1950

WP 35 palasi nopeasti Suomen mestariksi. OPS saavutti hopeaa ja Vasa IFK pronssia. SPL:n ja TUL:n mestarien loppuottelussa WP 35 kukisti Turun Pyrkivän vakuuttavasti maalein 8–1.

Näin lehdistö näki ottelun:
Varkauden WP-35 vei mestaruuden kuudennen kerran voittamalla Oulun PS:n 6—3. Esitettiin melko hyvää jääpalloilua. Erikoisesti oli siis WP-35:n esittämä jääpalloilu, vaikkakin Oulun PS johti kahdesti eli oikeastaan, olivat hetkittäin epäilyksiä siitä miten mestaruus oli menevä 1950. — Vaasan IFK voitti kotikentällään Lappeenrannan UM:n ja niin muodostui neljän parhaimman järjestys aivan päinvastaiseksi kuin mitä se oli viime vuonna. WP-35, Oulun PS, Vaasan IFK ja Lappeenrannan UM on tämän vuoden paremmuusjärjestys.

Suomensarja on pelattu loppuun. Porin RU-38 nousi mestaruussarjaan. Uusi tuttavuus siis korkeimmassa sarjassa. Maakuntasarjasta nousi Virkkalan Kiri suomensarjaan. Sen paremmin ei Virkkalan jääpalloilu ole toistaiseksi menestynyt.

TUL:nkin mestaruus ratkaistiin. Loppuottelussa olivat Turun Pyrkivä ja Hgin Jyry. Kuten arvata saattoi, voitti Pyrkivä mestaruuden, vieläpä vakuuttavasti.

Suomen mestaruudesta taistelevat nyt Palloliiton WP-35 ja TUL:n Pyrkivä.

Stadion, sunnuntaina.
WP-35 voitti tänään Palloliiton jääpallomestaruuden pelattuaan Oulun PS:n 6—3 (4—2). Mestaruus oli WP-35 kuudes ja samalla vei WP-35 omakseen tunnetun jääpalloilijoiden K. Alakarin lahjoittaman Kalastavan Karhun. Kuudesti se on kiertänyt ja viidesti sen on vuodeksi voittanut juuri WP-35. Ottelu oli ehdottomasti paras tänä vuonna Helsingissä esitelty. Vauhti oli hyvä koko ajan, totesi suuria teknillisyyttä, jopa siinä mielessä ilahduttavakin. WP-35 oli parempi melkein joka suhteessa, joten voitto oli ansaittu. Maksaneita katselijoita oli 4.171. Mainiona erotuomarina toimi Jonne Alho Helsingistä.

Erinomaisen ottelun
kehittivät molemmat osapuolet. Jokainen on kaiketi valmis tunnustamaan, että jääpalloilu on hauska katsoa kun sitä pelataan kuten WP-35 ja Oulun PS eilen. Vain harvoin syntyi kuolleita kohtia, häikäilemättömyyttä tai liian lujaa peliä vaikkakin ottelu oli usein varsin kiihkeä varsinkin ensimmäisellä puolituntisella. Pelaajat osoittivat sekä korkeata teknillistä tasoa että taktillista osaamistakin. Luistelu oli melkein kautta linjan joustavaa ja sutjakkaa, mailankäyttö mallillista ja vaihtelevaa. WP-35 oli eittämättä täsmällisempi, määrätietoisempi, tyylillisesti parempi kuin Oulun PS, joka jälkimmäinen liian usein luotti nopeisiin ja voimakkaisiin syöksyihin. WP-35 oli kokonaisuudessaan ehjempi joukkue kuin Oulun PS. Suomalaistaen voisi sanoa WP-35 olevan kypsän ja päämäärästään tietoisen joukkueen. Oulun PS kaipaa jossakin suhteessa vielä korjausta ja hiomista.

WP-35 arvokas mestari
Suoraan sanoen ei palaudu mieleen milloin WP-35 olisi pelannut niin mallillisen harkitsevasti kuin stadionilla tänään. Oulun PS:n 1—0 ja 2—1 johdot eivät laisinkaan horjuttaneet WP-35:n tyyliä. Aloitettiin hyökkäystyö Ville Kantasen ollessa jonkinlaisena yhdysmiehenä tukilinjan ja hyökkääjistön kesken. Siitä hyökkäykset kehittyivät edelleen pikkunäppärin, usein ehkä liian suppein hyökkäysaalloın, mutta tehokkaina koko ajan, mikä johtui eturivin miesten teknillisyydestä. Johdonmukaisesti noudatettiin tätä linjaa, joka onnistui kun Oulun PS ei keksinyt vastavetoa ja kun Oulun PS:n keskusmies Kalle Sohlo osoittautui liian hitaaksi varkauslaisten myllyyn. Kun lisäksi hyökkääjistöä auttoi harvinaisen yhtenäinen tukilinja, jossa sivustat tarkoin huolehtivat vastustajan laitamiehistä tunkeutuen näiden lähikosketukseen, ja kun taain puolustus WP-35:llä oli myöskin tavattoman varma tilannearvioinnissaan, niin helposti käsittää, ettei Oulun PS:llä ollut mahdollisuuksia yllättää ottelun myöhemmissä vaiheissa vastustajaansa. WP -35 esitti jääpalloilua juuri sellaisessa muodossa kuin sitä mieluummin katselee.

