1947

WP 35 voitti kolmannen peräkkäisen mestaruutensa. OPS sai hopeaa ja HIFK pronssia. SPL:n ja TUL:n mestarit kohtasivat lisäksi yleisen mestaruuden ottelussa, jossa WP 35 voitti PPT:n 9–0.

Finaali 16.2.1947, Helsinki
Yleisöä:

Näin lehdistö näki ottelun:
Eilen sivuutettiin eräs merkkipylväs jääpalloilumme tämän talvisessa toiminnassa. Ratkaistiin sekä Palloliiton että TUL:n mestaruus ja lisäksi selviydyttiin eräistä lohkoista lopullisesti.

Suomen Palloliiton mestariksi tuli Varkauden Pallo 35 jo neljännen kerran. Tulos ei laisinkaan ihmetyttänyt, joskin OPS:n peli oli hienoinen pettymys kaiken kauniin kirjoittelun jälkeen. Suurempi yllätys oli, että Helsingin IFK anasti kolmannen tilan voittamalla Tampereella Ilves-Kissat. Voitto oli mahdollisimman niukka, vain 1—0, mutta sittenkin herättää huomiota ennen kaikkea Ilves-Kissojen epäonni. Oli odotettu Ilves-Kissojen voittoa, kun kerran joukkueen tie mestaruuden loppulohkoon meni Hukkien yli (1—0) ja VP-35:kin voitti Ilves-Kissat vain 1—0. — Vuoden kärkitulos on siis paremmuusjärjestyksessä seuraava: VP-35, Oulun PS, Hgin IFK ja Ilves-Kissat.

Palloliiton suomensarjan etelälohkon voitti ylivoimaisesti Porvoon Akilles, jonka siis ensi vuonna näemme mestaruuslohkossa. Kotkan Palloseura tipahti pois. — Läntisessä lohkossa hävisi RU 38 Porin Palloille ja siis sai heittää hyvästit suomensarjalle. — Maakuntakilpailussa Oulun PP voitti Porvoon Urheilijat, joten nousi ensi vuodeksi suomensarjaan.

TUL:n mestariksi kamppaili itsensä Porin Pallo-Toverit. Sekin tulos oli odotettu, joskin Turun Pyrkivällä oli mahdollisuuksia tasapeliin. Porilaiset omaksuivat kilpikonnatyylin, johon kilpistyivät turkulaisten parhaatkin yritykset. — Kohdakkoin joutuvat vastakkain Suomen mestaruudesta VP-35 ja Porin PT. Todennäköisesti Varkauden heiniä ottelu.

Palloliiton nuorten mestaruuskilpailuissa on päästy välieriin. Niihin joutuivat OPS, VP-35, TPS ja HPS. Suurinta huomiota herätti Turun PS:n erinomainen ansiokas voitto Ilves-Kissoista. Ehkäpä Turku vihdoinkin nousee jääpalloillisestikin. — TUL:n nuorten mestaruuden loppuotteluun pääsivät Varkauden TP ja Helsingin Jyry.

Varkauden Pallo voitti eilen neljännen kerran jääpallomestaruuden. Kanssakilvoittelijaksi oli hankkiutunut Oulun Palloseura, joka eilen kuitenkin Helsingin Stadionilla osoittautui vielä kypsymättömäksi mestariksi. Kaksi voittoa sitten molemmat joukkueet olivat myöskin loppuottelussa, jonka Oulussa VP -35 voitti 4—1. Tällä kertaa oli VP -35:n voittotulos 5—1, mutta paremminkin olisi 3—1 sopinut, sillä ensiksi VP -35:n yksi maali oli hyvin selvästi paitsiotilanteesta tehty, ja toiseksi OPS tosiaan esitti siksi hyvää jääpalloilua, että 1—5 oli hieman väärä kuva OPS:n jääpalloilusta. Ottelu oli erinomainen melkein koko ajan. Ainakaan ei Helsingissä ole nähty yhtä hyvää jääpalloilua tänä vuonna. Yleisöä oli läsnä maksanutta katselijaa 5.137, vapaalippulaisineen ehkäpä 5.500.

