kauniilla tavalla. Åberg luiskauttaa ominaisella liukutyylillään keskustaan, vasemmalle, tuikkaa pallon Bymanille, ryntää takaisin keskelle ja laukaisee Bymanilta saamansa syötön raudanlujasti verkkoon. Se oli todella maali, jonkalaisista harvoin saa jääpallokentillä nähdä.
Seuraa tasaista yritystä ja HIFK:n pari tuloksetonta kulmuria. 25 minuutilla Varkaus tasoittaa.
Varkaus tasoittaa.
Immonen ja Karikoski vaihtavat paikkaa; K. painautuu läpi puolustuksen, mutta kaadetaan rumasti. Juuri ennen jäähän romahdustaan hän huitaissee eteenpäin kurkottaen ja saa työnnetyksi pallon rajan taakse. Kaunis ja rohkea maali, mutta tekopalkaksi saa Karikoski vastustajan luistimesta pahan haavan reiteensä.
28 min. Varkauden Immonen lyö ilmasta komeasti, mutta ilmeisesti liian korkealta. Mv. pelastaa tilanteen kulmuriin. 29 ja 33 min. on kummallakin tulokseton kulmuri.
HIFK taas johtoon.
35 min. saa HIFK uudelleen johdon. Se saa hyväkseen vapaalyönnin väärästä taklauksesta, pallo annetaan vasemmalle, josta Forstedt laukaisee sen Varkauden puolustuksen päältä katsellessa aivan vasempaan kulmaan.
Toisella puoliajalla suorittaa Varkaus jo aiemmin mainitun pelaajasiirron. Peli ei enää suju, vaan ottaa HIFK ohjat yhä lujemmin kouriinsa. 4 min. joutuu puolustaja Eronen vilvoittelemaan huitais­tuaan Åbergiä mailallaan. 19 min. Varkaudella kulmuri ja HIFK:n maalilla aika kahakka. Heti senjälkeen joutuu tukimies Heiskanen ”vilpolaan” lyötyään vastustajansa mailaan rumasti. 29 min. on HIFK:lla kulmuri. Peli on nyt ratkaistu ja Varkauden toiminta yhä ponnettomampaa. HIFK ahdistaa lujasti. 35 min. saa Immonen käydä kentän laidalla kovuutensa takia. Loppuajalla on HIFK:lla kolme kulmuria ja Varkaudella yksi vaarallinen maalitilanne. Aika loppuu ja HIFK poistuu kentältä voittajana kansan rynnätessä sitä onnittelemaan. Vuoden jääpallomestaruus on ratkaistu.