1941

Jääpallon SM-kilpailu palasi sodan keskellä. HIFK voitti Suomen mestaruuden, Sudet saavutti hopeaa ja HJK pronssia. Kilpailu pelattiin poikkeusoloissa kolmilohkoisena, mikä kuvasti sota-ajan vaikeita olosuhteita.

Mestari sarjakilpailun perusteella.

Näin lehdistö näki ratkaisut:
Tämänpäiväinen kilpailu Suomen jääpallomestaruudesta päättyi eilen Stadionilla, jossa mestaruuttaan puolustava Helsingin IFK ja 15. mestaruuttaan tavoitteleva Sudet iskivät yhteen. Sen jälkeen kuin Sudet viikkoa aikaisemmin sai taistella henkeen ja vereen HJK:n kanssa selvitäkseen loppuotteluun, saattoi päätellä, että harmaapaitaisten mestaruus ei tulisi olemaan niin vain ennakolta selvä. Niille, jotka silti yhä luottivat Susiin, eilinen ottelu tuotti karvaan pettymyksen, sillä mestaruuden peri IFK. Ottelun loppulukoksena oli 4—2 tähtirintaisten jo johdettua välillä kokonaisista 4—0. Loppunumerot kuvastavat oikealla tavalla ottelun vaiheita ja pojkkueitten voimasuhteita. Syynä Susien mestaruuspyrkimysten murtumiseen olivat toisaalta IFK:n taktillisesti hyvin suunniteltu puolustuskoneisto ja toiselta puolen taas omien vastaavien linjojen paha rakoileminen. Tasoiltaan ottelu huonoi loppuaan kohti tuntuvasti eikä siinä ollut likikään samaa hellittämätöntä taisteluntuntua kuin välierässä edellisenä sunnuntaina. Ottelua seurasi neljättätuhatta katselijaa, joista maksaneita 2.963, mikä on hyvä saavutus päivän monet massahiihdot ja mainion hiihtokelin huomioiden.

IFK saa kiittää HJK:ta paljosta!
IFK oli todella onnekas joukkue pääsi ensiksikin suoraa päätä loppuotteluun ja toiseksi sai viikkoa aikaisemmin omin silmin oppia, mitä keinoja käyttäen ”raateluhampaat” näytetään irti pelättyjen Susien leukaperistä. Hyvällä syyllä saattaa huomauttaa, että uudelleen kruunattu mestari olisi oikeastaan kunnon kestit velkaa vanhalle kiistaveljelleen, nyt pronssimitalit taskuihinsa saaneelle HJK:lle. Paitsi sitä, että HJK oikein kädestä pitäen näytti, miten Susi-viisikko talutetaan, se samalla myös iski ratkaisevan pahan särön viipurilais-helsinkiläisten itsevarmuuteen. HJK:n antaman reseptin mukaisesti laaditun myrkkynaksellin IFK:kin Susille syötti, eivätkä kyenneet harmaaturrikset nytkään sen nielemistä välttämään. Ja siihenpä sitten tellahtivat vasta liian myöhään uudelleen viratakseen!

Tilvola oli IFK:n ”Virtanen”.
IFK:n puolustustaktiikka rakentui sekin Susien keskikolmikkopeilin eliminoimiseen. Tukilinja ja puolustajat muodostivat yhdessä ”liukuvaisen puolustusmuurin, jonka aukosta sisään jouduttaessa” vastapeluri oli taas siitä erää tehtävänsä tehnyt. Keskeisin akseli tässä koneistossa oli vanha kunnon Torsten Svanström, joka oman liikkumakykynsä rajoitukset tuntien tyytyi ottelemaan kovin lähellä omaa maaliaan. Hän pelasi todella erinomaisen ottelun ja on lähinnä se yksilö, jota koko joukkueen on voitostaan kiittäminen. Katkot olivat lujat ja varmat, lyönnit terävät ja oikein suunnatut. Miten monta esimerkiksi hyvin iskettyä kaukosyöttöä esim. Bymanikin häneltä ottelun kuluessa sai! Nuorempi veli Walter sekä Leo Karjagin säestivät häntä sivustoillaan täsmällisesti. Tapempana oli puolustaan Frans Karjagin railakkaine otteineen paikkamaassa, mikä paikkatavaksi tuli. Nuori varamaalivahti Lundström pääsi tämän muurin sisäpuolella ollen suhteellisen vähällä, mutta paljon puhuttua taitoaan hänkin sentään pääsi silloin tällöin väläyttelemään. Eturivistä oli vasen välihyökkääjä Lasse Tilvola määrätty Salon adjutantiksi palvelemaan Pohjolan keskushyökkääjää HJK:n Eino Virtasen laatiman ohjesäännön mukaisesti. Täysin yhtä täsmällisesti ei uusi adjutantti työtään suorittanut, mutta kuitenkin niin hyvällä menestyksellä, ettei Salon kertaakaan tarvinnut tuntea oloaan yksinäiseksi, vaikka yhteydet Kariluomaankin tämän tästä katkesivat. IFK:n hyökkäyspeli tietenkin joutui kärsimään vasemman välihyökkääjän puuttumisesta eikä se nyt luistanutkaan vanhan tapaan mukaisesti lyhyin lähisyötöin mieheltä toiselle, vaan etupäässä jyrkin pistosyötöin, joiden avulla pyrittiin ivahtamaan vastustajan puolustuksen lomitse. Terhakkaaseen kuntoon päässyt Forsstedt keskellä sekä kumman vapaana ollut Byman olivat ketjun touhukkaimmat. Strömstenin peli on paljon hidastunut ja Åberg oli eilen suorastaan saamaton. Määräyksestäkö mies muuten »makaili» ketjunsa takana itse omat puolisyötöhyökkäyksensä käytiin paremmin, sen sijaan, että olisi ollut vastaanottamassa niitä syöttöpalloja, joita vieruskumppani niin monet kerrat olisi voinut hänelle eteenpäin antaa?

