1946

WP 35 puolusti mestaruuttaan ja jatkoi nousuaan suomalaisen jääpallon hallitsevaksi seuraksi. HJK saavutti hopeaa ja HIFK pronssia. Nelilohkoinen kilpailujärjestelmä toi mestaruustaisteluun joukkueita laajasti eri puolilta Suomea.

Mestaruus ratkaistiin cup-kilpailuna - Finaali 24.2.1946, Varkaus.
Yleisömäärä: 2277

Näin lehdistö näki ottelun:
Jääpallomestaruus ratkesi eilen määräaikaisen ottelun puitteissa. Varkauden Pallo -35 uusi viime vuotisen mestaruutensa voittamalla HJK:n 3—1 (1—0). 2.277 maksanutta katsojaa oli läsnä ja peli oli odottamattoman harkkotasolta. Tällaiseen lyhyeen toteamukseen voitaisiin tyytyä, sillä tosiaan jääpallomestaruuden loppuottelu oli niin yksitoikkoinen, ettei mieleen mitään sellaista ole jäänyt.

Oli hyvä huomioitava, että WP -35 kävi tinkimättömän kamppailunsa vareen. Oli yhtä luonnollista, että HJK jatkoi tähän saakka omaksumaansa puolustusluontoista jääpalloiluaan, mutta oli luonnotonta jääpalloilullisesti, että WP -35 oli hyljännyt railakkaan ja vauhdikkaan yhteispelinsä, kuin myös luonnollista, että HJK unohti oman tinkimättömän aseensa — taisteluhengen. Luulen, ettei Max Viinoksalla ole moneen vuoteen ollut yleensä yhtä epäkiitollista ottelua hoidettavanaan. Tietysti on väärin väittää HJK:n tuistaluilta huovuttaneen mestaruuden WP -35:lle, mutta loppuottelu ei antanut oikeaa kuvaa nykyhetken suomalaisen jääpalloilun tasosta. Terve väri oli poissa kerta kaikkiaan eilisen jääpalloilun mestaruuskuvasta.

WP -35 saa olla ja onkin varmasti tyytyväinen tulokseen. Se pelasi koko ajan harkitusti, niin kuin näytti katsomoon. Tällä kertaa oli koko puolustuskoneisto rivillä kokonaisena. Mutta jos HJK:lla olisi ollut hiukankaan onnea ensimmäisellä pelijaksolla, joka päättyi WP:n hyväksi 1—0, olisi ollut mielenkiintoista seurata valkouslaiset jääpalloilua, jos HJK:lla olisi ollut esimerkiksi 2—1 tai 3—1-johto. Sellaisia mahdollisuuksia oli näet. Riittämättä voitti ansiokkaampi joukkue. Siltä ei ole sen enempää sanomista.

WP -35:n ansiokkaimmat pelaajat eilen olivat maalivahti Antikainen, joka teki työnsä suurenmoisen varmasti ja puolustaja Väinö Markkanen, joka oli harvinaisen veijas hyökkäysten katkoja, unohtamatta silti puolustajalle niin tärkeää syöttöpeliä. Keskustuki Suhonen osoittautui terhakkaaksi mieheksi, samoin osittain Yrjö Jussilakin, mutta Arttu Jussila vaivasi jokin “hermostuneisuus”. Eturivissä oli työteliäin Vepsäläinen ja hänen ohellaan oikea väli Nyyssönen osoittautui vaarapainomaksi. Kauko Immonen ei ollut yhtä edukseen kuin aikaisemmin, mutta hän kärsi siitä, että HJK oli järjestänyt hänelle tarkan vartioinnin.

HJK:n miehet ottelivat suunnilleen odotetusti. Maalivahti Linkomo ei ollut läheskään yhtä varma näpeistään kuin Hukat-ottelussa. Puolustajat Tammisalo ja Pohjanen selviytyivät hyvin, ja tukimiehistössä oli Lehtonen ehdottomasti tarkin. Hyökkääjäin yhteispeli oli “pois nuhalieltu”. Kiintoisaa oli todeta Laitisen joskus oikein vilkas pallonpito. Seppola valvasi korvatauti, eikä hän voinut läheskään tehdä parastaan. Salminen oli ärhäkkä päällä. Olisi vain toivonut, että hänelle olisi annettu enemmän työtä.

Erotuomarina toimi Max Viinoksa. Hän oli erinomainen eilen. Tarkka ja varma johtopäätöksissään.

Ottelun kulusta mainittakoon, että sen juonne oli hyvin tasaväkinen. Kevyttä keskikenttätaistelua käytiin melkein koko ensimmäisen puoliajan. Kukaan ei oikeastaan odottanut maalia syntyvänkään, kunnes sitten Nyyssönen pääsi “sokasemaan” ja Linkomon osittaisen huolimattomuuden ansiosta WP -35 pääsi 1—0-johtoon. HJK sai rangaistuslyönnin. Sen löi Laitinen suoraan Antikaisen näppiin.

Toinen pelijakso oli ehkä hienokseltaan HJK:n, mutta WP -35 teki kaksi maalia kuin kärkeä. Nyyssönen käytti jälleen hyväkseen Linkomon huolimattomuutta. Vepsäläinen teki erään hyökkäyksen jälkitilanteessa 3—0. Seppola järjesti 3—1 vapaalyönnin avulla.