1970

OLS voitti Suomen mestaruuden vakuuttavalla 30 pisteen saldolla. WP 35 sai hopeaa ja MP pronssia. Kaksinkertainen yksilohkoinen sarja otettiin käyttöön, mikä lisäsi otteluiden määrää ja tasapuolisuutta.

Kaksinkertainen sarja ilman pudotuspelejä, ratkaisi mestarin.

Näin lehdistö näki ratkaisun:
OLS:n varmistus vaisu ja siisti
Varsin vaisulla tavalla varmisti OLS jääpalloilun ensimmäisen Suomen mestaruutensa perjantaina. OLS ja LaPa antoivat toistensa pelata kuten kumpikin osasi ja OLS osasi selvästi paremmin. Lopputulos kauden siisteimmässä ottelussa oli 10—4 (4—1).

OLS:n voittoa ja samalla mestaruutta pitivät oululaisetkin niin selvänä, ettei katsomoon kerääntynyt 400 enempää. Peli sujui kymmenen vuoden takaisen malliin. ”Jääpallo on niin kaunis peli”, sanottiin silloin. Rumia otteita ei nähty ja ensimmäinen taklauskin tapahtui vasta toisella jaksolla. Kerran Lappalainen erehtyi pitämään oululaista hihasta ja pyysi heti kohteliaasti anteeksi.

Kun hyökkääjät saivat rauhassa punoa sommitelmiaan eikä puolustukset turvautuneet koviin otteisiin, kertyi maalejakin melkoisesti. Varsinkin Seppo Rounaja ja Matti Aalato kunnostautuivat tässä ja muutenkin heidän esityksensä oli joukkueen parasta. Veikko Törkkeli pelasi vain ensimmäisen jakson ja säästeli voimiaan OTP:n ja Kärppien jääkiekon SM-karsintasarjaotteluun, joka alkoi tuntia myöhemmin. Vieraista parhaat olivat mv. Juha-Pekka Laine — maalirunsaudesta huolimatta — sekä Rauno Ruotsalainen ja Seppo Sarkima, joka tosin varoi itseään jouduttuaan lauantaina KUV-ottelussa pahoin kolhituksi.

Loppuvihellys ei riemastuttanut oululaisia liiemmin. Kunniakkaammin aiotaan sarja päättää sunnuntaina Mikkelissä, jonne OLS matkaa jo lauantaina. Mikkelissä jaetaan myös SM-mitalit Seppo Rounaja ei kuitenkaan ole tällöin mukana.

Palkintomatkalle OLS ei pääse. Kolarissa Siilinjärvellä hupenivat aiotun Mallorcan matkan rahat. Seuran puheenjohtajan Matti Leinosen auto oli näet vakuuttamaton.

Oulun ottelun tuomareina olivat oululaiset Pauli Leskinen ja Reijo Kuokkanen, jotka loistivat tehtävässään.

Oulu (HS) Kova kunto, hyvä yhteishenki ja jooga, siinä Oulun Luistinseuran valtit, joilla 90-vuotiaan ensimmäinen Suomen mestaruus saavutettiin.

”Oikeastaan laskimme, että mestaruus tulee vasta 1971, mutta pojat ylittivät normit”, sanoo kolmatta kautta seuran valmentajana toimiva Reijo Karppinen.

OLS viettää syksyllä 90-vuotisjuhlaansa. Jääpalloa on kuitenkin pelattu vasta 1920-luvun loppupuolelta lähtien ja mestaruussarjassa vuodesta 1946. Mestaruuksia ja menestystä ei ole aiemmin juuri kertynyt, kaksi hopeaa (1964 ja 1967) ja pronssia 1966 sekä A-junioreille kerran SM ja kahdesti hopeaa — valmentajana silloinkin Karppinen. OLS on nyttemmin oikeastaan jääpalloilun erikoisseura, jalkapalloa pelataan mutta vain alimmalla sarjatasolla. Jääkiekkoakin oli ohjelmassa vuoden ajan heti sotien päätyttyä — silloin tuli piirin mestaruus.

Jääpalloilun SM-sarjan muuttua kaksinkertaiseksi vaaditaan joukkueilta entistä lujempaa kuntoa, OLS lienee siinäkin huomioita heti — ja onnistuneesti. Rankkaan peruskuntokauteen syksyllä kului mm. toistakymmentä sunnuntaiaamuna. Neuvo osoittautui hyväksi. Tiukoissa peleissä olemme pystyneet venymään juuri voimavarojemme ansiosta.

Kuutta on myös taktiikassa. Karppinen on jakanut kentän kolmeen osaan, maalista lukien alakerrassa pelataan pystyyn, keskikentällä poikittain ja vastustajan maalialueella on taas pystypalloin pyritty maalien tekoon. Tällä systeemillä ei Suomessa pelaa mikään muu joukkue.

Voima tärkeää
”Mitään ihmeitä tietysti ei pystytä keksimään, mutta jotain sentään”, sanoo valmentaja Karppinen. ”Käydessämme viime talvena arkangelissa pelaamassa keskustelimme isäntiemme valmentajan kanssa ja hän korosti sitä, että voima on niin jääkiekkoilussa kuin jääpalloilussakin tärkeintä. Neuvo osoittautui hyväksi. Tiukoissa peleissä olemme pystyneet venymään juuri voimavarojemme ansiosta.”

Joogatuokiot
Osallistuessaan viime vuonna Ruotsissa valmentajapäiville Karppinen kiinnostui ruotsalaisten käyttämästä psykologisesta valmentautumisesta. Tähän kuuluu osana joogaus ja niinpä OLS:n joukkue onkin ennen jokaista sarjaottelua jättänyt neljän minuutin ”hiljaisen hetken” ja ajattelutauolla vielä minuutin. Pelaajat käyvät itsekukin tällöin läpi lihakset jännitysmenetelmällä.

