1958

Käpylän Urheilu-Veikot nousi ensimmäistä kertaa Suomen mestariksi 16 pisteellä. OPS saavutti hopeaa ja Veiterä pronssia. Helsinkiläisseuran voitto katkaisi Oulun, Lappeenrannan ja Varkauden hallitseman mestaruusjakson.

Mestari sarjataulukon perusteella

Näin lehdistö näki ratkaisun:
Samalla kellonlyömällä, kun Käpylän UV asettui viimeiseen tämän vuoden jääpalloilun mestaruussarjan peliinsä Vaasan IFK:ta vastaan, alkoivat myös SM-luistelut naapurikentällä Stadionilla. Sinne riensi pääkaupungin urheiluväki, mutta riitti sentään 947 pääsylipun lunastanutta katselijaa myös Pallokentällekin. Jää oli ”Saharalla” mainiossa kunnossa; ilma aurinkoinen, kun peli alkoi, mutta pelin loppuvaiheissa sumensi kenttää näkymiä raskas sumuvaippa.

Tulevat mestarit aloittivat ottelun hyvin ylimielisesti. Etenkin syöttöpelissä hutiloitiin ja oltiin huolimattomia syöttöjen tarkkuusjaossakin. Hiljalleen silti KUV:n eturivi sai pelinastaa kiinni, ja kun 11 minuutin kuluttua tuli odotettu johtomaali, vapautui käpyläläisten pelisuoritus tuttuihin uomiinsa. Sen jälkeen ei ollut hetkeksikään kysymys siitä kumpi voiton perisi.

Varma peliote
Käpylän Urheilu-Veikoista tuli tämän vuoden jääpallomestari. Eilisellä pelillään Käpylä myös osoitti, että se on saavuttamansa menestyksen arvoinen. Alkutaivesta havaitsi jonkinlaista epävarmuutta etenkin joukkueen puolustusotteessa, mutta ottelu ottelulta tämän joukkueenosan peli tehostui. Lisävarmuuden taaempaan puolustukseen antoi myös Ohto Uotisen siirtyminen maalivahtitehtäviin. Se toi peliluottoa, ja niinpä sitten joukkueen puolustusottekin varmistui yhtäpitäväksi hyökkäyspelin kanssa. Ja kun joukkueella on varma tuentaryhmä, niin silloin vapautuu myös koko pelijuoni ja tarkoitus lohdulliseksi. Päästään irtonaisuuteen ja silloin voidaan myös antautua ottelu ottelulta itse-tietoiseen tehtävään, joka talluttaa vastustajat.

Ehyt joukkue
KUV:n eilisessä peliesityksessä kiintyi erikoishuomio pelivarmuuteen. Pelaajat ovat hyviä luistelijoita ja yksityisessä pelin osaamistaidossaan omaan nykyynsä luottavia. Ja kun nämä ominaisuudet osataan yhdistää, niin silloin syntyy voittoon johtavaa tulosta.

Uotinen on koulutuksen varmasti maalivahdintyötä taitava pelaaja. Hänen toiminnassaan ei liiallinen omakohtainen taito loista, mutta sitä enemmän tarkkaavaisuus. Puolustajista Ström on harkitseva. Hän kiinnittää huomiota sijoitukseensa ja tilanteitten mallikkaaseen suhtautumiseen. Esimerkkinä joukkueen kapteeni. Månsson on suunnilleen samaa luokkaa oleva varmistuspelaaja. Keskuspuolustaja Reijo Rihtamo ei innostu liialliseen huitomiseen, vaan pyrkii fyysisiä tavoin — jyristäen arkiomissa on — nakertamaan pelistään irti riittävin tehopanoksen. On rauhallinen ja katseihin valmis, kuten syöttöpelillikin. Välituet Olavi Varna ja Matti Niemi ovat pelissään heittäytymiä ja näin ollen hyvää uurastajalisä tekijöitä.

Kun eturivi luottaa puolustukseen, niin silloin voi myös viisikko huolettomasti antautua oman työnsä palvontaan. KUV:lla on nimekäs keskushyökkääjä, joka pystyy ehyeen keskinäiseen pelisuoritukseen, mutta se ei myöskään unhoita viisikon laitamiehiä, jotka ahkerasti asetetaan toimintaan. Palloja pelattavaksi saivatkin eilen molemmat laitahyökkääjät Lauri Martti ja Tapio ”Tappari” Hovi, jotka mukautuivatkin yhteistyöhön valveutuneesti vastaten kumpikin täysosumastakin.