Kokonaisuudessaan mestarijoukkue oli saamattoman tasainen ja ennen kaikkea sillä oli yllin kyllin intoa lujan yritykseen. HJK olisi saattanut pitää eilispäivän voittajia tiukemmalla, mutta kukaan ei halunne kiistää sitä, etteivätkö mestaruusmitalit tänään kuuluisi oikeitten miesten kellonperissä! Onneksi olkoon Felle & pojat!

Susien esitys tuotti pettymyksen.
Susien peli ei eilen luistanut edes niinkään hyvin kuin HJK-ottelussa. Silloin puolustuslinjat menestyivät sentään jotenkuten, mutta eilen, kun vastassa oli vaarallisemmat hyökkääjät menivät heiltäkin konseptit pahoin sekaisin. Kun katseli Susien eilistä peliä, näytti siltä kuin harmaapaidat joko olisivat ennakolta kaavailleet pelinsä vain pintapuolin tai sitten pahoin unohtaneet opittavaksi määrätyn läksynsä. Lagerström keskustukena oli puolustuksen ainoa mies, jolle voi antaa täyden arvosanan työstään, ja ilman hänen uhrautuvaa toimintaansa Sudet olisi ollut suorastaan helisemässä. Pahimmin pettivät Luukkonen ja Kanerva sivustoillaan. Varsinkin Luukkonen, jota manottiin edellä saattoi pitää yhtenä maan kaikkien parhaista sivutukimiehistä, hoiti eilen leiviskänsä aivan päättömästi sijoittuen anteeksiantamattoman huolimattomasti. Kanerva on myös huonontunut paljon vastuksen kasvaessa pikkuhiljaa sekä sijoitus- että lyöntipelissään. Kalle Hahl pelasi myös liian malttomasti joutuen hetkeksi kentän sivustallekin, jona kohtauksen aikana IFK pääsi voittonsa varmistamaan. Leppinen oli Kanervaa parempana entiseen ja Taivainen maalissa hyvä. Eturivissä oli Salo siksi tiukasti silmälläpidon alainen, ettei hän päässyt pelijonkaan esiintymään (esimakua siitä, mitä Moggi Gustafsson tulee Tukholmassa tarjoamaan!). Siitä huolimatta hänen pelinsä ei eilen ollut loivotunlaista. Liian usein ja liian pitkine läpimurtoyrityksineen, joihin välihyökkääjäparin huono taipumus vähitellen hänet taisi houkutella Loikkasen oli suurin piirtein entisensä, mutta Kariluomasta on veto ainakin tällä haavaa lopussa. Ovatko monet kovat ottelut jo käyneet voimille? Maaotteluun mennessä on tahdin muututtava entiseksi, sillä muuten saattaa mies nuutua! Laitamiehistä Turunen oli Lamppua tuntuvasti parempi oma-aloitteisempana ja monipuolisempana pelaajana.

Vaikka Sudet kannattajineen eilen odottikin viidettätoista jääpallomestaruuttaan, niin turha heidän on toiveittensa pettymistä liiaksi murehtia. Onhan uusi Susi-joukkue vasta tänä vuonna kokoonpantu, niin että kohtuutonta olisi siltä heti uuden ajanjakson alkamisvuonna täysosumaa vaatia. Ensi vuonna entistä lujempi yritys ja silloin on kenties tuloksena se, mikä nyt jäi saavuttamatta!