”Alussa pojat suhtautuivat siihen hymyillen ja vitsaillen, mutta nyt se on itsestään selvää. Varmasti osaksi sen ansiosta pelaajat eivät kauden aikana ole hermoilleet. Jokainen on antanut parhaan panoksensa.”

”Monelle jooga on nyt välttämättömyys”, toteaa joukkueen kapteeni Seppo Rounaja, joukkueen kuuluisin pelaaja (27 A-maaottelua).

Henki löytynyt
Luistinseuraa on vuosia pidetty eripuraisena joukkueena, jossa on kyllä ainesta, mutta henkeä ei juuri nimeksikään. Tänä talvena tuo puuttuva henki on löytynyt. Valmentaja Karppinen myöntää, että vielä sarjan alussa näytti kovinkin vaikealta, esiintyi pientä liikehtelyä nimenomaan henkisellä tasolla.

”Kunto on OLS:ssa ollut vuosia suurin piirtein sama, mutta henki on puuttunut”, sanoo Seppo Rounaja. ”Mutta nyt asia on aivan toisin ja fiilinki on sama kuin esimerkiksi Suomen maajoukkueessa.”

Rivona peliä?
”Meitä on moitittu rumasta pelistä…” sanoo Karppinen.

”Rivoakin välistä”, puuttuu keskusteluun jääpalloilun päävalmentaja Reino Avola.

”Mutta emme me siihen ole pyrkineet”, jatkaa Karppinen. ”On vain pyritty käyttämään hankitut voimat. HIFK jääkiekossa on tavallaan ollut esikuvana. Pelaamme kovaa, mutta rehellisesti. Vastustajalle on tietysti hankalaa, kun vastus on kova ja silloin heidän täytyy turvautua sääntöjenvastaisuuksiin.”

Suomen erotuomarikaarri ei saa kovinkaan hyvää arvostelua. Peli on niin kovaa kuin sallitaan.

”Viime sunnuntaina OLS—HIFK oli tästä hyvä esimerkki. Tuomarit sallivat pelaajien neuvotella kanssaan jatkuvasti”, sanoo Arvola.

”Olisi vain ladottu miehiä jonossa ulos, niin rumat otteet olisivat kohta loppuneet.”

Valmentaja Karppinen haluaisi, että taklaaminen sallittaisiin jääpalloilussa.

”Vaikkeivät säännöt sitä salli, voisivat tuomarit ottaa sen kannan”, sanoo Arvola.

Maajoukkuekalustoa
OLS:n nuori hyökkääjäkolmikko Veikko Törkkeli, Matti Aalato, Pekka Vartiainen on tänä talvena noussut maajoukkueen vakiomiehistöön — Seppo Rounajan kumppaniksi. Poikien menestystä osattiin viime talven perusteella odottaakin. Poikien menestystä valmentaja antaa kuitenkin keskustuki Juha Ohtoselle, joka on ylittänyt sen mitä häneltä odotettiin. Samoin Antti Ervasti. Kiitosta saa myös Rounaja.

”Ennen hän pelasi hyvin vain maajoukkueessa, mutta nyt hän on esimerkillinen myös seurajoukkueessa. Kun on Sepon kaltainen esimerkki, on muidenkin helppo venyä.”

Mestarien esittely - Oulun Luistinseuran jääpallojoukkue:
- Raimo Ikonen, 25, kenttämies, naimisissa, edustusjoukkueessa 5 vuotta, maalivahti. 1 b-maaottelu.

- Erkki Leinonen, 21, opiskelija, naimaton, 2 v. maalivahti.

- Antti Härkönen, 27, autokuljettaja, naimisissa, 3 v. oikea puolustaja.

- Pentti Härkönen, 19, korjausmies, naimaton, 2 v. vasen puolustaja, 1 a- ja 1 b- ja 2-nuorten maaottelua.

- Osmo Silander, 24, yo.merkonomi, naimaton, 5 v. puolustaja.

- Antti Ervasti, 25, peltiseppä, naimisissa, 2 v. oikea sivutuki, 2 a- ja 3 nuorten maaottelua.

- Juha Ohtonen, 24, myyjä, naimisissa, 5 v. keskustuki, 2 nuorten maaottelua.

- Juhani Ruokolainen, 25, kenttämies, naimisissa, 5 v. sivutuki.

- Pekka Paulamäki, 19, opiskelija, naimaton, 1 v. sivutuki.

- Yrjö Ervasti, 20, peltiseppä, naimisissa, 1 v. laitahyökkääjä, 2 nuorten maaottelua.

- Toivo Orava, 28, yliluutnantti, naimisissa, 12 v. välihyökkääjä, 1 b-ottelu.

- Pekka Vartiainen, 19, kirjailija, naimaton, 2 v. välihyökkääjä, 2 a-, 1 b- ja 5 nuorten maaottelua.

- Matti Aalatalo, 19, koululainen, naimaton, 2 v. keskushyökkääjä, 2 a- ja 2 nuorten maaottelua.

- Veikko Torkkeli, 19, nuorisotyöharjoittelija, 2 v. väli- ja laitahyökkääjä, 5 a-, 2 b- ja 7 nuorten maaottelua.

- Seppo Rounaja, 26, markkinointipäällikkö, naimisissa, 10 v. laitahyökkääjä, 27 a- ja 1 nuorten maaottelua.

- Reijo Karppinen, 30, konttoripäällikkö, joukkueen valmentaja kolmatta vuotta, aikaisemmin a-nuorten valmentaja 5 v., naimisissa.