1949

Lappeenrannan Urheilu-Miehet katkaisi WP 35:n pitkän mestaruusputken ja nousi Suomen mestariksi. Vasa IFK sai hopeaa ja OPS pronssia. Yleisen mestaruuden ottelussa LUM voitti Turun Pyrkivän 3–2.

Näin lehdistö näki ratkaisut:
Talven jääpalloilu alkaa jo olla täysin valmis. Eilen saatiin suurin ja tärkein osa päätetyksi, sillä sekä pronssi- ja nuorten loppuottelut sekä jokseen myöhemmin talven riittäessä Palloliiton ja TUL:n mestareiden välinen kamppailu.

Lappeenrannan Urheilumiehet vei eilen ensimmäisen jääpallomestaruutensa voittamalla Vaasan IFK:n Helsingin stadionilla 4–2. LUM:lla on ollut erinomainen offensiivikausi, selviytynyt siitä tappioitta, mikä on erinomainen saavutus, kun vastassa ovat olleet mm. WP-35, Hukat ja Porvoon Akilles. LUM:lla on siksi nuorekas, hyväedellytyksinen joukkue, että siitä voi odottaa vastaisuudessakin suursaavutuksia.

Joensuun PS putosi suomensarjaan tyytyessään eilen Porvoossa sikäläisen Akilleen kanssa vain 4–4-tulokseen. Kummallakin on yhtä monta pistettä, mutta Akilleella parempi maaliero.

Suomensarjasta nousevat karsintojen jälkeen mestaruussarjaan HJK, HPS, Paraisten IF ja Varkauden PP. Maakuntasarjoihin lähtivät Kokkolan PV, Iisalmen ja Turun Pallokerhot. Neljänneksi tulee joko KIF tai Lauritsalan Kisa.

Nuorten mestaruus päättyi loppuotteluun, johon selviytyivät WP-35 ja Porin Kärpät. Edellinen voitti Oulun PS:n 3–2 ja jälkimmäinen Käpylän UV:n jatkoajan jälkeen myöskin 3–2.

TUL:n mestaruuden loppuottelu pelataan vasta ensi sunnuntaina Varkaudessa sikäläisen Työväen Palloilijain ja Turun Pyrkivän kesken. Suomen sarjaan ovat selviytyneet jo Kotkan TP, Vuoksenniskan Vesa ja Uudenkaupungin Roima. Pohjoislohkon nousukas ei ole vielä selvillä. — TUL:n nuorten mestaruuden vei todellakin yllättäen Helsingin Jyry voittamalla Varkauden TP:n vieraissa Varkaudessa.

Jääpallokauden alkuvaiheissa ei kukaan rohjennut odottaa Lappeenrannan UM:stä Palloliiton mestaria, eikä vielä kauden keskivaiheillakaan, vaikkakin ottelu ottelulta joukkueen peli näytti varmenevan. Nyt on mestaruus tapahtunut tosiasia, ensimmäinen seuran historiassa. Eilen Helsingin Stadionilla suoritetussa loppuottelussa voitti näet LUM 4–2 (3–2) Vaasan IFK:n. Olosuhteet eivät olleet ihanteelliset, mutta edeltävästä kilsienkin, jopa toisella ottelujaksolla tyydyttäviin. Maksaneita katselijoita oli vain 2.316, arvatenkin lumipyry pelotti kansan pysyttelemään seinien sisällä. Juhlavuutta oli ottelussa, vauhdikkuutta, teknillistä näppäryyttä ja silloin tällöin suurta jännitystäkin. Tulos oli oikea, sillä LUM oli joukkueena ehjempi, sikäli enemmän teknillisyyttä, yhteispeliä ja -toimintaa sekä joustavampaa luisteluakin kuin Vaasan IFK. Ensi kerran taisi tapahtua stadionin historiassa, että tärkeässä kansallisessa ottelussa viritettiin maakuntalaulut voittajien kunniaksi. Karjalaisten laulu raikui kirkkaana LUM:n päästettyä voitokkaan ottelunsa ja saadessa mestarinmerkkinsä kannettavakseen.

LUM nousee suurluokkaan
LUM:stä tulee seuraava suur-seura jääpalloilussa. Nimittäin, jos kehitys kulkee yhtä suotuisaa muotoaan kuin tähän asti. Eilenhän ei ”keli” ollut sopiva lumilaisille, joiden pelityyli kaipaa kirkasta ja mieluummin luistavaa jäätä. Mutta totesi uudelleen, että LUM on järjestelmällisen jääpalloilun joukkue; ei omaa yhtäkään kirkasta tähteä, mutta on sitä tasaisempi. Maalitekniikka oli useimmissa kohdin korkeatasoista, liikkeet joustavia ja ketteriä, yhteispeli hyvin tyydyttävää, ajoittain esimerkillistäkin, ja taktillisesti sopeutuivat joukkueen eri linjat suhteellisen hyvin toisiinsa. On eräitä puutteellisuuksia. Kokemuista ei ole tarpeeksi eikä sitä voi vaatiakaan. Esim. ottelut loppuvaiheissa, kun Vaasan IFK hiukan painosti — yleensä vastapuolen painostuksen aikana — ei osattu vaihtaa peliä pitkäsysötöiksi, mikä olisi antanut aikaa rauhoittumiseen. Tyydyttiin jauhamaan entiseen tahtiin, mikä olisi voinut muodostua kohtalokkaaksi. Myöskin on jääpalloilijan osattava olla tarvittaessa kova. Lujuus ja teräksisyys puuttuivat, mutta se tulee kaiketikin ajan ja iän mukana. Suurin piirteen oli ja on LUM hyvin lupaava joukkue, jonka vastaista edesottamisia seuraa mielenkiinnolla.