Oikeastaan on helpompi nimetä ne WP -35:n pelaajat, jotka yllättivät kielteisesti. Eikä heitäkään ole monta. Masa Vepsäläinen vasemmassa laidassa oli liian itsekäs, ampui mahdottomistakin kulmista epäonnistuen useimmiten. Puolustaja Arvo Oikkonen puolestaan oli liian tyypillinen paikkaansa pitävä puolustaja. Kuitenkaan ei näiden molempain esitys ollut paljon toisten tasoa alapuolella. — Ville Kantanen taas oli eittämättä joukkueen hyödyllisin pelaaja, vallan ensiluokkainen järjestelijä, valpas ja ällistyttävän kestävä. Hänellä oli erinomainen tilaisuus kunnostautua kun hän sai pelata melko vapaasti. Eturivin Pentti Immonen oli hyvä hänkin, mutta on ollut parempikin Helsingissä. Nuori Nikke Immonen hyvin lupaava nuorukainen, rohkea ja tosiaan häikäilemätönkin kaikessa vihreydessään. Tukilinja mainio. Masa Nyyssönen syötteli ja varmisti keskustassa erinomaisesti. Sivustat Yrjö Jussila ja varsinkin Kauko Rämö parhaimpia mitä täällä on nähty. Yrjön taistelu oululais-Heikin kanssa oli mielenkiintoista nähtävää. — Väinö Markkanen puolustajana pelasi kuin loistonsa aikana. Ja maalissa ”konkari” Pentti Antikainen itse varmuus kuten sanotaan.

Hapuilevalta tuntui
Oulun PS oleva pelissään. Tunnustettakoon mielihyvin, että oululaisilla on aivan oikea ote jääpalloilusta, mutta joskus — eikä niinkään harvoin — tuntui siltä kuin ei oikein ymmärretty mitä pallolle on tehtävä tai miten parhaiten päästään eteenpäin. Tällaista oli peli koko ensimmäisen ottelujakson. Toisella jo tahti muuttui. Tällöin pelattiin WP -35:n syöttötyyliin ja heti peli muodostui hyvin vaaralliseksi. Sitä se oli ollut kylläkin ensimmäiselläkin ottelujaksolla, mutta vain milloin oululaiset, lähinnä Heikki Ollikainen ja Veijo Sohlo lähtivät syöksyhyökkäyksiinsä. Yhteispeliä — sen oululaiset osaavat — kaivattiin tosiaan ensimmäisellä ottelujaksolla. Taktillisesti ei Oulun PS ollut läheskään valmis. Mm. kulmureitten takia oltiin ainakin Stadionilla alokasmaisen avuttomia eikä tukilinja osannut avata hyökkäysmahdollisuuksia eturivilleen. Nuo olivat päätoteamukset.

Hyökkääjistön Veijo Sohlo, Heikki Ollikainen ja tukilinjan Reino Arvola olivat mielestäni kypsimmät pelaajat, mutta hyvä oli myöskin puolustaja Pentti Kamppula. Toisen linjan porukkaan kuuluivat Teppo Suorsa, osin Pekka Otsamo ja Teuvo Teivainen eturivissä ja myöskin puolustaja Jaakko Tuomainen. Tukilinjan Sohlo, Veikko ja Kalle sen sijaan olivat kuten sanotaan pettymyksiä ja maalivahti Helge Nummela oli onneton päivä. Poika pudotti pallot liian usein — hermostuksissaanko?

Mestarit WP-35:ssä: Pentti Antikainen; Väinö Markkanen—Arvo Oikkonen; Kauko Rämö—Martti Nyyssönen—Yrjö Jussila; Leo Huuponen—Niilo Immonen—Ville Kantanen—Pentti Immonen—Martti Vepsäläinen.

Hopeajoukkue Oulun PS: Helge Nummela; Pentti Kamppila—Jaakko Tuomainen; Veikko Sohlo—Kalle Sohlo—Reino Arvola; Heikki Ollikainen—Teuvo Tuomainen—Veijo Sohlo—Teppo Suorsa—Pekka Otsamo.