Tauno Timoska on Ruotsista käsin saanut tunnustuksen Pohjolan parhaana keskushyökkääjänä ja tämä erikoisesti hänen lyöntiluonteisuutensa vuoksi. Mutta hän on ”valuu varsinaiseen hyökkäykseen” myös järkevästi. Kauko Korpela on tunnetusti liukas etenijä, mutta eilen Pentti Jokinen osoitti, ettei hänellekään tänä taito ole vierasta.

Jäykkyys vaivasi VIFK:ta
Vaasan IFK ei ole huono joukkue, mutta sen yhtenäisyys ei ollut samaa luokkaa kuin vastustajiensa. Pelisujuvuudessa oli eroa, VIFK:n etenemiset, koko pelitaktiikka, oli jäykempää. Eturiviltä puuttui yhtenäisyys ja niinpä oli turvauduttava enemmän yksilöpeleihin kuin yhtenäiseen pelisuoritukseen.

Leif Mosander maalivahtina ei ollut heikkoa tasoa, vaan päinvastoin seurasi edessään kiehuvia pelitilanteita hyvinkin tarkkasilmäisesti. Puolustajista Rolf West syyllistyi liiaksi ryntäilyyn, joka ei tehonesta peliä, vaan päinvastoin sitä alentaa. Hän joutuikin toisella puoliajalla osittaisesti komennetuksi jäähylle. Karl-Gustaf Nabb oli siivompaa luokkaa ja näin myös tehokkaampi. Tukilinjalla oli raskas urakka. Sinnikkäs Ole Stolpe uurasteli sen minkä pieni olemuksensa myöten antoi. Samoin välituki Haldin.

Eturivi ei aikaansaanut tehokkuutta yhtenäisyytensä. Näppärin yksityisyrittäjä oli Kai Högdahl. Stig-Göran Myntti, seuran uskollinen uurastelija, esiintyi enemmän tilanteitten luojana kuin aktiivisena KUV-puolustuksen ahdistajana. Veljenpoikansa Kai Myntti oli vielä säyseä luovaan peliin ja hieman vaatimaton esityksessään oli myös keskushyökkääjä Veikko Vuorinen.

Käpylälle 4—0 taukojohto.
KUV teki 11 minuutin kuluttua ensimmäisen maalinsa. Jokinen teki äkillisen läpisyöksyn. Voimakas suora laukaisu toi 1—0 johdon. Viisi minuuttia myöhemmin todettiin onnistuneen vaihtopelin tuloksena 2—0. Hovi luovutti laidaltaan pallon rinnalleen ilmestyneelle Timoskalle, joka kohotti pallon kaarena maalin edustalle sijoittuneelle Korpelalle, joka suoraan lennosta toimitti pelivälineen verkkoon. 19 minuutin kohdalla Timoska esitti varmaa laukaisutaitoaan, josta oli seurauksena 3—0. 34 minuuttia oli pelattu, kun laitamies Hovi lievän ruuhkatilanteen jälkeen sinetöi puoliajan tulokseksi Käpylän johdon numeroin 4—0.

Toiselle puoliajalle Käpylä lähti jo mestaruusmitalit tiedossaan. Kovaääninen kertoi, että Oulussa Veiterä oli 2—4 tappiolla. Mestarititteliä vahvistettiin 10 minuutin kuluttua. Martti sai keskustasta viitoittaiseksi hyökkäykseen. Hän eteni rohkeasti ja laukaisi kylmäverisesti 5—0. 30 minuutin kohdalla Timoska kaadettiin räikeänlaisesti. Seurasi rangaistuslyönti. Korpela suuntasi pallon silti suoraan Mosanderia kohti. Neljää minuuttia myöhemmin Timoska esitti onnistuneen ilmakuulieteenemisensä: ohjasi pallon Korpelalle, joka ei tällä kertaa erehtynyt laukaisussaan. 6—0.

Kaksi VIFK-maalia — kahdessa minuutissa!
Kesken KUV-painostusta nähtiin yllättävä välähdysjakso. 38 minuutin kohdalla Högdahl yllätti Uotisen sunnakkaalla laukaisullaan ja runsaan minuutin kuluttua ”Stigi” Myntti teki saman tempun. Peli oli 6—2 Käpylän hyväksi. Tämä pakotti KUV uuteen painostusyritykseen, josta oli seurauksena seitsemäs maali pelin 43. minuutilla. Sen teki Rihtamon syötöstä Timoska.

Erotuomareina toimivat Volf Karri ja Martti Hirviniemi. Kumpikin hoitivat tehtävänsä hyvin. Turhaan yleisö reagoi Karrin parille paitsioratkolle. Ne olivat paitsioita!

Joukkueitten kokoonpanot:
KUV: Ohto Uotinen; Kai Ström — Nils Månsson; Olavi Varna — Reijo Rihtamo — Matti Niemi; Lauri Martti — Kauko Korpela — Tauno Timoska — Pentti Jokinen — Tapio Hovi.