LUM omaa hyviä jääpalloilijoita. Sellaisia olivat keskustries Matti Serenius ja oikea välimies Aarre Airaksinen, jotka esittivät monta kertaa harvinaisen häikäilemätöntä pujottelutaitoa. Valitettavasti keskuskolmikon kolmas, vasen välimies Pentti Vartiainen oli sairauden jälkeen heikkovoimainen, mutta sittenkin hän väläytteli erinomaista järjestelykykyään. Laita-Pentit, Kylliäinen ja Kekola, arkailivat tuntemattomasta syystä, joten eivät päässeet näyttämään tositaitoaan. Kuva jäi epämääräiseksi. Tukilinja oli hyvä, parhaana keskusmies Veikko Partanen, joka pelaa melkoisiin oloihin nähden harvinaisen rohkeasti ja laajasäteisesti, mutta kuitenkin harkiten. Sivustoista Aarne Raitavuon hiukan Matti Immosta parempi. Puolustajat Juhani Halme (hyvä kulmurin iskijä) ja Toivo Kokkonen railakkaita, tarkkoja, mutta vaikuttivat jossain määrin kankeilta. Maalivahti Matti Saure liiankin rauhallinen tyyppi. Ainakin eilen.

Vaasan IFK pettymys
Vaasan IFK:n tämän talvisten edesottamisten johdosta odotti Vaasan IFK:lta jotain erikoista. Valitettavasti jäi ainakin allekirjoittaneelle sellainen käsitys kuin Vaasan IFK olisi "ansaitsemattomasti" noussut näin korkealle. Mm. paljon mainetta niittänyt tukilinja Lantz–Spoof–Stolpe ei ainakaan eilen esittänyt mitään yliluonnollista. Se ei pystynyt tukemaan riittävästi eturiviään, ehkäpä siitä syystä, että se joutui keskittymään LUM:n eturivin peliä tarkkailemaan ja vartioimaan. Taan puolustus on keskinkertainen, mutta eturivissä on hyviä puolia. Stig-Göran Myntti ja Erik Sjöberg — välimiehinä — työskentelivät liian suurella säteellä, ja näin ei syntynyt kunnon yhteyttä eturivissä. Ja kuitenkin esim. oikea laitimies Rurik Hallvar oli siksi mainio, että hänen kauttaan olisi voinut yhteispelin avulla syntyä paljonkin. Yleiskuva oli, että Vaasan IFK on voimatyypi, osittain kankeahko luistimilla, raskasliikkeisempi koneisto kuin LUM. Eikä mailatekniikka ollut läheskään vastustajien veroinen. Lisäksi viljeltiin "yhdenkädenotetta".

Edellä mainitut Myntti, Sjöberg ja Hallvar olivat joukkueen parhaita. Myöskin piskuinen oikea tuki Ole Stolpe, ihmeteltävän kestävänä työntekijänä, mutta joka saisi kuitenkin keskittyä hiukan syöttötyöhönkin nousukseen meidän parhaimpien tukimiestemme joukkoon. Stolpe on hyödyllinen, kehittynee kunhan saa taakseen enemmän otteluja. Keskustuki Spoof on ulottuvainen, mutta rauhaton sekä jonkin verran epämääräinen. Maalissa Sven Dahlström tavallista luokkaa, s.o. häneen ei voi varmasti luottaa. Eilenkin pari maalia oli hiukan hänen "ansiotaan".

Bertil Ahlfors oli oivallinen ja oikeudenmukainen erotuomari.

Ottelu, kulusta mainittakoon, että LUM teki ensimmäisen maalin jo 4 minuutin pelin jälkeen. Vasen tukimies teki syöksyn, syötti oikeaan aikaan keskustaan Sereniukselle, joka parilla näppärällä kiepautuksella vapautui ja ampui läheltä 1–0. 10 minuuttia tienoilla Vartiainen mainiosti vapautti laitatoverinsa Kylliäisen, joka vihaisesti ampui vastaansanmään. 16 minuutilla Hallvarin vinolaukaukaus verraten kaukaa oikealta livahti odottamatta LUM:n maaliin. — Toisen ottelujakson 28 minuutilla Veijola murtautui lävitse ja tasoitti 2–2, mutta seuraavalla minuutilla Kekolan luistelu­syöksy teki 3–2 ja viitisen minuuttia myöhem-

min Airaksinen pääsi läheltä lakaisemaan verkkoon vasemmalta läpi IFK:n puolustuksen livahtaneen pallon. Sitten ampuivat vaasalaiset kahdesti lappeenrantalaisten kaatuneeseen maalivahtiin, mutta 4–2 ei muuttunut.

»Kalastava Karhu» vaihtoi kaappia
Mestaruusottelun päätyttyä suoritettiin stadionilla vaatimaton mitalien ja muistojen jako. Toimitusjoht. K. Alakari piti puheen kummallekin joukkueelle kiittäen valoisasta ja lupauksia antaneesta jääpalloilusta sekä toivottaen onnea uusille mestareille. Samalla hän antoi Lappeenrannan UM:n haltuun lahjoittamansa kiertopalkinnon, "Kalastavan karhun", joka on voitettava viidesti ennen kuin se omaksi joutaa. VP-35:llä on siihen 4 kiinnitystä ja LUM:llä nyt yksi. Enempää se ei olekaan kiertänyt. Jaettiin LUM:n pelaajille mestaruusmerkit ja Vaasan IFK:n miehistölle "hopeata". Samassa yhteydessä annettiin myöskin Pyttykerhon haarikka tehokkaimmalle pelaajalle. Vaasan IFK:n Ole Stolpe sen sai. — Lopuksi yleisö kohotti jääpalloilulle ja pelaajille tavanmukaiset hei-huutonsa.