WP 35:n peli vakaan harkittua...
WP -35:n eilinen jääpalloilu oli erinomainen osoitus siitä, miten rauhallisuutensa säilyttämällä ja kuun vaiheen vastustajan heikkouksia sekä niitä hyväksi käyttäen pääsee onnelliseen tulokseen. Ei näet WP niin ylivoimainen ollut. Päinvastoin kenttätyöskentelyssä OPS oli melkein samaa luokkaa, mutta WP -35:n joka ”linjan” välinen yhteistyö, koko joukkueen jääpallokulttuuri, jos niin saa sanoa, oli siinä määrin syvempää kuin OPS:n, ettei oikeastaan hetkeksikään epäillyt WP -35:n muka sortuvan sitkeän liian nuoren vastustajan ahdisteluissa. WP 35:llä oli eittämättä parempi taktiikka, siis maalivahti ja puolustajat, samoin oli tukimiehistö luotettavampi ja liikkuvampi. Hyökkääjäin keskuskulmikko suurin piirtein samaa luokkaa, joskin WP -35:llä oli eittämättä kentän teknillisin välihyökkääjä (P. Immonen) ja myöskin rakentavin välihyökkääjä (Kantanen). Laitamiehet olivat WP -35:llä paremmat. — Kun siis WP 35 voitti, oli se niin herttaisen luonnollista, ettei ainakaan eilen olisi muuta voinut odottaakaan.

Yrjö Jussila uusin suurjääpalloilijamme
Jääpalloilullisesti ihastuttavin toteamus oli nuoren WP:n Yrjö Jussilan erinomainen oivallinen tukimiespeli. Ehkei hänen pelitapansa ole kovin kaunista, mutta kovin tehokasta se on. Yrjö-pojalla on sisua, ”pelisilmää” tarkempi kuin monella kokeneemmalla, eikä hän pelkää syöksyä vanhaan hyvään tapaan hyökkäystyöhönkään silti unohtamatta tukitoimintaansa taaksepäin. Jussilasta voitaneen odottaa ihan korkeimman luokan tukimiestä. Välihyökkääjä Ville Kantanen oli hänkin mitä lupaavin jääpalloilija. Hän useasti osasi ja rohkeni antaa vallan herkullisen täsmällisiä syöttöjä sekä laitaan että keskustaan päin, ja hän oli joukkueessa se, joka melkein säännöllisesti oli rakentamassa hyökkäyksiä. Pentti Immonen näytti, että hän taitaa pelata laitapaikankin päin, ja näin ollen hänen esiintymisensä oli parasta Helsingissä nähtyä. Keskustuki Martti Nyyssönen pelasi erinomaisesti hänkin, rauhallisen mallillisesti, mutta riittävän terävästi. — Yksikään joukkueesta ei pelannut heikosti, joten joukkue oli ”lyömättömässä kunnossa” eilen.