VIFK: Leif Mosander; Karl-Gustaf Nabb — Rolf West; Henrik Haldin — Ole Stolpe — Jorma Kuliu; Kai Myntti — Jarl Högdahl — Veikko Vuorinen — Stig-Göran Myntti — Ingvald Fagerlund.

Mitalit ja tulppaan(e)ja Ottelun päätyttyä molemmat joukkueet asettuivat vastakkaiseen rintamajärjestykseen keskikentälle. SPL:n jääkiekkoliiton puheenjohtaja Suurla ja liiton pääsihteeri Gustafsson jakoivat Käpylän Urheilu-Veikkojen jääpallojoukkueelle tämän vuoden mestaruusmitalit. Pelle Lindholm luovutti vuorostaan ”Ives-maljan” mestareille. Kaunilla tavalla muisti myös Vaasan IFK KUV-pelaajia luovuttamalla jokaiselle keltaisen tulppaanin! Näitä huomaavaisuus. Ja niin oli 14 vuoden tauon jälkeen Suomen jääpallomestaruus jälleen helsinkiläisellä seuralla. Onneksi olkoon, KUV!

Mestarit
Neljäntoista vuoden jälkeen on Suomen jääpallomestaruus jälleen kotiutunut Helsinkiin. Tämän vuoden jääpallomestarit nimi on Käpylän Urheiluveikot. Siis Helsingin etukaupunkilaisseura.

Mestaruuden voittaneet pelaajat ovat:
Maalivahti Ohto Uotinen. Hän on siviiliammatiltaan ekonomi, ikä 29 v. naimisissa. Aikaisemmin pelannut HJK:ssa. Pelannut myös yhden B-ottelun.

Oikea puolustaja Kai Ström, lempinimeltään ”Kädet”. Ammatiltaan apulais-varastonhoitaja. Ikä 25 v. naimisissa. Pelannut 9 vuotta seuransa edustusjoukkueessa. Joukkueen kapteeni.

Vasen puolustaja Nils Månsson, ”Nisse”. Tekniikan opiskelija. Ikä 30 vuotta, naimisissa. Pelannut 10 vuotta edustusjoukkueessa.

Oikea tukimies Olavi Varna, ”Omppu”. Ammatiltaan voimistelunopettaja. Ikä 25 vuotta, naimaton. Menossa seitsemäs pelivuosi. Yhden B-ottelun mies.

Keskustukimies Reijo Rihtamo. Ammatiltaan jyrsijä. Ikä 25 vuotta, naimisissa. Pelannut 8 vuotta. Tilillä 2 A-maaottelua ja 2 B-ottelua.

Vasen tukimies Matti Niemi, ”Nisse”. Arvoltaan teknikko. Ikä 25 vuotta, naimaton. Pelannut 5 vuotta.

Oikea laitahyökkääjä Lauri Martti, ”Lasse”. Insinööri. Ikä 29 vuotta, naimisissa. Pelannut 10 vuotta. Yksi B-ottelu.

Oikea välihyökkääjä Kauko Korpela, ”Kake”. Ammatiltaan vaatturi. Ikä 26 vuotta, naimisissa. Pelannut 11 vuotta. 14 A-maaottelua ja yksi B-ottelu.

Keskushyökkääjä Tauno Timoska, ”Timo”. Ikä 25 vuotta. Ammatiltaan merkonomi, naimaton. Pelannut 10 vuotta. Tilillä 15 A-maaottelua ja yksi B-ottelu.

Vasen välihyökkääjä Pentti Jokinen, ”Pepe”. Tekniikan opiskelija. Ikä 26 vuotta, naimisissa. Pelannut 10 vuotta. Tilillä 7 A-maaottelua ja 3 B-ottelua.

Vasen laitahyökkääjä Tapio Hovi, ”Tappari”. Ammatiltaan latoja. Ikä 24 vuotta, naimisissa. Pelannut 5 vuotta.

Lisäksi ovat joukkueessa pelanneet Antti Eintö, ”Ana”. Ekonomi. Ikä 22 vuotta, naimaton. Pelannut 2 ottelua varamiehenä vasempana laitahyökkääjänä. — Veikko Laurikainen. Varatuomari. Ikä 39 vuotta, naimisissa. Pelannut varamiehenä yhden ottelun. — Kari Tuulamo on pelannut kolme ottelua maalivahtina ja Väinö Sampo yhden ottelun vasempana laitahyökkääjänä.

Tämän komeillaan seuran puheenjohtajana toimii varanotaari Veikko Laurikainen. Joukkueen johtajana on toiminut ekonomi Kaarto Einiö. Huoltajana Veikko Tapola ja valmentajana Olli Sotiola.