Matti Aallon toimintaan erotuomarina
on oltava tyytyväisiä. Ottelu oli vaikea tuomittavaksi, mutta Aalto kykeni kuitenkin pitämään pelin ja pelaajat suurin piirtein vallassaan, joskin oikein otteen tapailu vaati aikansa. Kalle Hahlin karkottaminen kentältä tuntui aiheuttaneen keskustelua katsomossa, mutta kaipa erotuomarilla siihen painavat perusteensa oli.

Pelin vaiheet
ovat pääpiirteissään seuraavat: IFK hyökkäsi heti alkuvihellyksestä rajusti vasenta siipeään käyttäen, mutta tuloksetta. 7 min. kohdalla Forsstedt puikahti Kanervan ohitse saatuaan pistosyötön taaksepäin Åbergiltä. Hänen juuri aikoessaan laukaista pallon maaliin Leppänen nosti hänen mailaansa. Tuomittiin rangaistuslyönti, mutta Frans Karjagin ampui sen suoraan Taivaisen räpylähanskaan. IFK:n vielä pamautettua pallon kulmurista kahdesti Susien miesmuurin maalaukolla Lamppu 17 min. kohdalla täräytti ruuhkan takaa maalin pystypuolaan. Kymmenisen minuuttia myöhemmin IFK:lle oli toinen selvä maalitilanteensa: Strömsten pääsi pujahtamaan karkuun ja oli jo kahden kesken Taivaisen kanssa. Ratkaisevalla hetkellä hermot kuitenkin pettivät (?) sillä yrittäessään laukaisua 7 m etäisyydeltä entinen Kanuuna-Olle ei edes osannut palloonkaan! Molemmin puolin oli vapaalyöntejä tämän tästä ja kumpikin yritti kaukolaukaisunkin yllättää vastustajansa.

Alkupuoliskon viimeisellä minuutilla
IFK kuitenkin sai kuin saikin hyvin ansaitsemansa johtomaalin. T. Svanström antoi jälleen Bymanille yhden monista kaukosyötöistään ja tämä laukaisi jälleen milteipä puolikentästä. Tällä kerralla pallo kohosi sopivalle korkeudelle ja suhahti kuin suhaltaikin verkkoon ylänurkasta. Taivainen taisi olla väärin sijoittunut, vaikka näkikin Bymanin laukaisuaikeet.

3 maalia 5 minuutissa!
Jo heti toisen aikapuoliskon alkuminuuteilla mestaruus ratkesi IFK:n hyväksi. 5 minuutin kuluttua Kalle Hahl löi sauvallaan näppäisseen Åbergiä sauvan varteen tuntuvasti ja saaden siitä "hyvästä" kentältä poistumismääräyksen. IFK äkkäsi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja suuntasi koko hyökkäysvoimansa heti tälle sivustalle. Åberg toi heti uudelleen pallon vastamaalin lähettyville, syötti Forsstedtille ja tämä tuikkasi suoraan päästä verkkoon. 2—0. Kohta minuuttia myöhemmin Walter Svanström purjehti tukimiespaikaltaan kurssi suoraa maalia kohti ja kumautti pallon sinne sen kummemmitta valmisteluitta: 3—0. 10 minuutin vaiheilla Hahlin juuri päästyä peliin mukaan pääsi Luukkosen unohdettua Byman jälleen karkuun ja toimitti omakohtaisesti 4—0.

IFK vetäytyi nyt kuoreensa kuin kilpikonna
ryhtyen varjelemaan kallisarvoista saavutustaan. Puhjennut hienoinen lumipyrykin tuli siinä tähtirintaisille avuksi. Peli olikin nyt enimmäkseen vain pallon mäiskimistä puolelta toiselle ja vapaalyönnit seurasivat toisiaan, milloin käsivirheen, milloin väärän sauvankäytön, milloin liian lujan pelitavan takia. Lopulta Sudet sai kuitenkin rivinsä viimeiseen rynnistykseen ja se tuottikin kaksi maalia paikkasi. 36 minuutilla kohdalla Turunen näpäytti pallon Lundströmin ohi ruuhkatilanteesta ja 4 minuuttia myöhemmin Salo Turusen syötöstä samaan tapaan. Loppulukseksi viedään näin ollen aikakirjoihin luvut 4—2 todistamaan IFK:n voittamaa jääpallomestaruutta talvella 1941.