Oulun PS vielä kypsymätön, mutta tulossa...
Hyvin suurella uteliaisuudella odotti OPS:n esiintymistä erikoisesti niiden kauniiden arvostelujen johdosta, joiden kohteeksi OPS:n jääpalloilu on joutunut. Voittaneen mieltymyksellä todeta, että OPS on hyvä joukkue, kehittymisvaiheessaan, osaa tai saavuttaa joukkuepelin sen tärkeimmissä kohdissaan, mutta OPS:ssä ei ole vielä sitä harkitun kokemusta ja rohkeata yritteliäisyyttä, joka jääpalloilussa on valttia joka suhteessa. Edelleen on OPS:n suurimpia kielteisyyksiä, ettei joukkueella ole luotettavaa puolustusta. Vaikkakaan ei WP -35:n eturivi esittänyt läheskään täydellistä ja musertavaa yhteispeliä, niin sittenkin molemmat puolustajat sekoilivat pelissään niin pahoin, ettei sellaista saa sattua korkeimman luokan jääpalloilussa. Ei tukimiehistökään lunastanut kokonaan ”väkevillään”. Se keskittyi liiaksi puolustustyöhön ja oli mielestäni kovin kaavamainen. Hyökkääjistön keskukolmikko oli joukkueen paras osa esittäen ajoittain tosiaan esimerkillistä yhteistyötä. Jopa käytti laitojaankin paremmin ehdottomasti kuin yksikään muu Helsingissä otellut joukkue VP-35:itä lukuunottamatta. — Voidaan olettaa, että OPS ei esittänyt parasta jääpalloiluaan. On sentään näet eri asia pelata Helsingin stadionilla kuin jossain muualla. Ja mestaruusloppuottelu on siksi hermostuttava tilaisuus, että kokemattomat jo sekin tähden menettävät työtehostaan aimo prosentin.

Oikea välimies Veikko Sohlo oli joukkueen paras mies, parhaimpia kentällä, ja osasi oikein kauniisti syöttää mm. laitamiestään. Näytti vain siltä kuin Sohlo olisi kyllästynyt kaikkeen ottelun loppuvaiheissa. Vasen välimies Joju Kilponen oli hänkin ansiokas. Veijo Sohlo täydensi kolmikkoa mainiosti. Laitamiehet olivat odottamattoman saamattomia huolimatta hyvistä tilaisuuksista. — Tukilinjassa oikealla pelaava Lalli Halonen paras, mutta mitenkään sellainen ylivoima kuin miksikä häntä on eräissä piireissä haluttu mainostaa. Puolustajat Pyykkö ja Leiviskä taktillisesti heikkoja, muuten railakkaita ja maalivahti Haapakoski näytti hieman huolimattomalta. Käsitykseni mukaan ei hän riittävän valppaasti seurannut tilanteiden kehitystä. Ainakin pari maalia tuntui aika ”helpolta”.

Reino Kaitokari, Kuopiosta toimi erotuomarina. Hänen työskentelytapansa oli rauhoittavaa ja hän onnistui hyvin. Ottelun loppuvaiheissa Kaitokari syyllistyi pariin virheeseen, joilla sentään onneksi ei ollut ratkaisevaa merkitystä. Mm. WP-35:n neljäs maali oli ehdoton paitsio.

Ottelun kulusta mainittakoon, että ensimmäisen maalin teki Oulun Veijo Sohlo 7 minuutilla sittenkun Veikko Sohlo oli pysäyttänyt maalin edustalle lähetetyn sivurajalyönnin. 12 minuutilla Varkaus kuittasi Tuomaisen virolaiskarusellin Kantasen oikea-aikaisesta syötöstä. 30 minuutilla Kake Immonen napautti nopeasti ruuhkasta 2—1. Ottelujakso päättyi tähän 2—1 tulokseen.

Toisen ottelujakson 6 minuutilla Kantanen veti kulmurin perille ja Varkaus johti 3—1, Vepsäläinen sai virolaiskarusestaan paitsiotilanteesta aikaan 4—1 kun 28 minuutilla oli kulunut ja 43 minuutilla K. Immonen pääsi älykkäällä maallekäytöksellä livah­tamaan Oulun puolustajain välissä, lakaisten 5—1.

Mestarijoukkue: Pentti Antikainen; Väinö Markkanen — Ville Eronen; Arttu Jussila — Martti Nyyssönen — Yrjö Jussila; Polly Tuomainen — Ville Kantanen — Kauko Immonen — Pentti Immonen — Martti Vepsäläinen.

OPS:n ”hopeajoukkue”: Olli Haapakoski; Olli Pyykkö; Leevi Leiviskä — Lalli Halonen — Kalle Sohlo — Reino Arvola; Jaakko Tuomainen — Veikko Sohlo — Veijo Sohlo — Joju Kilponen — Eero Ervola.